01.02.2020, päiväkirjamerkintä
Huokaisin syvään helpotuksesta, kun viivasin Iitun nimen yli kilpailuponieni listalta. Vihdoin! Tästä lähin tammaa tarvitsee katsella vain kotioloissa! Iitu on laadukas ja hieno kilpaponi, mutta sen käsiteltävyys on sen verran hankala, että jatkuvasti sai olla miettimässä kenet ottaa mukaan kisahoitajaksi ja kuka tämän ponin kanssa pärjää vaikeissakin paikoissa. Itse kilpailusuoritus on Iitun kanssa useimmiten sujunut hyvin, mutta se kaikki muu oheistoiminta on aiheuttanut harmaita hiuksia. Melkoisen kilpauran lopulta saimmekin Iitulle luotua: yhteensä 111 kilpailustarttia kolmessa eri lajissa. Eniten startteja kertyi esteiltä, 63 kappaletta, toiseksi eniten kenttäradoilta ja teimmepä vielä lyhyen kierroksen koulukilpailuissakin - se tosin jäi vain lyhyeksi kokeiluksi, kun Iitu ei mikään kouluponi oikein ole. Mutta varsin kelpo kilpaura meidän hapannaamallemme! Seuraavaksi odotellaan Iitun esikoiselle kilpailunäyttöjä, jotta Iitu voi käydä lajilaatuarvosteluissa hakemassa palkinnot kotiin.
Nintsu

24.11.2019, päiväkirjamerkintä
"Jaahas, taasko oot joutunut yön valvomaan?" ystävällinen naisääni tunkeutui uneeni. En ehtinyt edes kiskoa itseäni tietoisuuden puolelle, kun kuului ihastunut voihkaisu: "oih, etkä ookaan turhaan valvonut! Onko se tyttö vai poika?". Viimeistään se sai minut täysin hereille. Herättäjäni osoittautui siivojaakseni, Sally Coleksi, joka piti lapsista, niin ihmis- kuin eläinlapsistakin, ja odotti siksi innokkaasti kaikkea mahdollista tietoa viime yönä syntyneestä varsasta. Harmi vain, että olin vahingossa nukahtanut eikä minulla ollut harmainta aavistustakaan mitä yöllä oli tapahtunut! Rähmäisiä silmiäni pyyhkiessäni tähysin hädissäni valvontakamerakuvaa näyttävään ruutuun ja toden totta: Iitu ei ollut enää kuvaruudussa yksin. Sekakarvainen, pienehkö varsa huojui emänsä vierellä maitoa imiessään. Sumuiset aivoni päättelivät, että jos varsa kerta oli jo nisällä, eivät asiat voineet olla kovinkaan huonosti. Jos kuitenkin hieman vahvempaa kahvia ensikerralle... Onneksi sekä tuore äitihevonen Iitu että vastasyntynyt uusi MPB-kasvatti Nita voivat molemmat hyvin!
Nintsu

21.12.2018, päiväkirjamerkintä
Äkäinen pikku-Iitumme täytti tänään jo neljä vuotta eli aivan pienen hetken päästä tätä hapannaamaa pitäisi alkaa katsella kisapaikoillakin. Ennen totista kilpailu-uraa tammalla on kuitenkin vielä paljon opeteltavaa ratsastuksen saloihin kotioloissa. Tänään oli vuorossa helpohkoa tekniikkatreeniä pienillä estekorkeuksilla. Esteet ovat ehdottomasti Iitun juttu, joten vaikka tamma alkuverryttelyissä tuntui hieman tympääntyneeltä, se ilahtui heti ensimmäisille puomeille päästyään. Otin ensin helppoja ja hieman vaikeampiakin lähestymisiä laukassa puomeille, jotta sain Iitun haettua kontrolliin - tammalla kun meinasi olla vähän liian kiire ehtiä puomeille. Käyntitauon jälkeen oli aika aloittaa varsinaiset hypyt. Olin jättänyt kaikkien esteiden eteen ja taakse apupuomit, jotta saisin karsittua Iitun ryntäämistaipumusta, ja varsinaiset esteet olivat melko pieniä, noin 50-60-senttisiä. Pari kertaa Iitun oli kokeiltava miten käy, jos esteelle ryykää ratsastajan apujen läpi, mutta nopeasti fiksu nuori tamma alkoi kuunnella sitäkin, mitä minulla olisi sanottavana. Lopulta saimmekin aikaan tasapainoisia, mutta silti napakoita ja huolellisia, hyppyjä pikkuesteille. Tulin esteitä apupuomien kanssa myös ratana, mistä Iitu ei kokemattomuudestaan huolimatta ollut moksiskaan, vaan eteni rohkeasti kuin juna esteen toisensa perään. Kyllä tästä ponista vielä asiallinen esteponi koulitaan!
Nintsu

17.12.2018, päiväkirjamerkintä
Tuijotin lähes henkeäni pidätellen valvontakameran ruutua Varsamökissä. Spanilla oli varsomispihatossa täysi varsominen päällä ja minua jännitti ihan mahdottomasti - kuten minulle hyvin tavallista onkin jännittää kaikkia varsomisia. Varsomisen alussa olin hokenut päässäni "ole päistärikkö, hieno tammavarsa", mutta varsomisen edetessä ja jännityksen tiivistyessä hokemani muuttui ensin muotoon "ole tammavarsa" ja lopulta hoin enää vain "ole elävä varsa". Kun Spani sai saateltua kovasti räpiköivän mytyn oljille, uskalsin henkäistä kerran syvään ja ryntäsin sitten pihatolle uutta MPB-kasvattiani katsomaan. Varsa yritti jo kovasti jaloilleen ja ilmoitti kovalla äännähdyksellä olevansa nälkäinen. Spani hörisi varsalleen ihastuneesti, eikä ensin meinannut malttaa päästää tytärtään pois silmistään edes utareelle asti. Minun pienellä avustuksella pikkuinen Iitu-varsa pääsi lopulta korkkaamaan maitobaarin. Kiitokseksi sain varsalta pikkupotkun reiteeni - ilmeisesti pikkuneidillä luonnetta riittää. Mutta tulipas muuten elävä, hieno tammavarsa, joka on vielä kaiken lisäksi varsin suurella varmuudella väritykseltään päistärikkö! Kyllä kannatti jännittää, eikä jännitys toki ole vielä ohi, sillä seuraavaksi jännitetään mihin tämän kiukkuiitan kanssa vielä päädytään!
Nintsu

00.00.2010, päiväkirjamerkintä
plaaplaaplaaplaaplaa plaaplaaplaaplaa plaaplaaplaaplaa aamen
Nintsu