Etusivu Esittely Asukkaat Toiminta Blogi

VIRTUAALIHEVONEN || A SIM-GAME HORSE



MUISTOSIVUT


lopetettu 22.11.2020 vanhuuden vaivoihin 27 vuoden iässä



What the Hell MPB

ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I, KTK-I, VWY-II

© Marcel Beerbaum

What the Hell MPB eli Helli
s. CAS35, 27v (s. 30.10.2014, 4v 31.08.2015)
welsh part bred -tamma (50% welsh, NWR-kelp.), VH15-023-0028
ruunikko, 141cm, kasv. Moana part breds, NZ
om. Moana part breds Nintsu VRL-01851, NZ
estepainotteinen, heB/100cm, helppo

Luonne

Yleisesti Helli on melko järkevä ja helppohoitoinen tamma. Se ei turhista stressaile vaan ottaa uudet asiat mukavan lungilla asenteella vastaan. Kilpailureissuilla tamma onkin yksi luottoponeistamme, sillä se ei hermoile kilpailupaikkojen hälinästä eikä ala nirsoilla syömisen ja juomisen kanssa vieraassakaan paikassa. Kotioloissakin hoitotoimenpiteet sujuvat helposti. Harjaamisesta Helli pitää kovasti ja se antaakin harjata kaikkialta ilman oikuttelua. Kavioiden puhdistus sujuu ongelmitta vaikka takajalkojen kohdalla tammalle iskeekin usein laiskuus ja se alkaa nojailla hoitajaansa. Varustaessa Helli hieman pullistelee satulavyötä kiristäessä mutta suitsittaessa tamma ei protestoi. Taluttaessa Helli osaa käyttäytyä asiallisesti vaikkakin joskus neitiä kiinnostaisi tienvarren ruohotupsut enemmän kuin taluttajan seuraaminen.

Ratsastaessa Helli ei ole aivan yhtä mutkaton kuin maasta käsin käsiteltäessä. Tammalla on krooninen lorvikatarri eikä se mielellään poistu mukavuusalueeltaan (eli laahustuskäynnistä tai hitaasta mummoravista). Ratsastuksen alussa, varsinkin uusilla ratsastajilla, Helli kokeilee onko sen pakko tehdä töitä. Tammalta puuttuu sekä jarru että kaasu, kaikista mieluiten poni vain vyöryisi eteenpäin tappavan tasaista tahtia välittämättä siitä mitä ratsastaja satulassa meuhkaa. Helli ei millään muotoa ole herkkä hevonen, joten sitä saa ihan rohkeasti ratsastaa, jotta sen saa avuille. Napakasti ratsastettuna Hellistä kuoriutuu mukava yleisponi. Se ei ole superhyvä missään lajissa, ja laiskuuspoikanen saattaa iskeä vaikka kesken esteradan jos kuski ei ole tarkkana, mutta silti tammaa voi kuvata tasaisen varmaksi suorittajaksi lajissa kuin lajissa. Helli on nimittäin todella "suora" ratsu; kun tammalle riittävän tiukasti sanoo mitä tehdä, se kyllä tekee. Ratsastajalta vaaditaan vain riittävästi tahdonvoimaa.

Suku

i. Devil Himself
wpb (50%), prt sab, 143cm
ERJ-I, YLA2, VWY-II		 ii. Big Bad Wolf
wpb (75%), prn, 139cm		 iii. Super Bad Mistake wA
iie. Little Red Riding-Hood wpb (50%, wB/ox)
ie. Angel's Curse
wpb (25%), mkm, 147cm		 iei. Demons' Decisio wpb (50%, wB/ox)
iee. Miss Phila ox
e. No Matter What
wpb (50%), prn, 148cm
ERJ-II, KERJ-III, KRJ-III		 ei. Go for the Gold
wpb (50%), vkk, 147cm		 eii. Golden Explore ox
eie. Princess Gold wB
ee. Godolphina
wpb (50%), mrn, 149cm		 eei. Up and Away xx
eee. Miss Cool wB

Hellillä on sukua 1 polvi virtuaalimaailmassa.

Isä Devil Himself on sabinokirjava punaraudikko. Elvikseksi kutsuttu ori ei todellakaan ole mikään helppo tapaus. Sillä on hyvin orimainen ja itsepäinen luonne, mikä tekee arkipäivistäkin hankalia puhumattakaan kisareissuista. Ahkeralla treenillä oriille on saatu kasaan laatuarvosteluihin vaadittavat sijoitukset esteratsastuksen metrin luokista. Siinä sivussa Elvis on sijoittunut myös koulu- ja kenttäkilpailuissa. What the Hell on Elviksen kolmas jälkeläinen.

