That's Evil MPB

ERJ-I, YLA2, VWY-III

© scirlin

That's Evil MPB eli Eeli
s. CAS31, 29v (s. 18.11.2013, 3v 28.07.2014)
welsh part bred -ori (62,5% welsh, NWR-kelp.), VH14-023-0187
ruunikonkimo, 140cm, kasv. Moana part breds, NZ
om. Moana part breds VRL-01851, NZ
estepainotteinen, heB/110cm, harraste

Luonne

Eeli on aika monitahoinen tapaus. Se on utelias ja sosiaalinen, mutta samalla hyvin itsepäinen. Eeliä ei oikein voi kuvata vain yhdellä sanalla. Hoitaessa Eeli on useimmiten ihan kiltti. Se rakastaa harjausta, rapsutuksia ja huomiota. Ori tervehtiikin aina iloisella ilmeellä ja hörökorvin karsinaansa tai tarhaansa saapuvia ihmisiä. Eeli osaa myös vaatia huomiota ja ori onkin yksi tallin äänekkäimmistä poneista muun muassa ruokinta-aikaan. Muut hoitotoimenpiteet, kuten kavioiden puhdistus, sujuvatkin sitten hieman niin ja näin. Eeli ei mielellään nosta kavioitaan puhdistettaviksi ja pahimpina päivinä kaikkien neljän kavion puhdistamiseen voi vierähtää tovi jos toinenkin. Tämä pikkuori osaa nimittäin olla aikamoinen muuli niin halutessaan. Suitsia laittaessa Eeli muuraa hampaansa yhteen ja satulavyötä kiristäessä ori paisuu kuin pallo. Ori on siis oikein mukava harjata, mutta muut hoitotoimet eivät sitten olekaan niin kivoja tehtäviä. Taluttaessa Eeli on orimainen, mutta useimmiten kuitenkin ihan asiallinen. Joskus oriille kuitenkin tulee erimielisyyksiä taluttajansa kanssa: "minä tahdon mennä tuonne enkä sinne!". Eelin käsittely vaatiikin ihmiseltä sitkeyttä ja päättäväisyyttä.

Ratsastaessa Eelillä on kaksi vaihdetta: haastava muuli-Eeli ja yhteistyöhaluinen joskin hieman vauhdikas ratsu-Eeli. Muuli-Eelin kanssa ratsastaja joutuu jatkuvasti keskustelemaan tehdäänkö sitä mitä kuski käskee vai sitä mitä Eeli tahtoisi tehdä (= pukkilaukkaa, esteiden hyppimistä tai kentän reunan ruohon maistelua). Oriilla ei todellakaan ole kiva ratsastaa silloin kun sille sattuu muulipäivä! Ei poni toki täysin mahdoton ole silloinkaan, mutta yksinkertaistenkin asioiden tekeminen vaatii ratsastajalta roppakaupalla päättäväisyyttä, napakoita apuja ja useimmiten myös muutaman reippaan huomautuksen raipalla. Hyvinä päivinään Eeli on kuitenkin herkkä, yhteistyöhaluinen ja reipas ratsu. Kouluratsastus ei ole mikään Eelin vahvuus saatika suosikkilaji. Ori protestoi rauhallista tempoa vastaan pään viskelyllä. Varsinkin käynnissä Eeliä kyllästyttää moinen hidastelu pysähdyksistä nyt puhumattakaan. Sana "maltti" ei taida kuulua Eelin sanavarastoon! Hyppäämistä Eeli rakastaa koko sydämestään. Valitettavasti muulipäivinä sekään ei suju aivan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, sillä Eelistä on hauskaa välillä keksiä omat kuvionsa esteradalla. Napakka ratsastaja ja/tai hyvä päivä niin Eeli ylittää mitä vain rohkeasti ja iloisesti. Maastossa ori on usein hieman arvaamaton, mutta kun sille ehdotetaan laukkaamista, on ori heti mukana juonessa. Hidastaminen voi sitten ollakin ihan eri juttu...

