Etusivu Esittely Asukkaat Toiminta Tallikirja

VIRTUAALIHEVONEN || A SIM-GAME HORSE



MUISTOSIVUT


lopetettu 23.08.2016 suolenkiertymään 23-vuotiaana



Devil Himself

ERJ-I, VWY-II, YLA2

© Reitponys aus Ostbevern, Pony-Royal

Devil Himself eli Elvis
s. CAS20, 23v (s. 22.05.2011, 3v 26.12.2011)
welsh part bred -ori (50% welsh, NWR-kelp.), VH12-023-0105
punarautias, 143cm, ex-om. Nidavellir, FI
om. Moana part breds VRL-01851, NZ
estepainotteinen, heB/100cm

Luonne

Jos totta puhutaan, niin Elvis ei todellakaan ole kiva poni. Suoraan sanottuna se on kamala, aivan hirveä. Mikäli satut kärsimään pelottavan hyvästä tuulesta, suosittelen käväisemään Elviksen karsinassa. Sen jälkeen et takuulla enää hymyile. Elvis on nimittäin todella kettumainen luonne, se yleensä kiukuttelee ja vastustelee aivan kaikessa, siis ihan oikeasti kaikessa. Elvis voi esimerkiksi kieltäytyä lähtemästä karsinastaan. Se vain juurtuu oviaukkoon ja mulkoilee taluttajaansa murhaavasti otsatukkansa alta. Sitten kun sen saa kiskotuksi ulos sieltä kopista ja olisi tarkoitus mennä karsinaan takaisin, no eipä sekään välttämättä kelpaa, vaan Elvis saattaa tehdä taas tenän ja kieltäytyä nyt menemästä karsinaan josta se ensiksi kieltäytyi lähtemästä! Samoin on joskus harjaamisen kanssa. Ensiksi Elvis yrittää parhaansa mukaan väistellä harjaa, luimistelee ja saattaapi purrakin, ja sitten kun harjaamisen lopettaa, alkaa ori kerjätä lisää ja kiukutella kun mukava rapsuttelu loppui. Onneksi Elviksessä on yksi hyvä puoli, joka estää sen hoitajia aivan täydellisesti menettämästä järkeään. Nimittäin kun Elvis onnistuu saamaan hoitajansa pinnan aivan totaalisesti kärähtämään ja hoitaja päättää luopua periaatteestaan olla huutamatta hevosille ja alkaa uhkailla Elvistä riittävän kovalla ja kiukkuisella äänellä liimatehtaalla, tajuaa tämäkin pahvipää alkaa käyttäytyä. Siihen vaaditaan vain kunnon äänenavaus hoitajalta ja riittävästi pidätellystä kiukusta rätisevä ilmapiiri.

Ratsastaessa Elvis on tajuttoman raivostuttava. Se saattaa kieltäytyä ensiksi tekemästä asiaa X ja sitten kun ratsastaja on yrittänyt kaikkensa ja on itkun partaalla, saattaa ori suorittaa asian X aivan yhtäkkiä helposti ja vaivattomasti. Mieti siinä sitten mikä meni ensimmäisellä kerralla vikaan ja miten voisit parantaa ratsastustasi, kun ratsu ei tunnu toimivan minkään loogisen järjestelmän mukaan. Joskus tosin saatta käydä niinkin, että vaikka yrittää mitä, ei poni vain toimi. Nimimerkillä "kahden tunnin peruutusharjoitusten tuloksena yksi askel peruutusta". Kouluratsastus Elviksen kanssa ei siis ole herkkua. Joskus ensimmäiset ongelmat tulevat vasta loppuverryttelyssä, joskus taas alkuverryttelyiden aloittaminen poikii Elvikselle itsepäisyyskohtauksen. Esteillä Elvis on ketterä ja varmajalkainen, mutta sen on aina välillä (tai oikeastaan aika useinkin) alettava kiellellä ihan vain sen takia, että on kiva saada ratsastaja hermostumaan. Tai ainakaan mitään muuta järkevää syytä ponin käytökselle ei ole. Sitten kun ratsastaja unohtaa kaiken raipan käytön vähäisyydestä oppimansa, alkaa Elvis taas kuunnella. Sama juttu maastossa: ensiksi ori voi tallustella ihan tyynesti ja rauhallisesti ja seuraavassa hetkessä se kieltäytyy menemästä jonkin asian ohi ja esittää jos jonkinlaisia manöövereitä välttyäkseen moiselta pahalta. Sitten kun ratsastaja taas hermostuu riittävästi, menee Elvis samaisesta kohdasta ohi rennosti aivan kuin ei olisi juuri äsken yrittänyt parhaansa mukaan karistaa kyytiläisensä selästään. Luultavasti poniori on ottanut elämäntehtäväkseen hajottaa niin monet hermot kuin vain ehtii ennen joutumistaan koiranruuaksi.

