marraskuu CAS47, maastoestevalmennus 16.09.2017
Adinan kenttäleirin maastoestevalmennus, valmentajana Jannica. Kiitos!
"Lauantaina oli vuorossa maastoestetunti Adinan sennujen kenttäleirillä. Osallistujia valmennuksessa oli vain kaksi, joten Nintsu ja Valtsu saivat miltei kädestä pitäen opetusta tänäänkin. Itsenäisen alkuverryttelyn jälkeen siirryttiin suoraan radalle, jossa tutustuttiin esteisiin hyppäämällä niitä ensin yksittäin. Maahan kaivettu suoran keskellä sijaitseva hauta herätti kunnioitusta niin ratsastajissa kuin poneissakin ja luulen että Valtsu olisi mahtunut alittamaankin hurjan kokoisen (120cm) esteen hautoineen, jos olisi halunnut. Nintsun onneksi orilla ei kuitenkaan sellaisia aikeita ollut, kukapa olisi halunnut tulla elävältä haudatuksi, heh.. Ori hieman epäröi tällä epätavallisella esteellä, mutta Nintsun näytettyä rohkeasti mallia ori ylitti kyllä esteen kertaheitolla valtavalla loikalla. Seuraavana vuorossa oli matala banketti, jossa tarkistettiin ponien tasoa ja tasapainoa hieman, matka jatkui tiukasti kurvista vasempaan ja reipas Valtsu meinasi jatkaa suoraan läpi varoitusnauhojen, mutta onneksi ratsastaja oli hereillä ja sai viime hetkellä orin käännetyksi.
Radan loppuun kiinnitettiin myös paljon huomiota, sillä siellä oli parikin jännittävää estettä kokeneellekin ponille. Niistä ensimmäinen oli valkoinen havuin koristeltu aita sekä huilu, jollaisia kyllä useimmissa kisoissa oli, mutta sen tänä kesänä maalatut valkoiset yläosat hohtivat erityisen loistavina auringossa ja Valtsukin katsoi estettä kauempaa kummastellen, mutta kohdalle päästyään hyppäsi sen varmasti. Loppuradan kammotuksiin kuului juhannuskoivusta tehty pilkullinen este, jonne Valtsu jätti kunnon ilmavaran, ihan vain varmuuden vuoksi.. Myös pinkki possueste häntineen ylittyi ongelmitta, vaikka aiheuttikin ratsastajissa lievää hymynkaretta. Varsinaista veteenhyppyä emme ottaneet Rovaniemen viilenevässä syksyssä, mutta matalan lammikon läpi kyllä laukattiin alamäkeen tulleen hypyn jälkeen, eikä se tuottanut ongelmia Valtsullekaan, jolle vesi oli elementtinä tuttu. Viimeisenä hyppynä otettiin ison luokan maahauta kehikkoineen, jolla korkeutta oli metrin verran. Opettajaa hieman jännitti, miten ponin kävisi, mutta varmasti Nintsu ohjasi poninsa esteestä yli jättäen epäröijät omaan arvoonsa, kyllä he tämän osasivat! Maastoestevalmennus oli ollut erittäin onnistunut ja hikinen pari pääsi suihkun kautta syömään."

marraskuu CAS47, päiväkirjamerkintä 14.09.2017
Innostuin lähtemään Valtsun kanssa Adinaan kenttäleirille vähän päivittämään teoriatietojani lajista. Valtsukin oli melkoisen innoissaan lähdössä matkaan!

