Devil Himself

ERJ-I, VWY-II, YLA2

© Reitponys aus Ostbevern, Pony-Royal

Devil Himself eli Elvis
s. CAS20, 23v (s. 22.05.2011, 3v 26.12.2011)
welsh part bred -ori (50% welsh, NWR-kelp.), VH12-023-0105
punarautias, 143cm, ex-om. Nidavellir, FI
om. Moana part breds VRL-01851, NZ
estepainotteinen, heB/100cm

Luonne

Jos totta puhutaan, niin Elvis ei todellakaan ole kiva poni. Suoraan sanottuna se on kamala, aivan hirveä. Mikäli satut kärsimään pelottavan hyvästä tuulesta, suosittelen käväisemään Elviksen karsinassa. Sen jälkeen et takuulla enää hymyile. Elvis on nimittäin todella kettumainen luonne, se yleensä kiukuttelee ja vastustelee aivan kaikessa, siis ihan oikeasti kaikessa. Elvis voi esimerkiksi kieltäytyä lähtemästä karsinastaan. Se vain juurtuu oviaukkoon ja mulkoilee taluttajaansa murhaavasti otsatukkansa alta. Sitten kun sen saa kiskotuksi ulos sieltä kopista ja olisi tarkoitus mennä karsinaan takaisin, no eipä sekään välttämättä kelpaa, vaan Elvis saattaa tehdä taas tenän ja kieltäytyä nyt menemästä karsinaan josta se ensiksi kieltäytyi lähtemästä! Samoin on joskus harjaamisen kanssa. Ensiksi Elvis yrittää parhaansa mukaan väistellä harjaa, luimistelee ja saattaapi purrakin, ja sitten kun harjaamisen lopettaa, alkaa ori kerjätä lisää ja kiukutella kun mukava rapsuttelu loppui. Onneksi Elviksessä on yksi hyvä puoli, joka estää sen hoitajia aivan täydellisesti menettämästä järkeään. Nimittäin kun Elvis onnistuu saamaan hoitajansa pinnan aivan totaalisesti kärähtämään ja hoitaja päättää luopua periaatteestaan olla huutamatta hevosille ja alkaa uhkailla Elvistä riittävän kovalla ja kiukkuisella äänellä liimatehtaalla, tajuaa tämäkin pahvipää alkaa käyttäytyä. Siihen vaaditaan vain kunnon äänenavaus hoitajalta ja riittävästi pidätellystä kiukusta rätisevä ilmapiiri.

Ratsastaessa Elvis on tajuttoman raivostuttava. Se saattaa kieltäytyä ensiksi tekemästä asiaa X ja sitten kun ratsastaja on yrittänyt kaikkensa ja on itkun partaalla, saattaa ori suorittaa asian X aivan yhtäkkiä helposti ja vaivattomasti. Mieti siinä sitten mikä meni ensimmäisellä kerralla vikaan ja miten voisit parantaa ratsastustasi, kun ratsu ei tunnu toimivan minkään loogisen järjestelmän mukaan. Joskus tosin saatta käydä niinkin, että vaikka yrittää mitä, ei poni vain toimi. Nimimerkillä "kahden tunnin peruutusharjoitusten tuloksena yksi askel peruutusta". Kouluratsastus Elviksen kanssa ei siis ole herkkua. Joskus ensimmäiset ongelmat tulevat vasta loppuverryttelyssä, joskus taas alkuverryttelyiden aloittaminen poikii Elvikselle itsepäisyyskohtauksen. Esteillä Elvis on ketterä ja varmajalkainen, mutta sen on aina välillä (tai oikeastaan aika useinkin) alettava kiellellä ihan vain sen takia, että on kiva saada ratsastaja hermostumaan. Tai ainakaan mitään muuta järkevää syytä ponin käytökselle ei ole. Sitten kun ratsastaja unohtaa kaiken raipan käytön vähäisyydestä oppimansa, alkaa Elvis taas kuunnella. Sama juttu maastossa: ensiksi ori voi tallustella ihan tyynesti ja rauhallisesti ja seuraavassa hetkessä se kieltäytyy menemästä jonkin asian ohi ja esittää jos jonkinlaisia manöövereitä välttyäkseen moiselta pahalta. Sitten kun ratsastaja taas hermostuu riittävästi, menee Elvis samaisesta kohdasta ohi rennosti aivan kuin ei olisi juuri äsken yrittänyt parhaansa mukaan karistaa kyytiläisensä selästään. Luultavasti poniori on ottanut elämäntehtäväkseen hajottaa niin monet hermot kuin vain ehtii ennen joutumistaan koiranruuaksi.