Suku

i. Big Bad Wolf
wpb (75%), prn, 139cm
ii. Super Bad Mistake
wA, rnkm, 120cm
iii. Teddy Bear
iie. Totally Sweet
ie. Little Red Riding-Hood
wpb (50%), prt, 148cm
iei. Dracula wB
iee. Neferteri ox
e. Angel's Curse
wpb (25%), mkm, 147cm
ei. Demons' Decisio
wpb (50%), mkm, 144cm
eii. The Complete Opposite wB
eie. Saint Maria ox
ee. Miss Phila ox
ox, rnkm, 149cm
eei. Philomenia ox
eee. Miss Daisy ox

Elvis on suvuton eli sille ei löydy sukua virtuaalimaailmasta.

Isä Big Bad Wolf oli punaruunikko läsipää poniori, joka menestyi hyvin esteratsastuksen parissa. Parhaimmat tuloksensa Big Bad Wolf teki poneille avoimissa 110cm-120cm-luokissa, mutta se starttasi myös muutamia avoimia 130cm-luokkia hyväksytyin tuloksin. Aivan poniesteratsastuksen huipulle ori ei koskaan päässyt, sillä se oli luonteeltaan itsepäinen ja kilpailuissa hieman arvaamaton. Joinakin päivinä kyvykäs ori ei suostunut yhteistyöhön lainkaan ja jonain toisena kaikki taas sujui kuin tanssi. Epätasaisuudestaan huolimatta ori pääsi kilpailusijoitustensa ansiosta kantakirjaan ensimmäisellä palkinnolla ja se vaikuttikin varsin paljon welsh part bred -jalostuksessa Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

Isänisä Super Bad Mistake oli suurimerkkinen ja erittäin orimainen ori, johon ei ollut luottamista. Se oli hieman helpompi käsitellä kuin isänsä ja ruunauksen jälkeen siitä tulikin sopiva ratsu taitaville lapsiratsastajille. Helppo se ei kuitenkaan ollut. Rakenteeltaan tämä kimo ori oli erinomainen ja sen takia se kantakirjattiinkin nelivuotiaana. Ori astui tammoja muutaman kesän, jonka jälkeen se ruunattiin ja siirrettiin kilpailukäyttöön. Kilpailu-urallaan ori starttasi lähinnä 80cm esteratoja, mutta myös helpot kouluradat tulivat oriille tutuiksi. Super Bad Mistake lopetettiin 19-vuotiaana tuntemattomasta syystä.
Isänisäisä Teddy Bear ei todellakaan ollut nimensä arvoinen. Se joka tämän oriin nimesi, taisi omata aikamoisen kieron huumorintajun. Teddy Bear oli nimittäin luonteeltaan oikea hirviö. Se oli vihainen ja arvaamaton, eikä todellakaan soveltunut lasten käsiin vaikka pieni olikin. Sanonta ?pieni mutta pippurinen? oli armotonta vähättelyä, sillä Teddy Bear ei ollut vain pippurinen. Oriilla oli hyvä suku, jonka ansiosta sillä astutettiin muutama tamma ennen ruunausta. Ruunana ori ei kuitenkaan ollut juurikaan sen helpompi käsiteltävä ja lopulta ori vietiin teuraaksi vain kuuden vuoden ikäisenä.
Isänisäemä Totally Sweet oli oikein nätti päistärikkö mountaintamma, joka toimi lähes koko ikänsä siitosponina. Nuorena se kiersi varsanäyttelyitä varsin hyvällä menestyksellä ja se pääsikin kantakirjaan toisella palkinnolla nelivuotiaana. Tämän jälkeen Totally Sweet varsoi lähes joka kesä. Luonteeltaan tamma oli welshmäisen säpäkkä, mutta kuitenkin kiltti ja lapsetkin saattoivat ratsastaa sillä aikuisen valvonnassa.

