Etusivu Esittely Asukkaat Toiminta Tallikirja

Henkilökunta

Moana part bredsin kokoinen talli tarvitsee pyöriäkseen paljon henkilökuntaa. Kaiken tukipilarina toimii tietenkin tallin omistaja, mutta ilman tilanhoitajaa, tallimestaria, tallityöntekijäarmeijaa ja ratsuttajia, ei poneja voisi hoitaa niin hyvin kuin tarpeen on. Lisäksi tallin töissä auttavat hevosalan oppilaitoksien opiskelijat, jotka suorittavat Moanassa eripituisia työharjoittelujaksoja. Tarkemmin tallin arjesta voit lukea Arkipäivä-sivulta.

Omistaja

Moana part bredsin omistaa Nina Cheetham. Nuori nainen on kotoisin Yhdysvalloista, mutta hän muutti Uuteen Seelantiin perittyään Seelannissa asuvan isänsä Jareth Mabbetin omaisuuden miehen kuoltua viisikymppisenä sydänkohtaukseen. Nina syntyi "yhden illan jutun" seurauksena. Äiti Myra Cheetham oli tavannut hra Mabbetin USAssa työskennellessään taideopintojensa ohessa tarjoilijana. Yhdeksän kuukauden kuluttua nti Cheetham sai sitten huollettavakseen kaksi tytärtä, jotka kasvoivat 23 vuotta kuulematta sanaakaan isästään.

Nina "Nintsu" Cheetham, tallinomistaja
Reilu kolmekymppinen, ruskeahiuksinen ja sinisilmäinen Nintsu on lyhyt (158cm) nainen, joka on järjestelmällinen, ahkera ja tarkka. Kaiken on Nintsun mielestä oltava järjestyksessä ja paikoillaan ja neidon päivästä menee aina osa muiden jälkien siivoamiseen ("tämän kuuluu olla tässä, eikä tuossa puolen metrin päässä!"). Huumorintajua Nintsultakin löytyy ja lisäksi hänen sisässään sykkii himoshoppailijan sydän. Nintsu nimittäin rakastaa uusien ponien hankkimista! Ja tietenkin tallissa on oltava koira (tai useampia), kissa (tai kymmenen kissaa), kenguru, vompatti, nokkaeläin... Onneksi muut onnistuvat useimmiten hillitsemään Nintsun shoppailuhaluja! Talliajan ulkopuolella (eli ei juuri koskaan) Nintsu mielellään lukee kirjoja, leipoo mitä tahansa makeaa ja ui meressä tai vain löhöilee koirakissalauman keskellä (eli kasan alimmaisena).
Ratsastusta Nintsu on harrastanut alakoulusta saakka. Kärsivällisenä luonteena Nintsu sopii erinomaisesti kouluratsastajaksi, mutta kouluratsastuksen lisäksi Nintsu pitää kovasti myös hyppäämisestä ja maastoilusta. Esteradalla Nintsu on rohkea, mutta tarkka ratsastaja, jossa on hieman kontrollifriikin vikaa. Aikaratsastus ei siis ole Nintsun vahvimpia puolia, mutta hän sopii hyvin varovaisten ponien ratsastajaksi, sillä hän ei lintsaa lähestymisten kanssa. Nuorten hevosten kouluttaminen on lähellä Nintsun sydäntä ja hän kouluttaakin ison osan kasvateistaan itse. Ennen Moanan perustamista Nintsu työskenteli useilla eri talleilla hevosenhoitajana ja ratsuttajana ympäri Amerikkaa ja Eurooppaa, joten hänellä on hyvä suhdeverkosto hevosmaailmassa.


Tallityöntekijät

Koska Moana part bredsin ponilaumassa on reippaasti yli sata yksilöä, tarvitaan poneja hoitamaan valtava joukko ihmisiä. Tallityöntekijöiden työtehtäviin kuuluvat ponien ruokinta ja tarhaus sekä tallin ja pihapiirin siivoaminen ja kunnossapito, sisältäen muunmuassa ratsastusalueiden kastelun ja lanauksen. Aivan pelkiksi siivoushommiksi ei tallityöntekijöidenkään puuhat mene, vaan hoitovuorossa saa harjata, varustaa ja kävelyttää ponin jos toisenkin ja iltavuoron työntekijät avustavat muiden töiden lisäksi myös ponien liikutuksessa joko selästä, maasta tai kärryiltä käsin. Kaiken kaikkiaan työvuorossa on päivän aikana tallimestarin lisäksi yhteensä seitsemän tallityöntekijää: kolme aamuvuorossa, kaksi hoitovuorossa ja kaksi iltavuorossa. Tallimestarin lisäksi Moanan palkkalistoilla on yksitoista kokopäiväistä tallityöntekijää sekä yksi osa-aikainen työntekijä.

Ulrica "Ric" Mueller, tallimestari
Ric on saksalaissyntyinen, riuska nainen, jolla on ikää hieman yli neljäkymmentä vuotta. Hän kouluttautui Saksassa hevosenhoitajaksi heti peruskoulun jälkeen ja on siitä pitäen kerännyt kokemusta eri maista useilla eri talleilla työskennellen. Moanaan Ric palkattiin monia, monia vuosia sitten. Hän kuuluukin tallin vakiokalustoon, joten ei ollut ihme, että entisen tallimestarin jäätyä eläkkeelle, Ric ylennettiin uudeksi tallimestariksi. Ylennys tuli kreivin aikaan, sillä Ric oli jo hieman ehtinyt tympääntyä kymmenien vuosien lannanlappaamiseen ja harkinnut siksi alan vaihtamista. Ricistä onkin kehittynyt loistava tallimestari. Hän on aina ajoissa, on ahkera ja tunnollinen ja rauhallisena mutta jämäkkänä luonteena hän pystyy sovittelemaan muiden työntekijöiden välisiä ristiriitoja. Naisesta on kuoriutunut myös erinomainen myyntinainen: hänen onnistuu myydä kasvatit ostajaehdokkaille huomattavasti parempaan hintaan kuin Nintsu! Ric asuu Whangarein laitamilla pienessä rivitaloasunnossa aviomiehensä ja poikansa kanssa.