Isänisä Big Bad Wolf oli punaruunikko läsipää poniori, joka menestyi hyvin esteratsastuksen parissa. Parhaimmat tuloksensa Big Bad Wolf teki poneille avoimissa 110cm-120cm-luokissa, mutta se starttasi myös muutamia avoimia 130cm-luokkia hyväksytyin tuloksin. Aivan poniesteratsastuksen huipulle ori ei koskaan päässyt, sillä se oli luonteeltaan itsepäinen ja kilpailuissa hieman arvaamaton. Joinakin päivinä kyvykäs ori ei suostunut yhteistyöhön lainkaan ja jonain toisena kaikki taas sujui kuin tanssi. Epätasaisuudestaan huolimatta ori pääsi kilpailusijoitustensa ansiosta kantakirjaan ensimmäisellä palkinnolla ja se vaikuttikin varsin paljon welsh part bred -jalostuksessa Yhdysvalloissa ja Kanadassa.
Isänisäisä Super Bad Mistake oli suurimerkkinen ja erittäin orimainen ori, johon ei ollut luottamista. Se oli hieman helpompi käsitellä kuin isänsä ja ruunauksen jälkeen siitä tulikin sopiva ratsu taitaville lapsiratsastajille. Helppo se ei kuitenkaan ollut. Rakenteeltaan tämä kimo ori oli erinomainen ja sen takia se kantakirjattiinkin nelivuotiaana. Ori astui tammoja muutaman kesän, jonka jälkeen se ruunattiin ja siirrettiin kilpailukäyttöön. Kilpailu-urallaan ori starttasi lähinnä 80cm esteratoja, mutta myös helpot kouluradat tulivat oriille tutuiksi. Super Bad Mistake lopetettiin 19-vuotiaana tuntemattomasta syystä.
Isänisäemä Little Red Riding-Hood nimettiin tulipunaisen karvansa takia. Iloluontoinen tamma oli eloisa ja välillä hieman turhankin reipas, mutta kuitenkin aina kiltti ja ystävällinen. Tahallaan se ei koskaan tehnyt mitään pahaa. Ratsastaessa tamma oli reipas mutta kuuliainen. Tamma kilpaili sekä esteratsastuksessa että kenttäkilpailuissa ja se menestyi molemmissa lajeissa hyvin. Kummassakaan lajissa tammalla ei tosin ollut kapasiteettia aivan poniluokkien huipulle saakka, mutta omalla tasollaan sen suoritukset olivat hyviä ja se niitti ruusukkeita palkintokaapit täyteen. Kantakirjasta tamma löytyy toiselle palkinnolle kirjattuna. Tamma varsoi kahdesti ennen kuolemaansa 22-vuotiaana.

Isänemä Angel's Curse oli kompaktirakenteinen kimo, joka menestyi niin näyttelyissä kuin aluetason esteluokissakin. Kurreksi kutsuttu tamma oli luonteeltaan omapäinen, mutta kuitenkin kiltti. Tomeran ratsastajan kanssa tamma toimi hyvin ja se olikin varsin lahjakas hyppääjä. Kilpailuissa tamma kuitenkin helposti hermostui hieman liikaa, jolloin se alkoi helposti kiellellä. Tutun ja rohkean ratsastajan kanssa Kurre kuitenkin pärjäsi hyvin metrin luokissa aluetasolla ja se olikin tuttu näky palkintojen jaossa. Kotioloissa tamma suoriutui korkeammistakin radoista. Kimo tamma varsotettiin peräti kuusi kertaa ja se oli kantakirjassa ensimmäisellä palkinnolla. Kurre kuoli 23-vuotiaana sairauteen.
Isänemäisä Demons' Decisio oli mustankimo welsh part bred -ori. Se kilpaili esteratsastuksessa, mutta oli luonteeltaan aika kuuma ja herkkä, eikä menestys ollut kovin erikoista, sillä oriin ratsastaja ei ollut niin taitava kuin mitä olisi oriin selkään tarvittu. Kilpailu-ura jäikin aika lyhyeksi, johtuen radalla sattuneesta onnettomuudesta. Ori pääsi ryntäämään isolle okserille, liukastui juuri ennen hyppyä ja päätyi esteen sekaan. Tässä rytäkässä oriin jänne vaurioitui pahasti eikä ori enää kuntoutunut kilpailukuntoon. Ori vietti muutaman vuoden satunnaisena siitosoriina, mutta lopulta se lopetettiin 16-vuotiaana.
Isänemäemä Miss Phila oli ruunikonkimo arabitamma, joka oli juuri yli ponikoon. Tamma toimi harrasteratsuna ja se kilpaili vain satunnaisesti seurakilpailuissa kouluratsastuksen parissa. Kykyjä tammassa olisi ollut, sillä se oli kuin tammamainen kopio esteradoilla menestyneestä isästään. Kotioloissa estevalmennuksissa Phila hyppäsi kevyesti 120cm tehtäviä ja suoritti koulupuolellakin helposti helppo A:n liikkeet. Herkkä mutta kuitenkin hyvin kiltti tamma oli miellyttävä ratsastaa ja tamma olikin omistajalleen erityisen rakas. Tammaa ei koskaan kantakirjattu, mutta se varsoi yhden varsan. Tamma eli huikeaan 32 vuoden ikään.

Emä No Matter What on punaruunikko juuri ja juuri ponikokoinen welsh part bred -tamma. Tammalla on kertakaikkisen ihana luonne, sillä se on aina kiltti ja aurinkoinen! Tamman lempinimi ei siis turhaan ole Vaavi. Vaavi aloitti kilpailu-uransa laukkakilpailuista, mutta leppoisan luonteensa takia se ei menestynyt kovinkaan hyvin. Ratsuna Vaavi on kuitenkin niittänyt menestystä niin koulu-, rataeste- kuin kenttäradoiltakin. Vaavi onkin loistava ratsu, sillä se yrittää aina parhaansa ja tahtoo miellyttää ratsastajaansa. What the Hell on Vaavin toinen jälkeläinen ja ensimmäinen tammavarsa.