Isänemä Little Red Riding-Hood nimettiin tulipunaisen karvansa takia. Iloluontoinen tamma oli eloisa ja välillä hieman turhankin reipas, mutta kuitenkin aina kiltti ja ystävällinen. Tahallaan se ei koskaan tehnyt mitään pahaa. Ratsastaessa tamma oli reipas mutta kuuliainen. Tamma kilpaili sekä esteratsastuksessa että kenttäkilpailuissa ja se menestyi molemmissa lajeissa hyvin. Kummassakaan lajissa tammalla ei tosin ollut kapasiteettia aivan poniluokkien huipulle saakka, mutta omalla tasollaan sen suoritukset olivat hyviä ja se niitti ruusukkeita palkintokaapit täyteen. Kantakirjasta tamma löytyy toiselle palkinnolle kirjattuna. Tamma varsoi kahdesti ennen kuolemaansa 22-vuotiaana.
Isänemäisä Dracula sai nimensä erikoisen mallisen kuonoläsinsä takia. Valkoinen merkki näytti muodostavan hammasrivistön, jossa oli kaksi vampyyrinkulmahammasta. Lisäksi ori oli lähes musta mustanruunikko, joten tunnetun vampyyrin mukaan nimeäminen ei ollut mikään ihme. Luonteeltaan Dracula ei kuitenkaan ollut erityisen paha. Se oli energinen ja toki orimainenkin, mutta kuitenkin varsin helppo ja mukava käsitellä.
Isänemäemä Neferteri ox oli raudikko arabitamma, joka syntyi Qatarissa ja myytiin nuorena Kanadan kautta Yhdysvaltoihin. Qatarissa tammaa oli pidetty arabitammaksi liian suurena, sillä se oli 156cm korkea, ja siksi se myytiinkin maasta pois halvalla. Yhdysvalloissa Neferteri sai kuitenkin osoittaa kykynsä esteratsastuksen parissa ja se menestyikin hyvin kansallisella 120cm-tasolla. Kokonsa ja hieman tavallista arabia ratsumaisemman rakenteensa takia tammaa käytettiin poni- ja puoliverijalostuksessa ja se varsoi neljä varsaa. Tamma lopetettiin 20-vuotiaana.

Emä Angel's Curse oli kompaktirakenteinen kimo, joka menestyi niin näyttelyissä kuin aluetason esteluokissakin. Kurreksi kutsuttu tamma oli luonteeltaan omapäinen, mutta kuitenkin kiltti. Tomeran ratsastajan kanssa tamma toimi hyvin ja se olikin varsin lahjakas hyppääjä. Kilpailuissa tamma kuitenkin helposti hermostui hieman liikaa, jolloin se alkoi helposti kiellellä. Tutun ja rohkean ratsastajan kanssa Kurre kuitenkin pärjäsi hyvin metrin luokissa aluetasolla ja se olikin tuttu näky palkintojen jaossa. Kotioloissa tamma suoriutui korkeammistakin radoista. Kimo tamma varsotettiin peräti kuusi kertaa ja se oli kantakirjassa ensimmäisellä palkinnolla. Kurre kuoli 23-vuotiaana sairauteen.

Emänisä Demons' Decisio oli mustankimo welsh part bred -ori. Se kilpaili esteratsastuksessa, mutta oli luonteeltaan aika kuuma ja herkkä, eikä menestys ollut kovin erikoista, sillä oriin ratsastaja ei ollut niin taitava kuin mitä olisi oriin selkään tarvittu. Kilpailu-ura jäikin aika lyhyeksi, johtuen radalla sattuneesta onnettomuudesta. Ori pääsi ryntäämään isolle okserille, liukastui juuri ennen hyppyä ja päätyi esteen sekaan. Tässä rytäkässä oriin jänne vaurioitui pahasti eikä ori enää kuntoutunut kilpailukuntoon. Ori vietti muutaman vuoden satunnaisena siitosoriina, mutta lopulta se lopetettiin 16-vuotiaana.
Emänisäisä The Complete Opposite aloitti kilpauransa esteradoilta, joissa se eteni aina metrin luokkiin saakka. Ori napsi kyllä kiitettävästi sijoituksia, mutta mitenkään poikkeuksellisen lahjakas esteponi se ei ollut. Jossain vaiheessa oriilla siirryttiinkin kilpailemaan showkilpailuiden working hunter luokkia, joissa se menestyi loistavasti edeten nopeasti ylimmälle tasolle. Ori kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle ja menestyksekkään show-uransa ansiosta se oli suosittu welshjalostuksessa.
Emänisäemä Saint Maria ox oli ponikokoinen arabitamma. Pienen kokonsa ansiosta se sai kilpailla poniluokissa ja tätä mahdollisuutta käyttäen tammaa kilpailutettiinkin ahkerasti esteratsastuksen parissa. Kimolla tammalla oli omalaatuinen mutta tehokas hyppytyyli ja se menestyikin varsin hyvin 110cm luokissa. Kilpauransa jälkeen Saint Maria kantakirjattiin ja se siirtyi siitostammaksi vaikuttaen ratsuponi- ja welsh part bred-jalostuksessa.