KUVAT x4

Naomi Mayson, tallityöntekijä
Eksoottisen näköinen, 26-vuotias Naomi aloitti työt Moanassa isänsä pakottamana 16-vuotiaana. Äitinsä kuoleman jälkeen alkoholisoituneen isän kasvattama tyttö oli päätynyt huonoon seuraan ja keskeyttänyt koulunsa marihuanariippuvuuden ja lukuisten näpistyssakkojen takia. Epätoivoinen isä onnistui ylipuhumaan töidensä alle hautautuneen tallinomistajan ottamaan Naomin töihin. Neito on osoittautunut kertakaikkisen loistavaksi ja omistautuneeksi työntekijäksi alkuvaikeuksien jälkeen. Ratsastajana Naomi ei ole kovin taitava, mutta maasta hän pärjää ponille kuin ponille ja karsinatkin puhdistuvat nopeasti. Pienikasvuisena hän pystyy ratsastamaan pienimpiäkin poneja. Naomin löytää Moanasta oikeastaan aina, niin vapaapäivinä kuin työajallakin. Hän lähtee myös mielellään kilpailuihin mukaan ja onkin kehittynyt taitavaksi kilpahoitajaksi. Naomi asuu setänsä Jerry Maysonin maatilan mailla olevassa pienessä mökissä noin kolmen kilometrin päässä Moanasta.

Maisie Miles, tallityöntekijä
Pitkänlinjan hevosnainen, paljasjalkainen uusiseelantilainen Miles on puhelias (=äänekäs) ja sosiaalinen mutta hieman temperamenttinen nainen. Hänellä on aika vahvat mielipiteet ja joskus hän ajautuu muiden työntekijöiden kanssa kiivaaseenkin sanaharkkaan jos kaikki eivät olekaan Milesin kanssa samaa mieltä. Hän on kokenut hevosnainen ja tehokas työntekijä, sekä valmis joustamaan työaikojensa ja -vuorojensa suhteen. Milesillä on monien vuosien työkokemus Uuden-Seelannin hevostalleilta, minkä lisäksi hän on työskennellyt jokusen vuoden Hollannissa. Hehkuvan oransseista hiuksistaan (tarina ei kerro, onko väri aito vai ei) helposti tunnistettava Miles on korvaamaton apu: hänellä ei nimittäin ole juuri mitään velvoitteita Moanan ulkopuolella, joten nainen pystyy tulemaan töihin lyhyelläkin varotusajalla. Ainakin kymmenen kertaa kolmekymmentä vuotta täyttänyt Miles asuu iäkkään isoäitinsä luona tämän vanhalla sukutilalla kahdenkymmenen kilometrin päässä Moanasta.

Sarah Trumph, tallityöntekijä
Ahkera, ystävällinen ja ehdottoman luotettava Sarah on kuin taivaan lahja työmääräänsä hukkuvalle tallinomistajalle. 26-vuotias Sarah valmistui hädin tuskin täysikäisenä hevosopistosta Aucklandista ja lähti sitten maailmalle hakemaan työkokemusta. Rutiinia ja elämyksiä kertyikin parilta tallilta Euroopasta, kunnes Sarah halusi palata kotimaahansa. Hän sattui työhaastatteluun Moanaan ja sai tietenkin paikan. Eihän tällaista aarretta voinut päästää menemään! Sarah on rivakka työntekijä, joka tekee mitä pyydetään ja huolella tekeekin. Hän on myös mukavan oma-aloitteinen eikä hänelle tarvitse sanoa erikseen joka asiasta. Pienen kokonsa vuoksi Sarah auttaa myös ponien liikutuksessa aina tarpeen mukaan. Ja kilpailuihin Sarah on aina valmis lähtemään mukaan! Sarah on vuokrannut pienen asunnon Whakawhakasta, mutta roikkuu silti aina tallilla työvuoroistaan riippumatta.

Myra Leaton, tallityöntekijä
Reilu nelikymppisen Myran tarina on hieman erikoisempi tapaus tallityöntekijöiden keskuudessa. Hän nimittäin kouluttautui lukion jälkeen liiketalouden alalle, sai hyvän työpaikan ja useiden vuosien ahkeran työnteon ansiosta, hän lopulta kohosi johtavaan asemaan firmassa. 40-vuotissyntymäpäiviään Myra juhlikin varatoimitusjohtajana ja nuori, komea poikaystävä kainalossa. Eräänä aamuna Myra sitten herätessään tajusi, ettei ole tippaakaan onnellinen. Toimeliaana ihmisenä hän jo samana iltana oli irtisanoutunut työpaikastaan, eronnut poikaystävästään ja pakannut laukkunsa. Vietettyään ensin vuoden maailmalla kierrellen, Myra alkoi etsiä töitä nuoruuden hevosharrastuksensa parista saaden ensin lyhyen työsopimuksen Moanaan ja sitten vakituisen paikan. Myra on nainen, jolla on asennetta. Hänen ylitseen ei tosiaankaan kävellä! Yritysmaailman kilpailuhenkisyys nostaa edelleen silloin tällöin päätään Myran käytöksessä, mutta duunarinhommia nainen kyllä tekee rivakalla otteella kuten muutkin.

KUVAT x4

Marie Trudeau, tallityöntekijä
Maailmalla ranskalaisista viljellään kuvaa turhamaisina, ylimielisinä laiskimuksina, mutta meidän ranskalainen Mariemme on aivan toista maata. Vaaleahiuksinen, ruskeasilmäinen Marie on oikea ilopilleri. Hän on aamusta alkaen kuin itse Iloisuus, eikä hänen seurassaan voi olla masentuneena kovinkaan kauaa. Pientä turhamaisuutta Mariessa tosin on, sillä nuori nainen on aina töissä meikit vimpan päälle laitettuna ja kynnen (ei hän sentään rakennekynsiä käytä) lohkeaminen on hänestä katastrofi. Marie tuli Moanaan alunperin työharjoitteluun hevosenhoitaja opintojensa takia, mutta hän rakastui Uuteen-Seelantiin ja kauniisin welshponeihin, joten takaisinhan sitä oli valmistumisen jälkeen päästävä. Marie ja Pebe ovat parhaita ystäviä ja he asuvat kimppakämpässä Whakawhakassa. Vapaa-ajallaan Marie on melko kova juhlija ja viihtyy hyvin lähikaupunki Whangarein yöelämässä, joten vapaapäivinä naista harvemmin näkyy tallilla.

