Winchester Lilith

Luonne

Lili on tammamainen poni, joka ottaa mieluusti ohjat omiin käsiinsä aina tilaisuuden siihen saatuaan. Tämä tamma vaatiikin johdonmukaista käsittelyä lujin mutta lempein ottein. Pahimmillaan Lili saattaa kyllä purra ja jopa potkaistakin, joten tarkkana saa tämän ponin kanssa olla. Ei Lili varsinaisesti ilkeä ole tai huvin vuoksi ihmistä satuta, mutta kovaluontoisena ja dominoivana persoonana se tahtoisi näyttää kaapin paikan. Kunhan tamma vain on ruodussa, on se melko ongelmaton hoitaa ja varustaa. Pieni luimistelu ja yrmyily erityisesti satuloidessa kuuluu asiaan, mutta päättäväisen ihmisen kanssa poni osaa muutoin kyllä käyttäytyä.

Ratsastaessa Lili ei todellakaan ole mikään automaattiponi. Tammaa on ratsastettava hyvin täsmällisesti ja vaatia jokaikinen pikkuinenkin apu kunnolla läpi, jottei poni ala sluipailla tehtävien läpi oman mielensä mukaan. Tarkalla ja tiukalla ratsastuksessa Lili suorittaa kauniisti ja tahdikkaasti helppoja kouluohjelmia, mutta kovin montaa toistoa se ei kuumenematta kestä. Kunhan tehtävät pitää vaihtelevina, pysyy Lilin motivaatiokin paremmin yllä. Lili tykkää hyppäämisestä, mutta automaattisesti se ei kaikkea eteenosuvaa ylitä. Poni on ratsastettava huolellisesti keskelle estettä, sillä tamma on mestari vilahtamaan esteestä ohitse jos kuski ei ole ajantasalla. Hypätä Lili kyllä osaa ja sen hyppytekniikka onkin erinomainen.

Suku

Lili on suvuton eli sillä ei ole sukua virtuaalimaailmassa.

Isä Hatfield Colin oli upea, musta läsipää, joka käänsi katseita niin kotitallilla kuin näyttelykehässäkin. Colin oli ulkonäöltään tullut kovasti isäänsä, mutta onneksi luonne oli tullut enemmän emältä. Tiettyä kovuutta oriissa kyllä oli, mutta se oli silti käsiteltävissä ja jopa erään taitavan poniratsastajan kilpailutettavissakin. Colin keräsi runsaasti ruusukkeita 100cm-tasolta unohtamatta menestystä näyttelykehissäkin.

Isänisä Hatfield Lincoln ei presidentillisestä nimestään huolimatta ollut kovinkaan diplomaattinen. Ori oli kovapäinen hurjapää, eikä todellakaan joka tytön käsiteltävissä. Raudikko ruunattiin 6-vuotiaana, mutta se ehti ennen sitä astua pari kesää, joten täysin ilman jälkikasvua ei komea ja erityisen hyvin liikkunut ori jäänyt.
Isänemä Hatfield Cassandra oli hyväluontoinen tamma, jolla oli kelvollinen rakenne ja perushyvät liikkeet. Mustankimo, 135 senttiä korkea tamma oli hieman huonosti tiinehtyvä, joten sen jälkeläismäärä jäi kahteen. Muun osan elämästään tamma toimi omistajansa lasten harrasteratsuna kiertäen lasten kanssa läheisissä kilpailuissa helpoissa este- ja koululuokissa.

Emä Winchester Lorien oli kasvattajansa ensimmäinen kasvatti ja siksi hyvin tärkeä. Ponin alkukoulutuksessa tehtiin muutamia isoja virheitä, minkä takia tamma oli loppuikänsä hieman hankala käsitellä ja ratsastaa. Kaunis se oli kyllä katsella ja siksipä sillä tehtiinkin useampi varsa. Näyttely- ja kilpailumenestys jäi ruunivoikolta tammalta laihaksi, mutta ainakin se oli nätti ruohonleikkuri.

Emänisä Golden Goblin edusti harvinaisempaa sukulinjaa Yhdysvalloista. Ori tuotiin Walesiin vasta aikuisena menestyttyään ensin Yhdysvaltojen welshnäyttelyissä ja showkilpailuissa. Walesissa ori oli lähinnä siitoskäytössä. Goblin ei kuitenkaan saanut kovin suurta suosiota tuntemattoman sukunsa takia tammanomistajien keskuudessa, joten se ruunattiin aikuisiällä ja myytiin Ruotsiin harrasteponiksi.
Emänemä Lacrima oli punaruunikko läsipää, jonka säkäkorkeus oli 130 senttiä. Tamma oli hieman hapan luonne, ja se viettikin miellään aikaa omassa rauhassaan. Lapsia tai kokemattomia käsittelijöitä Lacrima vei kuin litran mittaa, joten kovin hyvä poniratsu se ei ollut. Kyvyiltään ja rakenteeltaan tamma oli melko keskinkertainen, vaikka ei nyt kovin huonokaan. Hyvin tehtyjen orivalintojen ansiosta ponin varsat olivat emäänsä laadukkaampia.

Jälkeläiset
o. Caer Brochfael, i. Windstone Bergerac
o. Caer Maco, i. Caerdydd Macao
t. Made in Spain MPB, i. Ciriano

Kilpailut

Päiväkirja & valmennukset