Lil' Diva MPB

ERJ-I, KERJ-II, VWY-II

© ransu.kuvat.fi

Lil' Diva MPB eli Diiva
s. CAS38, 27v* (s. 21.06.2015, 4v 21.06.2015)
welsh part bred -tamma (50% welsh, NWR-kelp.), VH15-023-0091
ruunikonkirjava, 144cm, kasv. Moana part breds, NZ
om. Moana part breds Nintsu VRL-01851, NZ
estepainotteinen, heB/110cm, helppo
* ikääntynyt suoraan 4-vuotiaaksi, sen jälkeen CAS

Luonne

Kovasti hevoskasvattajat väittävät, että hevosen luonteesta 70% tulee emältä. Kumpa niin olisikin, mutta ainakin meidän Diivan tapauksessa tuntuu, että emän osuus luonteesta on unohtunut kokonaan. Tämä neiti on nimittäin tullut kovasti isäänsä. Omapäinen, erakoitunut ja äkäinen - siinäpä Diivan luonne tiivistetysti. Diiva on todella vaikea poni. Se on kova kuin kivi eikä pikkukomennuksista ole moksiskaan. Sitten jos tammaa oikein tosissaan alkaa käskeä, vetää ne palkokasvin nokkaansa ja esittää niin loukkaantunutta, niin loukkaantunutta! Diiva jos kuka tekee kaikkensa, jotta pääsee ihmisen niskan päälle. Jos tamma saa johtoaseman, tulee siitä aivan kammottava käsitellä: silloin ovat ponilla käytössä niin hampaat kuin kaviotkin. Diivalla on paha asennevamma ihmisiä (tai oikeastaan kaikkea elollista paitsi itseään) kohtaan. Mieluiten poni varmaan iskisi kavionkuvan hoitajansa naamaan ja karauttaisi yksikseen auringonlaskuun. Kuitenkin jotenkin olemme tämän kovakalloisen elikon kanssa pärjänneet tähänkin asti, joten eiköhän samoilla höyryillä jatketa kunnes kuolo vapauttaa meidät tästä piinasta, jota myös Diivaksi kutsutaan.

Miellyttämisenhalu ja nöyryys puuttuvat tästä ponipaketista kokonaan. Diiva ei tahdo, Diivaa ei kiinnosta, Diiva ei suostu. Tarjosit tammalle mitä tahansa tai pyysit siltä mitä tahansa, sen vastaus on aina sama: tee kuule ihan vain keskenäs. On vieläkin melkoinen mysteeri, että miten ihmeessä Diivan kanssa on voitu kerätä rusetteja vähän joka lajin kilpailuista. Tai oikeastaan, miten ihmeessä tämä koni on saatu edes koulutettua! Ratsastuksen tulos on aina riippuvainen Diivan sen päiväisestä mielentilasta, mikä taas voi riippua ihan mistä tahansa. Joskus ponilla pystyy ratsastamaan kuin normaalilla hevosella ja asiat jotakuinkin sujuvat, joskus pelkkä selkäännousu voi kestää tunnin. Diivan kanssa ei voi antaa kuin yhden ohjeen: yritä niin kauan että onnistut eli ole itsepäisempi kuin poni. Tamman ratsastaminen on parasta jättää päivän viimeiseksi, sillä siinä voi kestää. Ja nyt todellakin painotan sanaa "kestää". Olen joskus taistellut kolme tuntia Diivan kanssa ihan vain siitä, että pystymme kerran kiertämään kentän käynnissä. Että sellainen tätikuljetin!

