Etusivu Esittely Asukkaat Toiminta Blogi

VIRTUAALIHEVONEN || A SIM-GAME HORSE



MUISTOSIVUT


lopetettu 08.02.2015 vanhuuden vaivoihin 25-vuotiaana



LD Cheyenne

VWY-III, YLA2

© Nintsu

LD Cheyenne eli Chen
s. CAS11, 25v (s. 04.05.2009, 4v 22.02.2010)
welsh mountain -tamma, VH13-024-0010
ruunikonkimo, 120cm, kasv. Talli Light Dragon, DE
om. Moana part breds VRL-01851, NZ
yleispainotteinen, heB/80cm, noviisi

Luonne

Yleisesti Chen on kiltti ja rauhallinen poni, jossa on iän ja kokemuksen tuomaa tyyneyttä ja kärsivällisyyttä. Kuitenkin joskus tamma intoutuu riehumaan laitumella kuin pikkuvarsa, joten mistään ikälopusta raakista ei ole kysymys. Hoitaessa Chen on kiltti ja kultainen. Se nauttii harjauksesta ja voisikin seistä koko päivän lapsilauman paijattavana. Chen antaa harjata niin pään kuin mahankin, eikä se hermostu vaikka vähän harjattaisiin vastakarvaan. Oikea teräshermo hoitoponina! Kaviot nousevat helposti puhdistettavaksi eikä Chen nypi edes takajalkoja pois puhdistajan otteesta. Varustaminenkin onnistuu hyvin. Suu aukeaa kuolaimille eikä pää nouse taivaisiin. Satulavyötä kiristäessä Chen pullistelee, mutta ei protestoi muuten. Taluttaessa tamma on pääasiassa oikea lasten unelmaponi, mutta joskus kesäisin voi ruohotupsun kutsu olla liian voimakas.

Ratsastaessa Chen mukautuu hyvin ratsastajaansa. Aloittelijoiden kanssa se on laiska ja tasainen. Ei hötkyile tai hermoile, mutta ei kyllä liikukaan järin kauniisti, vaan muistuttaa enemmän kuormamuulia kuin welshponia. Kun selkään sitten kipuaa joku kokeneempi ratsastaja, joka osaa vaatia tammalta kunnollista työskentelyä, kuoriutuu Chenistä herkkä ja jopa hieman kuumeneva ratsu. Chen voi joskus hieman testailla ratsastajaansa jos siltä tosissaan vaaditaan kunnollista työskentelyä, mutta kovin itsepäinen ei Chen muuten ole. Hypätessä Chen on innokas ja joskus se suorastaan villiintyy alkean pukitella ja kiihdytellä kuin nuori varsa. Chen todella pitää hyppäämisestä ja se voisi hypätä vaikka joka päivä. Rohkeutta ja taitoa esteradalla löytyy, minkä lisäksi tamma on helppo kääntää tiukoissakin kurveissa. Maastossa Chen on rauhallinen. Se laukkaa mielellään maastossa, mutta pysyy kuitenkin hyvin hanskassa eikä säikykään mitään. Ajaessa Chen on oikein toimiva ja mukava.

Suku

i. Death Victim
wA, km, 119cm
ii. Trollsov Lowland
wA, km, 120cm
iii. Andiano Palm
iie. White Lady Ley
ie. Caitlin Way
wA, km, 115cm
iei. Great Homie NLD
iee. Misty Tulpan
e. Miss Las Vegas
wA, rnvkkkm, 120cm
ei. LD's Las Mountains
wA, rnkm, 122cm, KTK-II
eii. Las Meceros
eie. Sunrise
ee. Miss Independent
wA, rnvkk, 121cm, YLA2
eei. Felle Edel
eee. Tuff Annabelle

Chenillä on sukua 2 polvea virtuaalimaailmassa.

