maaliskuu CAS36, päiväkirjamerkintä 06.01.2015
Päivälleen kolme IRL-vuotta sitten minä ja Kiiwi perustimme Moana part bredsin yhdessä. Paljon olemme saaneetkin aikaan, sillä kasvatteja on syntynyt jo yli kahdeksankymmentä ja joukossa on useita toisen polven kasvattejakin. Nyt kuitenkin valitettavasti tänään tällä päivämäärällä Kiiwi ilmoitti jättävänsä Moanan ja virtuaalisen Uusi-Seelannin. Minä jään pitämään tallia yksin fiktiivisen henkilökuntani kanssa. Kovin suurta vaikutusta tallin aktiivisuuteen ei Kiiwin poisjäämisellä ole, sillä minä olen alusta alkaen ollut toiminnan vetävä voima. Alecin tulevaisuuteen toisen omistajan poisjääminen ei enää vaikuta. Orihan on jo kilpailunsa kilpaillut, sillä on jo riittävästi jälkeläisiä ja palkintokaapista löytyy ERJ:n ja VVJ:n laatuarvostelupalkinnot. Alec saa siis vietellä leppoisia eläkepäiviä laiduntaan halliten eikä huomaakaan toisen omistajan puuttumista.
Nintsu

kesäkuu CAS35, päiväkirjamerkintä 06.11.2014
Koska Alecilla on ikää 15-vuotta ja ori on ollut kilpailueläkkeelläkin jo hyvän tovin, on sen aika käydä ensimmäisessä laatuarvostelussaan! Valinta osui Valjakkoajojaoksen marraskuun laatuarvostelutilaisuuteen. Alecin sinne ilmoittaminen on ehkä pienoinen riski, koska oriin jälkeläisnäyttö on aikalailla olematon. Oriin esikoinen on kilpaillut jonkin verran valjakkoajoa, mutta sieltäkään ei täyttä kymmentä pistettä ole tulossa. Oriilla on kuitenkin kaikki täysiin kilpailupisteisiin oikeuttavat sijoitukset ja voitot, tosin cup-sijoituksia saisi olla enemmän. Tekstien laita nyt on vähän niin ja näin. Kun tallissa on se kuutisenkymmentä ponia, ei kaikille (tai melkein kellekään) ehdi tai jaksa kirjoittaa aivan kaikkia täysiin lisäpisteisiin vaadittavia tekstejä. Luonne Alecilla nyt tietenkin on ja sukuselvitys kahdesta ensimmäisestä polvesta, joten kyllä teksteistäkin pitäisi pisteitä tulla. Sen verran laskeskelin, että Alecin pitäisi saada se kolmospalkinto pokattua. Se riittäisikin meille aivan hyvin, joten peukut pystyyn, että ori mahtuu tilaisuuteen mukaan ja pääsee palkinnoille!
Nintsu

joulukuu CAS31, päiväkirjamerkintä 19.01.2014
Jo perinteeksi muodostuneisiin uuden vuoden juhliimme on aina kuulunut leikkimielinen poniagilityrata. Kaikki riittävät hevostaidot omistavat juhlijat saavat osallistua ja ponit jaetaan arpomalla. Tänä vuonna innokkaita kilpailijoita oli 14 minun toimiessa tuomarina. Olin suunnitellut kahdeksan esteen radan: Ensimmäisenä pujottelu, jonka jälkeen oli pieni hypättävä este. Kolmantena hieman yli kaksimetrinen lankku, jolla taluttajan oli tasapainoteltava ponin seuratessa vierellä. Lankun jälkeen oli vuorossa hapsueste (korkea kaari, jossa oli lähes maahan ulottuvat muovihapsut). Sitten oli taas hypättävä pikkueste, ylitettävä maahan levitetty pressu ja kuljetettava poni puomeista tehdyn kapean, mutkittelevan kujan läpi. Radan lopuksi ponit piti taluttaa etupurullisen trailerin (eli tunnelin) läpi ja juosta sitten maalilinjan yli. Olin melko vahingoniloinen, kun ex-poikaystäväni (joka sai kutsun juhliin vain, koska kuuluu edelleen tallimme henkilökuntaan) sai arvonnassa kilpakaverikseen Alecin. Tommyn ja Alecin radan viihdearvo olikin aikas korkea! Tommy on iso ja raamikas mies, mutta pikkuinen Alec-poni vei ajoittain miestä kuin rukkasta! Esimerkiksi lankkuesteellä Tommy oli tuiskahtaa nenälleen, kun Alec kyllästyi kävelemään hitaasti tasapainoilevan ihmisen vierellä ja päätti lähteä omaan suuntaansa. Tommyn kunniaksi on kyllä sanottava, että hän suoriutui oikukkaan ponin kanssa kokonaisuudessaan oikein hyvin ja parin aikakin riitti kahdeksannelle sijalle. Selvästi hevosmiehen vikaa tuossa minun exässäni. Uuden vuoden juhlistamme kertovan tarinan voi kokonaisuudessaan lukea tallikirjasta.
Nintsu

