Eiddof Diafol

ERJ-II, VVJ-III

© Vikarus, www.foto-vik.ru

Eiddof Diafol eli Jimmy
s. CAS18, 20v (s. 01.12.2010, 3v 11.07.2011)
welsh mountain -ori, VH12-024-0166
voikko sabino, 120cm, kasv. Gwennie Eiddof, GB
om. Moana part breds VRL-01851, NZ
estepainotteinen, heB/80cm, vaikea

Luonne

Jimmy ja Jammy ovat erottamattomat. Oriit eivät ole mitään sukua keskenään, vaikka näyttävätkin kovin toisiltaan ja tulevat samalta kasvattajalta. Oripojat syntyivät samalle laitumelle ja lauman ainoina orivarsoina ne leikkivät yleensä keskenään. Oriit vieroitettiin emistään yhdessä ja pikkuhiljaa niiden välille kehittyi tavallista vahvempi ystävyys (jos poneista niin voi sanoa). 3-vuotiaana Jammy myytiin kasvattajaltaan pois, mutta molemmat oriit sekosivat täysin jouduttuaan erilleen, että ostajat palauttivat "hullun" oriin. Pojat saivatkin pysyä kasvattajansa hoivissa, kunnes Nintsu meni ja ihastui molempiin, jolloin 7 vuotiaat, kokoikänsä vain kotioloissa olleet oriit joutuivat muuttamaan toiselle puolelle maapalloa.

Yleisesti ottaen Jimmy on poniparivaljakosta se kaikille uhoava matchoilija, jonka ega täyttää koko kentän. Ensisilmäyksellä vaikuttaisikin siltä, että Jimmy on pomo ja Jammy alamainen, sillä Jimmy todellakin näkyy ja kuuluu. Todellisuudessa Jammy on parivaljakon johtaja, jonka ei tarvitse kuin hieman luimistaa korviaan ja heti on showmies Jimmy ruodussa. Aina pelottavan asian osuessa kohdalle, Jimmy piiloutuu Jammyn taakse ja antaa sen ottaa komennon käsiinsä. Jimmy elää saamastaan huomiosta! Se rakastaa esiintymistä ja huomionosoituksia koko sydämestään, eikä kestä hetkeäkään yksinoloa. Hoitaessa Jimmy on ihan kiltti eikä se tahallaan ala ihmistä moukaroimaan. Ori on kuitenkin välillä hieman äkkipikainen ja se saattaa esimerkiksi tamman kulkiessa ohi alkaa esittää omaa show'taan, jolloin ihminen auttamatta jää toiseksi. Onneksi Jimmy on aika helppo saada maanpinnalle napakalla kiellolla (joka tosin unohtuu heti seuraavan ponin mennessä ohi). Jimmy on poni, joka näyttää vaikealta ja hankalalta, mutta todellisuudessa se on oikea pikkupelkuri, joka säikähtää liian voimakkaita komentoja.

Ratsastaessa Jimmyllä riittää vauhtia. Sen mielestä ainoa oikea tapa liikkua on mennä kovaa ja korkealta. Pikkuponin suu ei olekaan ihan herkimmästä päästä, mutta pohkeille se sitten onkin suorastaan yliherkkä. Kouluratsastus ei siis todellakaan ole Jimmyn vahvuuksia, eikä kouluradan suorittaminen siivosti on huomattavasti helpompi sanoa kuin toteuttaa. Jimmy ei onneksi ole kovin itsepäinen, sillä napakka ratsasta saa ponioriin kyllä heti kuulolle pelkällä olemuksellaan. Kokemattomia Jimmy kyllä saattaa sitten jekuttaa vaikka millaisin keinoin. Esteillä Jimmy on vauhdikas tapaus ja karteet menevät sen kanssa helposti pitkiksi. Ori kuitenkin hyppää rohkeasti eteen kuin esteen, niin maastossa kuin kentälläkin. Suurin ongelma onkin vauhti ja yli-innokkuus, jotka joskus aiheuttavat esteiden ohi juoksemista tai puomien lentelyä. Oikeita kieltoja ei Jimmyn kanssa tarvitse pelätä, tämä poni kun hyppää vaikka esteen sekaan. Maastossa Jimmy on kuitenkin hieman säikky varsinkin yksin ollessaan ja sen kanssa kannattaakin varautua pieniin sätkyihin. Ajaessa Jimmy on reipas, mutta se toimii loistavasti parivaljakossa.