Emänisä Go for the Gold oli komea, voikko welsh part bred -ori, joka teki selvää jälkeä Yhdysvaltojen ponien risuesteradoilla. Ori oli uskomattoman nopea ja se tuli tunnetuksi erityisesti hämmästyttävästä loppukiristään. Pitkilläkin matkoilla ori pisti aina viimeisellä parilla sadalla metrillä uuden vaihteen päälle juosten yhtäkkiä nopeammin kuin missään vaiheessa startin aikana. Go for the Gold juoksi monta menestyksekästä kautta, kunnes se siirtyi muutamien erittäin arvostettujen arvokilpailuvoittojen jälkeen siitokseen. Valitettavasti oriin omat jälkeläiset eivät osoittautuneet yhtä hyviksi laukkaponeiksi kuin isänsä, mutta monet tämän voikon oriin jälkeläisistä menestyivät kenttäratsastuksen ja maastoesteiden parissa. Go for the Gold lopetettiin nivelvaivojen takia 18-vuotiaana ja se on haudattu kotilaukkaratansa viereen.
Emänisäisä Golden Explore menestyi pitkillä matkoilla laukkakilpailuissa. Jo nuorena puhtaan valkeaksi muuttunut arabiori oli luonteeltaan pelkkää tulta ja tappuraa eikä sen käsiteltävyys ollut erityisen hyvä. Kuitenkin sisukkaan luonteensa ansiosta ori jaksoi juosta loputtomiin ja vielä viime metreilläkin se aina yritti kiriä kovempaan vauhtiin. Tässä käytettävissä oleva tila ei riittäisi jos alettaisiin luetella Golden Exploren kaikkia arvokilpailuvoittoja, mutta sen verran voidaan sanoa, että niitä oli paljon. Ori juoksi poikkeuksellisen pitkän uran, jonka jälkeen se siirtyi jalostukseen. Oritta käytettiin sekä arabi-, angloarabi- että laukkaponijalostuksessa ja se jätti useita loistavia laukkaajia kaikkiin ryhmiin. Ori kuoli vanhuuteen 26-vuotiaana.
Emänisäemä Princess Gold oli huippusuloinen voikko welsh B-tamma, joka oli kultainen niin sisältä kuin ulkoakin. Tamma oli erään suurperheen harrasteponina ja sen kanssa tehtiin aina sitä mitä perheen sopivankokoisin ratsastaja halusi. Siksipä Princess Gold ehti olla este-, koulu-, laukka- ja showponina sekä osallistua läheisen poniklubin hubertus-ratsastukseen. Parhaimmillaan helppoluontoinen tamma oli kotioloissa tavallisessa harrastekäytössä, mutta se myös hyppäsi varsin ketterästi. Perheen lasten kasvettua lopulta liian isoksi pikkutammalle, annettiin tamma ylläpitoon siitosponiksi. Se ei kuitenkaan tullut kovin helposti kantavaksi ja usean vuoden yrittämisen tulokseksi jäi vain yksi orivarsa. Tamma kuoli kunnioitettavassa 27 vuoden iässä ilmeisesti sydänkohtaukseen.

Emänemä Godolphina oli lähes musta welsh part bred -tamma, joka kasvoi kasvattajansa harmiksi sentin ylikorkeaksi. Tammasta oli ollut tarkoitus tulla kasvattajan tyttären kilpaponi ponien kansallisiin esteluokkiin, mutta liian korkeuden takia siitä ei enä ä ollut poniluokkien rusettihaiksi. Tamma oli kuitenkin hyväluonteinen, joten sen myyminen ratsutuksen jälkeen ei ollut vaikeaa. Tamma päätyi kuin päätyikin kilparadoille, nimittäin kenttäkilpailuihin. Godolphina omasi hyvät liikkeet ja paljon hyppykapasiteettia ja se menestyikin kansallisissa kenttäkilpailuissa avoimissa luokissa ratsastajansa kanssa oikein hyvin. Tamma nappasi sijoituksia itseään isompien hevostenkin turpien edestä jopa kahden tähden luokissa. Hyväksytyin tuloksin tamma starttasi kolmenkin tähden luokkia, näissä kuitenkaan sijoittumatta. Valitettavasti jännevamma katkaisi tamman kenttäuran ennen aikojaan ja tamma siirtyi siitokseen 13-vuotiaana. Se varsoi viisi varsaa ponioreista ja vietti sitten viimeiset vuotensa kevyessä maastoilukäytössä.
Emänemäisä Up and Away oli menestyksekäs estehevonen kansallisissa 150cm-luokissa. Sitä tarjottiin nuorena oriina kantakirjaan, josta se kuitenkin hylättiin huonojen käynti- ja ravipisteiden takia. Niinpä oriiseensa rakastunut omistaja pä ätti saada oriin kantakirjaan kilpailutulosten perusteella ja aloitti oriin ahkeran treenauksen. Up and Away täyttikin estepuolella kaikki sille asetetut odotukset ja se eteni urallaan nopeasti. Varsin pienikokoinen puoliveriori oli parhaimmillaan hallikilpailuiden ahtailla ja teknisillä radoilla, sillä ori kääntyi uskomattoman helposti reippaastakin vauhdista menettämättä silti jalkojensa huolellisuutta hypyissä. Lopulta 13-vuotiaalla oriilla oli riittävästi sijoituksia kansallisista kilpailuista ja se pääsi kantakirjaan toisella palkinnolla. Pienen kokonsa takia Up and Away ei saavuttanut kovinkaan suurta suosiota puoliverijalostuksen saralla, mutta ratsuponijalostuksessa oriista tuli erittäin suosittu.
Emänemäemä Miss Cool oli mustankimo welsh B -tamma, joka toimi nuorena ponina laukkaponina. Mikään superjuoksija se ei ollut, mutta ylsi usein rahasijoille ja silloin tällöin voittoonkin. 6-vuotiaana Miss Cool myytiin esteponiksi perheeseen ja se kilpailikin ensiksi aluetasolla ja myöhemmin kansallisella tasolla ponien esteluokkia aina 110cm-tasolle saakka. Esteponina Miss Cool oli nopea ja ketterä ja se yritti aina parhaansa. Kovin kova kieltelemään ei tamma ollut, mutta valitettavasti sillä oli taipumusta huolimattomuuteen jos ratsastaja ei ollut skarppina. Perheen tyttären kasvettua ponille liian isoksi, sai tamma siirtyä siitosponiksi. Tamma varsoi neljä varsaa, kunnes se jouduttiin lopettamaan ähkyn takia 16-vuotiaana.