tammikuu CAS31, päiväkirjamerkintä 31.10.2013
Joskus kaikki vaan sujuu juuri niin kuin on suunniteltu! Alec hyppäsi tänään kaksi luokkaa arvostetussa ERJ cupissa. Luokkien korkeudet olivat 60cm ja 80cm. Ensimmäiseksi hypättiin matalampi rata. Alec oli innoissaan ja se paineli radalla sellaista vauhtia, että hyvä kun meikäläinen pysyi perässä! Esteet olivat kuitenkin sen verran matalia, ettei pudotuksia tullut ja erinomaisen aikamme ansiosta sijoituimme sitten neljänsiksi! Eroa voittaneeseen ei ollut kuin pari sekuntia. Toista rataa, eli siis 80 sentin rataa, varten verryttelin Alecia hieman enemmän. Toiveissa oli saada ori paremmin radalla hallintaan ja sijoittua napakoiden teiden eikä vauhdin ansiosta. Suunnitelma toimi erinomaisesti! Alec oli radalla reipas, mutta hallittu ja pääsin kääntämään lyhyitä ja nopeita teitä esteille. Ori toimi kertakaikkisen loistavasti! Sijoituimme myös korkeammassa luokassa, sillä olimme tuloksissa yhdeksänsiä. Eroa voittajaan oli jo useampia sekunteja, mutta sijoitus on sijoitus! Hienoa Alec, tästä on taas hyvä jatkaa.
Nintsu

kesäkuu CAS29, päiväkirjamerkintä 17.06.2013
Meillä on viime kuukausina ollut Alecin kanssa ongelmia esteratsastuksen parissa. Ori pääsi yksissä kilpailuissa radalla kahteen kertaan livahtamaan esteen ohi ja sen jälkeen Alec on ollut aivan mahdoton hypätessä. Sen saa runtata joka esteelle ja silti ori saattaa onnistua luikahtamaan tolppien väärältä puolelta. Tänään päätin oikein kunnolla paneutua ongelmaan ja rakensin kentälle pari linjaa. Esteet laskin pieniksi ristikoiksi ja asettelin puomeja sopivasti johteiksi. Alkuverryttelyssä keskityin saamaan Alecin oikein kunnolla ohjan ja pohkeen väliin. Tein myös paljon väistöjä saadakseni oriin kuuntelemaan hyvin sivulle vieviä apuja. Verryttelyhypyksi tulin isolla ympyrällä yhtä ristikkoa molemmista suunnista. Pari hyppyä ori otti ilman kiemurtelua, mutta sitten se alkoi aina lähestymisessä painaa jommalle kummalle sivulle. Siirsin sen aina sellaisessa tilanteessa raviin ja ohjasin oriin sitten päättäväisesti ravissa esteelle. Alec lopettikin aika nopeasti kikkailunsa, joten siirryin kokeilemaan kahden esteen linjoja. Suoralla linjalla ori yritti aivan surutta sujahtaa linjalta pois ensimmäisen esteen jälkeen. Sain tehdä esteiden väliin voltteja ja siirtymisiä, jotta sain oriin toisesta esteestä yli. Taistelu kuitenkin kannatti ja lopulta saatoin keskisttyä esteiden ylittämisen sijaan hyvään rytmiin ja etäisyyteen. Seuraavaksi siirryin treenaamaan kaarevaa linjaa. Ensimmäisellä kerralla ori hyppäsi ongelmitta molemmat esteet, toisella kerralla se sitten melkein onnistui sujahtamaan B-osan ohi. Taas voltteja ja siirtymisiä tarpeen mukaan ja lopulta monen yrityksen jälkeen Alec hyppäsi kuuliaisesti molemmat esteet. Olimme molemmat hikisiä ja väsyneitä, kun vihdoinkin olin tyytyväinen.
Nintsu