Phoebe "Pebe" Morris, tallityöntekijä
Ranskalais-italialainen Pebe opiskeli hevosalaa Ranskassa yhdessä Marien kanssa. Pebe suoritti työharjoittelunsa kotimaassa, mutta seurasi parasta ystäväänsä Marieta Uuteen-Seelantiin valmistumisensa jälkeen. Pebe on ystävänsä tapaan iloinen ja hyväntuulinen persoona, mutta kuitenkin hieman hiljaisempi ja vähemmän räväkkä. Siinä missä Marie säikyttää arat ponit, pärjää Pebe herkemmänkin tapauksen kanssa moitteetta. Nuorten ponien koulutus on lähellä Peben sydäntä ja hän on usein avustajana esimerkiksi selkäännousuharjoituksissa tai ajo-opetuksessa. Töitä Pebe tekee mielellään ja tallityöntekijän työ onkin hänelle kutsumusammatti, minkä myös näkee työn jäljestä. Kaikkia vapaapäiviäänsäkään ei nainen malta olla poissa tallilta! Eihän se ole päivä eikä mikään jos nyt ei edes yksiä suitsia käy tallilla putsaamassa. Kaiken kaikkiaan Pebe on mukava tyttö, jonka kanssa jokaisen on helppo tulla toimeen. Pebe asuu Marien kanssa kimppakämpässä Whakawhakan kylän keskustassa.

Anna Cluskey, tallityöntekijä
Alkujaan Irlannista kotoisin oleva Anna on puhelias ja tarmokas nuori nainen. Hän lähti kymmenisen vuotta sitten, juuri 18-vuotta täytettyään, Irlannista töihin ulkomaille ja kierrettyään Euroopan hevosmaat Saksan, Britannian ja Hollannin, päätti suunnata kauemmille vesille. Anna päätyi sattuman kautta Uuteen-Seelantiin ja parin tallin kautta Moanaan. Moanassa Anna onkin jo viihtynyt pidempään kuin missään koskaan aikaisemmin, liekkö nainen saanut kiertolaiselämästään jo tarpeekseen. Anna ei ole mikään hiljainen hissukka. Hän nauttii juhlimisesta ja huomionkeskipisteenä olemisesta. Läheisten ystävyyssuhteiden solmiminen ei ole tämän neidin vahvuuksia eikä hän myöskään osaa pitää salaisuuksia. Juoruilu on elämän suola! Ainakin Annan elämän. Kuitenkin ponit hoituvat kokemuksen tuomalla asiantuntijuudella eikä työnjäljessäkään ole mitään moitittavaa.

Anri Backe, tallityöntekijä
Anri on Ruotsin lahja maailmalle. Heti täysikäiseksi tultuaan hän jätti koulut kesken ja lähti kiertämään maailmaa. Anri on tehnyt niin monenmoisia töitä, ettei sitä meinaa todeksi uskoakaan. Hevoshommat naisella ovat kuitenkin lähinnä sydäntä ja hän viihtyy tallilla yhtä hyvin kuin kotonaan. Uuteen-Seelantiin Anri on jämähtänyt rakastuttuaan viitisen vuotta sitten whakawhakalaiseen mieheen. Anri on todellinen tuulellakäyvä tunneihminen mutta niin lämminsydäminen ja puhelias, ettei hänestä voi olla pitämättä. Anri antaa joskus tunteidensa vaikuttaa hieman liikaa työhönsä mutta pääasiassa hommat hoituvat tältä naiselta reippaalla otteella ja urakkahommalla. Parhaimmillaan Anri on niin tehokas töissänsä, että siinä ei meinaa muut pysyä perässä ollenkaan! Anrin ikä on yksi Moanan suurimmista arvoituksista. Nuorekas ja hurjan tarmokas olemus viittaisi paljon pienempään ikään kuin valtavan pitkä lista kokemuksista kertoo!

KUVAT x4

Ataahua "Tahua" Kahurangi, tallityöntekijä
Tahua on pikkutytöstä asti ollut kiinnostunut hevosista. Hänen perheellään ei kuitenkaan ollut varaa ratsastustunteihin mutta päättäväinen Tahua ei tästä lannistunut. Hän alkoi käydä säännöllisesti läheisellä ratsastuskoululla auttamassa kaikessa mahdollisessa. Tyttö ehti lakaista käytäviä ja puhdistaa karsinoita melkein vuoden ajan ennen kuin ratsastuksenopettaja kiinnitti huomionsa häneen. Siitä alkoi Tahun opetus. Lopulta parissa vuodessa näkymättömästä auttajasta oli tullut ratsastuksenopettajan luottohoitaja. Ratsastamaankin Tahua pääsi tallitöitä vastaan mutta loppujen lopuksi hevosten hoitaminen kiinnosti enemmän. Kerran hevoshommiin päästyään ei Tahua olekaan tehnyt muuta. Peruskoulusta valmistumisen jälkeen Tahua on työskennellyt ahkerasti eri talleilla ja saavuttanut hyvän maineen Pohjoissaaren hevospiireissä. Aina yhtä positiivinen ja rempseä Tahua on mukava työkaveri niin kaksi- kuin nelijalkaisillekin. Ulkonäkönsä Tahua on perinyt maorilaiselta isältään ja namibialaiselta äidiltään. Tahua puhuu äidinkielenään maoria, mutta tietenkin englantikin soljuu sujuvasti. Tahua asuu vuokra-asunnossa Whakawhakassa.