Isä Death Victim oli komea koulupainotteinen mountain-ori, joka oli koulutettu helppoon B:hen saakka. Ori kilpaili kouluratsastuksen lisäksi esteitä 60cm-tasolla ja aloittelijaluokissa kenttäratsastusta. Räväkän luonteen omanneen oriin kanssa ei koskaan ollut tylsää ja jokainen päivä oli erilainen. Rakenteeltaan Timi oli varsin korrekti, tosin sen selkä oli hieman notko ja lanne pitkä.

Isänisä Trollsov Lowland lopetettiin jo 18-vuotiaana hankaliin ihovaivoihin, joita ei useista yrityksistä huolimatta saatu parannettua. Ori oli kuuluisan Uraeus-siittolan kasvatti ja se kilpaili kouluratsastuksessa helppo A-luokissa. Ori myös hyppäsi hyvin vaikkei koskaan kilpaillutkaan esteratsastuksessa. Tämä hieno, kimo ori sai kuusi rekisteröityä jälkeläistä.
Isänisäisä Andiano Palm oli hyväluontoinen ori, jonka saattoi antaa hoidettavaksi lapsillekin. Ratsuna ori oli herkkä, mutta hieman laiska ja sitä piti pyytää säännöllisesti liikkumaan enemmän eteenpäin. Esteillä ori heräsi ja reipastui. Ori eli vanhaksi, sillä se kuoli terveenä 24-vuotiaana tallipaloon.
Isänisäemä White Lady Ley oli yleispainotteinen tamma, joka kilpaili este-, koulu- ja kenttäratsastuksessa sekä valjakkoajossa. Tamma oli kuvankaunis kimo ja se menestyikin hyvin näyttelyissä ratsastus- ja valjakkoajokilpailuiden lisäksi. Tamma periytti kaunista rakennettaan jälkeläisilleenkin ja sen varsat menestyivät hyvin näyttelykehissä.

Isänemä Caitlin Way oli sympaattinen ja suloinen welsh-tamma. Kärpäskimo neiti oli yleispainotteinen, koulua se suorittaa helppoon B:hen saakka, esteet ylittyvät 80cm asti ja valjakkoajostakin onnistuvat noviisi-luokat. Monipuolisesta osaamisestaan huolimatta Caia ei koskaan kilpaillut.
Isänemäisä Great Homie NLD oli pienikokoinen, Britanniassa syntynyt tarmonpesä. Ori oli oikea show-mies ja se menestyikin loistavasti valjakkoajon parissa näyttävien olemuksensa ja liikkeidensä ansiosta. Kimo, 114cm korkea poni myytiin jossain vaiheessa kovalla rahalla Ruotsiin, jossa se siirtyi siitoskäyttöön.
Isänemäemä Misty Tulpan osoittautui lahjakkaaksi esteponiksi jo nuorena. Se oppi esteratsastuksen salat nopeasti ja sillä aloitettiin esteradoilla kilpaileminen. Tamma menestyi oikein hyvin aina 90cm-luokkiin asti, jolloin kapasiteetti loppui. Neiti nappasi kuitenkin muutaman sijoituksen 90cm-luokista isompien hevosten nenän edestä. Musta, 119cm korkea tamma varsoi muutaman kerran.

Emä Miss Las Vegas oli ruunivoikonkimo pikkutamma, joka ei koskaan kilpaillut. Tamma oli kuitenkin kokoisekseen hyvin koulutettu, sillä se osasi helppo B:n koulukiemurat ja hyppäsi näppärästi 80cm esteradat sekä hieman matalampaa maastossa. Luonteeltaan Missi oli kiltti ja mukava, mutta koulutuksessa tapahtuneen virheen takia satuloidessa hieman vihainen. Missi sai yhden jälkeläisen ennen kuin se jouduttiin 13-vuotiaana lopettamaan murtuneen jalan takia.

