Anna Karenina MPB

ERJ-I, KRJ-I, VWY-II, KTK-II

© KKJ

Anna Karenina MPB eli Anna
s. CAS31, 22v (s. 28.11.2013, 4v 29.09.2014)
welsh part bred -tamma (75% welsh, NWR-kelp.), VH14-023-0186
tummanruunikko, 136cm, kasv. Moana part breds, NZ
om. Moana part breds VRL-01851, NZ
yleispainotteinen, heA/100cm

Luonne

Kauniisti ja lennokkaasti liikkuva Anna on saanut nimensä Leo Tolstoin klassikkoromaanin Anna Kareninan päähenkilön mukaan. Luonteeltaankin meidän Annamme muistuttaa kovasti Tolstoin luomaa hahmoa. Anna on hyväntahtoinen ja seurallinen poni, mutta samalla epävarma ja hieman taipuvainen hysteerisyyteen. Sen mielialat vaihtelevat perinteiseen tamma(tai nais)tyyliin nopeasti ja yllättäen. Kiukustuessaan Anna voi näyttää hyvinkin ilkeältä luimukorvineen ja vilkkuvine silmänvalkuaisineen, silti se ei koskaan pure tai potki, kunhan vain purkaa ärsytystään, jonka syyn tietää vain tamma itse jos sekään. Kaiken kaikkiaan Anna on oikea ilo silmälle niin kouluaitojen sisäpuolella, näyttelykehässä kuin esteradallakin.

Hoitaessa Anna on pääasiassa aika kiltti. Se ei koskaan pure tai potki, mutta tamma kun on, vaihtelevat sen mielialat vuoristoradan tapaan. Joskus Anna saattaa suuttua ihmiselle täysin tuntemattomasta syystä ja alkaa uhitella. Anna osaa suloisesta ulkomuodostaan huolimatta näyttää hyvinkin pelottavalta ja vakuuttavalta luimistellessaan ja silmänvalkuaisiaan vilkutellessaan, mutta koskaan tamma ei ole kevyitä näykkäisyitä pahempaa tehnyt. Uusia ihmisiä Anna lähestyy hieman varovaisesti mutta kun sille rauhassa juttelee ja kevyesti silittää sen kaulaa, hyväksyy Anna uudetkin tuttavuudet nopeasti. Annan kanssa on kuitenkin aina oltava hyvin rauhallinen ja edettävä kaikessa uudessa "kaksi askelta eteen, yksi taakse"-metodilla, sillä tammalla on taipumusta säikähtäessään kiihdyttää itsensä niin kiihkeään mielentilaan, että rauhoittuminen kestää pitkän aikaa.

Anna oli hyvin haastava kouluttaa ratsuksi, sillä tamma on hyvin herkkä ja varovainen eikä se pidä mistään uudesta tai vähänkään epäilyttävästä. Lisäksi neidille sattuu välillä eteen oikeita tammapäiviä, jolloin se ei millään haluaisi tehdä mitään mitä ihminen siltä pyytää. Kaikki vaiva mitä tämän ponin koulutuksen eteen on nähty, on kuitenkin ollut juuri sen arvoista. Annalla on kevyet, lennokkaat ja irtonaiset liikkeet, joita kyllä kelpaa esitellä kouluradalla. Anna myös nauttii kovasti esiintymisestä, vaikka se samalla hieman jännittääkin kouluaitojen sisäpuolelle menoa. Kilpailurutiinin lisäännyttyä Annan jännityskin on vähentynyt ja uraa aloitellessa kadoksissa olleet lisätyt askellajitkin pystyy jo esittämään radalla. Hyppääminen Annalta luonnistuu tekniikan puolesta loistavasti - onhan tamman isä sentään isojen poniluokkien mestari. Anna on kuitenkin hyvin varovainen hyppääjä eikä se halua hipaistakaan puomeja. Tamma ottaa hyvin raskaasti jokaisen pikkuvirheen esteradalla. Esimerkiksi yhden esteen pudotettuaan, kieltää Anna hyvin todennäköisesti seuraavalle esteelle ainakin kerran. Myös erikoisesteet aiheuttavat Annalle ylimääräistä sydämentykytystä. Esteradalla ratsastajan on onnistuttava valamaan Annaan niin paljon itseluottamusta, että tamma uskaltaa antaa radalla kaikkensa. Maastossa Anna on usein melko jännittynyt. Tutuilla reiteillä se malttaa rentoutuakin, mutta annas olla jos tutun reitin varrella on tapahtunut muutoksia...

