Etusivu Esittely Asukkaat Toiminta Tallikirja

VIRTUAALIHEVONEN || A SIM-GAME HORSE

Ellis Bell MPB





© Narien vapaat

Ellis Bell MPB eli Belle
s. CAS41, ikä (s. 25.03.2016, 4v 16.01.2017)
welsh part bred -tamma (59,375% welsh, NWR-kelp.), VH17-023-0019
punarautias, 139cm, kasv. Moana part breds, NZ
om. Moana part breds Nintsu VRL-01851, NZ
koulupainotteinen, heA/60cm

Luonne

Moana part bredsin historian ensimmäiset, ja tähän mennessä myös ainoat, kaksosvarsat syntyivät kauniina kesäkuun aamuna vuonna CAS41. Kaksosista toinen, tumma orivarsa, oli terhakka ja elinvoimainen, kun taas vaaleampi tamma pieni ja heiveröinen. Koska kaksosten kumpikin vanhempi oli kirjallisuudesta poimittujen nimien mukaan nimetty, nimettiin varsatkin kirjallisuusaiheisilla nimillä. Orivarsa sai nimekseen Heathcliff MPB Humisevan Harjun toisen päähenkilön mukaan ja tamma Ellis Bell MPB samaisen kirjan kirjoittajan salanimen mukaan (Humiseva Harju on julkaistu vuonna 1847 salanimellä ja vasta myöhemmin Emily Bronten omalla nimellä). Kaksosten alkuvaikeuksista huolimatta molemmat jäivät henkiin ja siksi saammekin tänäpäivänä nauttia Bellen enemmän tai vähemmän epäluuloisesta seurasta!

Belle on perusluonteeltaan arka mutta myös melko kiivas ja reagoiva. Tammasta olisi varmasti saanut hyväkäytöksisen ja luottavaisen ponin maitovarsana alkaneella hitaalla totuttamisella ja luottamuksen rakentamisella. Valitettavasti Bellen vaikean elämän alun takia sitä jouduttiin syntymästä saakka pistämään, kanyloimaan, tikkaamaan ja niin edelleen, niin paljon, että nämä kokemukset leimaavat ponin käytöstä edelleen. Tamma onkin oppinut jo varhain, että hyökkäys on paras puolustus. Karsinanovella tulijaa on vastassa luimisteleva tamma hampaat irvessä ja takajalka koholla. Tarhasta Belleä ei vielä näin aikuisenakaan pysty hakemaan ilman herkkuämpäriä tai muuten tamma juoksee karkuun vaikka koko loppupäivän. Kun tämän neidin saa pyydystettyä naruun ja vaikkapa köytettyä karsinan kaltereihin kiinni, pystyy sen hoitamaan jota kuinkin turvallisesti. Ei Belle mikään tappaja ole, se vain on huomannut, että kun potkii riittävästi tai puraisee kunnolla, välttyy ehkä ainakin hetkeksi siltä kamalalta piikiltä. Elänlääkäriä Belle ei siedä lainkaan ja se rauhoitetaankin suuhun laitettavalla geelillä jo ennen eläinlääkärin tuloa.

Bellellä ei ole huonoja kokemuksia ratsastuksesta, sillä eihän toki pikkuvarsalla ole ratsastettu. Tamman herkkä perusluonne tuleekin parhaiten esiin kunhan ratsastaja ensin saa kavuttua tämän lohikäärmeen kyytiin. Belle on herkkä ja aika kuuliainen ratsu, joka ei tosin mikään automaatti ole. Yllättäen Belle kuitenkin toimii hyvänä lastenratsuna, vaikkakin pikkutytöt hieman murjottavat kun eivät itse pääse laittamaan ponia kuntoon. Lasten kanssa Belle jolkottaa tasaista tahtia ja opettaa pieniä kuskejaan tottelemalla ihan keveitäkin apuja. Jos ratsastaja sitten vaatii ponilta enemmän, alkaa Bellekin vaatia kuskiltaan enemmän. Se ei toki ole vaikea ratsu (ainakaan jos ratsastaja on ensin joutunut varustamaan ponin), mutta ei se viitsi kaikkea työtä yksinkään tehdä. Kouluponina Belle toimii näppärästi. Sillä on kolme perushyvää askellajia ja sen verran show-vaihdetta, ettei se näe valkoisten aitojen sisäpuolelle ilman hevosseuraa menemistä rangaistuksena. Ihan notkeakin se on ja taipuu kauniisti niin volteilla kuin taivutuksissakin. Hyppäämisestä Belle pitäisi kovasti mutta varsana tehdyn jalkaleikkauksen takia eläinlääkäri on suositellut vain pienten esteiden hyppäämistä. Esteradalla tamma kuitenkin etenee kuin juna korvat hörössä ja hyppelee pieniä esteitä isoilla loikilla. Maastossakin Belle toimii eikä se ole moksiskaan hevosseuran puutteesta.