Suku

Eelillä on sukua 1 polvi virtuaalimaailmassa.

Isä Devil Himself on suurimerkkinen punaraudikko. Elvikseksi kutsuttu ori ei todellakaan ole mikään helppo tapaus. Sillä on hyvin orimainen ja itsepäinen luonne, mikä tekee arkipäivistäkin hankalia puhumattakaan kisareissuista. Ahkeralla treenillä oriille on saatu kasaan laatuarvosteluihin vaadittavat sijoitukset esteratsastuksen metrin luokista. Siinä sivussa Elvis on sijoittunut myös koulu- ja kenttäkilpailuissa. Eeli on Elviksen esikoinen.

Isänisä Big Bad Wolf oli punaruunikko läsipää poniori, joka menestyi hyvin esteratsastuksen parissa. Parhaimmat tuloksensa Big Bad Wolf teki poneille avoimissa 110cm-120cm-luokissa, mutta se starttasi myös muutamia avoimia 130cm-luokkia hyväksytyin tuloksin. Aivan poniesteratsastuksen huipulle ori ei koskaan päässyt, sillä se oli luonteeltaan itsepäinen ja kilpailuissa hieman arvaamaton. Joinakin päivinä kyvykäs ori ei suostunut yhteistyöhön lainkaan ja jonain toisena kaikki taas sujui kuin tanssi. Epätasaisuudestaan huolimatta ori pääsi kilpailusijoitustensa ansiosta kantakirjaan ensimmäisellä palkinnolla ja se vaikuttikin varsin paljon welsh part bred -jalostuksessa Yhdysvalloissa ja Kanadassa.
Isänisäisä Super Bad Mistake oli suurimerkkinen ja erittäin orimainen welshmountain-ori, johon ei ollut luottamista. Se oli hieman helpompi käsitellä kuin isänsä ja ruunauksen jälkeen siitä tulikin sopiva ratsu taitaville lapsiratsastajille. Helppo se ei kuitenkaan ollut. Rakenteeltaan tämä kimo ori oli erinomainen ja sen takia se kantakirjattiinkin nelivuotiaana. Ori astui tammoja muutaman kesän, jonka jälkeen se ruunattiin ja siirrettiin kilpailukäyttöön. Kilpailu-urallaan ori starttasi lähinnä 80cm esteratoja, mutta myös helpot kouluradat tulivat oriille tutuiksi. Super Bad Mistake lopetettiin 19-vuotiaana tuntemattomasta syystä.
Isänisäemä Little Red Riding-Hood nimettiin tulipunaisen karvansa takia. Iloluontoinen tamma oli eloisa ja välillä hieman turhankin reipas, mutta kuitenkin aina kiltti ja ystävällinen. Tahallaan se ei koskaan tehnyt mitään pahaa. Ratsastaessa tamma oli reipas mutta kuuliainen. Tamma kilpaili sekä esteratsastuksessa että kenttäkilpailuissa ja se menestyi molemmissa lajeissa hyvin. Kummassakaan lajissa tammalla ei tosin ollut kapasiteettia aivan poniluokkien huipulle saakka, mutta omalla tasollaan sen suoritukset olivat hyviä ja se niitti ruusukkeita palkintokaapit täyteen. Kantakirjasta tamma löytyy toiselle palkinnolle kirjattuna. Tamma varsoi kahdesti ennen kuolemaansa 22-vuotiaana.