Suku

Annalla on sukua 1 polvi virtuaalimaailmassa.

Isä WV's Korbin on tummanpunaruunikko, 145 senttiä korkea welsh part bred -ori, joka on myös kelpoinen NWR-jalostukseen polveutumisensa puolesta. Konna on todellinen kilpaponi korvista hännänpäähän: se on voitontahtoinen, kuuma ja reaktiivinen ja hyppää todella upeasti. Oriilla onkin paljon sijoituksia estekilpailuista aina 120 sentin luokkiin asti. Konnalla on myös hyvät, lennokkaat liikkeet, mistä on todisteena sijoituksia kouluradoilta. Kouluratsastus ei tosin liiemmin oritta kiinnosta. Läsipäinen Konna on ollut jonkin verran myös jalostuskäytössä ja Anna Karenina oli sen toinen jälkeläinen.

Isänisä WV's Kallistos oli yksi WV Hofin ensimmäisistä kasvateista. Ori saikin erityisaseman kasvattajansa sydämessä ja oritta ihasteltiinkin usein vaaleanpunaisten lasien takaa, eihän tässä oriissa mitään vikaa voinut olla! Kieltämättä oriilla oli valtavasti lahjoja esteille, mutta valitettavasti lahjakkuuden kylkiäisenä oli tullut hirvittävän vaikea luonne. Ruunikko aiheutti jatkuvasti harmaita hiuksia tallinväelle ja varsinkin kilpailupaikoilla oriin käytös oli suorastaan vaarallista. Jotenkin ihmeellisesti ori kuitenkin sai tuloksia jopa muutamilta 130cm-radoilta, mutta yleisesti ottaen oriin oma kilpailu-ura jäi tyngäksi ja merkityksettömäksi. WV Hofin omistaja ja oriin kasvattaja onnistui samaan oriin kuitenkin kantakirjaan eikä se saanut edes huomautusta vaikeasta käsiteltävyydestä. Pahat kielet kertoivat ponin olleen huumattu tilaisuuden ajan, mikä saattoi hyvinkin pitää paikkansa. Kallistos sai joka tapauksessa astutusluvan. Kovin suosittua jalostusoritta oriista ei tullut, mutta sitä käytettiin paljon WV Hofin omilla tammoilla ja ori jätti useita loistavia esteponeja.
Isänisäisä Horror'ish Friday syntyi perjantai-iltana ja näytti heti pahan luonteensa. Siitä tämä iän myötä kimoutunut ori sai nimensäkin. Oriin koulutus oli yhtä tuskaa, mutta se saatiin kuitenkin ratsutettua ja myytyä (halvalla) estehevoseksi. Totuus valkeni uudelle omistajalle nopeasti, mutta hän päätti tarttua haasteeseen. Päätös kannatti, sillä vuosien harjoittelun (lue: taistelun) jälkeen ratsukkoa alettiin nähdä kansallisissa estekilpailuissa ja joidenkin vuosien kuluttua ratsukko hyppäsi jo 140cm-ratoja. Oriin tulokset olivat vaihtelevia, parhaina päivinään se saattoi voittaa luokan leikiten ja huonoimmillaan ori ei välttämättä ylittänyt edes lähtölinjaa. Vanhemmalla iällä oritta tarjottiin jalostukseen, mutta loppujen lopuksi se sai kilpailutuloksistaan huolimatta vain kourallisen morsiamia elämänsä aikana. Se oli sääli, sillä täysverinen jätti kaikille jälkeläisilleen runsaasti kapasiteettia isompiinkin luokkiin.
Isänisäemä Dwnbroke Fiona oli hyväluontoinen welshtamma. Se kilpaili nuorena ratsukoulutuksen jälkeen estekilpailuissa ja sijoittui toiseksi ponien kasvattajakilpailun esteosuudella 6-vuotiaana. Hyvin sujuneen 7-vuotiskauden jälkeen Fiona myytiin opetusmestariksi. Uusi omistaja aloitti tamman kanssa pikkuluokista ja eteni hitaasti metrin radoille asti, minkä jälkeen oli vuorossa ponin vaihto. Fiona siirtyi taas opetusmestariksi pikkuluokkiin. Tämä toistui muutamia kertoja tamman elämän aikana, minkä takia lahjakas ponitamma ei päässyt koskaan kunnolla näyttämään mihin siitä olisi ollut. Vanhoilla päivillään rauhallinen tamma myytiin siitostammaksi ja se saikin viisi varsaa ennen kuolemaansa 24-vuotiaana.