"Tärisin innostuksesta. Tai ehkä se olikin poni, johon nojasin, joka tärisi. Valtsu seisoi tallipihalla pää korkealla pystyssä, korvat tiukkana hörössä, sieraimet laajentuneina. Se katsoi kiinteästi pientä kahden hevosen hevosrekkaa, joka oli lastaussilta alhaalla pihassa. Ei ollut vaikea arvata oriin ajatuksia: se halusi koko sydämestään juosta autoon. Kerran kilpaponi, aina kilpaponi! "Onks kaikki nyt varmasti pakattu? Laitoithan sä kaks kouluhuopaa ja ihan vähintään kolme estehuopaa?" kysyin valtavaa kassia kantavalta tytöltä. Tunnollisesti tallityttöni alkoi luetella yksityiskohtaisesti kaikkea pakkaamaansa samalla kun taiteili kassia tavaratilaan muiden kapsäkkien joukkoon.
Valtsu alkoi jo hermostua; "mikä tässä nyt oikein kestää!!!", ori kuopi maata jäykän kuljetussuojan takia hieman kömpelösti ja ravisteli päätään niin, että vastikään nypitty ja siistitty harja heilahteli. Minua alkoi naurattaa. 17-vuotias, vuosikaudet kotioloissa nuhjannut poni oli niin tosissaan lähdössä kilpailuihin! Sen karva kiilsi auringossa ja huolella suitut jouhet olivat sileät kuin silkki. Vaikka ikä ja rankan kilpatreenin loppuminen näkyivät hieman painuneena selkänä, vähemmän lihaksikkaana takaosana ja hieman kapempana kaulana, oli Valtsu silti komea ilmestys. Kyllä vain sen kanssa kehtasi lähteä vaikka mille kenttäleirille! "Kyllä meillä on kaikki! Laitetaan Valtsu autoon ennen kun se hyppää nahoistaan!" nauroin tallitytölle ja sain melkein juosta oriin perässä sen rynnistäessä lastaussiltaa ylös."
Nintsu

huhtikuu CAS40, päiväkirjamerkintä 17.12.2015
Olen haaveillut vuosia Valtsu+Dalla-yhdistelmästä. Valtsu on lahjakas este- ja kenttäpainotteinen ori, jolla on rakennekin kuosissa ja Dalla taasen upeanvärinen, kyvykäs tamma, jolla on vieläpä sama painotuskin kuin Valtsulla! Kumpaisellaankin on suvussaan este- ja kenttälaatuarvosteluissa palkittuja hevosia, kouluratsastuksessa saavutettua menestystä unohtamatta. Valtsu ja Dalla oli tuskin sisäänratsastettu kun jo aloin unelmoida jonain päivänä ratsastavani kyseisten ponien jälkeläisellä. Kun Dallan sitten vihdoin ja viimein viime vuonna jäi kilpailueläkkeelle, oli aika toteuttaa vuosikausien haave. Valtsu ja tamma tapasivat ja pian eläinlääkäri jo ultrasikin Dallan kantavaksi. Tänään oli se kauan odotettu päivä kun Dalla varsoi. Nyt Valtsu on komean orivarsan isä! Maltan tuskin odottaa, että pääsen testaamaan mihin tästä niin kauan suunnitellusta varsasta oikein on.
Nintsu

maaliskuu CAS36, päiväkirjamerkintä 06.01.2015
Päivälleen kolme IRL-vuotta sitten minä ja Kiiwi perustimme Moana part bredsin yhdessä. Paljon olemme saaneetkin aikaan, sillä kasvatteja on syntynyt jo yli kahdeksankymmentä ja joukossa on useita toisen polven kasvattejakin. Nyt kuitenkin valitettavasti tänään tällä päivämäärällä Kiiwi ilmoitti jättävänsä Moanan ja virtuaalisen Uusi-Seelannin. Minä jään pitämään tallia yksin fiktiivisen henkilökuntani kanssa. Kovin suurta vaikutusta tallin aktiivisuuteen ei Kiiwin poisjäämisellä ole, sillä minä olen alusta alkaen ollut toiminnan vetävä voima. Valtsun tulevaisuuteen toisen omistajan poisjääminen ei suuresti vaikuta, mutta suunnitelmat kyllä hieman hidastuvat. Nyt kaikkien ponien kilpailuttaminen jää minun vastuulleni, joten Valtsu ja sen tulevaisuudessa syntyvät jälkeläiset pääsevät kilpailuihin hieman harvemmin. Tämä viivästyttää luonnollisesti laatuarvosteluihin valmistautumista. Valtsulle astettamistamme tavoitteista ei kuitenkaan luovuta vaan pakerramme hitaasti mutta varmasti kohti päämäärää.
Nintsu