Isänemä Angel's Curse oli kompaktirakenteinen kimo, joka menestyi niin näyttelyissä kuin aluetason esteluokissakin. Kurreksi kutsuttu tamma oli luonteeltaan omapäinen, mutta kuitenkin kiltti. Tomeran ratsastajan kanssa tamma toimi hyvin ja se olikin varsin lahjakas hyppääjä. Kilpailuissa tamma kuitenkin helposti hermostui hieman liikaa, jolloin se alkoi helposti kiellellä. Tutun ja rohkean ratsastajan kanssa Kurre kuitenkin pärjäsi hyvin metrin luokissa aluetasolla ja se olikin tuttu näky palkintojen jaossa. Kotioloissa tamma suoriutui korkeammistakin radoista. Kimo tamma varsotettiin peräti kuusi kertaa ja se oli kantakirjassa ensimmäisellä palkinnolla. Kurre kuoli 23-vuotiaana sairauteen.
Isänemäisä Demons' Decisio oli mustankimo welsh part bred -ori. Se kilpaili esteratsastuksessa, mutta oli luonteeltaan aika kuuma ja herkkä, eikä menestys ollut kovin erikoista, sillä oriin ratsastaja ei ollut niin taitava kuin mitä olisi oriin selkään tarvittu. Kilpailu-ura jäikin aika lyhyeksi, johtuen radalla sattuneesta onnettomuudesta. Ori pääsi ryntäämään isolle okserille, liukastui juuri ennen hyppyä ja päätyi esteen sekaan. Tässä rytäkässä oriin jänne vaurioitui pahasti eikä ori enää kuntoutunut kilpailukuntoon. Ori vietti muutaman vuoden satunnaisena siitosoriina, mutta lopulta se lopetettiin 16-vuotiaana.
Isänemäemä Miss Phila oli ruunikonkimo arabitamma, joka oli juuri yli ponikoon. Tamma toimi harrasteratsuna ja se kilpaili vain satunnaisesti seurakilpailuissa kouluratsastuksen parissa. Kykyjä tammassa olisi ollut, sillä se oli kuin tammamainen kopio esteradoilla menestyneestä isästään. Kotioloissa estevalmennuksissa Phila hyppäsi kevyesti 120cm tehtäviä ja suoritti koulupuolellakin helposti helppo A:n liikkeet. Herkkä mutta kuitenkin hyvin kiltti tamma oli miellyttävä ratsastaa ja tamma olikin omistajalleen erityisen rakas. Tammaa ei koskaan kantakirjattu, mutta se varsoi yhden varsan. Tamma eli huikeaan 32 vuoden ikään.

Emä Well That's Nice on hurjan suloinen ja kiltti wpb-tamma. Kaunis kimo on erittäin mukava niin hoitaa ja käsitellä kuin ratsastaakin. Ninnillä on paljon tuloksia kouluratsastuksen helpoista luokista ja esteiltäkin aina 120 sentin luokkiin asti. Lisäksi Ninni on menestynyt kenttäratsastuksen harrasteluokissa. Eeli on Ninnin ensimmäinen varsa ja tamma hoitikin varsaansa erinomaisesti ja äidillisesti.

Emänisä Bradwood's Tyler oli hyvätapainen ja ystävällinen welshmountain-ori. Väriltään Tyler oli ruunikonkimo ja säkäkorkeutta sillä oli 118 senttimetriä. Hyvän luonteensa ansiosta Tyler toimi lastenratsuna sukupuolestaan huolimatta. Eri lapsiratsastajien kanssa ori osallistui aina silloin tällöin pikkukilpailuihin hieman joka lajissa. Tyler oli erityisen lahjakas hyppääjä ja sillä olisi varmasti ollut kapasiteettia 90 sentin esteluokkiinkin. Ori toimi hyvin myös ajossa. Tyler on welshkantakirjassa toisella palkinnolla, mutta se on vaikuttanut welshjalostuksessa vain vähän. Oriin jälkeläiset ovat kuitenkin olleet yleisesti erittäin hyväluontoisia.
Emänisäisä Tyco oli pieni, vain 115 senttiä korkea, ruunikonkimo ori. Tyco syntyi Yhdysvalloissa, mutta se tuotiin jo nuorena Eurooppaan. Rapakon takana ori oli menestynyt varsanäyttelyissä ja sen menestys jatkui myös Euroopan welshpiireissä. Tyco kantakirjattiin nelivuotiaana ensimmäiselle palkinnolle. Erityisesti tuomarit pitivät oriin suorista jalka-asennoista ja aktiivisista liikkeistä. Tyco saavutti varsin paljon suosiota welshkasvattajien keskuudessa. Hyvän rakenteensa lisäksi Tycon oli aika rauhallinen luonteeltaan, jopa niin tyyni, että omistajaperheen pieni tytär saattoi hoitaa oritta itsenäisesti aikuisen valvonnassa. Tyco lopetettiin 21-vuotiaana.
Emänisäemä Bradwood's Dria pärjäsi aikoinaan erittäin hyvin pikkuponeille suunnatuissa estekilpailuissa. Tamma oli vain 120 senttiä korkea, mutta se sai puhtaita ratoja jopa 90 senttimetrin alueluokista. Dria rakasti hyppäämistä ja se hyppäsi koko sydämellään antaen kaikkensa puhtaan radan eteen. Rakenteeltaan tämä vaaleanrautias tamma ei ollut kovin kummoinen. Se oli kapeatunkoinen ja lapa oli hieman lyhyt ja pysty ja lisäksi tamman mountainleima oli aika heikko. Hyvän estemenestyksensä takia Dria varsotettiin kahdesti. Eläkepäivänsä Dria vietti lastenratsuna toimien. Tamma kuoli 26-vuotiaana vanhuuden tuomiin vaivoihin.