Jälkeläiset
CAS41, t. What a Shame MPB, i. Moana's Peanut Butter
CAS42, o. Nightmare from Hell MPB, i. Dirty Daydream MPB
CAS58, o. Lockdown MPB, i. Touchdown MPB

Kilpailut

kalenteriin merkitään vain sijoitukset
    Estekilpailut
  1. 21.09.2015, Juksula, ERJ, 50cm, 5/60
  2. 24.09.2015, Juksula, ERJ, 50cm, 3/60
  3. 25.11.2015, Mörkövaara, ERJ, 100cm, 2/30
  4. 26.11.2015, Mörkövaara, ERJ, 100cm, 2/30
  5. 14.01.2016, Turmeltaja, ERJ, 100cm, 4/30
  6. 23.03.2016, Mörkövaara, ERJ, 100cm, 4/50
  7. 31.07.2016, Satulinna, ERJ cup, 100cm, 25/260
  8. 20.08.2016, Silver Moon, ERJ, 100cm, 6/80
  9. 21.08.2016, Oakhill, ERJ, 100cm, 4/30
  10. 24.08.2016, Edelsten, ERJ, 100cm, 3/30
  11. 27.08.2016, Vähäpelto, ERJ, 100cm, 1/30
  12. 23.09.2016, Mandenbacke, ERJ, 100cm, 2/30
  13. 07.10.2016, Pirunkorpi, ERJ, 90cm, 1/30
  14. 10.10.2016, Pirunkorpi, ERJ, 90cm, 2/30
  15. 13.10.2016, Pirunkorpi, ERJ, 90cm, 1/30
  16. 18.10.2016, Pirunkorpi, ERJ, 90cm, 5/30
  17. 22.10.2016, Pirunkorpi, ERJ, 90cm, 1/30
  18. 23.10.2016, Moana part breds, ERJ, 100cm, 4/35
  19. 01.12.2016, Mörkövaara, ERJ, 100cm, 2/30
  20. 03.12.2016, Romilly, ERJ, 100cm, 5/50
  21. 07.12.2016, Mörkövaara, ERJ, 100cm, 2/30
  22. 08.12.2016, Romilly, ERJ, 100cm, 2/50
  23. 08.12.2016, Mörkövaara, ERJ, 100cm, 1/30
  24. 09.12.2016, Starberry, ERJ, 100cm, 5/30
  25. 16.12.2016, Romilly, ERJ, 100cm, 2/80
  26. 17.12.2016, Starberry, ERJ, 100cm, 4/30
  27. 07.01.2017, Mörkövaara, ERJ, 100cm, 5/30
  28. 09.01.2017, Hortensia, ERJ, 100cm, 5/40
  29. 12.01.2017, Vähäpelto, ERJ, 100cm, 2/30
  30. 17.01.2017, Vähäpelto, ERJ, 100cm, 3/30
  31. 25.01.2017, Romilly, ERJ, 100cm, 7/81
  32. 24.02.2017, Colosseum, ERJ, 100cm, 4/80
  33. 28.02.2017, Colosseum, ERJ, 100cm, 3/80
  34. 08.04.2017, Savage, ERJ, 100cm, 1/30
  35. 14.08.2017, Raatteen suomenhevoset, ERJ, 100cm, 1/30
  36. 31.08.2017, Hukkapuro, ERJ cup, 100cm, 8/179
  37. 24.09.2017, Raatteen suomenhevoset, ERJ, 100cm, 2/30
  38. 27.09.2017, Raatteen suomenhevoset, ERJ, 100cm, 5/30
  39. 25.10.2017, Moana part breds, ERJ, 100cm, 1/40
  40. 27.10.2017, Turmeltaja, ERJ, 100cm, 5/30
  41. 04.11.2017, Mörkövaara, ERJ, 100cm, 3/30
  42. 05.11.2017, Mörkövaara, ERJ, 100cm, 4/30
    Koulukilpailut
  1. 30.12.2015, Viisikko, KRJ, he B, 2/30
  2. 09.02.2016, Juksula, KRJ, he B, 1/60
  3. 16.02.2016, Juksula, KRJ, he B, 3/60
  4. 22.02.2016, Juksula, KRJ, he B, 1/60
  5. 12.07.2016, Ventos, KRJ, he B, 3/30
  6. 14.07.2016, Ventos, KRJ, he B, 1/30
  7. 17.07.2016, Ventos, KRJ, he B, 1/30
  8. 03.09.2016, Koistila, KRJ, he C, 6/40
  9. 04.09.2016, Koistila, KRJ, he C, 2/40
  10. 07.09.2016, Koistila, KRJ, he C, 1/40
  11. 08.09.2016, Koistila, KRJ, he C, 4/40
  12. 10.09.2016, Koistila, KRJ, he C, 4/40
  13. 12.09.2016, Escorant, KRJ, he B, 3/40
  14. 13.09.2016, Escorant, KRJ, he B, 2/40
  15. 15.09.2016, Escorant, KRJ, he B, 1/40
  16. 16.09.2016, Escorant, KRJ, he B, 2/40
  17. 15.12.2016, Ventos, KRJ, heB, 1/40
  18. 15.01.2017, Kievarinkuja, KRJ, he B, 1/50
  19. 05.08.2017, Maanan suomenhevoset, KRJ, he B, 1/40
  20. 07.08.2017, Maanan suomenhevoset, KRJ, he B, 6/40
  21. 11.08.2017, Juksula, KRJ, he B, 1/60
  22. 11.08.2017, Bellgrove, KRJ, he C, 1/30
  23. 13.08.2017, Juksula, KRJ, he B, 1/60
  24. 13.08.2017, Bellgrove, KRJ, he C, 3/30