Emänemä Miss Phila ox oli ruunikonkimo arabitamma, joka oli juuri yli ponikoon. Tamma toimi harrasteratsuna ja se kilpaili vain satunnaisesti seurakilpailuissa kouluratsastuksen parissa. Kykyjä tammassa olisi ollut, sillä se oli kuin tammamainen kopio esteradoilla menestyneestä isästään. Kotioloissa estevalmennuksissa Phila hyppäsi kevyesti 120cm tehtäviä ja suoritti koulupuolellakin helposti helppo A:n liikkeet. Herkkä mutta kuitenkin hyvin kiltti tamma oli miellyttävä ratsastaa ja tamma olikin omistajalleen erityisen rakas. Tammaa ei koskaan kantakirjattu, mutta se varsoi yhden varsan. Tamma eli huikeaan 32 vuoden ikään.
Emänemäisä Philomeno ox menestyi loistavasti kansallisilla esteradoilla. Se starttasi myös vain arabeille tarkoitetuissa kansainvälisissä kilpailuissa saavuttaen parhaimmillaan arabialaisten täysveristen esteratsastuksen EM-pronssia. Upeiden kilpailutulostensa lisäksi oriilla oli kaunis, rodunmukainen rakenne ja puhtaan valkoinen karvapeite. Ei siis ollut lainkaan ihme, että kun ori vihdoin ja viimein ilmoitettiin käytettäväksi jalostukseen, sille oli tarjolla enemmän tammoja kuin oli mahdollista ottaa vastaan! Philomeno muodostui nopeasti arabioriiden astutustilastojen kärkinimeksi. Oriin jälkeläiset olivatkin suurinosa kyvykkäitä estehevosia. Ori lopetettiin vanhuuden vaivoihin 24-vuotiaana.
Emänemäemä Miss Daisy ox toimi ikänsä siitostammana. Sitä astutettiin sekä arabi- että ponioreilla. Jälkeläiset tuntuivat perivän hyvin paljon ominaisuuksia isältään, eikä tamma siten ollut kovin kummoinen periyttäjä. Daisy oli 150cm korkea kärpäskimo puhdasverinen arabitamma.

Jälkeläiset
CAS31, o. That's Evil MPB, e. Well That's Nice
CAS32, t. Cruella De Vil MPB, e. Vriendelijk Maatje
CAS35, t. What the Hell MPB, e. No Matter What
CAS37, t. Witch in the Dark MPB, e. Rainbow in the Dark

Kilpailut

kalenteriin merkitään vain sijoitukset
Estekilpailut, sijoituksia 55 kpl
03.10.2012, Mewian Welsh, este, 60cm, 1/27
31.10.2012, Dark Side Trakehners, ERJ cup, 40cm, 2/66
05.11.2012, Moana part breds, ERJ, 40cm, 3/37
05.11.2012, Moana part breds, ERJ, 60cm, 2/40
03.01.2013, Moana part breds, ERJ, 70cm, 6/40
12.01.2013, Moondance, ERJ, 60cm, 3/30
20.01.2013, Rebellion, ERJ, 80cm, 6/50
27.01.2013, Moana part breds, ERJ, 80cm, 4/40
01.02.2013, Moana part breds, ERJ, 80cm, 5/40
09.02.2013, Juksula, ERJ, 90cm, 6/60
23.02.2013, Moana part breds, ERJ, 100cm, 3/40
26.02.2013, Moana part breds, ERJ, 90cm, 3/38
27.02.2013, Moana part breds, ERJ, 100cm, 1/40
25.03.2013, Oak Hill Event Park, ERJ, 90cm, 6/40
28.03.2013, Rhonwen, ERJ, 100cm, 1/40
05.04.2013, Mewian Welsh, ERJ, 90cm, 4/50
13.04.2013, Juksula, ERJ, 100cm, 5/60
13.04.2013, Kadotetut, ERJ, 100cm, 5/30
14.04.2013, Juksula, ERJ, 100cm, 4/60
17.04.2013, Kadotetut, ERJ, 100cm, 5/30
20.04.2013, Juksula, ERJ, 90cm, 4/60
21.04.2013, Juksula, ERJ, 90cm, 1/60
15.07.2013, Whitebridge, ERJ, 100cm, 5/60
18.07.2013, Moana part breds, ERJ, 100cm, 4/40
25.07.2013, Moana part breds, ERJ, 100cm, 6/40
01.08.2013, Whitebridge, ERJ, 100cm, 5/40
10.08.2013, Susiraja, ERJ, 100cm, 3/40
14.08.2013, Lumospark, ERJ, 100cm, 6/40
29.08.2013, Moana part breds, ERJ, 100cm, 2/40
19.10.2013, Juksula, ERJ, 100cm, 6/60
21.10.2013, Juksula, ERJ, 90cm, 3/60
26.10.2013, Juksula, ERJ, 100cm, 2/60
26.10.2013, Moana part breds, ERJ, 100cm, 4/40
27.10.2013, Moana part breds, ERJ, 100cm, 3/40
31.10.2013, Dark Side Trakehners, ERJ cup, 90cm, 15/161
08.11.2013, Juksula, ERJ, 100cm, 4/60
15.11.2013, Juksula, ERJ, 100cm, 1/60
20.11.2013, Juksula, ERJ, 80cm, 3/60
30.11.2013, Roscoff, ERJ, 100cm, 6/40
30.11.2013, Paraatiponit, ERJ, 100cm, 1/30
03.12.2013, Paraatiponit, ERJ, 100cm, 4/30
16.12.2013, Sherlock horses, ERJ, 100cm, 3/30
18.12.2013, Linya stud, ERJ, 100cm, 3/40
19.12.2013, Linya stud, ERJ, 100cm, 5/40
19.12.2013, Linya stud, ERJ, 100cm, 5/40
20.12.2013, Linya stud, ERJ, 100cm, 3/40
22.12.2013, Clueless, ERJ, 100cm, 1/30
23.12.2013, Cresendo, ERJ, 90cm, 5/50
26.12.2013, Sonic warmbloods, ERJ, 100cm, 9/100
31.12.2013, Dark Side Trakehners, ERJ cup, 90cm, 9/135
22.01.2014, Sonic WBs, ERJ, 100cm, 3/30
23.01.2014, Hummingbird, ERJ, 100cm, 4/40
25.01.2014, Linya stud, ERJ, 100cm, 6/40
25.01.2014, Sonic WBs, ERJ, 100cm, 2/30
28.01.2014, Linya stud, ERJ, 100cm, 2/40