Suku

Jimmy on suvuton eli sille ei löydy sukua virtuaalimaailmasta.

Isä Gemyddiaeth oli erityisen komea, suurimerkkinen voikko mountainori, joka kilpaili ahkerasti esteratsastuksen parissa monen eri poniratsastajan kanssa. Ori oli erittäin menevä tapaus, mutta samalla kiltti ja yhteistyöhaluinen, joten sen saattoi antaa kokemattomankin ratsastajan käsiin, kunhan tämä ei pelännyt vauhtia. Ori kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle hyvän rakenteensa ja näyttävien liikkeidensä ansiosta. Siitoskäytössä ori oli harvakseltaan, mutta se periytti vahvasti energisyyttään ja voikkoa väriään. Ori kuoli 25-vuotiaana.

Isänisä Huan Breninn suurimmat saavutukset olivat jalostuspuolella. Oriilla oli varsin tavallinen rakenne, jossa ei ollut suuria virheitä, mutta ei loistavia kehujakaan. Eloisan, jopa levottoman, luonteen omannut ori ei myöskään juuri kiilpaillut, vaikka kotioloissa se hyppäsikin varsin mallikkasti. Ori oli kuitenkin omalla alueellaan suosittu jalostusori lähinnä värinsä ansiosta ja sen jälkeläiset ovatkin menestyneet hyvin niin näyttelyissä kuin ratsastuskilpailuissakin.
Isänisäisä Rhywbeth oli aikoinaan kaikkien welsh-ihmisten mielessä. Upea, ruunivoikko ori nimittäin omasi ehkä upeimmat ravin mitä welshponilla vain voi olla. Valitettavasti ravin lisäksi oriilla oli todella hankala ja levoton luonne. Luonteesta huolimatta ori pääsi kantakirjaan ensimmäisellä palkinnolla ja se oli suosittu jalostusoriina.
Isänisäemä Brenhines oli pieni ja pyöreä ruunikko tamma. Se varsoi kymmenen kertaa elämänsä aikana ja ehti toimia niin ratsastuskoulun tuntiponina kuin opetusmestarina yksityisomistuksessakin. Luonteeltaan tamma oli hieman laiska, mutta ehdottoman kiltti ja luotettava. Tamma kuoli sydänkohtaukseen huikeassa 32 vuoden iässä.

Isänemä Tywysogaethau aloitti näyttelyuransa jo maitovarsana voittaen paikallisen maitovarsanäyttelyn. Tamma myytiinkin kovaan hintaan heti vieroituksen jälkeen ja se kiersi Britannian näyttelyitä niittäen ruusukkeita ja kaulanauhoja. Ratsuna tamma ei kuitenkaan ollut kovin kummoinen. Se oli laiska ja mukavuudenhaluinen luonne, jota rehkiminen ei juuri kiinnostanut. Kimo jouduttiin lopettamaan pian esikoisensa vieroituksen jälkeen pahan tulehduksen takia.
Isänemäisä Cythraul oli pieni ja laiska poniori, joka toimi oriudestaan huolimatta ikänsä tuntiponina. Tuntilaisten keskuudessa ihan nätti, kimo welsh ei ollut erityisen suosittu, sillä se ei antanut askeltakaan ratsastajilleen ilmaiseksi. Hyppääjänä ori kuitenkin oli varsin taitava ja tallikilpailuissa se oli melkein aina sijoituksilla. Vanhemmilla päivillään ori astui muutamia lähisiittolan tammoja ja sen jälkeläiset osoittautuivat hyvärakenteisiksi.
Isänemäemä Rhudd Camwy polveutui vanhasta, tunnetusta suvusta eikä tammassa itsessäänkään ollut juuri moitittavaa. se pärjäsi näyttelyissä aika hyvin, ei nyt aina voittanut, mutta monet tuomarit pitivät rotutyypillisestä kimosta. Näyttelyiden lisäksi tamma kilpaili valjakkoajoa, jopa kansallisella tasolla ja sijoittuikin lajissa silloin tällöin. Tamma kantakirjattiin toiselle palkinnolle ja se sai kolme varsaa.

Emä Eiddof Geneth oli ruunikonkimo pikkutamma, joka hyppäsi mielellään. Tamma kiersi muutamien eri poniratsastajien kanssa ponien 80cm-luokkia voittaen ja sijoittuen sekä starttasi muutamia 85cm-ratojakin puhtaasti. Tammalla oli suuri sydän ja se oli erittäin hyväluonteinen, vaikkakin hieman säikky. 10-vuotiaana tamma kantakirjattiin ja se siirtyi jalostuskäyttöön. Tamma sai kuusi varsaa, kunnes se jouduttiin lopettamaan 18-vuotiaana ähkyyn.