  25. 14.08.2017, Maanan suomenhevoset, KRJ, he B, 6/40
  26. 14.08.2017, Juksula, KRJ, he B, 5/60
  27. 18.08.2017, Maanan suomenhevoset, KRJ, he B, 2/40
  28. 19.08.2017, Juksula, KRJ, he B, 6/60
  29. 21.08.2017, Maanan suomenhevoset, KRJ, he C, 5/30
  30. 22.08.2017, Bellgrove, KRJ, he C, 4/30
  31. 23.08.2017, Bellgrove, KRJ, he C, 1/30
  32. 26.08.2017, Maanan suomenhevoset, KRJ, he C, 1/30
  33. 26.08.2017, Fiktio, KRJ, he B, 3/40
  34. 27.08.2017, Fiktio, KRJ, he B, 1/40
  35. 28.08.2017, Fiktio, KRJ, he B, 2/40
  36. 28.08.2017, Bellgrove, KRJ, he B, 5/30
  37. 06.09.2017, Team J&K, KRJ, he B, 1/40
  38. 07.09.2017, Team J&K, KRJ, he B, 2/40
  39. 14.09.2017, Härdelli, KRJ, he B, 1/30
  40. 21.09.2017, Härdelli, KRJ, he B, 3/30
  41. 24.09.2017, Härdelli, KRJ, he B, 5/30
  42. 27.09.2017, Härdelli, KRJ, he B, 2/30
  43. 30.09.2017, Härdelli, KRJ, he B, 3/30
  44. 09.10.2017, Ketola, KRJ, he B, 4/30
    Kenttäkilpailut
  1. 28.02.2016, Mörkövaara, KERJ, helppo, 1/40
  2. 11.03.2016, Mörkövaara, KERJ, helppo, 1/40
  3. 16.03.2016, Mörkövaara, KERJ, helppo, 2/40
  4. 17.03.2016, Mörkövaara, KERJ, helppo, 1/40
  5. 20.03.2016, Mörkövaara, KERJ, helppo, 2/40
  6. 30.07.2016, Metsovaara, KERJ, helppo, 3/40
  7. 31.07.2016, Satulinna, KERJ cup, helppo, 10/156
  8. 04.08.2016, Mörkövaara, KERJ, helppo, 6/40
  9. 12.08.2016, Ros Cirein, KERJ, helppo, 5/40
  10. 15.08.2016, Mörkövaara, KERJ, helppo, 1/40
  11. 17.08.2016, Ros Cirein, KERJ, helppo, 3/40
  12. 20.08.2016, Mörkövaara, KERJ, helppo, 4/40
  13. 22.08.2016, Ros Cirein, KERJ, helppo, 5/40
  14. 23.08.2016, Ros Cirein, KERJ, helppo, 1/40
  15. 24.08.2016, Ros Cirein, KERJ, helppo, 4/40
  16. 21.09.2016, Ros Cirein, KERJ, helppo, 6/40
  17. 27.09.2016, Ros Cirein, KERJ, helppo, 5/40
  18. 28.09.2016, Ros Cirein, KERJ, helppo, 6/40
  19. 15.11.2016, Zurück, KERJ, helppo, 4/24
  20. 17.11.2016, Zurück, KERJ, helppo, 3/24
  21. 12.12.2016, Turmeltaja, KERJ, helppo, 3/40
  22. 28.12.2016, Turmeltaja, KERJ, helppo, 5/40
  23. 22.01.2017, Kevolehto, KERJ, helppo, 4/60
  24. 25.01.2017, Kevolehto, KERJ, helppo, 7/60
  25. 17.02.2017, Romilly, KERJ, helppo, 1/31
  26. 18.02.2017, Romilly, KERJ, helppo, 1/31
  27. 20.02.2017, Romilly, KERJ, helppo, 5/31
  28. 23.09.2017, Myyränkolo, KERJ, helppo, 5/30
  29. 24.09.2017, Hengenvaara, KERJ, helppo, 7/50
  30. 24.09.2017, Myyränkolo, KERJ, helppo, 2/30
  31. 25.09.2017, Hengenvaara, KERJ, helppo, 3/50
  32. 26.09.2017, Myyränkolo, KERJ, helppo, 5/30
  33. 13.10.2017, Mörkövaara, KERJ, helppo, 3/30
  34. 15.10.2017, KK Lapland, KERJ, helppo, 5/30
  35. 20.10.2017, Mörkövaara, KERJ, helppo, 2/30
  36. 25.10.2017, Turmeltaja, KERJ, helppo, 1/30
  37. 29.10.2017, Turmeltaja, KERJ, helppo, 4/30
  38. 01.11.2017, Mörkövaara, KERJ, helppo, 5/30
  39. 03.11.2017, Gestüt Helmwald, KERJ, helppo, 4/30
  40. 03.11.2017, Mörkövaara, KERJ, helppo, 4/30
  41. 23.11.2017, Duán Stable, KERJ, helppo, 1/30
  42. 02.12.2017, Kiehavarinkuja, KERJ, helppo, 3/40
  43. 03.12.2017, Kiehavarinkuja, KERJ, helppo, 4/40
  44. 04.12.2017, Kiehavarinkuja, KERJ, helppo, 1/40
  45. 05.12.2017, Kiehavarinkuja, KERJ, helppo, 2/40
  46. 07.12.2017, Team J&K, KERJ, helppo, 4/40
  47. 11.12.2017, Team J&K, KERJ, helppo, 5/40
  48. 30.12.2017, Mörkövaara, KERJ cup, helppo, 5/66
Näyttelyt
03.11.2017, Adina, VSN, wpb-tammat, RCH