Emänisä LD Las Mountains omasi hienot liikkeet, joita kantakirjaustilaisuudessakin kovasti kehuttiin. Varsinkin tämän lumenvalkean ponioriin ravi herätti tuomareissa ihastusta. Se oli myös hyvärakenteinen, ryhdikäs ja sopusuhtainen, joten ei ihme, että ori palkittiin kantakirjauksessa toisella palkinnolla. Muumiksi kutsuttu ori kilpaili myös esteratsastuksessa 80cm-luokissa sijoittuen. Muumi tuli isäksi neljä kertaa.
Emänisäisä Las Meceros oli ruunivoikko, pienikokoinen ori, joka kilpaili valjakkoajossa. Ori ei saavuttanut häikäsevää menestystä, sillä se oli hätäinen luonne ja sillä oli lyhyt keskittymiskyky. Rakenteeltaan ori oli kuitenkin likimain täydellinen ja sitä käytettiinkin paljon jalostuksessa.
Emänisäemä Sunrise oli väriltään kärpäskimo. Tamma vaihtoi moneen kertaan omistajaa elämänsä aikana ja ehkä siksi sen luonteesta muovautui arka ja epäluuloinen. Ratsuna tamma oli kuitenkin mukava ja se pärjäsikin hyvin kouluratsastuksessa. Tamma oli myös lahjakas hyppääjä, mutta sillä ei juurikaan kilpailtu sitä lajia.

Emänemä Miss Independent kilpaili elämänsä aikana ahkerasti ja se palkittiinkin YLA2-palkinnolla yleislaatuarvostelussa. Inkulla on sijoituksia estekilpailuista jopa 110cm-luokista ja kouluratsastuksessakin vaativa B-luokista, joten tamma oli hyvin lahjakas ja osaava poni. Luonteeltaan Inkku oli perustottelevainen, vaikkakin joskus hieman äksy. Inkku varsoi kolme kertaa.
Emänemäisä Felle Edel oli komea, voikko ori, jolla oli piirto ja jokaisessa jalassa tasakorkea sukka. Oriilla oli hyvä luonne, joskin se oli hieman turhankin energinen välillä, joten lasten ratsuksi sitä ei uskaltanut antaa. Ori oli erittäin lahjakas hyppääjä ja se selviytyi jopa metrin radoista virheittä. Herra menestyi myös koulukilpailuissa.
Emänemäemä Tuff Annabelle ei ollut kovin tunnetusta suvusta, mutta silti tyypillisen mountainin näköinen poni. Tamma oli väriltään ruunikko ja korkeutta oli 122cm. Luonteeltaan tamma oli rauhallinen ja kiltti. Se kilpaili kouluratsastusta ja saikin muutamia sijoituksia helpoista luokista, mutta parhaiten tamma menestyi niissä muutamissa näyttelyissä joissa se kävi.

Jälkeläiset
CAS29, o. Old Manhattan MPB, i. Old-fashioned MPB
CAS30, t. Moana's Nevada, i. Hywarrd Merwin
CAS32, o. Moon above Ohio MPB, i. Moonmonster MPB
CAS34, t. Moana's Mississippi, i. Mewian Lledrithiwr