Jenny Woodhouse, tallityöntekijä
Kolmikymppinen Jenny kouluttautui lapsuuden haaveammattiinsa hevosenhoitajaksi heti peruskoulun jälkeen ja työskenteli valmistumisensa jälkeen lähes kymmenen vuoden ajan samalla ratsutallilla Aucklandin lähistöllä. Tallin mentyä konkurssiin, Jenny opiskeli nuoriso-ohjaajaksi ja elätti itsensä jonkin aikaa määräaikaisilla työsopimuksilla. Tylsäksihän mokomat pätkätyöt kävivät, joten kun Jennylle tuli mahdollisuus hakea Moanaan töihin, hän laittoi heti hakemusta menemään. Ihan täyden kympin työntekijä ei Jenny ole. Hän on luonteeltaan melkoinen häsläri, mikä yhdistettynä huonoon muistiin aiheuttaa joskus melkoisia ongelmia. Jenny on kyllä kova tekemään töitä ja aloittaa innokkaasti vaikka mitä hommia, mutta töiden loppuun asti saattaminen on joskus vaikeaa. Parhaiten Jenny työskentelee, kun hänelle antaa heti töihin tullessa listan päivän töistä. Niin tämä lahopää muistaa tehdä kaiken tarvittavan. Muuten Jenny on kyllä mukava nainen, jolla on sydän puhdasta kultaa.

Ida Oakhill, tallityöntekijä
Ida on Whakawhakan kylän omia kasvatteja ja roikkunut pikkutytöstä asti kaikkialla missä vain on ollut hevosia. Ida päätti lukiosta valmistumisensa jälkeen pitää välivuoden ja hevoshulluna tyttönä luonnollinen paikka tulla töitä kyselemään oli oman kylän iso ponisiittola. Aluksi Ida oli tallilla vain kesätöissä osa-aikaisena hevosenhoitajana, mutta nykyään tyttö tekee jo ihan täyttä päivää vakituisella sopimuksella. 19-vuotiaan välivuosikin taitaa venyä yhtä vuotta pidemmäksi. Ida on rauhallinen ja hieman ujo ja pidättäytyväinen nuori nainen. Ennen Moanaan töihin tuloaan hän ei ollut koskaan käynyt (tai oikeastaan edes halunnut käydä) kotisaarensa ulkopuolella, mutta nykyään Ida rakastaa kisahoitajaksi lähtemistä. Mitä pidempi reissu, sen parempi! Ujouskin on vähentynyt, joten ei sitä tiedä vaikka Idasta vielä kasvaisi oikea maailmannainen. Tulevaisuuden suunnitelmat Idalla ovat vielä auki, joten toistaiseksi hän asustelee kylässä vanhempiensa ja sisarustensa luona.

Anna Key, osa-aikainen tallityöntekijä
Nelikymppinen Anna on iloinen kotirouva, joka työskentelee Moanassa osa-aikaisena tallityöntekijänä. Arkisin hän tulee tarvittaessa iltavuoroihin ja viikonloppuisin tekee tarpeen vaatiessa aamutalleja. Joinakin viikkoina Annalle ei ole työvuoroja annettavaksi ja silloin nainen tuleekin viettämään lastensa kanssa vapaa-aikaa tallille, sillä hän on totaalisen hurahtanut poneihin. Mitä pienempi ja kiukkuisempi poni, sen enemmän Anna siitä tykkää! Anna on hieman hassu tyyppi. Hänellä on välillä aika erikoisia ideoita (kuten tallin maalaaminen neonvihreäksi), joita hän poimii milloin mistäkin lähteestä. Onneksi hän on aika mukautuvainen luonne, ei millään muotoa dominoiva persoona. Tulee toimeen kaikkien niiden kanssa, jotka antavat naisen taukoamattoman pajatuksen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Työntekijänä Anna on hieman hidas, mutta sitäkin ahkerampi. Hän ei juuri pidä taukoja, vaan puurtaa töitä omaan, tasaiseen tahtiinsa siihen saakka kunnes kaikki on valmista. Poneja hän käsittelee suurella hartaudella. Anna on myös todella luotettava, hän todella tekee sen mitä on luvannut. Anna asuu Whangarein laitamilla omakotitalossa aviomiehensä, neljän lapsensa (Susan 14v, Andy 11v, Sofia 10v ja Robin 8v) ja kahden labradorinnoutajan kanssa.


Ratsuttajat ja muut liikutusvastaavat

Ei riitä, että ponit saavat ruokaa ja ulkoilua, vaan pitäisi vielä tarjota koulutusta ja treeniäkin! Ponien virittämiseen kisakuntoon on palkattu ratsutusmestarin lisäksi kuusi ratsuttajaa, yksi ajaja ja yksi siittola-avustaja. Ratsuttajat huolehtivat ponien ratsastuksesta, pääasiassa sileällä läpiratsastusta ja koulutreeniä, mutta estepainotteiset ratsuttajat myös hyppäävät ponit säännöllisesti. Ajaja ajaa poneja sekä koppakärryillä että valjakkoajovermeillä ja myös opettaa nuoria poneja ajolle. Siittola-avustajan työt vaihtelevat vuodenajan mukaan, mutta hänen päävastuunaan on alle ratsutusikäisten ponien opettaminen tavoille. Ratsutusmestari ja ajaja ovat töissä arkipäivisin, siittola-avustajan työpäivät vaihtelevat ja ratsuttajista töissä on yhtenä päivänä vaihtelevasti 4-6 ratsuttajaa.

Helen Beuchamp, ratsutusmestari, valmentaja (kouluratsastus)
Heleniä kokeneempaa, ponikokoista ratsuttajaa on suorastaan mahdotonta löytää. Helen on nelikymppinen, koko ikänsä hevosten kanssa pyörinyt uusiseelantilainen nainen. Hän on toiminut niin ammattikilparatsastajana (lajina kouluratsastus), kouluvalmentajana kuin ratsuttajanakin useassa eri maassa, eli kokemusta löytyy monenmoisesta hevosesta. Helen on myös pyörittänyt omaa tallia viiden vuoden ajan, kunnes totesi, ettei liiemmin pidä tallinomistajana toimimisesta. Naisen mittava työkokemus ja monen vuoden työ Moanassa olivat pääsyyt, miksi Helen ylennettiin ratsutusmestariksi. Helenin intohimona on kouluratsastus, eikä hän oikein syty hyppäämiselle eikä oikein maastoilullekaan. Toki alku- tai loppukäynnit voi käydä kentän ulkopuolella heittämässä, mutta muuten nainen pysyttelee tiukasti aitojen tai maneesin seinien sisäpuolella. Helen on ahkera työntekijä, mutta arvostaa myös vapaapäiviään ja viettääkin ne mieluiten jossain muualla kuin tallilla. Nainen asuu ranskalaisen aviomiehensä ja kahden kissan kanssa Whangareissä rivitaloasunnossa.