Suku

i. Blackwoods Hemingway
wpb (43,75%), m, 144cm
VWY-II
ii. Walterson Romanoff
wpb (37,5%), rt, 143cm
iii. Walterson Socrates
iie. Glenwood Belle
ie. Coby de la Verde
wpb (50%), km, 144cm
iei. Fort Verde ox
iee. Sincherry de la Verde
e. Anna Karenina MPB
wpb (75%), trn, 136cm
KTK-II
ei. WV's Korbin
wpb (50%), tprn, 145cm, ERJ-II
eii. WV's Kallistos
eie. WV's Snapdragon
ee. Araminta
wB, mkm, 132cm, YLA2, KRJ-II, ERJ-II, VWY-III, KTK-III
eei. Remington
eee. Asteria

Bellellä on sukua 2 polvea virtuaalimaailmassa.

Jälkeläiset
CAS00, o/t. Varsa, i/e. Vanhempi
CAS00, o/t. Varsa, i/e. Vanhempi

Kilpailut

kalenteriin merkitään vain sijoitukset
    Estekilpailut
  1. 23.09.2017, Raatteen suomenhevoset, ERJ, 60cm, 1/30
  2. 24.09.2017, Raatteen suomenhevoset, ERJ, 60cm, 1/30
  3. 26.09.2017, Moana part breds, ERJ, 60cm, 4/40
  4. 28.09.2017, Moana part breds, ERJ, 60cm, 2/40
  5. 30.09.2017, Moana part breds, ERJ, 60cm, 3/40
    Koulukilpailut
  1. 20.05.2017, Hippaleikki, KRJ, he A, 2/23
  2. 05.08.2017, Escorant, KRJ, he A, 4/30
  3. 19.08.2017, Escorant, KRJ, he A, 4/30
  4. 22.08.2017, Escorant, KRJ, he A, 4/30
Näyttelyt
00.00.2000, kutsu, NJ/MSY, luokka, 0/0, sert, JS (BIS tuom. )
00.00.2000, kutsu, NJ/MSY, luokka, 0/0, sert, JS (BIS tuom. )
00.00.2000, kutsu, NJ/MSY, luokka, 0/0, sert, JS (BIS tuom. )


Päiväkirja & valmennukset

Uusin kirjoitus on ensimmäisenä.

helmikuu CAS42, päiväkirjamerkintä 18.05.16
Tänään, jälleen kerran, pikku-Belle sai tavata eläinlääkärin. Tällä kertaa kyse oli isommasta jutusta, sillä Bellen virheasentoinen etujalka korjattiin leikkauksella läheisellä klinikalla. Vino polvi suoristettiin ja sen tueksi asennettiin pari teräsruuvia. Aamulla Belle taisi arvata minne oli matkalla, sillä pikkutamma kieltäytyi täysin yhteistyöstä. Onneksi henkilökuntaa oli hyvin paikalla, joten väkipakollahan tamma raahattiin traileriin. Klinikan pihassa rassukka ei olisi halunnut tulla ulos, mutta eipä siinä voinut varsalle vaihtoehtoja antaa. Kanyylin asentaminen vaati kunnon tujauksen rauhoittavaa (jonka senkin pistäminen oli työn ja tuskan takana), joten olin kyllä helpottunut kun vihdoinkin saatoin antaa riimunnarun klinikan väelle ja poistua paikalta. Itse leikkaus oli sujunut hyvin ja leikannut eläinlääkäri on hyvin toiveikas tamman toipumisen suhteen. Tulevaisuus näyttää miten käy.
Nintsu