Isänemä WV's Snapdragon oli oikea ilo silmälle. Jo Darjan kiiltävän musta väritys, tasasivuista vinoneliötä muistuttava valkoinen tähti ja molemmissa takajaloissa olevat tasakorkeat valkoiset sukat olisivat riittäneet ihastuneiden huokausten synnyttämiseen, mutta värityksensä lisäksi tammalla oli siro, arabia muistuttava rakenne ja kauniit, ilmeikkäät silmät. Näyttelyissä Darja pärjäsi jo varsana ja menestys vain jatkui tamman kasvaessa ja kaunistuessa. Ponin kyvyt eivät rajoittuneet vain ulkoisiin avuihin, vaan ponilla oli myös lahjoja esteille. Kovin isoja luokkia ei tammalla hypätty, sillä Darjan kanssa keskityttiin näyttelypuoleen ja varsojen tekemiseen, mutta ehti musta kaunotar muutaman sijoituksen napata ponien kansallisista metrin luokista.
Isänemäisä Lahthan polveutui pitkän matkan laukkakilpailuissa pärjänneistä hevosista. Mustanruunikko läsipää ei kuitenkaan toiminut alkuunkaan laukkahevosena, sillä se keskittyi starteissa juoksemisen sijaan muille hevosille uhitteluun. Sitä paitsi ori jäi ponikokoiseksi, sillä sen säkäkorkeus oli aikuisenakin vain 144cm. Muutaman penkin alle menneen kilpailukauden jälkeen ori myytiin ratsuksi. Kouluhevosena se oli toivoton, mutta esteet niin kentällä kuin maastossakin sujuivat kertakaikkisen loistavasti. Herkästä luonteestaan huolimatta ori pärjäsi rankoissa ja stressaavissakin kolmen päivän kenttäkilpailuissa ja sijoittui jopa kansallisella tasolla yhden tähden kilpailuissa. Kilpailu-uran jälkeen Lahthan siirrettin jalostukseen ja siitä tuli varsin suosittu ratsuponien jalostuksessa.
Isänemäemä Beaufort Glwysedd oli pieni ja hyväntuulinen pikkutamma. Se oli väriltään kaunis musta ilman merkkejä, mutta sillä oli myös hyvä rakenne, minkä ansiosta tamma sai useita näyttelyvoittoja tililleen. Suloinen tamma oli myös ajo-opetettu ja ratsukoulutettu, joskaan se ei koskaan kilpaillut valjakkoajossa tai ratsastuskilpailuissa. Kotioloissa welshponi suoriutui kevyesti 80cm-esteradoista ja helppo B-kouluohjelmista unohtamatta valjakkoajon vaativien luokkien haasteita. Jalostusponina tamma osoittautui hyväksi valinnaksi. Sen varsin suurta jälkeläiskatrasta yhdisti iloinen luonne, hyvä hyppytekniikka ja kauniit silmät.