Suku

Elvis on suvuton eli sille ei löydy sukua virtuaalimaailmasta.

Isä Big Bad Wolf oli punaruunikko läsipää poniori, joka menestyi hyvin esteratsastuksen parissa. Parhaimmat tuloksensa Big Bad Wolf teki poneille avoimissa 110cm-120cm-luokissa, mutta se starttasi myös muutamia avoimia 130cm-luokkia hyväksytyin tuloksin. Aivan poniesteratsastuksen huipulle ori ei koskaan päässyt, sillä se oli luonteeltaan itsepäinen ja kilpailuissa hieman arvaamaton. Joinakin päivinä kyvykäs ori ei suostunut yhteistyöhön lainkaan ja jonain toisena kaikki taas sujui kuin tanssi. Epätasaisuudestaan huolimatta ori pääsi kilpailusijoitustensa ansiosta kantakirjaan ensimmäisellä palkinnolla ja se vaikuttikin varsin paljon welsh part bred -jalostuksessa Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

Isänisä Super Bad Mistake oli suurimerkkinen ja erittäin orimainen ori, johon ei ollut luottamista. Se oli hieman helpompi käsitellä kuin isänsä ja ruunauksen jälkeen siitä tulikin sopiva ratsu taitaville lapsiratsastajille. Helppo se ei kuitenkaan ollut. Rakenteeltaan tämä kimo ori oli erinomainen ja sen takia se kantakirjattiinkin nelivuotiaana. Ori astui tammoja muutaman kesän, jonka jälkeen se ruunattiin ja siirrettiin kilpailukäyttöön. Kilpailu-urallaan ori starttasi lähinnä 80cm esteratoja, mutta myös helpot kouluradat tulivat oriille tutuiksi. Super Bad Mistake lopetettiin 19-vuotiaana tuntemattomasta syystä.
Isänisäisä Teddy Bear ei todellakaan ollut nimensä arvoinen. Se joka tämän oriin nimesi, taisi omata aikamoisen kieron huumorintajun. Teddy Bear oli nimittäin luonteeltaan oikea hirviö. Se oli vihainen ja arvaamaton, eikä todellakaan soveltunut lasten käsiin vaikka pieni olikin. Sanonta ?pieni mutta pippurinen? oli armotonta vähättelyä, sillä Teddy Bear ei ollut vain pippurinen. Oriilla oli hyvä suku, jonka ansiosta sillä astutettiin muutama tamma ennen ruunausta. Ruunana ori ei kuitenkaan ollut juurikaan sen helpompi käsiteltävä ja lopulta ori vietiin teuraaksi vain kuuden vuoden ikäisenä.
Isänisäemä Totally Sweet oli oikein nätti päistärikkö mountaintamma, joka toimi lähes koko ikänsä siitosponina. Nuorena se kiersi varsanäyttelyitä varsin hyvällä menestyksellä ja se pääsikin kantakirjaan toisella palkinnolla nelivuotiaana. Tämän jälkeen Totally Sweet varsoi lähes joka kesä. Luonteeltaan tamma oli welshmäisen säpäkkä, mutta kuitenkin kiltti ja lapsetkin saattoivat ratsastaa sillä aikuisen valvonnassa.