Kilpailut

Estekilpailut, sijoituksia 28 kpl
01.02.2013, kutsu, ERJ, 80cm, 2/30
14.02.2013, kutsu, ERJ, 80cm, 6/40
18.02.2012, kutsu, ERJ, 60cm, 4/40
21.02.2013, kutsu, ERJ, 60cm, 3/40
24.02.2013, kutsu, ERJ, 80cm, 2/40
24.02.2012, kutsu, ERJ, 60cm, 3/40
26.02.2013, kutsu, ERJ, 80cm, 4/40
27.02.2013, kutsu, ERJ, 80cm, 6/40
07.02.2013, kutsu, pikaeste, 80cm, 2/13
23.02.2013, kutsu, ERJ, 60cm, 3/40
23.02.2013, kutsu, ERJ, 50cm, 2/40
25.02.2013, kutsu, ERJ, 70cm, 5/30
26.02.2013, kutsu, ERJ, 80cm, 6/40
27.02.2013, kutsu, ERJ, 50cm, 2/40
27.02.2013, kutsu, ERJ, 70cm, 3/40
24.03.2013, kutsu, ERJ, 80cm, 3/40
25.03.2013, kutsu, ERJ, 80cm, 2/40
07.04.2013, kutsu, ERJ, 70cm, 3/30
08.04.2013, kutsu, ERJ, 70cm, 3/50
10.04.2013, kutsu, ERJ, 80cm, 4/50
14.04.2013, kutsu, ERJ, 70cm, 1/60
16.04.2013, kutsu, ERJ, 70cm, 3/60
16.04.2013, kutsu, ERJ, 80cm, 7/60
21.04.2013, kutsu, ERJ, 80cm, 2/60
30.04.2013, kutsu, ERJ, 80cm, 5/50
12.11.2013, kutsu, ERJ, 80cm, 5/60
14.11.2013, kutsu, ERJ, 80cm, 5/60
19.11.2013, kutsu, ERJ, 80cm, 6/60

Koulukilpailut, sijoituksia 10 kpl
15.02.2013, kutsu, KRJ, he C, 3/40
21.02.2013, kutsu, KRJ, he B, 5/40
04.03.2013, kutsu, koulu, he C, 2/47
06.03.2013, kutsu, koulu, he B, 4/50
07.03.2013, kutsu, koulu, he B, 3/50
21.03.2013, kutsu, KRJ, he B, 5/40
22.03.2013, kutsu, KRJ, he B, 5/40
24.03.2013, kutsu, KRJ, he B, 2/40
25.03.2013, kutsu, KRJ, he B, 5/40
27.03.2013, kutsu, KRJ, he B, 2/40

Valjakkoajo, sijoituksia 11 kpl
20.02.2013, kutsu, VVJ, noviisi pari, 3/22
22.02.2013, kutsu, VVJ, noviisi pari, 1/22
22.02.2013, kutsu, VVJ, noviisi pari, 4/40
24.02.2013, kutsu, VVJ, noviisi pari, 1/22
25.02.2013, kutsu, VVJ, noviisi pari, 2/22
26.02.2013, kutsu, VVJ, noviisi pari, 5/40
23.03.2013, kutsu, VVJ, noviisi pari, 1/40
30.03.2013, kutsu, VVJ, noviisi pari, 5/40
31.03.2013, kutsu, VVJ cup, noviisi, 4/122
03.04.2013, kutsu, VVJ, noviisi, 3/18
17.05.2013, kutsu, VVJ, noviisi, 5/30

Näyttelyt
21.02.2013, kutsu, VSN, welsh A, 6/12, 36p, tuomarin suosikki (tuom. Gin)
30.04.2013, kutsu, MSY, welsh-tammat, PUN (tuom. Sandra)

Laatuarvostelut
30.06.2013, kutsu, VWY-III (7 + 5 + 2 + 20 + 1 = 35p)
30.10.2013, kutsu, YLA2 (33 + 40 + 26 + 28 = 127p.)


Päiväkirja & valmennukset

Uusin kirjoitus on ensimmäisenä.

maaliskuu CAS36, päiväkirjamerkintä 06.01.2015
Päivälleen kolme IRL-vuotta sitten minä ja Kiiwi perustimme Moana part bredsin yhdessä. Paljon olemme saaneetkin aikaan, sillä kasvatteja on syntynyt jo yli kahdeksankymmentä ja joukossa on useita toisen polven kasvattejakin. Nyt kuitenkin valitettavasti tänään tällä päivämäärällä Kiiwi ilmoitti jättävänsä Moanan ja virtuaalisen Uusi-Seelannin. Minä jään pitämään tallia yksin fiktiivisen henkilökuntani kanssa. Kovin suurta vaikutusta tallin aktiivisuuteen ei Kiiwin poisjäämisellä ole, sillä minä olen alusta alkaen ollut toiminnan vetävä voima. Chenin tulevaisuuteen toisen omistajan poisjääminen ei vaikuta lainkaan. Tammahan on jo 25-vuotias, kilpailunsa kilpaillut ja laatuarvostelunsa käynyt. Chen saa siis laidunnella elämänsä illassa samaan vanhaan tapaan, eikä varmaan edes huomaa yhden omistajan puuttumista!
Nintsu