heinäkuu CAS41, päiväkirjamerkintä 03.04.2016
Anna, orivarsa-Cliffe ja tammavarsa-Belle pääsivät tänään vihdoinkin klinikalta kotiin. Cliffe on ollut kolmikon ehdottomasti eloisin otus ja kahden ensimmäisen päivän plasma-tankkausta lukuunottamatta se on säästynyt eläinlääkärien piikeiltä. Anna ja erityisesti Belle-parka ovatkin sitten saaneet piikkiä senkin edestä. Anna menetti varsomisessa erittäin paljon verta mutta saatuaan lisäverta "muutaman" litran (eli siis aikas monta litraa), on tamma toennut ihan kiitettävään kuntoon. Eläinlääkärit uskovat ponin toipuvan täysin, mutta aikaa se vaatii. Lisäksi mahdolliset syvien lihasten vauriot selviävät vasta kun Anna siirtyy takaisin liikutukseen. Mutta hengissä se on! Belle-raasu onkin sitten asia erikseen. Plasmaa, verta, punasoluja, antibioottia, vitamiineja... Tammavarsaa on pistelty oikein urakalla! Lisäksi isompi operaatio on edessä (jos poni siis edes selviää sinne asti), sillä ilmeisesti vakava virheasento kohdussa on aiheuttanut Bellen etujalan polveen vinouman. Toinen etujalka on kuin sivuttain käännetty V. Mutta sen aika on sitten myöhemmin, nyt toivotamme Annan, Cliffen ja Bellen tervetulleiksi kotiin!
Nintsu

kesäkuu CAS41, päiväkirjamerkintä 25.03.2016
Annan laskettuun aikaan oli vielä melkein kaksi viikkoa. Tamma oli kuitenkin niin levoton, että vaikka muut varsomisenmerkit, esimerkiksi vahatipat, puuttuivat, päätin illalla siirtää tamman varsomispihattoon ihan vain varmuuden vuoksi. Valvoisin yön toisen tamman takia, joten siinähän se samalla menisi Annankin silmällä pito. Enpä siinä asemiin Varsamökkiin kymmenen aikaan illalla asettuessani arvannut, että aamulla olisi peräti kaksi MPB-ponia lisää!
Valvontapanokseni siirtyi yhden aikaan yöstä toisesta tammasta Annaan. Anna oli käynyt aina vain levottomammaksi jo tunnin ajan ja meni ensimmäisen kerran makuulle. Sain kuitenkin odotella vielä kaksi tuntia ennen kuin homma alkoi ihan oikeasti edetä. Kokenut ponikasvattajansilmäni näki hyvin pian, että kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan. Soitin heti eläinlääkärillemme Edille, joka lupasi pistää vaatteet niskaan ja kiiruhtaa paikalle. Minä menin pihatolle rauhoittelemaan Annaa ja tutkimaan mikä voisi olla vikana. Tunnustelemalla havaitsin varsan etujalan olevan koukussa. Olin tällaisen tapauksen kahdesti suoristanut ihan itse, joten päätin yrittää samaa nytkin. Sainkin jalan suoraksi ja vartin päästä, juuri kun Ed paukkasi pihattoon, tumma orivarsa oli jo lannetta myöten ulkona.
Huomiomme kiinnittyi sikiökalvoistaan eroon räpistelevään orivarsaan. Sen osalta ehdimme jo huokaista helpotuksesta, kunnes Ed käänsi katseensa emätammaan. Kokeneen eläinlääkärin värittömällä äänellä lausuttu "täältä on toinenkin tulossa!" seisautti vereni. Kaksoset?! Ei siinä auttanut kuin tehdä niin kuin Ed neuvoi. Loppujen lopuksi minun oli soitettava apuvoimiksi vielä Sabine ja Wilsonkin ennen kuin saimme lähes elottoman tammavarsan verisille oljille. Ed alkoi heti elvyttää varsaa, Wilson lähti hakemaan traileria ja Sabine juotti jotenkuten jaloillaan pysyvälle orivarsalle pakasteesta haettua ternimaitoa - Annasta kun ei sillä hetkellä ollut emätammaksi. Minä yritin selvitellä Annan vointia mutta eipä tammasta voinut paljoa sanoa. Ainakin se hengitti vaikkakin hieman koristen.
"Nostakaa vaikka se tamma ylös! Jos se ei nouse, se kuolee siihen!" Ed ärähti. Muka nosta 400-kiloinen poni jaloilleen... Kuin ihmeen kautta saimme Wilsonin kanssa puolitajuttoman Annan vinssattua jaloilleen ja puolittain työnnettyä, puolittain raahattua elikko traileriin, jossa sen varsat jo odottivat. "Sitten klinikalle ja mars!" Ed taputti autoni konepeltiä ja heilautti hyvästiksi. Saas nähdä moniko tältä reissulta palaa hengissä kotiin...
Nintsu

kuu CAS00, päiväkirjamerkintä/valmennus/kilpailutarina/valmennustarina 00.00.0000
plaaplaaplaaplaaplaa plaaplaaplaaplaa plaaplaaplaaplaa aamen
Nintsu


Ulkoasun ja ulkoasun ponikuvan © Assi
Huomioithan, että tämä on VIRTUAALITALLI