Galahad Ferwig

VWY-II

© Bob Langrish, http://boblangrish.com

Galahad Ferwig eli Ferry
s. CAS28, 21v* (s. 18.02.2013, 3v 18.05.2013)
welsh part bred -ori (50% welsh, NWR-kelp), VH15-023-0051
tummanpunaruunikko, 145cm, kasv. Galahad Welsh, UK
om. Moana part breds Nintsu VRL-01851, NZ
tuoja vrieng., ex-om. sandi., Anfarwol Acres
yleispainotteinen, heB/100cm, helppo
* ikääntynyt aluksi nopeammin

Luonne

Yleisesti Ferry on omassa ylhäisessä yksinäisyydessään viihtyvä poni, joka kyllä tunnustaa ihmisen johtoaseman muttei silti pidä siitä. Maasta käsiteltäessä ori on usein hieman hapan. Se luimistelee ja saattaa huonoina päivinä jopa näykkäistä jos jokin asia oikein ärsyttää. Ferry ei kuitenkaan koskaan pure tai potki, joten kai sitä voi pitää melko turvallisena hoitoponina. Hoitotoimenpiteet sujuvat yleensä ilman sen kummempaa show'ta. Ferry luimistelee niin harjaukselle, kavioiden puhdistukselle kuin varusteiden laitollekin, muttei sitten kuitenkaan vastustele sen isommin. Suitsittaessa ori voi joskus kenkkuilla suun avaamisen kanssa, mutta hetken suuloman kutittelu saa suun nopeasti auki. Taluttaessa Ferry on aika orimainen mutta se osaa kyllä käyttäytyä kun taluttaja vain vähän muistuttaa oritta käytöstavoista.

Entisenä laukkaponina Ferry on ratsastaessa energinen. Vauhti on sillä verissä eikä koulukiemuroiden toteuttaminen ole oriilla ensimmäisenä mielessä. Ferry kannattaakin aina verrytellä reippaassa temmossa koko uraa pitkin ja antaa ponin vähän päästellä höyryjä. Hetken juoksemisen jälkeen poni malttaa keskittyä hitaampiinkin askellajeihin ilman, että sen korvien välissä alkaa kiehua. Hyppäämisestä Ferry pitää kovasti. Oriilla on melko hyvä tekniikka, mutta se on pidettävä radalla koottuna. Poni nimittäin venyy helposti aika pitkäksi, jolloin se pudottelee puomeja ja tekee ihan turhia virhepisteitä. Ajan ratsastaminen Ferryllä ei siis ole ihan helppo juttu. Maastossa ori on innokas ja rohkea. Se ei pikkuasioista säiky ja toimii hyvin niin yksin kuin kaverinkin kanssa. Ferry hyppää rohkeasti myös maastoesteitä.

Suku

Ferry on suvuton eli sille ei löydy sukua virtuaalimaailmasta.

Isä Fewerer polveutui ehkä laukkasuvusta, mutta ei itse ollut järin kummoinen laukkahevonen. Ori starttasi parivuotiaana muutamissa ikäluokkalähdöissä mutta sijoittuen aina häntäpäähän, joten se myytiin ratsuksi. Aluksi ori ei osoittanut kovin suuria kykyjä ratsuksikaan, mutta kun malttamattomalle ja kuumaveriselle oriille löytyi sopiva ratsastaja, alkoivat ratsunhommatkin luonnistua. Fewereristä tuli loppujen lopuksi oikein mukava este- ja kenttähevonen ja se niitti sijoituksia ihan kivasti helpoimmista kansallisista luokista. Fewerer oli väriltään musta ja sillä oli säkäkorkeutta 155 sentin verran.