Emänisä Eiddof Pendefig oli aikoinaan kasvattajansa ylpeys. Ori oli rakenteeltaan juuri sellainen kuin welsh mountainin kuuluikin. Ei ollut lainkaan ihme, että ori sai näyttelyissä lähes poikkeuksetta täydet pisteet tyypistään. Ori kantakirjattiin nuorena ensimmäiselle palkinnolle ja se vaikutti jalostuksessa melkein viisitoista vuotta. Ruunikonkimo ori lopetettiin 21-vuotiaana vakavan hankosidevamman takia. Oriin jälkeläisistä useat ovat menestyneet esteradoilla.
Emänisäisä Eiddof Melynell oli hyvärakenteinen ja lennokasliikkeinen ori, joka kantakirjattiin toiselle palkinnolle nuorella iällä. Ori oli luonteeltaan hieman hermostunut, minkä takia se toimi lähinnä kasvattajansa ja samalla omistajansa yksityisessä siitoskäytössä. Vanhemmiten ruunikko ori hieman tasoittui ja se starttasi muutamissa estekilpailuissa 70cm ja 80cm ratoja sijoittuen silloin tällöin.
Emänisäemä Eiddof Angylesau sai elämänsä aikana peräti yksitoista varsaa! Tamma pysyi koko elämänsä ajan kasvattajansa omistuksessa ja oli päätoiminen siitostamma. Tammaa ei koskaan opetettu ratsuksi, mutta sillä ajettiin silloin tällöin. Muutamina välivuosina varsomisesta tamma starttasi helpoissa driving show -luokissa ja toi muutaman ruusukkeenkin kotiin. Tamma sai viettää pitkän elämänsä viimeiset vuodet tammalauman pääpomona kuollen 24 vuotiaana vanhuuteen.

Emänemä Eiddof Glesyn oli väriltään suloinen maitokahvin värinen. Vielä kapea piirto, pari sukkaa ja vaaleanpunainen turpa ja tamma hurmasi kaikki heti ensisilmäyksellä. Tamma oli luonteeltaan hieman arka ja se säikkyi helposti, mutta oli kuitenkin erittäin kiltti. Tamma varsoi muutamia kertoja ja se oli kantakirjassa toisella palkinnolla. Tamma kilpaili jonkin verran sekä esteratsastuksessa että show-kilpailuiden ratsastusluokissa menestyen ihan mukavasti.
Emänemäisä Gwyrddlas ei ole kovin tunnettu nimi synnyinmaassaan Britanniassa, mutta sitäkin tunnetumpi manner-Euroopassa. Ori kantakirjattiin nelivuotiaana toiselle palkinnolle ja se astui saarella muutaman kauden. Sen jälkeen raudikko läsipää myytiin Hollantiin, jossa se kilpaili menestyksekkäästi valjakkoajossa ja pääsi maan welshkantakirjaan ensimmäiselle palkinnolle. Raudikko kuului Hollannin welsh-eliittiin ja sillä on valtavasti jälkeläisiä Hollannissa. Ori kuoli 22-vuotiaana.
Emänemäemä Dillynaidd kiersi monella omistajalla ja monessa käytössä. Kasvattaja myi ponin peruskoulutuksen jälkeen yksityisponiksi ja nuori tamma kilpaili hieman este- ja kouluratsastuksen parissa. Sitten poni kiersi ratsastuskoulut, pari yksityisomistajaa ja valjakkoajotallia, kunnes se päätyi Eiddofin siittolaan. Tamma kantakirjattiin kaikkien yllätykseksi ensimmäiselle palkinnolle, jonka jälkeen se toimi siitostammana. Poni lopetettiin vanhuuden vaivoihin 24 vuoden ikäisenä.

Jälkeläiset
CAS27, o. Marshmallow Man MPB, e. Sunny Skip Bunny
CAS28, t. Kyleigh Dawn, e. Abercastle Kayna
CAS33, o. Rascal 51, e. Cosmic Thrill ox
CAS34, o. Moana's Shenanigan, e. Goldwood's Honey Bonnie
CAS35, t. Delwyn, e. Monday Morning

Kilpailut

Päiväkirja & valmennukset