toukokuu CAS34, päiväkirjamerkintä 28.07.2014
Kun varsovalla tammalla on ikää 23-vuotta, ei kasvattaja taatusti nuku silmäystäkään kun laskettuaika alkaa kolkutella ovia. Minä en ainakaan nukkunut! Toki Chen on varsonut aikaisemminkin, olihan tämä varsa tamman neljäs varsa, mutta se ei silti poistanut sitä tosiasiaa, että mitä iäkkäämpi tamma sen riskialttiimpi varsominen. Olin siis hermoraunio, kun Chenin laskettuaika tuli - ja meni. Kun Chen ei heti varsonutkaan lasketunajan koittaessa ja minä aloin jo syödä kynsien sijaan sormiani. Eläinlääkärimme Ed yritti rauhoitella minua, että on yliaika on ihan normaalia ja tammat voivat kantaa jopa vuodenkin. Mahahaavani oli jo jäytämässä viimeisiä rippeitä mahalaukustani, kun Chen vihdoin ja viimein tänään aamuyöstä aloitti varsomisen. Olin niin helpottunut varsomisen alkamisesta, etten enää jännittänyt varsomista lainkaan. Mitään jännitettävää ei olisi edes ollut, sillä Chen hoiti hommansa mallikkaasti ja saattoi maailmaan tanakan, ruunikon tammavarsan. Tottunein ottein vanha rouvo nuoli varsansa kuivaksi ja alkoi sitten tuuppia pienokaista kannustaen sitä nousemaan omien jalkojensa varaan. Emänsä hellässä huomassa pikkutamma sitten hörppi ensimmäisen ternimaitokulauksensa huterilla jaloillaan seisten. Minä nojailin karsinanpieleen ja pyyhin liikutuksen kyyneleitä poskiltani. Missi-varsa jää Chenin viimeiseksi, sillä kuten sanottu, mitä vanhempi tamma sen enemmän riskejä varsomiseen liittyy.
Nintsu

syyskuu CAS33, päiväkirjamerkintä 09.06.2014
Olemme jo pitkään pohtineet mitä ihmettä teemme tammapihaton kanssa. Pihattohan on alunperin mitoitettu noin 20:lle ponille, mutta viime vuodet siellä on asustellut kerrallaan 25-30 ponia - siis kymmenisen kappaletta enemmän kuin pitäisi. Monen eri vaihtoehdon harkitsemisen jälkeen päätimme laajentaa tammapihattoa. Ponit piti tietenkin saada laajennuksen ajaksi pois tieltä ja onnistuinkin vuokraamaan kuukaudeksi naapurimaatilaltamme ison laitumen ja ladon tammavarsalaumaamme varten. Syntyi vain ongelma, että miten ihmeessä siitostammoista, maitovarsoista ja 1-4 vuotiaista nuorista tammoista koostuva, kolmenkymmenen ponin lauma saataisiin siirrettyä helpoiten kolmen kilometrin matka naapuriin! Parin valvotun yön jälkeen päätin palkata koko henkilökuntani hommiin ja siirtää ponit taluttaen. Laumamme on koostaan huolimatta melko tiivis, joten yksi ihminen voi varmasti taluttaa kolmeakin ponia kerrallaan ja maitovarsat voivat juosta irrallaan. Tiellähän ei ole liikennettä nimeksikään. Pihaton remonttikuukaudesi valittiin syyskuu, koska nyt tämän kesän varsat ovat jo riittävän vahvoja muuttoa varten eikä syyskuussa vielä ole liian kylmää tai sateista. Siirto suoritettiin tänään ja Chenin vuoro oli vasta viimeisessä siirtoporukassa. Minä talutin Cheniä Skippyn kanssa samalla kertaa. Kolmen kilometrin matka sujui Chenin osalta oikein hyvin. Skippy taas oli... no, Skippy oli Skippy. Onneksi olin ollut kaukaa viisas ja napannut rauhallisen Chenin Skippyn kävelykaveriksi! Muuten olisin ollut vaikeuksissa. Kaikki pisteet Chenille matkan onnistumisesta! Nyt korjaillaan kuukauden verran pihattoa ja sitten suoritetaan ponien siirtourakka numero kaksi!
Nintsu