Laatuarvostelut
20.03.2018, PoniKTK, KTK-I (20 + 20 + 20 + 20 = 80p)

25.08.2018, VWYL, VWY-II (8 + 4,5 + 5 + 21 + 5 = 43,5p)

30.09.2018, ERJL, ERJ-I (7 + 42 + 25 + 20 + 15 = 109p)

31.07.2019, KERJL, KERJ-I (8 + 42 + 22 + 20 + 15 = 107p)

15.12.2019, KRJL, KRJ-I (9 + 40 + 23 + 20 + 15 = 107p)


Päiväkirja & valmennukset

Uusin kirjoitus on ensimmäisenä.

heinäkuu CAS58, päiväkirjamerkintä 07.03.2020
Viime keväänä Sonjan kysellessä vanhempiehdokkaita muutamaa wpb-tilausvarsaa varten, tarjosin Helliä emäksi muistamatta, että tamma oli jo 22-vuotias. Kaiken kukkuraksi Sonja vieläpä ihastui tammaan kovasti ja halusi juuri siitä varsan Cloudfieldiin! Hetken miettimisen jälkeen kutsuin luottoeläinlääkärimme Edin paikalle ja pyysin häntä tutkimaan Hellin niin sisältä kuin ulkoakin. Iästään huolimatta tamma oli erittäin hyvässä kunnossa ja Ed näytti vihreää valoa astutukselle. "Ei se tule ja pysy kantavana jos se ei enää siitostammaksi sovi" oli Edin lausunto, joten ei muuta kuin kiimoja kyttäämään ja sitten varsaa odottamaan. Kaikesta stressaamisestani huolimatta (tai ehkä juuri sen ansiosta, mistä sitä tietää?) Helli, kunnioitettavassa 23 vuoden iässä, varsoi tänään komean orivarsan! Kahden aikaisemman varsansa tuomalla rutiinilla Helli hoiti kaiken aivan kuin oppikirjasta eikä minun apuani tarvittu muussa kuin varsan ihastelussa. Lockdown-orivarsa on niin söpö, että en kyllä tiedä miten minun onnistuu luopua siitä! Onneksi Sonja on varausmaksun jo maksanut, muuten olisin perunut kaupat.
Nintsu