Emänemä Well Done oli erittäin hauskanvärinen. Sen karva oli väriltään kuin vaaleaa siirappia. Päässä tammalla oli symmetrinen, kapea piirto ja joka jalassa hieman alle vuohiseen ulottuvat sukat. Well Done oli todellakin suloinen ilmestys! Tamma oli myös luonteeltaan oikein herttainen. Se oli todella kiltti ja ystävällinen, eikä viihtynyt ollenkaan yksin. Kilpailuiss Well Done hermostui helposti, mutta tutun ihmisen kanssa tamma pärjäsi oikein hyvin 110 sentin kansallisissa poniluokissa. Tamma starttasi myös 120 sentin luokkia sijoittuen sillä tasolla vain kerran. Well Done kantakirjattiin toiselle palkinnolle ja se varsoi kolme varsaa.
Emänemäisä Nice Guy oli angloarabi ensimmäisessä polvessa. Sen emä oli englantilainen täysverinen ja isä arabialainen. Nice Guy sai nimensä erittäin palvelualttiista ja miellyttämisenhaluisesta luonteestaan. Musta, tähtipäinen ori teki aina parhaansa oli kyse kilpailuista tai ihan vain kotitreenistä. Nice Guy kilpaili pääasiassa esteratsastuksessa ja se keräsikin sijoituksia aina kansallisiin 130 sentin luokkiin asti. Ori starttasi muutaman korkeammankin luokan, mutta ei enää sijoittunut sillä tasolla. Nice Guylla kokeiltiin aluetasolla kenttää ja kouluakin. Ori oli kuitenkin hieman turhan energinen kouluhevoseksi, mutta kenttäratsastus sujui hyvin.
Emänemäemä Dusty Twitter ei ollut kovin helppo tamma. Se oli luonteeltaan erittäin kipakka ja tammamainen, pahalla tuulella ollessaan Dusty Twitter saattoi olla hyvinkin äkäinen. Ratsastaessa tamma oli silti melko mukava. Se ei ollut lainkaan itsepäinen tai kuuma, vaan enemmänkin kärsivällinen ja sopivan herkkä. Dusty Twitterillä kilpailtiin aluetasolla esteitä ja koulua. Mikään huippukilpaponi se ei ollut, mutta omalla tasollaan tamma sijoittui silloin tällöin. Tämä welsh B -tamma oli 133 senttimetriä korkea ja väriltään punrautias pienellä tähdellä ja yhdellä sukalla varustettuna. Tamma varsoi kolmesti.

Jälkeläiset
CAS36, o. Devil in Blue Shorts MPB, e. Bonnie Blue MPB
CAS41, t. That's Freaky MPB, e. Freakshow MPB
CAS41, t. Dramolett MPB, e. Blackwoods Antoinette

Kilpailut

Päiväkirja & valmennukset