heinäkuu CAS32, päiväkirjamerkintä 03.03.2014
Tässä vaiheessa kesää sitä alkaa toivoa, ettei olisi astuttanut niin montaa tammaa edellisen vuonna. Ihan kuin kesällä ei olisi muuta tekemistä kuin valvoa öitä myöten varsovia tammoja (no ei kasvattajalla oikeastaan ole)! Lisäksi mielestäni on käsittämätöntä, että palkkalistoillani on kymmenisen ihmistä ja silti se olen minä, joka joutuu aina kaikki varsavalvomisen hoitamaan! No, siellä minä siis taas olin, toimistossa silmät ristissä tuijottamassa valvontakameran ruutua. "Kesän toisiks viimene varsa!" hoin mielessäni samalla kun taistelin unta vastaan. Chen ei kuitenkaan palkinnut valvomistani, vaan söi tyytyväisenä heinää ilman merkkiäkään uuden tulokkaan tuloon valmistautumisesta. Koska tamma vaikutti niin rauhalliselta, päätin ottaa tunnin torkut. Voitte varmaan arvata kuinka siinä sitten kävi. Niinpä, minä nukuin tyytyväisenä toimiston sohvalla herätyskellon hälytyksestä huolimatta kun Chen pyöräytti maailmaan ruunikon, sukkajalkaisen orivarsan. Havahduin hereille vasta kun tallimestarimme Wilson rämisteli toimistoon, ilmoitti lakonisesti "komean orivarsan se Chen teki" ja paineli sitten niine hyvineen kahvikuppi kourassa ulos. No, tervetuloa vaan maailmaan pikku-Prinssi!
Nintsu

huhtikuu CAS31, päiväkirjamerkintä 22.11.2013
Kun olin hetken mielijohteesta ilmoittanut Chenin mukaan pitkälle kisarupeamalle Saksaan, aloin katua moista päähän pistoa. Miten ihmeessä kuvittelin kaksi vuotta siitostamman hommissa olleen 20-vuotiaan ponin ehtivän niin hyvään kuntoon varsansa vieroituksen jälkeen, että se jaksaisi rehkiä esteradalla kuin kisakuntoinen ratsu? No, Chen lähti kuitenkin mukaan, rekassa kun oli tilaa ja se oli jo mukaan ilmoitettu. Ainahan tamman osallistumisen voisi peruuttaa jos pahalta alkaisi näyttää. No, Chenpä sitten yllätti meidät kaikki! Se hyppäsi huikean hyvin ja vaikkei se joka päivä sijoitusta napannutkaan, teki se loistavia ja virheettömiä ratoja. Pari kertaa pääsimme vanhan tamman kanssa kunniakierroksellekin! Tänään saavuimme sitten takaisin kotiin. Chen oli selvästi iloinen päästyään takaisin tuttuihin maisemiin ja tamma heittikin heti maate oljillensa. Vaikka kaikki sujuikin paremmin kuin odotin, oli tämä kuitenkin Chenin viimeinen kisareissu. Eiköhän tamma ole jo eläkkeensä kilpailuiden osalta ansainnut!
Nintsu