Isänemä Little Red Riding-Hood nimettiin tulipunaisen karvansa takia. Iloluontoinen tamma oli eloisa ja välillä hieman turhankin reipas, mutta kuitenkin aina kiltti ja ystävällinen. Tahallaan se ei koskaan tehnyt mitään pahaa. Ratsastaessa tamma oli reipas mutta kuuliainen. Tamma kilpaili sekä esteratsastuksessa että kenttäkilpailuissa ja se menestyi molemmissa lajeissa hyvin. Kummassakaan lajissa tammalla ei tosin ollut kapasiteettia aivan poniluokkien huipulle saakka, mutta omalla tasollaan sen suoritukset olivat hyviä ja se niitti ruusukkeita palkintokaapit täyteen. Kantakirjasta tamma löytyy toiselle palkinnolle kirjattuna. Tamma varsoi kahdesti ennen kuolemaansa 22-vuotiaana.
Isänemäisä Dracula sai nimensä erikoisen mallisen kuonoläsinsä takia. Valkoinen merkki näytti muodostavan hammasrivistön, jossa oli kaksi vampyyrinkulmahammasta. Lisäksi ori oli lähes musta mustanruunikko, joten tunnetun vampyyrin mukaan nimeäminen ei ollut mikään ihme. Luonteeltaan Dracula ei kuitenkaan ollut erityisen paha. Se oli energinen ja toki orimainenkin, mutta kuitenkin varsin helppo ja mukava käsitellä.
Isänemäemä Neferteri ox oli raudikko arabitamma, joka syntyi Qatarissa ja myytiin nuorena Kanadan kautta Yhdysvaltoihin. Qatarissa tammaa oli pidetty arabitammaksi liian suurena, sillä se oli 156cm korkea, ja siksi se myytiinkin maasta pois halvalla. Yhdysvalloissa Neferteri sai kuitenkin osoittaa kykynsä esteratsastuksen parissa ja se menestyikin hyvin kansallisella 120cm-tasolla. Kokonsa ja hieman tavallista arabia ratsumaisemman rakenteensa takia tammaa käytettiin poni- ja puoliverijalostuksessa ja se varsoi neljä varsaa. Tamma lopetettiin 20-vuotiaana.

Emä Angel's Curse oli kompaktirakenteinen kimo, joka menestyi niin näyttelyissä kuin aluetason esteluokissakin. Kurreksi kutsuttu tamma oli luonteeltaan omapäinen, mutta kuitenkin kiltti. Tomeran ratsastajan kanssa tamma toimi hyvin ja se olikin varsin lahjakas hyppääjä. Kilpailuissa tamma kuitenkin helposti hermostui hieman liikaa, jolloin se alkoi helposti kiellellä. Tutun ja rohkean ratsastajan kanssa Kurre kuitenkin pärjäsi hyvin metrin luokissa aluetasolla ja se olikin tuttu näky palkintojen jaossa. Kotioloissa tamma suoriutui korkeammistakin radoista. Kimo tamma varsotettiin peräti kuusi kertaa ja se oli kantakirjassa ensimmäisellä palkinnolla. Kurre kuoli 23-vuotiaana sairauteen.