KUVAT x4

Amenia Miller, ratsuttaja (kouluratsastus)
37-vuotias Amenia on Nintsun hyvä ystävä. Ystävykset tapasivat aikoinaan Saksassa kilpailuissa jossa molemmat olivat kisahoitajina ja ystävystyivät heti. Amenia on työskennellyt Saksassa samalla kilpatallilla vuosia edeten tavallisesta hevosenhoitajasta ratsuttajaksi. Lopulta Amenia oli tallin ratsuttajien johtaja ja hänen tehtävänään oli järjestää kaikkien tallin hevosten liikutus ja valmennus. Toimelias nainen sai kuitenkin tarpeekseen asemansa vastuusta ja työmäärästä, laittoi pillit pussiin ja alkoi soitella hevosalan tuttavilleen josko löytyisi jostakin töitä hevosenhoitajana tai ratsuttajana. Nintsu oli soittolistan alkupäässä ja niin Amenia muutti Uuteen Seelantiin. Sittemmin hän on ollut Moanassa jo niin monta vuotta, ettei aikaa ennen häntä muista kukaan. Amenia on tarmokas ja väsymätön nainen. Hän viettää koko päivänsä tallilla ja lähtee kotiin vasta ennen iltaruokintaa. Eikä Amenia tunne käsitettä vapaapäivä, joten hänet löytää Moanasta melkein joka päivä! Amenia (VRL-01952) myös kilpailee tallin poneilla satunnaisesti.

Emma Brown, ratsuttaja (kouluratsastus)
Yhdysvaltalainen, 26-vuotias Emma on todella intohimoinen ratsastaja. Hän on syntynyt pienellä farmilla Ohiossa ja oppinut ratsastamaan lännentyyliin jo pikkutyttönä. Erään koulukaverinsa kautta Emma sitten tutustui paikallisen ponikerhon toimintaan ja sitä kautta englantilaiseen ratsastukseen. Kipinä kilpailemiseen syttyi varhain ja hänen perheensä, erityisesti kilpailuhenkinen isä, tuki Emmaa ja hänelle hankittiinkin kolme omaa ponia. Emma kilpaili aluksi sekä koulu-, este- että kenttäratsastuksessa mutta alkoi sittemmin juniorivuosinaan keskittyä enemmän kouluratsastukseen. Ponit vaihtuivatkin kahteen hienoon kouluhevoseen. Erittäin pienikokoinen Emma sai kuitenkin pian todeta, että hänen oli täysin mahdotonta istua valtavaliikkeisten kouluhevosten kyydissä. Parin vuoden yrittämisen jälkeen, 19-vuotias Emma päätti myydä kouluhevoset ja profiloitua ponikouluttajana. Kolmessa vuodessa Emma voitti Yhdysvalloissa kaiken mitä ponivuodet ohittaneen ratsastajan on mahdollista poneilla voittaa. Oli siis aika uusien haasteiden ja niinpä tämä kunnianhimoinen, vakavamielinen mutta ystävällinen Emma päätyi Moanaan.

Sabine Granz, ratsuttaja (esteratsastus)
Rauhallinen ja kiltti Sabine aloitti synnyinmaassaan Saksassa hevosalan opinnot peruskoulun jälkeen. Hän saapui ensikerran Moanaan opintoihinsa kuuluvan puolenvuoden ulkomaantyöharjoittelun takia 17-vuotiaana. Kuudessa kuukaudessa Sabine ehti rakastua täysin Uuteen-Seelantiin ja welshponeihin, joten kun nuori saksalaisneito valmistui luokkansa parhain arvosanoin, soitti hän heti Nintsulle olisiko Moanassa hänelle töitä. Tokihan Sabinelle töitä järjestettiin ja niin hän päätyi takaisin eteläiselle pallonpuoliskolle. Sabine rakastaa ponien kanssa puuhastelua ja viettää mielellään aikaansa tallilla kaikkia pikkuhommia tehden, kuten toimistoa siivoillen tai ruokakuppeja pesten. 23-vuotias Sabine voi pienen kokonsa takia ratsastaa pienilläkin poneilla. Sabine asui pitkään "väliaikaisesti" Satulatalon yläkerran soluasunnossa, kunnes viimein muutti Rantataloon ex-tallimestarimme Wilsonin naapuriin. Koska Rantatalo sijaitsee Moanan mailla, näkyy tätä hevoshullua neitokaista tallilla aina, oli hän työvuorossa tai ei.

Tina Bruemmer, ratsuttaja (esteratsastus)
Hollantilainen Tina on harrastanut hevosia pienestä pitäen. Ponivuosinaan tyttö kilpaili ahkerasti kahden poninsa kanssa esteratsastusta ja menestyikin kansallisissa kilpailuissa hyvin. Ponivuosien loppupuolella pojat alkoivat kiinnostaa poneja enemmän ja hevosharrastus jäi. Lukion jälkeisen välivuoden aikana rakkaus hevosiin taas syttyi ja ennen kuin Tina huomasikaan, opiskelut jäivät ja päivät olivat pelkkää hevostelua. Nopeasti lahjakas tyttö pääsi taas kilpailuiden makuun ja pari vuotta siinä vierähti myyntitallin hevosia ratsuttaen ja niillä kilpaillen. Jossain vaiheessa kilpailuinnostus sitten väheni. "Hollanti on niin nähty!" Tina totesi ja alkoi etsiä ratsuttajan töitä kotimaansa ulkopuolelta. Ihan Uuteen-Seelantiin ei Tinan ollut tarkoitus lähteä, mutta hän löysi Moanan rekrytointi-ilmoituksen ja nyt 23-vuotias asusteleekin alivuokralaisena omakotitalossa Whakawhakassa ja roikkuu tallilla vielä työvuorojen ulkopuolellakin kuin mikäkin ponityttö! Tina on iloinen ja hauska nuori neito, joka ei ota elämää kovinkaan vakavasti.