Koulukilpailut, sijoituksia 22 kpl
02.08.2012, kk Energia, koulu, he C, 5/25
03.08.2012, kk Energia, koulu, he C, 2/25
17.08.2012, Lai'e, KRJ, he C, 1/40
18.08.2012, Lai'e, KRJ, he C, 4/40
22.08.2012, kk Mean, KRJ, he C, 4/64
11.01.2013, Moana part breds, KRJ, he C, 1/40
13.02.2013, Diega Ponies, KRJ, he C, 6/40
16.02.2013, Diega Ponies, KRJ, he C, 4/40
18.02.2013, Diega Ponies, KRJ, he C, 6/40
21.02.2013, Diega Ponies, KRJ, he C, 4/40
24.03.2013, Moana part breds, KRJ, he C, 6/40
26.03.2013, Moana part breds, KRJ, he C, 1/40
06.07.2013, Moana part breds, KRJ, he B, 2/40
06.08.2013, Dahlgård, KRJ, he B, 4/20
15.08.2013, Konkkaronkka, KRJ, he C, 1/40
21.08.2013, Konkkaronkka, KRJ, he C, 1/40
26.10.2013, Fiktio, KRJ, he C, 3/50
27.10.2013, Fiktio, KRJ, he C, 4/50
03.11.2013, Fiktio, KRJ, he B, 1/40
01.01.2014, Tuuliharja, KRJ, he B, 6/40
03.01.2014, Tuuliharja, KRJ, he B, 5/40
18.01.2014, Takamaiden, KRJ, he B, 3/50

Laukkakilpailut, 3: 1-0-1-0, vs. 2800e
10.04.2012, kutsu, LJP/risut, maiden 3F, 3/5, 800e
30.04.2012, kutsu, LJP/risut, maiden 3F, 1/3, 2000e
10.05.2012, kutsu, LJP/risut, allowance 4F, 5/6

Muut kilpailut, sijoituksia 7 kpl
11.11.2012, Lai'e, KERJ, aloittelija, 2/31
13.05.2013, Tuuliharja, KERJ, harraste, 4/20
06.08.2013, Taikakuun kartano, MEJ, 80cm, 7/68
09.08.2013, Taikakuun kartano, MEJ, 70cm, 4/41
10.08.2013, Taikakuun kartano, MEJ, 80cm, 5/68
13.12.2013, kk Ginger, KERJ, harraste, 4/23
14.12.2013, kk Ginger, KERJ, harraste, 1/23

Näyttelyt
27.01.2013, kutsu, MSY, ratsastuskuvalliset, PUN, PUN3 (tuom. sabina)
30.04.2013, kutsu, MSY, wpb-oriit, PUN, PUN3 (tuom. Sandra)

Laatuarvostelut
12.10.2014, VWY, VWY-II (8,5 + 4,5 + 4 + 20 + 3 = 40p)

30.05.2015, ERJ, ERJ-I (9 + 43 + 18 + 15 + 15 = 100p)

25.08.2015, YLA, YLA2 (18,5 (8,5+10,5) + 31 (21+10) + 17 + 11 + 3 = 80,5p)


Päiväkirja & valmennukset

Uusin kirjoitus on ensimmäisenä.