Hyppääminen Diivan kanssa on vähän luokkaa "ohjaa esteelle ja jätä homma herran haltuun". Diivasta ei koskaan tiedä hyppääkö se vai tekeekö se täysstopin. On aivan yhdentekevää mitä ratsastaja lähestymisessä tekee, Diivan hyppääminen riippuu täysin tähtien asennosta ja valtamerien liikkeestä. Parhaimmillaan Diiva on loistava esteponi, jolta ei kapasiteetti ihan heti lopu, mutta välillä pelkkä ristikon ylitys on aivan ylivoimaista. Halutessaan poni pääsee oikeasti yli ihan mistä vain, sen se on osoittanut hyppäämällä muun muassa hiekkatarhansa puolitoistametrisen aidan ylitse. Jos se suostuisi samaan, tai edes pikkuisen pienempään, ratsastajan kanssa, olisi meillä käsissä vuosikymmenen lahjakkain esteponi. Esteälyä ja kapasiteettia kun Diivalta ei puutu.

Suku

Diivalla on sukua 1 polvi virtuaalimaailmassa.

Isä Galahad Ferwig on kuumaluontoinen welsh part bred -ori. Väriltään Ferry on tummanpunaruunikko ilman merkkejä. Säkäkorkeutta oriilla on 145 senttiä. Ferry on aloittanut kilpauransa laukkakilpailuissa, mutta heikon menestyksen takia se myytiin Moanaan ratsuksi. Ratsuna ori onkin pärjännyt ihan hyvin ja kerännyt sijoituksia niin este-, koulu- kuin kenttäkilpailuistakin. Lil' Diva MPB on Ferryn toinen jälkeläinen, mutta sen ensimmäinen tammavarsa.

Isänisä Fewerer polveutui ehkä laukkasuvusta, mutta ei itse ollut järin kummoinen laukkahevonen. Ori starttasi parivuotiaana muutamissa ikäluokkalähdöissä mutta sijoittuen aina häntäpäähän, joten se myytiin ratsuksi. Aluksi ori ei osoittanut kovin suuria kykyjä ratsuksikaan, mutta kun malttamattomalle ja kuumaveriselle oriille löytyi sopiva ratsastaja, alkoivat ratsunhommatkin luonnistua. Fewereristä tuli loppujen lopuksi oikein mukava este- ja kenttähevonen ja se niitti sijoituksia ihan kivasti helpoimmista kansallisista luokista. Fewerer oli väriltään musta ja sillä oli säkäkorkeutta 155 sentin verran.
Isänisäisä Fever oli aikansa huippulaukkahevosia. Semistayer ori oli tummanpunaruunikko tähtipää, jolla oli säkäkorkeutta 162 senttiä. Luonteeltaan ori oli melkoisen kuumaverinen tapaus, mutta kun hevonen voittaa niin usein kuin Fever voitti, ei luonteella ollut mitään merkitystä. Kilpauran jälkeen Feveristä tuli supersuosittu siitosori jopa ulkomaita myöten. Oriilla astutettiin paljon huonojakin tammoja, joten oriin jälkeläisten taso vaihtelee paljon. Satapäiseen joukkoon mahtuu niin voittajia kuin häviäjiäkin, mutta yleisesti Feveriä pidetään hyvänä periyttäjänä.
Isänisäemä Augenie suku ei antanut odottaa tammasta kovin erikoista laukkahevosta, joten Augenie yllätti kaikki. Tammasta kuoriutui oikea ikälähtöjen tähti, joka voitti sekä 2- että 3-vuotiskaudellaan oikeastaan kaiken mitä täysverinen voi sen ikäisenä voittaa. Ruunikon nelivuotiskaudesta povattiin yhtä voitokasta, mutta valitettavasti tamma loukkaantui ja se päätettiin siirtää siitoskäyttöön. Augenie ei kuitenkaan ollut järin hyvä periyttäjä ja huippuisäoreista huolimatta tamman varsojen suoritukset radoilla jäivät keskinkertaisiksi.