KUVAT x4

Fumie Li, ratsuttaja (läpiratsastus)
Japanista ei tule ensimmäisenä mieleen loistavat ratsastajat, mutta kyllä sieltä sellaisiakin löytyy! Nimittäin japanilainen Fumie on yksi parhaita hevosten läpiratsastajia mitä vain voi olla. Pienikokoinen, puhelias ja pirteä Fumie saa ponin kuin ponin herkäksi avuille ja hyvin kuulolle. Tämä ilopilleri onkin oiva lisä Moanan ponien palveluskuntaan. 40-vuotias (ei uskoisi!) Fumie opiskeli ratsuttajaksi Japanissa, mutta lähti heti valmistumisensa jälkeen Saksaan hakemaan lisäoppia. Nainen pääsikin erään kansainvälisesti menestyneen esteratsastajan talliin ratsuttajaksi. Hänen työnsä koostui pääasiassa estehevosten läpiratsastuksesta ja vuosien saatossa Fumiesta tulikin erittäin taitava työssään. Saksassa työskennellessään Fumie rakastui siellä opiskelevaan kiinalaismieheen. Pariskunta meni muutaman vuoden jälkeen naimisiin ja muutti miehen työn perässä Australian kautta Uuteen-Seelantiin. Nykyään Fumie asuu viehättävässä kerrastaloasunnossa aviomiehensä ja kahden alle kouluikäisen tyttärensä kanssa Whangareissa.

Laura Sharman, ratsuttaja (sisäänratsutus, jatkokoulutus)
Tummahiuksinen, ruskeasilmäinen Laura oli ponivuosinaan yksi Uuden-Seelannin lupaavimmista esteratsastajista. Hän kilpaili poneillaan jopa kansainvälisissä kilpailuissa ja oli parhaimmillaan EM-finaalissa kymmenennellä sijalla. Ponivuosien loputtua ei hevosiin siirtyminen kuitenkaan sujunut toivotulla tavalla, sillä Laura jäi lyhyeksi ja siroksi, minkä takia monet hevoset olivat hänelle liian raskaita ratsastaa ja isoissa hypyissä mukana pysyminen oli vaikeaa. Ankara ja tiivistahtinen kilpailuelämä alkoi muutenkin tympiä nuorta naista, joten parikymppisenä Laura päätti alkaa työskennellä ratsuttajana. Hän teki ensin töitä yrittäjänä ja erikoistui nuoriin hevosiin. Nintsu sattui sitten myöhemmin ostamaan kaksi Lauran kouluttamaa ponia ja ihastui niiden ratsastettavuuteen. Näiden kouluttaja oli pakko saada meille töihin! Vaati jokusen tapaamisen ja runsaasti ylipuhumista ennen kuin Laura lopulta luopui yrittäjyydestään ja otti vakituisen työpaikan Moanasta nuorten ponien ratsuttajana. Nyt Laura on ollut tallissa jo muutaman vuoden eikä hän tai me voisi olla tyytyväisempiä!

Sam Thomas, ajaja
Kun Moanaan tarvittiin uusia työntekijöitä, löytyi Samin hakemus tallityöntekijöiksi hakevien pinkasta. Sam on toiminut ravihevosten valmentajana 15-vuotiaasta asti, mutta vuosikausien yrittämisestä huolimatta mies ei vain saanut käsiinsä "oikeasti hyvää hevosta". Lopulta Sam leipääntyi täysin ja siirtyi rakennusalalle. Veri veti kuitenkin niin kovasti takaisin hevoshommiin, että Sam otti vastaan työn laukkatallilla hevosenhoitajana. Laukkamaailma oli sittenkin Samista liian kova ja kilpailuhenkinen, joten mies päätti hakea töitä ratsutallilta ja päätyi näin lähettämään hakemuksensa Moanaan. Nintsu kiinnostui heti reilu kolmikymppisen miehen taustasta. Ravivalmentaja ponisiittolassa? Sen sijaan, että olisi tarjonnut tallityöntekijän paikkaa, Nintsu ehdotti Samille työtä "ajajana". Hieman kuin ratsuttaja, mutta liikuttaisi poneja ajaen ja opettaisi poneja ajolle. Järjestelyä kokeiltiin ensin määräaikaisella sopimuksella, joka kuitenkin pian muutettiin vakituiseksi. Sam on töissä viitenä päivänä viikossa ja ajaa päivässä 7-8 ponia valjastaen ja purkaen ponit itse. Moanassa mies on oppinut valjakkoajon saloja ja innostunut puuhasta niin, että tiedä vaikka joskus päätyisi kilpailemaankin! Mukavan ja leppoisan luonteen omaavana miehenä Sam on kaikkien työntekijöiden ja ponienkin suosiossa.

Ava Florence, siittola-avustaja
CAS41-vuoden supervarsakesä sai Nintsun havahtumaan siihen, ettei hän yksinkertaisesti ehtisi opettaa kaikkia varsoja tavoille. Mutta kuka ne varsat sitten opettaisi? Yhteisten tuttavien kautta Nintsu löysi Avan kyseisen vuoden heinäkuussa. Edes työhaastattelua ei järjestetty, vaan Ava sai aloittaa saman tien seuraavan viikon maanantaina. Avalla nimittäin työkokemusta riittää. Hän on ensin kouluttautunut hevosenhoitajaksi, työskennellyt jokusen vuoden siinä hommassa ja päätynyt sitten Australiaan isolle laukkahevossiittolalle opiskelemaan oppisopimuksella siittola-avustajaksi. Siittola-avustajan ja luvallisen keinosiementäjän paperit saatuaan, Ava on kiertänyt maailmaa työskennellen erittäin tunnetuilla ja arvostetuilla siittoloilla. Moanassa Avan työtehtävät ja -ajat vaihtelevat vuodenajan mukaan. Keväällä hän valvoo varsomisia öisin vuorotellen Nintsun kanssa, kesällä hoitaa tammojen siemennyksiä ja astutuksia ja syksyt ja talvet hän viettää alle ratsutusikäisiä varsoja opettaen. Miehestään aikapäiviä sitten eronnut Ava on ostanut Whakawhakasta pienen puutalon ja viettää siellä vapaa-aikaansa makeita leivonnaisia leipoen ja puutarhaansa hoitaen.