tammikuu CAS40, päiväkirjamerkintä 16.11.2015
CAS-vuosi on juuri vaihtunut ja niin vain Elviksestäkin tuli kaksikymppinen! Ikä ei tosin tätä riiviötä paina, ei sitten tippaakaan. Välillä oikein toivon, että oriille ilmaantuisi jotain iän tuomaa kremppaa, mikä vähän hidastaisi ponin menoa tai pikkuisen tasottaisi elikon edesottamuksia. Näin ei siis kuitenkaan ole millään muotoa käynyt, vaan minä ja henkilökuntani saamme edelleen harmaita hiuksia Elviksen takia! Silti, jos olen ihan rehellinen (ja tätä ei sitten saa sanoa kenellekään!), suurin osa minusta toivoo, ettei Elvis koskaan rauhoitu tai opi kunnon käytöstavoille. Eihän hyvin käyttäytyvä Elvis olisi Elvis enää ollenkaan. No, joka tapauksessa: hyvää kahdettakymmenettä ikävuotta, Elvis!
Nintsu

maaliskuu CAS36, päiväkirjamerkintä 06.01.2015
Päivälleen kolme IRL-vuotta sitten minä ja Kiiwi perustimme Moana part bredsin yhdessä. Paljon olemme saaneetkin aikaan, sillä kasvatteja on syntynyt jo yli kahdeksankymmentä ja joukossa on useita toisen polven kasvattejakin. Nyt kuitenkin valitettavasti tänään tällä päivämäärällä Kiiwi ilmoitti jättävänsä Moanan ja virtuaalisen Uusi-Seelannin. Minä jään pitämään tallia yksin fiktiivisen henkilökuntani kanssa. Kovin suurta vaikutusta tallin aktiivisuuteen ei Kiiwin poisjäämisellä ole, sillä minä olen alusta alkaen ollut toiminnan vetävä voima. Elviksen tulevaisuuteen toisen omistajan poisjääminen ei juurikaan vaikuta, mutta suunnitelmat kyllä hieman hidastuvat. Elvis on kilpailunsa kilpaillut, mutta nyt kun kaikkien ponien kilpailuttaminen jää minun vastuulleni, oriin jälkeläiset pääsevät kilpailuihin hieman harvemmin. Tämä viivästyttää luonnollisesti laatuarvosteluihin valmistautumista. Elvikselle astettamistamme tavoitteista ei kuitenkaan luovuta vaan pakerramme hitaasti mutta varmasti kohti päämäärää eli ERJ:n laatuarvostelua.
Nintsu

joulukuu CAS34, päiväkirjamerkintä 28.09.2014
Ilmoitin Elviksen tänään virtuaalisten welshien ystävien eli VWY:n laatuarvosteluun lokakuun (irl) tilaisuuteen. Tilaisuus on tosin jo melko täynnä, joten saa nähdä mahtuuko Elvis enää siihen mukaan. Omien laskujeni (ja mielipiteitteni) mukaan Elviksellä pitäisi olla mahdollisuudet kakkospalkintoon, mikä meille riittää oikein mainiosti. Rakenteen ja tekstien arvostelu on kuitenkin hieman mielipidekysymys, joten pisteitä on vaikea arvata etukäteen. Olen kuitenkin aika luottavaisella mielellä! Toivottavasti Elvis muistaa käyttäytyä asiallisesti edes tämän kerran. On hieman vaikeaa mainostaa jalostukseen oritta, joka ei tee mitään mitä siltä pyydetään...
Nintsu

joulukuu CAS31, päiväkirjamerkintä 19.01.2014
Jo perinteeksi muodostuneisiin uuden vuoden juhliimme on aina kuulunut leikkimielinen poniagilityrata. Kaikki riittävät hevostaidot omistavat juhlijat saavat osallistua ja ponit jaetaan arpomalla. Tänä vuonna innokkaita kilpailijoita oli 14 minun toimiessa tuomarina. Olin suunnitellut kahdeksan esteen radan: Ensimmäisenä pujottelu, jonka jälkeen oli pieni hypättävä este. Kolmantena hieman yli kaksimetrinen lankku, jolla taluttajan oli tasapainoteltava ponin seuratessa vierellä. Lankun jälkeen oli vuorossa hapsueste (korkea kaari, jossa oli lähes maahan ulottuvat muovihapsut). Sitten oli taas hypättävä pikkueste, ylitettävä maahan levitetty pressu ja kuljetettava poni puomeista tehdyn kapean, mutkittelevan kujan läpi. Radan lopuksi ponit piti taluttaa etupurullisen trailerin (eli tunnelin) läpi ja juosta sitten maalilinjan yli. Kiiwiä ei arpaonni tänä vuonna suosinut, sillä hän nosti heti ensimmäisenä Elviksen nimen. Olin salaa hieman (turhan vaatimaton ilmaisu) vahingoniloinen! Kiiwin ja Elviksen agilityrata oli todellakin viihdettä parhaimmillaan. Harmi, etten kuvannut rataa videolle ja lähettänyt sitä Hauskoihin kotivideoihin tai jonnekin! Olin tikahtua nauruun, kun Kiiwi koetti saada jotain tolkkua hulluttelevaan oriiseen. Elvis löi koko homman ihan vitsiksi, loikki sinne tänne, raahasi Kiiwiä perässään kuin räsynukkea ja suoritti esteet puolivahingossa silloin kun Kiiwi onnistui oriin niille patistamaan. Mutta ainakin meillä katsojilla oli aivan hurjan hauskaa ja pääsiväthän Kiiwi ja Elvis yhdessä maaliin astikin! Saavutus se on sekin, vaikka lopputuloksissa he olivatkin viimeisiä. Uuden vuoden juhlistamme kertovan tarinan voi kokonaisuudessaan lukea tallikirjasta.
Nintsu