Emä Araminta kahmi meriittejä aikamoisen listan. Tamma on palkittu niin yleislaatu- kuin rotulaatuarvostelussakin unohtamatta kakkospalkintoja ERJ- ja KRJ-laatuarvosteluista. Lisäksi Mira on kantakirjattu kolmannelle palkinnolle. Laatuarvostelumenestys ei ole sattumaa, sillä Miralla on runsaasti sijoituksia niin koulu-, kenttä- kuin esteratsastuksestakin. Mira on pärjännyt hyvin myös näyttelyissä ja mätsäreissä. Luonteeltaan tämä welshtamma on hieman arka ja varovainen, mutta kuitenkin hyvin kiltti. Väriltään Mira on mustankimo ja säkäkorkeutta sillä on 132 senttiä. Anna Karenina on Miran neljäs jälkeläinen ja sen ensimmäinen wpb-varsa.

Emänisä Remington tunnetaan erityisesti kouluponina, vaikka ori starttasi paljon myös este- ja kenttäkilpailuissa. Kouluratsastuksessa Remington kilpaili helppo A -luokkia, esteillä pääasiassa 80cm-ratoja, mutta myös muutaman 90cm radan, ja kenttäratsastuksessa harrasteluokkia. Rakenteensa ansiosta ensimmäiselle palkinnolle kantakirjattua oritta käytettiin paljon jalostuksessa. Joinakin kesinä ori oli jopa niin suosittu, että sen omistajien oli rajoitettava tammamäärää, jotta ori ei aivan täysin nuupahtanut! Turhaan ei oritta siitoksessa käytetty, sillä Remingtonin jälkeläisiä leimasivat hyvä luonne ja ratsastettavuus sekä kauniit liikkeet. Monet oriin jälkeläisistä ovat pärjänneet kouluratsastuksessa jopa ihan kansainvälisissä kilpailuissa. Lisäksi Remington oli kimo-geenin suhteen homotsygootti, eli sen kaikki jälkeläiset olivat kimoja. Ori lopetettiin 22-vuotiaana hammasvaivojen takia.
Emänisäisä Jedidiah loukkaantui nuorena ja sen kilpailu-ura jäikin sen takia vaatimattomaksi. Ori ehti 5-vuotiskaudellaan startata muutamia helppoja koululuokkia pikkukilpailuissa ja tuomarit kehuivat kilvan oriin potentiaalia. Valitettavasti ori kaatui laitumella riehuessaan eikä koskaan parantunut enää kunnon kilpailukäyttöön. Jedidiahilla oli kuitenkin kompakti rakenne, lennokkaat liikkeet ja hyvä suku, joten se hyväksyttiin welsh-kantakirjaan toisella palkinnolla. Kovin suurta suosiota jalostuksessa ori ei valitettavasti koskaan saanut, mutta sen jälkeläiset olivatkin sitten sitäkin laadukkaampia. Jedidiah lopetettiin vanhan vamman uusiuduttua 18-vuotiaana ja ori haudattiin omalle laitumelleen.
Emänisäemä Emmaline oli nätti ja kiltti tamma. Se menestyi varsana ja nuorena ponina loistavasti näyttelyissä, minkä jälkeen tammalla teetetettiin pari varsaa. Ratsukoulutus Emmalinella aloitettiinkin tamman ollessa jo 7-vuotias. Kuuliaisena ja oppivaisena ponina koulutus sujui nopeasti ja pian tamma myytiinkin kilpaponiksi. Mikään supersuorittaja ei Emmaline ollut, mutta se toi tasaisesti sijoituksia kotiin helppo B -tasolta kouluratsastuksessa ja 80cm-tasolta esteratsastuksessa. Vanhemmilla päivillään tammalla kilpailtiin myös valjakkoajossa noviisi-luokissa, missä Emmaline menestyi yllättäen oikein hyvin. Emmaline varsoi vielä kerran kilpailu-uransa jälkeen, eikä tullut enää uudelleen kantavaksi. Tamma löytyi kuolleena laitumelta kunnioitettavassa 24 vuoden iässä. Kuolinsyyksi eläinlääkäri epäili sydänkohtausta.