Muu henkilökunta

Edellä esitellyn henkilökunnan lisäksi Moanassa pörrää muitakin palkollisia. Tilanhoitaja hoitaa laskut, palkat ja muut käytännönasiat. Eläinlääkäri, kengittäjä ja hevoshieroja kutsutaan paikalle tarvittaessa, mikä näin ison eläinmäärän kanssa tarkoittaa käytännössä vähintään viikottaisia käyntejä. Siivooja ja puutarhuri vierailevat tilalla parisen kertaa viikossa. Ja eläkkeelle jääneestä tallimestaristammehan emme tietenkään pääse ikinä eroon.

KUVAT x?

Jim Davies, tilanhoitaja
Vuosia lukuja pyöriteltyään, Nintsu kyllästyi ainaiseen laskujen maksamiseen ja työntekijöiden palkkojen laskentaan. Raha- ja paperiasioita varten piti todellakin palkata joku! Niin löytyi Jim, kokenut palkanlaskija, joka on alkujaan kotoisin lammasfarmilta vain viidentoista kilometrin päästä Moanasta. Jimissä on kaksi persoonaa: kun on kyse työstä on Jim itsevarma, jämpti ja taitava mies, mutta kun siirrytään pois lukujen ja kirjainten parista sosiaaliseen maailmaan, paljastuu Jim ujoksi poikamieheksi, joka alkaa hikoilla pelkästä small talkin ajattelustakin. Vilkasta kahvipöytäkeskustelua ei Jimin kanssa kannata odottaa, mutta työnsä mies hoitaa kyllä paremmin kuin kukaan. Nykyään Jimin työhön kuuluu kaikki tilanhoidolliset asiat, aina työntekijöiden palkoista ja lomapäivistä putkimiehen tilaamiseen ja Nintsun oikeana kätenä toimimiseen. Jim tekee töissä virka-aikaa ja viettää muuten aikaansa kerrostaloasunnossaan Whangareissa.

Edwin "Ed" Hampton, eläinlääkäri (ja alueen innokkain golfinpelaaja)
Hienostuneesti harmaantunut Ed on, ainakin Moanan porukan mielestä, maailman paras eläinlääkäri. Hän on ollut Moanan "hovilääkäri" ihan alusta alkaen, joten hän nauttii Nintsun suurta luottamusta. Huumorintajuinen, mutta erittäin kokenut ja asiallinen, Ed, osaa hoitaa vaivan kuin vaivan, eikä hänen osaamisensa rajoitu vain poneihin. Ed nimittäin tuntuu tietävän kaiken myös muista tavallisimmista eläimistä (ja pitipä kerran Nintsulle luennon kokaburran virtsakivien hoidostakin). Viidenkymmenen vuoden kypsään ikään ehtineen Edin tunnistaa parhaiten rämisevästä jeepistään, jolla hän kiertelee Pohjoissaaren talleja. Loppuun on ehkä aiheellista lisätä varoituksen sana: Ediä ei kannata koskaan yllyttää puhumaan golfista, kyseisestä aiheesta mies voi nimittäin puhua kuulijalle korvat täyteen ja enemmänkin!

Sandra Mayson, hevoshieroja, lähimaatilan emäntä
Sandra on Jerry Maysonin aviovaimo ja hän asuu miehensä ja kuuden lapsensa kanssa kolmen kilometrin päässä Moanasta. Sandran pääasiallinen tehtävä on hoitaa koti, lapset ja miehensä yritysten kirjanpito. Oman osansa suurperheen tilipussiin Sandra tuo tekemällä hevoshierojan töitä. Käytännössä tämä tosin tarkoittaa sitä, että Sandra käy muutaman kerran viikossa hieromassa poneja Moanassa, sillä olemme alueen ainoa talli, jossa on lihashuoltoa vaativia hevosia. Räiskyvän persoonallisuuden omaava Sandra on melkoinen ilopilleri ja juorukello, jonka vierailut Moanassa eivät koskaan jää keneltäkään huomaamatta. Enemmän Maysonien perheestä voit lukea tästä. Otathan huomioon, että sivuilla olevat iät eivät enää pidä paikkaansa.

John Pikston, kengittäjä
Kokenut kengittäjä John vaihtoi kymmenen vuotta sitten ammattia ja ryhtyi leipuriksi. Siitä ei kuitenkaan kulunut montaakaan vuotta, kun Johnin vaimo tuli raskaaksi. Vaimo vaati ehdottomasti, että pariskunta muuttaisi vaimon kotiseudulle Whakawhakaan tulevien isovanhempien lähelle. Ei siinä auttanut järkisyyt, esikoista odottavaa vaimoa piti kuunnella ja niinpä pariskunta osti pienen puutalon kylän keskustasta. Valitettavasti John ei löytänyt työpaikkaa leipurina ja paikallisleipurin epävirallinen virkakin oli jo täytetty, joten miehen piti keksiä jotain muuta perheensä elättämiseksi. Samoihin aikoihin Moanan yhteistyö edellisen vakikengittäjän kanssa alkoi erinäisistä syistä kärsiä, mikä kylillä oli yleinen salaisuus. John ei turhia aikaillut, vaan marssi tallipihalle ja tarjosi kokemustaan käyttöön. Siitä päivästä asti John, vakavamielinen, ahkera ja velvollisuudentuntoinen mies, on kengittänyt ja vuollut meidän poneja.

James Wilson, eläköitynyt tallimestari
Äreä, kärttyinen ja rivosuinen seitsemääkymmentä lähestyvä vanha ukko, josta Nintsu ei tunnu ikinä pääsevän eroon. Wilson on ollut Moanassa aina. Hän työskenteli jo Nintsun isälle Jareth Mabbetille ja testamentissa olleen ehdon takia mies sai jäädä palkkalistoille tilan omistajan vaihtuessa. Nykyään Wilson ei ole enää tallimestari, sillä hän jäi jokunen vuosi sitten eläkkeelle nivelvaivojensa takia. Se ei kuitenkaan estä miestä kiertelemästä pitkin päivää tallin tiluksilla ja huomauttelemasta milloin mistäkin. Hän on myös saanut pitää työsuhdeasuntonsa Rantatalossa, sillä kukaan ei ole uskaltanut ehdottaa ukolle muuttoa muualle. Ihmisvihainen Wilson on todellinen Monty Roberts hevosten kanssa: ei ole sellaista kauramoottoria, joka ei Wilsonin taitaviin otteisiin taipuisi. Kaikki Moanan ponit rakastavat tätä tuppisuista miestä oli hän virallisesti töissä tallilla tai ei.