helmikuu CAS49, päiväkirjamerkintä 31.12.2017
Olemme Hellin kanssa napsineet sijoituksia niin este-, koulu- kuin kenttäkilpailuistakin tasaiseen tahtiin. Varsinkin koulutreeniin olemme panostaneet ja se on näkynyt myös tuloksissa: prosenttiemme keskiarvo on noussut lähes viidellä prosenttiyksiköllä! Omalla tasollaan Helli on kyllä ihan laatuponi. Mutta kaikki päättyy aikanaan ja nyt on tullut Hellin aika heittää hyvästit kilparadoille. Tätä ponia se tuskin haittaa, sillä tamma rakastaa lekottelua ja syömistä ja kumpaakin on kisaeläkelläisenä ohjelmassa. Tuskin sain tänä aamuna tammaa edes laitumen portista sisään, kun se jo iski turpansa nurmeen! Rapistumaan (tai lihomaan muodottomaksi) ei Helliä päästetä, vaan tamman kuntoa tullaan pitämään yllä säännöllisellä treenillä. Poni nimittäin nappasi kantakirjakelpoisuuden Adinan näyttelyissä eli reissu kantakirjatilaisuuteen on pian edessä.
Nintsu

joulukuu CAS45, päiväkirjamerkintä 08.04.2017
Kahden varsomisen jälkeen paluu kisakentille ei aina ole ihan yksinkertaista. Hienosti se on kuitenkin Helliltä on alkuvaikeuksien jälkeen sujunut. Tamma on nyt 10-vuotias, kääntyy pian 11-vuotiaaksi, ja sijoituksia on kasassa esteratsastuksesta lähes laatuarvosteluihin vaadittavat neljäkymmentä sijoitusta. Kenttäkilpailuissakin tamma on pärjännyt mukavasti mutta kouluratsastusta pitäisi kyllä hieman petrata. Tänään vedinkin Hellin kanssa ihan kunnon koulutreenin. Reipastempoisen verryttelyn jälkeen ratsastin pätkiä eri kouluohjelmista ja keskityin oikein tarkkaan ja huolelliseen perusratsastukseen. Helli ei ollut erityisen innostunut sileän treeneistä mutta tammalta ei asiaa kysytty. Aika kivojakin pätkiä saimme aikaiseksi! Nyt vain pitäisi saada nämä kivat pätkät siirrettyä sinne kouluaitojen sisäpuolelle, jotta ruusukkeita alkaisi tipahdella koulukilpailuistakin. Emme toki unohda este- ja kenttätreenejäkään!
Nintsu

toukokuu CAS42, päiväkirjamerkintä 11.06.2016
Viime yönä olin valvonut Nettan varsomista ja siinä sivussa pitänyt silmällä erittäin äkäistä Helliäkin. Helli oli ollut levoton koko yön ja luimistellut vatsalleen oikein urakalla, muttei siltikään ollut varsonut. Siksi olinkin aivan varma, että tamma varsoisi tänä yönä. Kun hieman ennen ilta kymmentä asetuin vahtiin Varsamökkiin, en kuitenkaan arvannut kuinka lyhyeksi sen yön valvominen jäisi! Yleensä tammat tuppaavat varsomaan aamuyöstä, joten olen tottunut alkuyön lähinnä tekemään omiani, ehkä jopa ottamaan nokoset. Tänä yönä keskityin kuitenkin koiralaumani koulimiseen. Olin juuri treenaamassa Bamsen kanssa paikka-käskyä, kun huomasin Hellin menevän ensimmäisen kerran maate. Keskittymiseni ei sen jälkeen enää riittänyt koirien harjoittamiseen, eikä kyllä aikakaan olisi riittänyt. Helli nimittäin pisti pikavaihteen päälle eikä aikaakaan kun pihatossa jalkojen käyttöä opetteli komea orivarsa!
Nintsu

kesäkuu CAS41, päiväkirjamerkintä 24.03.2016
Tuijotin valvontakameran ruutua hotkien ananaspaloja suoraan purkista yrittäen samalla muistella olinko syönyt kertaakaan aamiaisen jälkeen vai en. Mahani ei moisista mietteistä välittänyt, vaan sanoi, ettei se tarvitsisi oikeastaan ruokaa nytkään - sen verran meinaan jännitin Hellin(kin) ensimmäistä varsomista. Aina sama juttu, kun mikä tahansa tammamme varsoo ensimmäistä kertaa, olen todellinen hermoraunio! Helli sentään oli päättänyt armahtaa minua, eikä vetänyt kantoaikaansa yliajalle, vaan varsominen alkoi mukavasti kaksi päivää ennen laskettuaikaa. Siinä viimeisiä ananaspaloja purkista kalastaessani Helli oli jo makuulla ja varsan etujalat ulkona. Syötyäni kiiruhdin pihatolle juuri parahiksi todistamaan kuinka uuden MPB-varsan viimeisetkin kehonosat saapuivat tähän maailmaan. Tumma, märkä mytty ja väsynyt emätamma puuskuttivat kuin höyryjunat pihaton oljilla.
Varsa ei turhia aikaillut, vaan alkoi välittömästi räpiköidä sikiökalvoistaan eroon. Helli vaikutti hyvin kiihtyneeltä ja näytti unohtaneen varsomisen rasitukset täysin, kun se huomasi minut pihaton laidalla. Tikkana poni oli pystyssä ja hyökkäsi korvat luimussa kohti. Väliseinän ansiosta minulla ei ollut hätäpäivää ja onneksi Hellikin jo ensihyökkäyksensä aikana tunnisti minut samaksi kaksijalkaiseksi, joka tamman itsensäkin oli maailmaan auttanut. Vieläkin hieman hermostuneena, muttei kuitenkaan minua kohtaan vihamielisenä, Helli palasi varsansa luokse ja alkoi tuuppia tytärtään ylös. Varsaparka oli sen verran solmussa jalkojensa ja kovaa vauhtia kuivuvien kalvojen takia, ettei päässyt pystyyn. Lopulta emätamma turhautui ja mulkaisi minua kuin sanoen "älä siinä tuijota vaan auta!". Tarkkaavaisena tamman reaktioiden varalta hivuttauduin pihaton puolelle ja aloin olkitupon avulla putsata varsaa epävarman Hellin häälyessä jatkuvasti tiellä. Sain kuin sainkin varsan irti karvoihin kuivuneista kalvoista vaikka hysterian partaalla oleva emä ja jatkuvasti räpiköivä varsa eivät auttaneetkaan asiaa. Helli salli minun auttaa pikkuvarsa nisälle ja pian pihaton täytti nälkäisen varsan ruokailun äänet. Valtakunnassa kaikki hyvin!
Nintsu