Isänemä Galahad Badden oli laukkaponi henkeen ja vereen. Kipakkaluontoinen pikkutamma oli 134 senttiä korkea raudikko piirrolla ja yhdellä sukalla varustettuna. Ponilaukkaurallaan Badden pärjäsi oikein mukavasti ja se kvaalautui useisiin arvokilpailuihinkin mukaan. Voittoa arvolähdöistä ei herunut, mutta parhaimmillaan poni juoksi toiseksi kovatasoisessa Royal Pony Champion -kilpailussa. Kilpauransa jälkeen Badden siirrettiin jalostuskäyttöön. Siitostammana poni oli kuitenkin pettymys, sillä sen jälkeläiset suorittivat paremmin estekentillä kuin laukkaradoilla.
Isänemäisä Mochdre Macsen oli väriltään ruunivoikonkimo ja säkäkorkeudeltaan 135-senttinen. Luonteeltaan Mochdre Macsen oli kärsimätön ja reaktiivinen - siis oikein tyypillinen laukkaponi. Laukkaradoilla Mochdre Macsen menestyikin hyvin ja se vei nimiinsä jopa muutaman arvokilpailulähdön voiton uransa aikana. Ori teki pitkän uran ponilaukkojen parissa ja osoitti näin olevansa myös fysiikaltaan erittäin kestävä. Valitettavasti ponin aika siitosoriina jäi lyhyeksi tarhassa sattumaan onnettomuuden takia ja oriin jälkeläismäärä jäi vain kymmeneen yksilöön.
Isänemäemä Crist osoitti sananparren "pieni mutta pippurinen" paikkansa pitäväksi. Tamma oli ehkä vain 133 senttiä korkea, mutta luonteeltaan se oli niin haasteellinen, että moni aikuinenkin oli helisemässä vaikealuontoinen ponin kanssa. Omaksi onnekseen tamma oli lahjakas laukkaponi ja toi taloon sen verran tasaiseen tahtiin voittorahoja, että tamman vaikeaa luonnetta siedettiin. Sopivan pienen ja taitavan jockeyn löytyminen tosin oli ongelma, varsinkin kun lapset kasvoivat nopeasti ulos ponista. Pitkän laukkauran jälkeen Crist astutettiin kerran ja lopetettiin tarpeettomana heti varsan vieroituksen jälkeen.

Emä Vriendelijk Maatje on hauskan värinen mustanpäistärikönkirjava toisen polven welsh part bred -tamma. Poni on aika pienikokoinen, sillä sen säkäkorkeudeksi on mitattu 138 senttiä. Mata on luonteeltaan utelias ja eloisa mutta kiltti. Ratsuna Mata on hyvin vauhdikas ja herkkä. Pienestä koostaan huolimatta Mata on kahminut aimokasan sijoituksia jopa 110 sentin esteluokista ja CIC2-tason kenttäradoilta. Lisäksi tamma on menestynyt koulukilpailuissa helppo A -luokissa. Matalle on ennen Lil' Divaa syntynyt kaksi muuta varsaa.

Emänisä Knap Waldger oli pieni ja lauhkea ori. Se syntyi Alankomaissa ja myytiin nuorena perheponiksi Belgiaan. Ori koulutettiin ammattilaisen toimesta ajoon ja ratsastukseen ja se sai pitää helpon luonteensa ansiosta oriutensa vaikka toimikin lastenratsuna. Kymmenen vuotiaana ori myytiin takaisin Hollantiin perheen lasten kasvettua sille liian suureksi. Hollannissa ori päätyi pienelle welsh-siittolalle, joka kantakirjasi oriin ja käytti sitä omille tammoilleen. Kovin suurta jälkeä welsh part bredien sukuihin ei Knap Waldger jättänyt, mutta sen parisenkymmentä varsaa olivat hyväluonteisia ja seurallisia. Joukkoon ei kuitenkaan mahtunut yhtäkään jalostukseen hyväksyttyä orijälkeläistä, joten ori ei saanut isälinjalleen jatkajaa. Ori lopetettiin 22-vuotiaana.
Emänisäisä Tizo kiersi elämänsä aikana monessa Euroopan maassa. Tizo syntyi Puolassa, mistä se myytiin peruskoulutettuna ratsuna Saksaan. Saksassa ori kantakirjattiin ja se kilpaili jonkin verran aluetasolla esteitä ja kenttää. Saksasta Tizo päätyi ensiksi Ranskaan ja astuttuaan yhden kauden anglo-arabitammoja, ori myytiin Belgiaan. Belgiassa Tizoa käytettiin muutama kausi arabi- ja ponijalostuksessa, minkä jälkeen hyvärakenteinen ori myytiin Ruotsin kautta Viroon ja sieltä parin astutus- ja kilpailukauden jälkeen Suomeen, missä se ruunattiin ja toimi lännenratsastushevosena. Hyväluontoinen, ruunana jopa laiska Tizo kuoli 26-vuotiaana.
Emänisäemä Bloem Natalia oli rautiaanpäistärikkö pikkutamma, jonka sydän oli puhdasta kultaa. Tamma sopi jo nuorena ja koulutukseltaan keskeneräisenä lasten käsiteltäväksi ja ratsastettavaksi ja siksi tamma varmaan päätyikin ratsastuskouluun. Tuntiponina pikkutamma toimi kymmenisen vuotta ja se kilpaili tuntilaisten kanssa pienissä este- ja koululuokissa. Erityisesti esteille tammalla oli lahjoja ja muutaman taitavamman tuntiratsastajan kanssa tamma sijoittui jopa 80cm alueluokissa. Tuntiponin ura katkesi laitumella sattuneeseen tapaturmaan, jossa tamman etupolven rusto vaurioitui. Tamma myytiin siitosponiksi ja se ehti varsoa kuusi varsaa.