Isänisä Fever oli aikansa huippulaukkahevosia. Semistayer ori oli tummanpunaruunikko tähtipää, jolla oli säkäkorkeutta 162 senttiä. Luonteeltaan ori oli melkoisen kuumaverinen tapaus, mutta kun hevonen voittaa niin usein kuin Fever voitti, ei luonteella ollut mitään merkitystä. Kilpauran jälkeen Feveristä tuli supersuosittu siitosori jopa ulkomaita myöten. Oriilla astutettiin paljon huonojakin tammoja, joten oriin jälkeläisten taso vaihtelee paljon. Satapäiseen joukkoon mahtuu niin voittajia kuin häviäjiäkin, mutta yleisesti Feveriä pidetään hyvänä periyttäjänä.
Isänisäisä Bug Rush oli ruunikko, 165 senttiä korkea täysveriori. Sillä oli takanaan tasaisen varmasti laukkakilpailuiden keskipitkillä matkoilla menestynyt suku, joten ei ollut ihme, että ori itsekin menestyi aika hyvin. Kirkkaimmat sijat arvokilpailuista jäivät saavuttamatta, mutta sijoituksia, ja toki voittojakin, tavallisista lähdöistä kertyi kilpailu-uran aikana vino pino. Siitosoriina Bug Rush periytti matkaavoittavaa laukkaa mutta myös vaikeaa luonnettaan. Silti oriin melko suureen jälkeläisjoukkoon mahtuu useampikin arvokilpailuvoittaja.
Isänisäemä Filadelfia polveutui yhdestä Britannian parhaimmista emälinjoista. Tamma itse ei kuitenkaan juossut kuin pari lähtöä 2-vuotiskaudellaan ennen kuin se siirrettiin siitokseen. Filadelfia ehtikin pitkän siitosuransa aikana varsoa huikeat 17 kertaa! Jälkeläisten tasokin oli melkoisen hyvä, vaikka toki isoon joukkoon mahtui pari laukkahevoseksi kelpaamatonta varsaa. Tamma näytti periyttävän myös hyvää hyppykykyä, sillä Filadelfian jälkikasvusta nousi muutama kansallisentason esteratsu ja yksi hyvin menestynyt risuestelaukkahevonen.

Isänemä Augenien suku ei antanut odottaa tammasta kovin erikoista laukkahevosta, joten Augenie yllätti kaikki. Tammasta kuoriutui oikea ikälähtöjen tähti, joka voitti sekä 2- että 3-vuotiskaudellaan oikeastaan kaiken mitä täysverinen voi sen ikäisenä voittaa. Ruunikon nelivuotiskaudesta povattiin yhtä voitokasta, mutta valitettavasti tamma loukkaantui ja se päätettiin siirtää siitoskäyttöön. Augenie ei kuitenkaan ollut järin hyvä periyttäjä ja huippuisäoreista huolimatta tamman varsojen suoritukset radoilla jäivät keskinkertaisiksi.
Isänemäisä Bad Eugen sai nimensä tulipunaisesta väristään. Oriin kasvattaja totesi värin "olevan paha", joten oriin nimeksi tuli "Paha Eugen". Luonteeltaan Paha Eugen oli kaikkea muuta kuin paha. Hyväkäytöksinen ja laukkahevoseksi hyvinkin rauhallinen ori pärjäsi melko hyvin laukkakilpailuiden sileissä lähdöissä. Aivan huipulle ei hevonen yltänyt, mutta sen verran se keräsi rahaa, että itsensä elätti. Kilpauran jälkeen raudikkoa käytettiin jonkin verran jalostuksessa.
Isänemäemä Anatolia ei ollut kovin huomiotaherättävä hevonen. Tamma oli rakenteeltaan tyypillinen täysverinen laukkahevonen, väriltään ruunikko ilman merkkejä ja kooltaankin hyvin keskiverto (noin 164 senttiä). Lisäksi tamma oli luonteeltaan syrjäänvetäytyvä ja hieman arka, joten se ei koskaan pitänyt meteliä itsestään. Laukkahevosena Anatolia oli jonkin verran keskinkertaista parempi mutta ei silti mikään huippuhevonen. Pitkän siitosuran tehneestä tammasta jäi kuitenkin pari erittäin hyvin menestynyttä laukkahevosta.

Emä Galahad Badden oli laukkaponi henkeen ja vereen. Kipakkaluontoinen pikkutamma oli 134 senttiä korkea raudikko piirrolla ja yhdellä sukalla varustettuna. Ponilaukkaurallaan Badden pärjäsi oikein mukavasti ja se kvaalautui useisiin arvokilpailuihinkin mukaan. Voittoa arvolähdöistä ei herunut, mutta parhaimmillaan poni juoksi toiseksi kovatasoisessa Royal Pony Champion -kilpailussa. Kilpauransa jälkeen Badden siirrettiin jalostuskäyttöön. Siitostammana poni oli kuitenkin pettymys, sillä sen jälkeläiset suorittivat paremmin estekentillä kuin laukkaradoilla.