joulukuu CAS27, päiväkirjamerkintä 12.02.2013
"Lunta tulvillaan, on raikas talvisää..." hyräilin vähemmän talvisissa Uuden Seelannin maisemissa valjastaessani Alecia ja Nappia parivaljakkokärryjen eteen. Remmejä ja hihnoja riitti taas noin niin kuin kotitarpeiksi ja aloin jo tuskastua. Eikö parivaljakkoa voisi edes harjoitella ilman miljoonaa eri remeliä? Talvilaulujani saivatkin säestää kiukkuiset kiroukset. Onneksi sentään ponit päättivät käyttäytyä, en todellakaan olisi sietänyt mitään ylimääräistä juuri nyt (ai miten niin paha päivä?). Vihdoin sain kaikki soljet kiinni ja kieputetuiksi oikein, ja saatoin loikata kärryihin ja komentaa valjakkoni liikkeelle. Alkuverryttelyiksi kävimme kävelemässä ja hieman hölkkäämässä tiluksemme kiertävällä harjoitusradalla ja palasimme sitten ruohokentälle. Kentälle olin asetellut helpohkon tarkkuusradan. Aloitin kuitenkin laukkuuttamalla valjakkoani molempiin suuntiin ja treenaamalla voltteja ja kaarroksia laukassa. Kun valjakko tuntui olevan hyvin hanskassa, aloin treenata tarkkuutta. Aluksi hieman hitaammassa temmossa ja sitten nopeammassa. Alec oli aika virtaisalla tuulella, mutta Napin rauhallisuus hieman tasoitti yli-innokkaan parin vauhtia ja kokonaisuus olikin varsin hyvä. Lopuksi kiersimme nurmikentän muutaman kerran ravissa ja ohjasin ponit sitten loppukäynneille maastoon.
Nintsu

elokuu CAS25, kilpailutarina 31.07.2012
Pientalli Pakkopullan tarinakoulukilpailuissa tehtävänä oli kirjoittaa tarina siitä kuinka kouluradan jälkeen ratsastaja halusi mennä radan uudelleen ja selittää miksi näin. Tarina:
" Ei, en suostu! Minähän en poistu radalta! En takuulla! Tahdon uuden mahdollisuuden. Minkäs minä sille voin, että ratsuni päätti ettei tänään ole kouluratsastuspäivä! Viekää poni vain, ei siitä mihinkään ole, mutta minä en tältä kentältä poistu! En todellakaan ennen kuin saan luvan mennä radan uudelleen - tällä kertaa ilman ponia! "
Nintsu

toukokuu CAS25, kilpailutarina 14.07.2012
Moana part bredsin tarinakilpailuissa oli kirjoitettava tarina kermakakun teosta edellispäivän putoamisesta kipeällä kädellä. Tarina:
" Katsoin tuskastuneena väsäämääni kakkua. Kermavaahto valui pitkin kakun kylkiä, kerrokset olivat vinossa, täytteet pursusivat kuorrutteen läpi ja päälle epämääräiseen hahmotelmaan asetellut mansikat oli epäsymmetrisesti leikattu. Huokaisin syvään. Tämäkö minun oli vietävä tallilaisten kriittisten silmien alle? Mutta minkäs minä sille voin, että eilen valmennustunnilla Alecilta pudotessani satutin oikean käteni! Ja kuten ehkä kakun ulkonäöstä voi päätellä, olen oikeakätinen. Sitten vielä talliporukka päätti vaatia mansikkakakkua ja leipomosta ostaminen oli kuulemma huijaamista. Tuijotin kiukkuisesti vinosti halkaistua mansikkaa, joka laski liukumäkeä kakun vinoa reunaa pitkin. Hyvä on, mansikkakakun tallilaiset tilasivat, sellainen heille sitten toimitettakoon! Asettelin kakun yksikäsitesti (eli en kovin hellävaroen) pahvilaatikkoon ja kiikutin tallille. Porukka odotti satulahuoneessa huuliaan lipoen, leipurintaitoni kun olivat tulleet aika tutuiksi herkullisten kääretorttujen ja mokkapalojen muodossa. Asettelin kakkulaatikon pöydälle ja teatraalisin elkein poistin laatikon kakun päältä. Syöjäkunta vetäisi yhteenääneen henkeä ja sitten tuli aivan hiljaista. Vihdoinkin sisareni avasi suunsa ja sanoi varovasti: "Olisit sä sittenkin voinu ostaa sen kakun". "
Nintsu

helmikuu CAS24, päiväkirjamerkintä 30.03.2012
Alec on luonteeltaan oikea pikku-pirulainen, mutta silti minun oli aivan pakko saada se! Vierailimme Kiiwin kanssa Ruotsissa, Wingerborgin pienessä ponitallissa, jossa oli muutamia myytäviä poneja. Yksi poneista oli sitten tämä Alec, johon ihastuin ensisilmäyksellä. Tarkoituksemme oli ostaa pari este- tai koulupainotteista B- tai PB-tammaa, mutta minäpä iskinkin silmäni valjakkoajopainotteiseen A-oriiseen... Kiiwi ei onnistunut kääntämään päätäni, joten niinhän siinä kävi, että Alesta tehtiin kaupat! Oriilla on tähän saakka vain ajettu, mutta nyt se joutuu kovaan kouluun, kun ajotouhujen lisäksi sen on opittava vielä ratsastuksenkin salat. Alen lisäksi mukaamme lähti Nappi, joka on edellisellä tallilla toiminut Alen harjoitusparina parivaljakossa.
Nintsu