tammikuu CAS30, päiväkirjamerkintä 06.08.2013
Kurkku tuntui kuivalta, henki ei meinannut kulkea ja sydän hakkasi niin, että pelkäsin sen loikkaavan kylkiluiden alta kokonaan pois. Eilen oli ollut Elviksen ensimmäiset maastoestekilpailut - eivätkä ne sujuneet kovin kehuttavasti. Ensin en ollut meinannut saada Elvistä poistumaan lähtökarsinasta. Sitten kun olin saanut sen turvan osoittamaan oikeaan suuntaan, oli ori esittänyt sellaisia pukkisarjoja, että ihmettelin vieläkin kuinka olin onnistunut roikkua niissä mukana. Olimme myös napanneet matkamme varrelta kaikki sallitut kolme kieltoa, minkä lisäksi ori oli jäänyt muutamaan mutkaan paikoilleen loikkimaan. Siinäpä oikein loistavasti sujunut rata! Harkitsin siis vakavasti tämän päiväisen lähtömme perumista kun kuuluttaja kuulutti meidät lähtökarsinaan. Sitten pilli vihelsi ja painalsin pohjeet Elviksen kylkiin. Ori lennähti liikkeelle. Ykkönen yli... Kakkonen yli... Kolmoselle, helpolle tukkiesteelle, Elvis koetti kieltäytyä, mutta ehdin kuin ehdinkin painaltaa kannukset kylkiin ja ori hyppäsi korvat luimussa esteen. Nelonen yli... Ja yhtäkkiä olimmekin jo esteellä numero 12, mikä oli radan viimeinen este. Pystyin tuskin hengittämään ja kun Elvis näki puskassa mörön ja oli mennä kapeasta risuesteestä ohitse, runttasin oriin vähemmän kaunein avuin takaisin kunnolliselle lähestymislinjalle ja pääsimme esteen yli! Maaliin tultuamme olin vähällä pyörtyä helpotuksesta. Huh, selvittiinpäs!
Nintsu

joulukuu CAS29, päiväkirjamerkintä 01.08.2013
Pitkäaikainen haaveeni, oma harjoitusrata, valmistui tänään. Noin kolmen kilometrin mittainen, hiekkapohjainen rata kiertää tiluksemme ja on kokonaan omassa käytössämme. Ei siis tarvitse pelätä vaikkapa autojen kohtaamista! Kun viimeinenkin työmies oli poistunut paikalta, oli aika tehdä radan koekäyttö! Hain tarhasta Elviksen (jota tietenkin sai jahdata ennen kiinniottoa...) ja satuloin sen käytävällä. Sitten vain poni ulos ja ratsastaja selkään. Tallityttömme Naomi lähti mukaan Uuno-ponilla. Kävelimme ensin pitkin ohjin merenrannan kautta radan alkuun. Oriit hieman ihmettelivät vankkaa puusiltaa, mutta molemmat ylittivät sen vain pienen puhinan säestämänä. Sillan jälkeen siirryimme raviin. Uuno oli hieman säikkynä, mutta Elvis oli suorastaan epätavallisen kuuliainen. Ravasimme ehkä kilometrin verran ja annoimme sitten ponien kävellä loivan ylämäen juureen asti. "Laukataanko?" kysyin Naomilta ja vastauksen saatuani karautin liikkeelle. Elvis lähti kuin tykinsuusta ja Uuno jäikin ensin hieman jälkeen. Nopeasti laukkakilpailuissakin pärjännyt kimo saavutti Elviksen, joka pinkoi kuin sillä olisi ollut tuli hännän alla. Vauhti nosti kyyneleet silmiini mutta en mistään hinnasta olisi halunnut hidastaa! Annoimme ponien kisailla keskenään melkein harjoitusradan loppuun asti. Oriit eivät tietenkään olisi halunneet luopua kilpailustaan (Uuno oli kymmenisen metriä edellä ennen kuin aloimme pidätellä poneja), joten aika koviakin pidätteitä saimme ottaa ennen kuin Elvis ja Uuno siirtyivät raviin. Molemmat olivat oikein pörheinä ja pomppasivat laukalle tuon tuosta. Rata päättyi pian tarhojen taakse, jossa siirsimme puuskuttavat oriit käyntiin. Olipahan upeaa päästellä täysillä hyvällä pohjalla! Ponitkin selvästi nauttivat. Loppukäynnit kävimme Lasilammella kävelemässä ja poneja kahluuttamassa.
Nintsu