toukokuu CAS30, päiväkirjamerkintä 02.09.2013
Olin joutunut valvomaan Chenin varsavahdissa jo kolme yötä putkeen, koska sisarellani Kiiwillä oli kauhea flunssa ja tallimestarimme Wilson oli jo alkukeväästä ilmoittanut, ettei tänä vuonna valvo ainuttakaan varsomista ellei saa palkankorotusta (ei hän saanut). Niinpä nyt minä valvoin silmät ristissä monitorin ääressä tallintoimistossa ja tihrustin videokuvaa pihatosta. Chen oli ollut hieman levoton jo tunnin, joten arvelin varsomisen lähestyvän. Minua väsytti niiiiin kovasti! Oli lähes mahdotonta pitää silmiä auki. Aivoni toimivat kuin täi tervassa ja pystyin ajattelemaan vain sameasti huomista päivää. Miten selviäisin kaikista huomisista töistä? Yhtäkkiä säpsähdin. Voi ei, olin nukahtanut! Unisin silmin tuijotin ruutua, jossa oli yhden ponin sijasta kaksi: Chen oli varsonut! Kiireesti juoksin pihatolle ja varovaisesti astuin Chenin loossiin. Tamma oli jo ohjannut varsan nisälleen ja näin sivusilmällä jälkeisetkin olkien seassa. Kävin ensiksi kehumassa Cheniä ja sitten tutkiskelin varsaa. Se oli varsin isokokoinen, punarautias tammavarsa isoin merkein varustettuna. Kaikki vaikutti olevan kunnossa, joten siivosin jälkeiset pois ja lähdin nukkumaan.
Nintsu

elokuu CAS29, päiväkirjamerkintä 02.07.2013
Kun naapurintyttö Sally kysyi mahdollisuutta päästä estetunnille, lupasin pitää hänelle estetunnin ilmaiseksi jos hän puhdistaisi jokaisen karsinan ruoka- ja vesikupit. Luulin tämän lannistavan hänet, sillä minulla ei todellakaan ollut aikaa pitää lasten estetunteja. Olin kuitenkin todella aliarvioinut nuoren hevoshullun innokkuuden, sillä tänään hän ilmaantui tallille serkkunsa Sarahin kanssa. Kahteen pekkaan tytöt jynssäsivät jokaikisen tallista löytyvän karsinan kupit! Ilomielin pidin lupaukseni! Tunnille osallistuivat siis 8-vuotias Sally Chenillä, 11-vuotias Sarah Bonniella ja tallityttömme Naomi Keijolla. Koska kaikilla ratsastajilla oli pitkä aika edellisestä hyppykerrasta tai muuten vain vähän kokemusta hyppäämisestä, aloitimme kertaamalla esteistuntaa puomeilla ensin ravissa ja sitten laukassa. Kun se sujui kaikilta, siirryimme hyppäämään yksittäistä ristikkoa apupuomin kanssa pitkälläsivulla. Ponit jo hieman innostuivat, mutta ratsastajat pärjäsivät oikein hyvin. Tunnin päätehtävä oli hypätä matala pysty pitkältä sivulta, sitten heti perään lyhyeltä sivulta ristikko ja ristikon jälkeen kääntää lävistäjälle, missä oli toinen matala pystyeste. Tässä olikin jo kaikille haastetta! Naomi ja Keijo onnistuivat toisella yrittämällään, mutta nuoremmilta ratsastajilta meni muutama kerta ennen kuin homma luisti. Viimeisellä hyppykierroksella Sally ja Chen ja Sarah ja Bonnie hyppäsivät esteet noin 60 senttisinä ja Naomi Keijon kanssa noin 80 senttisinä. Ponit toimivat kiltisti, kukaan ei pudonnut ja ratsastajat olivat motivoituneita. Tunti ei siis olisi voinut sujua paremmin!
Nintsu