Emänemä Jaas Daantje oli näppärä esteponi, jossa oli energiaa ja säpäkkyyttä. Daantje ei ollut poni helpoimmasta päästä, mutta se hyppäsi oikean ratsastajan kanssa sujuvasti 120cm-esteradat joskus jopa sijoittuen. Hollannin pikkuponien estemittelöissä tamma pärjäsi muutamien ratsastajien kanssa erittäin hyvin. Tamma voitti kahdesti Alankomaiden pikkuponien estemestaruuden ja lisäksi se sai muutaman muun mitalin. Kilpailu-uran jälkeen Daantje kantakirjattiin kilpailutulostensa ansiosta ensimmäiselle palkinnolle, mutta se varsoi vain kahdesti. Eläkepäivänsä tamma vietti harrasteratsuna. Tamma eli 21-vuotiaaksi.
Emänemäisä Jaa oli ruunikonpäistärikkö welshori, jolla oli pippurinen luonne. Jaan kanssa joutui käsittelijä olemaan tarkkana, sillä ori käytti kaikki mahdollisuudet hyväkseen päästäkseen johtajan asemaan. Pienestä koostaan huolimatta ori ei ollut mikään lastenratsu ja siksi sen tulokset ratsastuskilpailuista jäivätkin hyvin vähäisiksi. Näyttelykehissä Jaan menestyi kuitenkin hyvin, sillä oriilla oli hyvä rakenne ja komeat raviliikkeet, joidenka lisäksi ori todella osasi esiintyä. Jaanin meriittilistalta löytyykin useita champion-titteleitä. Jalostuksessa Jaania käytettiin näyttelymenestyksestä huolimatta vain vähän.
Emänemäemä Dan Skyer Lily edusti amerikkalaista täysverikasvatusta hauskalla mustankirjavalla värillään. Lily tuotiin Yhdysvalloista ensin Iso-Britanniaan, missä tamma koulutettiin englantilaiseen ratsastukseen ja se toimi metsästyshevosena. Maastoesteet sujuivatkin tammalta loistavasti ja pian se myytiin kenttähevoseksi Hollantiin. Lily menestyi hyvin kansallisissa kenttäkilpailuissa jopa kahden tähden luokkiin asti. Energisen, jopa hieman vallattoman luonteen omannut tamma loukkasi kuitenkin jalkansa tarhassa kesken kilpailu-uran ja se jouduttiin siirtämään siitokseen 13 vuoden iässä.

Jälkeläiset
CAS41, t. Drusilla MPB, i. Moana's Steel
CAS42, t. Divadream MPB, i. Dirty Daydream MPB

Kilpailut

Päiväkirja & valmennukset