huhtikuu CAS28, päiväkirjamerkintä 16.03.2013
Onko minun iiiiihan pakko ratsastaa tänään Elviksellä? Eikö joku muu voisi mennä sillä? Huokaisin syvään ja lähdin astelemaan oriin tarhalle. Elvis vaistosi tappiomielialani eikä tietenkään antanut kiinni. Käytin kokonaiset puolituntia pirullisen oriin kiinnisaamiseksi ja kiskoin sen sitten käytävälle, jonne pistin kopukan ketjuilla kiinni. Pikainen harjaus, suojien laitto, satulointi ja lopuksi suitset. Elvis oli kertakaikkiaan kamalalla tuulella, se yritti joka välissä purra tai kopauttaa minua kaviollaan. Kuka tämän ponin meille on oikein ostanut?! Hupsista, se taisinkin olla minä... Kun olin selviytynyt hengissä oriin varustamisesta, halusin entistä vähemmän lähteä ratsastamaan sillä. Rohkeasti kuitenkin talutin Elviksen kentälle (tappelimme pari minuuttia portin kohdalla, että mennäänkö kentälle vai ei) ja kapusin nopeasti kyytiin. Ratsastus ei alkanut kovin hyvin. Alkukäyntien aikana Elvis kiidätti minut kentän portille kolmesti, alkuraveissa tavallisen 15 metrisen voltin teko tuntui mahdottomalta ja ensimmäiset laukannostot menivät pelkäksi pukitteluksi. Lopulta sisuunnuin ihan tosissani ja käyttelin kouluraippaa hieman ronskimmin ottein. Kappas vain, yhtäkkiä voltit onnistuivat kuin vettä vain, laukat nousivat kuin napista painamalla ja pohkeenväistökin sujui kevyesti painolla. Tehtyäni muutaman kiitettävän keskiravin, päätin alkaa kevennellä oritta pois. Tyytyväisenä kääntelin Elvistä volteille ja erilaisille kiemuroille ja naureskelin mielessäni itselleni, kun olin aluksi niin haluton oritta ratsastamaan. Meinasin juuri kehua Elvistä ääneen, kun se yhtäkkiä teki täysstopin, heti perään täyskäännöksen ja lähti kiitopukkilaukkaa toiseen suuntaan. Löysin itseni maistelemasta kentän hiekkaa. Poni peeeeeeerke...! Tämä ei jää tähän!
Nintsu

heinäkuu CAS25, päiväkirjamerkintä 27.07.2012
Olin ponilaukkajaoksen järjestämässä ponihuutokaupassa vierailulla. Poneja ei ollut tarkoitus ostaa, mutta huutokaupassa oli paljon tuttujani poneja esittämässä ja katsojina/ostajina, joten tahdoin mennä paikanpäälle juoruilemaan. Kiiwi jäi Seelantiin talliamme hoitelemaan, kun minä lensin Britanniaan. No, pakko se on tunnustaa, että villiinnyin täysin. Ensiksi ihastuin ruunivoikkoon Puppeen ja pakkohan siitä oli huutaa. Sitten tukkajumala Ode hyppäsi silmilleni ja siitäkin oli tarjous jätettävä. Samaten kävi energisen Tangon ja tumman Chewien kanssa. Ja kun pukitteleva ja riehuva Elvis saapui areenalle, ihastuin päätä pahkaa sen temperamenttiin! Elviksen jälkeen myyntiin tuli Vaavi, jonka superkiltti käytös oikeutti minut tietenkin ostamaan sen. Tässä vaiheessa olin jo päässyt tunnelmaan mukaan, joten kun huutokilpailu varsin hyvin juosseesta Friikistä alkoi, en voinut vastustaa kiusausta, vaan osallistuin huutamiseen! Samoilla höyryillä ostin sitten vielä Ninnin ja Rainynkin. Mitä sitä kitsastelemaan, kun tili oli jo melkein punaisella! Yhtäkkiä huutokauppa olikin jo ohitse ja käsissäni oli 9 ponia, joita ei ollut tarkoitus ostaa ja jotka vaativat kuljetusta Seelantiin. Hupsis, mitäköhän sisko tästä tykkää!
Nintsu


Ulkoasun ja ulkoasun ponikuvan © Assi
Huomioithan, että tämä on VIRTUAALITALLI