huhtikuu CAS29, päiväkirjamerkintä 08.06.2012
Oli huhtikuun loppu ja Chenin varsominen lähestyi. Tammalla oli jo ikää ja se oli varsomassa esikoitaan. Meidän omistajien hermostuneisuus oli siis varsin hyvin perusteltu! Luonnollisesti Chen valitsi kaikista huonoimman hetken varsomisensa alkamiselle. Kello oli siinä neljän hujakoilla aamulla ja me pakkasimme täyttä häkää hevosrekkaa kilpailuihin lähtöä varten. Tallimestarimme Wilson oli käynyt Cheniä vilkaisemassa vasta pari varttia sitten ja silloin kaikki oli ollut ihan kunnossa. Ei näkynyt vahatippoja eikä muita merkkejä varsomisesta. Saimme rekan pakattua ja ponit lastattua ja tarkoituksemme oli jo lähteä matkaan, kun jokin vaisto sai minut vielä juoksemaan pikaisesti pihatolle Cheniä katsomaan. Ja siellähän se oli varsominen täydessä vauhdissa. Ei siinä oikein auttanut muu kuin purkaa ponit autosta ja jäädä varsovaa tammaa vahtimaan. Chen oli onneksi aika nopea toimissaan ja puolen tunnin päästä maailmaan putkahti tumma orivarsa. Toisen puolen tunnin jälkeen varsa ja Chen olivat jo jaloillaan ja tutustuivat toisiinsa. Kolmannen puolituntisen jälkeen totesimme kaiken olevan kunnossa, joten lastasimme ponit takaisin autoon ja lähdimme ajelemaan kilpailuihin.
Nintsu

toukokuu CAS28, päiväkirjamerkintä 20.03.2013
Pidin tänään naapurimme neljälle vanhimmalle lapselle ponitunnin Moanan poneilla. Tunnille osallistuivat Sally Breellä, Tommy Chenillä, Mandy Bonniella ja Jason Puppella. Tunnilla ei ollut varsinaista aihetta, vaan teetin ratsukoilla ihan perusratsastusta, kuten ympyröitä, voltteja, siirtymisiä ja suunnanvaihdoksia. Yleisesti ottaen tunti sujui hyvin ja kaikki hallitsivat ratsunsa ja suorittivat tehtävät ohjeistuksen jälkeen oikeaoppisesti. Kukaan ei pudonnut, yksikään poni ei villiintynyt ja ratsastajat tottelivat käskyjäni (ainakin suurinpiirtein). Mitä muuta voi toivoa neljän alle 10-vuotiaan ratsastajan kokoontuessa samaan aikaan samalle kentälle? Koko tuntitarinan voi lukea tallikirjasta.
Nintsu

syyskuu CAS27, päiväkirjamerkintä 27.01.2013
Tälläisen aarteen löysin netin ihmeellisestä maailmasta. Rekisteröimätön, iäkäs ja kilpailematon, mutta hei katsokaa tuota sukua! Vanhoja, melkein kymmenen irl-vuotta vanhoja poneja! Sitä paitsi suvussa on yksi minun edesmennyt poni, joka oli ensimmäisiä welsh ponejani. Nimittäin toiselle palkinnolle kantakirjattu LD's Las Mountains. Hieno, hieno ori, jonka kuvat valitettavasti ovat jo kadonneet. Minun ei todellakaan tarvinnut kahta kertaa miettiä otanko tamman talliin vai en, päätös oli tehty ehkä yhdessä nanosekunnissa. Tänään tämä kaunis pikkutamma asteli Moanan talliin. Neiti tulee luultavasti kilpailemaan tämän ja ensi CAS-vuoden ja siirtymään sitten siitoskäyttöön.
Nintsu

kuu CAS00, päiväkirjamerkintä/valmennus/kilpailutarina/valmennustarina 00.00.0000
plaaplaaplaaplaaplaa plaaplaaplaaplaa plaaplaaplaaplaa aamen
Nintsu/Kiiwi


Ulkoasun ja ulkoasun ponikuvan © Assi
Huomioithan, että tämä on VIRTUAALITALLI