Emänisä Demons' Decisio oli mustankimo welsh part bred -ori. Se kilpaili esteratsastuksessa, mutta oli luonteeltaan aika kuuma ja herkkä, eikä menestys ollut kovin erikoista, sillä oriin ratsastaja ei ollut niin taitava kuin mitä olisi oriin selkään tarvittu. Kilpailu-ura jäikin aika lyhyeksi, johtuen radalla sattuneesta onnettomuudesta. Ori pääsi ryntäämään isolle okserille, liukastui juuri ennen hyppyä ja päätyi esteen sekaan. Tässä rytäkässä oriin jänne vaurioitui pahasti eikä ori enää kuntoutunut kilpailukuntoon. Ori vietti muutaman vuoden satunnaisena siitosoriina, mutta lopulta se lopetettiin 16-vuotiaana.
Emänisäisä The Complete Opposite aloitti kilpauransa esteradoilta, joissa se eteni aina metrin luokkiin saakka. Ori napsi kyllä kiitettävästi sijoituksia, mutta mitenkään poikkeuksellisen lahjakas esteponi se ei ollut. Jossain vaiheessa oriilla siirryttiinkin kilpailemaan showkilpailuiden working hunter luokkia, joissa se menestyi loistavasti edeten nopeasti ylimmälle tasolle. Ori kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle ja menestyksekkään show-uransa ansiosta se oli suosittu welshjalostuksessa.
Emänisäemä Saint Maria ox oli ponikokoinen arabitamma. Pienen kokonsa ansiosta se sai kilpailla poniluokissa ja tätä mahdollisuutta käyttäen tammaa kilpailutettiinkin ahkerasti esteratsastuksen parissa. Kimolla tammalla oli omalaatuinen mutta tehokas hyppytyyli ja se menestyikin varsin hyvin 110cm luokissa. Kilpauransa jälkeen Saint Maria kantakirjattiin ja se siirtyi siitostammaksi vaikuttaen ratsuponi- ja welsh part bred-jalostuksessa.

Emänemä Miss Phila ox oli ruunikonkimo arabitamma, joka oli juuri yli ponikoon. Tamma toimi harrasteratsuna ja se kilpaili vain satunnaisesti seurakilpailuissa kouluratsastuksen parissa. Kykyjä tammassa olisi ollut, sillä se oli kuin tammamainen kopio esteradoilla menestyneestä isästään. Kotioloissa estevalmennuksissa Phila hyppäsi kevyesti 120cm tehtäviä ja suoritti koulupuolellakin helposti helppo A:n liikkeet. Herkkä mutta kuitenkin hyvin kiltti tamma oli miellyttävä ratsastaa ja tamma olikin omistajalleen erityisen rakas. Tammaa ei koskaan kantakirjattu, mutta se varsoi yhden varsan. Tamma eli huikeaan 32 vuoden ikään.
Emänemäisä Philomeno ox menestyi loistavasti kansallisilla esteradoilla. Se starttasi myös vain arabeille tarkoitetuissa kansainvälisissä kilpailuissa saavuttaen parhaimmillaan arabialaisten täysveristen esteratsastuksen EM-pronssia. Upeiden kilpailutulostensa lisäksi oriilla oli kaunis, rodunmukainen rakenne ja puhtaan valkoinen karvapeite. Ei siis ollut lainkaan ihme, että kun ori vihdoin ja viimein ilmoitettiin käytettäväksi jalostukseen, sille oli tarjolla enemmän tammoja kuin oli mahdollista ottaa vastaan! Philomeno muodostui nopeasti arabioriiden astutustilastojen kärkinimeksi. Oriin jälkeläiset olivatkin suurinosa kyvykkäitä estehevosia. Ori lopetettiin vanhuuden vaivoihin 24-vuotiaana.
Emänemäemä Miss Daisy ox toimi ikänsä siitostammana. Sitä astutettiin sekä arabi- että ponioreilla. Jälkeläiset tuntuivat perivän hyvin paljon ominaisuuksia isältään, eikä tamma siten ollut kovin kummoinen periyttäjä. Daisy oli 150cm korkea kärpäskimo puhdasverinen arabitamma.

Jälkeläiset
CAS31, o. That's Evil MPB, e. Well That's Nice
CAS32, t. Cruella De Vil MPB, e. Vriendelijk Maatje
CAS35, t. What the Hell MPB, e. No Matter What
CAS37, t. Witch in the Dark MPB, e. Rainbow in the Dark

Kilpailut

Päiväkirja & valmennukset