heinäkuu CAS32, päiväkirjamerkintä 04.03.2014
Orivarsat viettelevät oikeastaan nyt kesälomaa laitumella keskenään painien, mutta minulla sattui olemaan tänään hieman ylimääräistä aikaa, joten päätin hakea Valtsun laitumelta harjailtavaksi. Juuri Valtsun valitsin puunaushalujeni kohteeksi, koska 2-vuotias ori on niin herttainen luonteeltaan. Valtsu antoi helposti laitumelta kiinni. Itseasiassa ori tuli luokseni (parin muun varsan kanssa) kun huhuilin sitä portilta. Taskussani oli pala leipää, jonka jaoin kaikille portille tulleille - säästihän se paljon aikaa, ettei tarvinnut oritta toiselta puolelta peltoa hakea. Tallissa majoitin Valtsun tyhjään karsinaan ja aloin harjausurakkani. Ori oli saanu elellä harjaa tai kampaa näkemättä laitumella jo kaksi kuukautta ja sen oli poni näköinenkin. Ylimääräinen aikani hupeni tehokkaasti huomiosta silmät ummessa nauttinutta Valtsua harjatessani ja sen jouhia selvitellessäni. Olisin kovasti halunnut nyppiä Valtsun harjan, mutta tyydyin vain selvittelemään oriin hevariletin, sillä se oli hyvä suoja laitumella ötököitä vastaan. Kun poni alkoi muistuttaa kilpahevosen alkua, vein sen takaisin laitumelle sotkemaan itsensä uudestaan.
Nintsu

marraskuu CAS30, päiväkirjamerkintä 07.01.2014
Aina kun mieleni tekee lähteä leppoisalle maastokävelylle, tulee mieleeni ensimmäisenä Vaavi. Olin tänään ratsastanut poneja oikein urakalla ja illalla halusin vähän köpötellä lähimaastoissa. Hain Vaavin pihatosta ja pyydystin Valtsunkin emänsä mukaan. Orivarsa ei ollut kovin innostunut jättämään leikkikavereitaan ja seuraamaan emäänsä, joten jouduin pukemaan sille riimun ja taluttamaan oriin talliin. Karsinassa harjasin ponit pidemmän kaavan mukaan ja molemmat nauttivat pitkästä harjaustuokiosta. Tallipihassa nousin tuolilta Vaavin selkään. Selkäännousu osoittautui hieman vaikeammaksi operaatioksi, kun utelias Valtsu kiskoi riimunnarua toisessa kädessäni ja oli koko ajan tiellä. Pääsin kuin pääsinkin tamman paljaaseen selkään ja ohjasin sitten ratsuni maneesin kulmalta polulle. Valtsu seurasi pitkässä riimunnarussa käsihevosena. Annoin molempien maastokavereideni napsia oksia suuhunsa matkanvarrelta ja Valtsu tutkikin innokkaasti kaikkea mihin polulla pysyen ylsi. Pikkupojalle teki todella hyvää päästä katselemaan maisemia kotilaitumen ulkopuolellakin! Syksy oli Uudessa-Seelannissa juuri parhaimmillaan, mutta mitään henkeäsalpaavan upeaa ruskaa ei meillä subtrooppisen ilmaston takia ole. Nautin kuitenkin puolen tunnin mittaisesta kävelylenkistämme ja uskon, että ponitkin olivat tyytyväisiä iltakävelyynsä!
Nintsu

heinäkuu CAS30, päiväkirjamerkintä 16.09.2013
Vaavin laskettuaika tuli ja meni, mutta varsaa ei vain kuulunut. Aloin jo huolestua ja vakioeläinlääkärimme Edin rauhotteluista huolimatta olin oikea hermoraunio ajan kuluessa ilman, että mitään tapahtui. Tänään, _vihdoin_ ja _viimein_, Vaavin varsominen käynnistyi kahden aikaan yöllä. Ajankohta ei ollut mitenkään kasvattajaystävällinen, mutta olin aivan valtavan helpottunut, kun varsomisvalvojaisissa huomasin monitorista Vaavin puuhien viittaavan varsomiseen. Olin osannut odottaakin tätä, sillä tammalle oli ilmestynyt vahatipat suunnilleen vuorokausi takaperin. Seurasin kärsimättömästi kuinka Vaavi lainkaan kiirehtimättä saatteli varsaansa maailmaan. Lopulta, noin ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen, maailmaan putkahti tumma mytty, josta sojotti jalkoja sinnetänne. Kiiruhdin pihatolle vahtipaikaltani, ja saapuessani paikan päälle, oli Vaavi jo täydessä työn touhussa nuolemassa esikoistaan kuivaksi. Seurasin siis sivummalta kuinka Vaavi laiskasti nousi jaloilleen ja alkoi sitten tuuppia hämmentynyttä jälkeläistään. Minun apuani ei tarvittu, vaan Vaavin onnistui itse ohjata huterasti pitkillä jaloillaan tasapainoileva orivarsa nisälle ternimaitoja juomaan. Tervetuloa maailmaan Valtsu ja onneksi olkoon Vaavi!
Nintsu