Emänisä Mochdre Macsen oli väriltään ruunivoikonkimo ja säkäkorkeudeltaan 135-senttinen. Luonteeltaan Mochdre Macsen oli kärsimätön ja reaktiivinen - siis oikein tyypillinen laukkaponi. Laukkaradoilla Mochdre Macsen menestyikin hyvin ja se vei nimiinsä jopa muutaman arvokilpailulähdön voiton uransa aikana. Ori teki pitkän uran ponilaukkojen parissa ja osoitti näin olevansa myös fysiikaltaan erittäin kestävä. Valitettavasti ponin aika siitosoriina jäi lyhyeksi tarhassa sattumaan onnettomuuden takia ja oriin jälkeläismäärä jäi vain kymmeneen yksilöön.
Emänisäisä Isaac Penarth ei ole kovin tunnettu laukkaurastaan, sillä poni starttasi vain muutamissa kilpailuissa. Sen sijaan ori on tuttu nimi monen ponilaukkaajan sukutaulussa. Melko tuntemattomasta suvusta polveutunut ori sopi useille tammoille ja nopealaukkaisena ponina se soveltui hyvin laukkaponijalostukseen kilpailunäyttöjen puuttumisesta huolimatta. Isaac Penarth kilpaili jonkin verran esteratsastuksen pikkuluokissa siitosoriin uran ohella. Ori oli ruunikonkimo ja 136 senttiä korkea.
Emänisäemä Cosslett Eudav ehti elämänsä aikana tehdä vaikka mitä. Se toimi laukkaponina, esteratsuna, siitostammana, tuntiraakkina ja jopa valjakkoajon parissa! Cosslett Eudav ei ollut erityisen hyvä missään, mutta silti kohtalaisen hyvä kaikessa. Luonteeltaankin tamma oli taipuisa ja hyvätapainen ja se sopi lastenkin käsiteltäväksi. Cosslett Eudav oli väriltään ruunivoikko ja korkeudeltaan 134 senttiä. Tamma eli vanhaksi, sillä se lopetettiin hammasvaivojen takia kunnioitettavassa 31 vuoden iässä.

Emänemä Crist osoitti sananparren "pieni mutta pippurinen" paikkansa pitäväksi. Tamma oli ehkä vain 133 senttiä korkea, mutta luonteeltaan se oli niin haasteellinen, että moni aikuinenkin oli helisemässä vaikealuontoinen ponin kanssa. Omaksi onnekseen tamma oli lahjakas laukkaponi ja toi taloon sen verran tasaiseen tahtiin voittorahoja, että tamman vaikeaa luonnetta siedettiin. Sopivan pienen ja taitavan jockeyn löytyminen tosin oli ongelma, varsinkin kun lapset kasvoivat nopeasti ulos ponista. Pitkän laukkauran jälkeen Crist astutettiin kerran ja lopetettiin tarpeettomana heti varsan vieroituksen jälkeen.
Emänemäisä Bethan Joseph oli vaikealuonteinen, 132 senttiä korkea ruunikko welsh B-sektion edustaja. Bethan Josephilla oli erinomainen rakenne ja näyttelyissä ori menestyi hyvin, vaikka tuomarit moittivatkin usein ponin huonoja käytöstapoja ja suorastaan vaarallisen orimaisia elkeitä. Komean ulkomuotonsa ja lennokkaiden liikkeidensä ansiosta oritta käytettiin jonkin verran siitoksessa luonteesta huolimatta. Se saattoi olla virhe, sillä moni oriin varsoista oli luonteeltaan kaikkea muuta paitsi lastenponiksi soveltuva.
Emänemäemä Madawg syntyi niinkin erikoisessa paikassa kuin Malediiveilla, mutta se myytiin jo nuorena takaisin rotunsa kotimaahan Britanniaan. Luonteeltaan Madawg oli hyvin itsepäinen mutta ei kuitenkaan ilkeä. Se toimi yksityisomistuksessa harrasteratsuna ja oli omistajiensa mukaan aika hyvä hyppäämään silloin kun sitä itseä moinen touhu huvitti. Tammalla teetetettiin kaksi varsaa naapurin Bethan Joseph-nimisestä oriista. Väriltään Madawg oli tummanruunikko ja sillä oli säkäkorkeutta 135 sentin verran.

Jälkeläiset
CAS37, o. Touchdown MPB, e. Dowton Amber
CAS38, t. Lil' Diva MPB, e. Vriendelijk Maatje

Kilpailut

Päiväkirja & valmennukset