Sally Cole, siivooja
Whakawhakan kylässä asuva neiti Cole on ujo ja hiljainen nainen mutta kuitenkin hyvin tunnontarkka ja huolellinen. Hän sai vanhemmiltaan erittäin tiukan, kristillisen kasvatuksen ja on edelleenkin, melkein viisikymppisenä, hyvin harras kristitty. Aviomiestä neiti Colella ei ole mutta hän ottaa paljon osaa kylän elämään. Neiti elättää itsensä kaitsemalla kylän lapsia ja siivoamalla kyläläisten koteja maksua vastaan. Moanassa neiti käy kahdesti viikossa siivoamassa Satulatalon alakerran, Varsamökin ja tallien varustehuoneet, sekä pyöräyttämässä pari pesukoneellista "heppapyykkiä" kuten hän itse sanoo. Lisäksi kerran viikossa neiti Cole käy siivoamassa Nintsun asunnon sekä Rantatalon eläinpuolen.

Yvonne Novela, puutarhuri, tarvittaessa sijaistaa talli- tai maatilatyöntekijöitä
Whakawhakalaisen maatilan kasvatti Yvonne on melkoinen puuhanainen! Hän on kyläyhteisössä aktiivinen vapaaehtoinen, joka on mukana kaikessa aina kirkon rahankeräysmyyjäisistä kylänraitin talkookunnostukseen. Hortonomiksi opiskellut Yvonne yrittää parhaansa mukaan elättää itsensä ja kolme lastaan puutarhurin töillä, mutta näin pienellä paikkakunnalla leikattavia nurmikoita, suunniteltavia kukkaistutuksia ja trimmattavia pensaita ei ole jonoksi asti, joten puutarhuroinnin lisäksi Yvonne tekee hanttihommia lähialueen maatiloilla. Tomera ja puhelias nainen vierailee Moanassa puutarhurin ominaisuudessa kerran tai kaksi viikossa leikkaamassa nurmikoita, huoltamassa nurmikenttää ja hoitamassa kukkaistutuksia. Talli- tai maatilatyöntekijän rooliin pienestä pitäen eläimiin tottunut Yvonne hyppää aina tarvittaessa.


Moana Farmin henkilökunta

Moana part bredsin mailla sijaitsevalle Moana Farmille on palkattu kaksi maatilatyöntekijää. Heidän työtehtäviinsä kuuluu farmin eläinten hoito ja ruokinta sekä tilojen siivous. Lisäksi molemmilla työntekijöillä on omat lisätyötehtävänsä. Maatilatyöntekijät tekevät nelipäiväistä työviikkoa eli kymmenen tunnin työvuoroja, niin että yhtenä päivänä viikossa he ovat samaan aikaan töissä ja voivat tehdä isompia ja aikaavievempiä työtehtäviä, kuten keritä alpakat ja lampaat. Farmin työntekijät eivät osallistu ponipuolen toimintaan mutta viettävät kuitenkin taukonsa Satulatalon taukotuvassa.

Jerry Mayson, maatilatyöntekijä, yleiskorjausmies, lähimaatilan isäntä
Jerry asuu sukutilallaan Mayson’s:ssa kolmen kilometrin päässä Moanasta. Valitettavasti miehen kotitila joutui jokunen vuosi sitten pahoihin velkoihin ja kaikki tilan eläimet myytiin toiminnan kannattamattomuuden takia. Nykyään tämä ahkera ja hiljainen mies toimii monen eri alan yrittäjänä. Sukutilalta löytyy niin autonkorjausta, heinätuotantoa kuin multa- ja lannoitebisnestäkin. Oman yritystoimintansa lisäksi eläinrakas Jerry työskentelee Moana Farmilla täysiaikaisena työntekijänä. Vaikka muiden palkolliseksi siirtyminen ottikin yrittäjyyteen tottuneelle Jerrylle koville, viihtyy hän hyvin työssään maatilatyöntekijänä. Ainoa puute kuulemma on, ettei tilalla ole lehmiä eikä karjahevosia! Eläinten hoidon lisäksi hän tekee erinäisiä korjaustöitä sekä maatilalla että ponitallin puolella ja huolehtii kuljetuskaluston ja työkoneiden huollosta. Mies myös tyhjentää kaikki tilan lantalat kerran viikossa ilmaiseksi ja käyttää lannan omissa yrityksissään. Jerry ei paljoa juttele, mutta häneen voi aina luottaa sataprosenttisesti! Enemmän Maysonien perheestä voit lukea tästä. Otathan huomioon, että sivuilla olevat iät eivät enää pidä paikkaansa.

Ruby Carter, maatilatyöntekijä, eläintenhoitaja
Reilu parikymppinen Ruby valmistui juuri täysikäisenä eläintenhoitajaksi. Kyseisen alan hommia ei täällä Whakawhakan seudulla käytännössä ole, joten maatilatyöntekijän paikka Moanassa on kotiseuturakkaalle Rubylle eräänlainen kompromissi. Omaksi yllätyksekseen Ruby on työssään viihtynyt hyvin. Omatoiminen ja vastuullinen työ, jossa saa käyttää omaa järkeään ja harkintaansa esimerkiksi työjärjestyksen suhteen, sopii hänelle. Ruby myös nauttii ulkona tapahtuvasti työstään, eikä enää kaipaile eläinlääkäriasemien sisätiloihin. Kaipuuta lieventää myös Farmitalon lemmikkieläinten hoito, mikä onkin yksi Rubyn työtehtävistä. Luonteeltaan Ruby on avoin ja ahkera. Vahvojen, äänekkäiden ja joskus huonosti perusteltujen mielipiteidensä takia naisesta saattaa saada hieman sivistymättömän kuvan, mikä osittain on ihan tosi, sillä Ruby ei todellakaan ole kirjaihminen tai innokas opiskelija. Kaiken kaikkiaan Ruby on kuitenkin mukava tyttö, vaikkakin kapeakatseisuutensa takia joskus hieman raskasta seuraa.






Ulkoasun ja ulkoasun ponikuvan © Assi
Huomioithan, että tämä on VIRTUAALITALLI