Emänemä Asteria polveutui hyviä esteponeja jättäneestä suvusta, mutta kilpaili kuitenkin itse kouluratsastuksessa kansallisella tasolla. Asteria pärjäsikin ihan mukavasti kansallisissa helppo A -luokissa Iso-Britanniassa, joten estesuku ei ollut esteenä kouluponin uralle. Syynä lajivalintaan oli tamman liiallisuuksiin menevä varovaisuus esteillä. Asteria ei todellakaan halunnut koskea puomeihin ja pienikin epäröinti ratsastajan puolelta tai harmitonkin muutos esteessä sai tamman kieltäytymään hyppäämästä. Kilpailuissa tamma hermostui täysin eikä sillä useista yrityksistä huolimatta ole ainuttakaan hyväksyttyä tulosta esteratsastuksen saralta. Se on sääli, sillä hyppykykyä ei Asterialta todellakaan puuttunut. Mutta kuten sanottu, tamma menestyi kouluratsastuksen saralla. Kilpailu-uran jälkeen tammaa käytettiin jalostuksessa ja se saikin neljä varsaa kouluoreista. Asteria on myös welshponien kantakirjassa toisella palkinnolla. Tamma kuoli 22-vuotiaana.
Emänemäisä Asterix oli herkkä ja kärsimätön ori, joka ei ollut käsiteltävyydeltään sieltä helpoimmasta päästä. Ruunikonkimo ori kantakirjattiin jo nelivuotiaana ja se sai ensimmäisen palkinnon huolimatta huonosta käytöksestään arvostelutilaisuuden aikana. Oriilla oli kuitenkin erittäin hyvä rakenne ja se saikin esimerkiksi tyypistään täydet pisteet. Kantakirjauksen jälkeen Asterixilla keskityttiin kilpailu-uran luomiseen. Ori oli estesuvusta ja se saikin jatkaa sukunsa kavionjälkiä esteradoille. Kykyjä oriissa oli vaikka muille jakaa, mutta se oli varovainen ja helposti hermostuva, joten sen ratsastajalta vaadittiin paljon. Menestys esteradoilta olikin aika vaihtelevaa, mutta nollaratoja Asterixilla on aina 110cm-luokkiin asti ja sijoituksiakin löytyy metristä useampia. Uransa aikana ori kärsi useista mahahaavoista stressaavan luonteensa takia, joten ura loppui varsin aikaisin oriin ollessa 13-vuotias. Suosittua jalostusoritta ei Asterixista tullut, mutta parisenkymmentä jälkeläistä se ehti jättää.
Emänemäemä Violetta hurmasi kasvattajansa pelkällä värillään. Ei tammassa toki suurempaa vikaa ollut muutenkaan, mutta jostain syystä kasvattajan mielestä rautiaanpäistärikkö väri teki tammasta Aivan Erityisen. Luonteeltaan Violetta oli varsin eläväinen, mutta myös hieman arka. Tamma hyppäsi hyvin ja se starttasikin kansallisella tasolla jopa 110cm-poniluokkia, mutta sen uraa leimasivat useat hylkäykset liikojen kieltojen takia. Violetten oli luotettava ratsastajaansa täysin, jotta se uskalsi hypätä vähänkään erikoisemmat esteet. Violetta kiersi myös muutamissa koulukilpailuissa ihan kohtalaisilla prosenteilla. Jalostuksessa Violettaa olisi haluttu käyttää enemmänkin, mutta tammaa oli vaikea saada kantavaksi ja loppujen lopuksi tamman jälkeläissaldo jäikin kahteen varsaan. Violetta lopetettiin ähkyn takia 17-vuotiaana.

Jälkeläiset
CAS38, o. Konstantin MPB, i. Cullenton's Ikaros
CAS41, o. Heathcliff MPB, i. Blackwoods Hemingway
CAS41, t. Ellis Bell MPB, i. Blackwoods Hemingway

Kilpailut

Päiväkirja & valmennukset