maaliskuu CAS36, päiväkirjamerkintä 06.01.2015
Päivälleen kolme IRL-vuotta sitten minä ja Kiiwi perustimme Moana part bredsin yhdessä. Paljon olemme saaneetkin aikaan, sillä kasvatteja on syntynyt jo yli kahdeksankymmentä ja joukossa on useita toisen polven kasvattejakin. Nyt kuitenkin valitettavasti tänään tällä päivämäärällä Kiiwi ilmoitti jättävänsä Moanan ja virtuaalisen Uusi-Seelannin. Minä jään pitämään tallia yksin fiktiivisen henkilökuntani kanssa. Kovin suurta vaikutusta tallin aktiivisuuteen ei Kiiwin poisjäämisellä ole, sillä minä olen alusta alkaen ollut toiminnan vetävä voima. Hellin tulevaisuuteen toisen omistajan poisjääminen ei suuresti vaikuta, mutta suunnitelmat kyllä hieman hidastuvat huomattavasti. Nyt kun kaikkien ponien kilpailuttaminen jää minun vastuulleni, tulee Hellin laatisvalmiiksi kilpailemisessa ja tamman tulevien jälkeläisten kilpailuttamisessa menemään hieman pidemmän aikaa. Tämä viivästyttää luonnollisesti laatuarvosteluihin valmistautumista. Hellille astettamistamme tavoitteista ei kuitenkaan luovuta vaan pakerramme hitaasti mutta varmasti kohti päämäärää.
Nintsu

toukokuu CAS35, päiväkirjamerkintä 30.10.2014
Kiroilin ärhäkkäästi pimeässä toimistossa. Koko henkilökuntani oli nukkumassa eikä kiroiluni häirinnyt kuin koiralaumaani, joka retkotti nukkumassa pitkin poikin huonetta. Lauman pomo, aussinarttu Ronja, nosti laiskasti päätään kiroilutulvaani kuunnellen mutta haukotteli sitten leveästi ja jatkoi uniaan. Minä katoin koiriani sydänjuuriani myöten kateellisena samalla kun pyyhin äsken kaatunutta kahvikupillistani pois pöydältä. Minun palkkalistoillani oli kymmenkunta ihmistä ja silti minä, siis koko höskän omistaja (tai toinen niistä), olin taas valvomassa varsomista! Siskoni Kiiwi oli vain illalla huikannut onnea ennen kuin karautti lentokentälle lähteäkseen jollekin kalliokiipeilykurssille tai vastaavalle. Eli tässä sitä oltiin, yksin keskellä yötä toimistossa värisevää valvontakameran kuvaa tuijottamassa seurana revohka patalaiskoja koiria. Voi tätä ponikasvattajan elämän ihanuutta!
Juodessani sen yön kahdettakymmenettä kolmatta kahvikupillistani, alkoi pihatossa viimein tapahtua jotain. Vaavi kävi muutaman kerran maate kunnes lopulta alkoi tosissaan puskea uutta varsaansa maailmaan. Puristin kaksin käsin kahvikuppiani enkä keskittymiseltäni huomannut edes ainoan sylikokoisen koirani Sofin hyppäämistä syliini. Vartissa maailmaan solahti erittäin siro mytty. Sofi-parka sai shokkiherätyksen kun ponkaisin pystyyn ja ryntäsin pihatolle. Vaavi jo nuoli uutta tulokasta tarmokkain lipaisuin kuivaksi. Minä pysyin sivummalla ja annoin Vaavin hoitaa äidin hommat. Pian varsa jo seisoikin huterilla jaloillaan ja pyrki kovasti avaamaan maitobaaria, mikä onnistui hetken hoipertelun jälkeen emän suosiolla avustuksella. Tervetuloa maailmaan kaunis Helli-tamma ja onneksi olkoon tyttärestä Vaavi!
Nintsu

Ulkoasun ja ulkoasun ponikuvan © Assi
Huomioithan, että tämä on VIRTUAALITALLI