Touchdown MPB

Luonne

Yleisesti Tomppa on kiltti joskin vähän arka oripoika. Se haluaa, että kaikki rakastasivat sitä, mutta on silti liian ujo tehdäkseen tutustumisaloitteen uuden hevosen tai ihmisen kohdatessaan. Tompan luottamus on voitettava hitaasti, eikä sen seurassa kannata liikaa korottaa ääntään tai tehdä äkkinäisiä liikkeitä. Poni on arkuudestaan huolimatta erittäin kiltti hoitaa. Se ei ikinä vahingoita ihmistä tahallaan ja rakastaa harjausta ja rapsutuksia. Nätisti Tomppa antaa hoitajan puhdistaa kaviot ja laittaa satulankin selkään. Oikein mukava hoitoponi siis. Taluttaessa Tomppa mieluusti kävelisi taluttajan selän takana turvassa, mutta sitä haluttaessa se kyllä pysyttelee taluttajan rinnallakin. Kovin orimaisia elkeitä Tomppa ei yleensä esitä, mitä nyt joskus ujosti hörähtelee laiduntaville tammoille.

Ratsastaessa Tomppa on yhteistyöhaluinen mutta herkkä. Ratsastajan epävarmuus tarttuu helposti oriiseen, jolloin sekin jännittyy ja alkaa nähdä kulmissa mörköjä. Erityisesti kilpailuissa onkin tärkeää, että Tompalla on kyydissään rauhallinen ratsastaja, joka valaa oriiseen lisää itseluottamusta. Ratsuna Tomppa on kuitenkin mukava pienestä jännittyneisyydestä huolimatta. Ori yrittää aina parhaansa eikä koskaan tahallaan pudota ratsastajaansa, vaikka erinäisiä hypähdyksiä ratsastusten aikana saattaakin tulla (pitäähän mörköjä väistellä ja sapelihammastiikereitä kytätä!). Hypätessä Tomppa on innokas mutta se lannistuu helposti virheistä. Jo yksi pudonnut puomi tuntuu olevan oriille kauhistus ja aina pudotusta seuraavalle esteelle ponia onkin kannustettava vahvemmin, jottei se stoppaa kokonaan. Tekniikka Tompalla on silti hyvä ja se hyppää mielellään vähän isompiakin esteitä varman ratsastajan kanssa. Maastossa Tomppa hieman kyttäilee ja säpsyy, mutta se lähtee helposti yksinkin maastoon ja uskaltautuu jopa hyppäämään maastoesteitä.

Suku

Tompalla on sukua 1 polvi virtuaalimaailmassa.

Isänisä Fewerer polveutui ehkä laukkasuvusta, mutta ei itse ollut järin kummoinen laukkahevonen. Ori starttasi parivuotiaana muutamissa ikäluokkalähdöissä mutta sijoittuen aina häntäpäähän, joten se myytiin ratsuksi. Aluksi ori ei osoittanut kovin suuria kykyjä ratsuksikaan, mutta kun malttamattomalle ja kuumaveriselle oriille löytyi sopiva ratsastaja, alkoivat ratsunhommatkin luonnistua. Fewereristä tuli loppujen lopuksi oikein mukava este- ja kenttähevonen ja se niitti sijoituksia ihan kivasti helpoimmista kansallisista luokista. Fewerer oli väriltään musta ja sillä oli säkäkorkeutta 155 sentin verran.
Isänisäisä Fever oli aikansa huippulaukkahevosia. Semistayer ori oli tummanpunaruunikko tähtipää, jolla oli säkäkorkeutta 162 senttiä. Luonteeltaan ori oli melkoisen kuumaverinen tapaus, mutta kun hevonen voittaa niin usein kuin Fever voitti, ei luonteella ollut mitään merkitystä. Kilpauran jälkeen Feveristä tuli supersuosittu siitosori jopa ulkomaita myöten. Oriilla astutettiin paljon huonojakin tammoja, joten oriin jälkeläisten taso vaihtelee paljon. Satapäiseen joukkoon mahtuu niin voittajia kuin häviäjiäkin, mutta yleisesti Feveriä pidetään hyvänä periyttäjänä.
Isänisäemä Augenie suku ei antanut odottaa tammasta kovin erikoista laukkahevosta, joten Augenie yllätti kaikki. Tammasta kuoriutui oikea ikälähtöjen tähti, joka voitti sekä 2- että 3-vuotiskaudellaan oikeastaan kaiken mitä täysverinen voi sen ikäisenä voittaa. Ruunikon nelivuotiskaudesta povattiin yhtä voitokasta, mutta valitettavasti tamma loukkaantui ja se päätettiin siirtää siitoskäyttöön. Augenie ei kuitenkaan ollut järin hyvä periyttäjä ja huippuisäoreista huolimatta tamman varsojen suoritukset radoilla jäivät keskinkertaisiksi.

Isänemä Galahad Badden oli laukkaponi henkeen ja vereen. Kipakkaluontoinen pikkutamma oli 134 senttiä korkea raudikko piirrolla ja yhdellä sukalla varustettuna. Ponilaukkaurallaan Badden pärjäsi oikein mukavasti ja se kvaalautui useisiin arvokilpailuihinkin mukaan. Voittoa arvolähdöistä ei herunut, mutta parhaimmillaan poni juoksi toiseksi kovatasoisessa Royal Pony Champion -kilpailussa. Kilpauransa jälkeen Badden siirrettiin jalostuskäyttöön. Siitostammana poni oli kuitenkin pettymys, sillä sen jälkeläiset suorittivat paremmin estekentillä kuin laukkaradoilla.
Isänemäisä Mochdre Macsen oli väriltään ruunivoikonkimo ja säkäkorkeudeltaan 135-senttinen. Luonteeltaan Mochdre Macsen oli kärsimätön ja reaktiivinen - siis oikein tyypillinen laukkaponi. Laukkaradoilla Mochdre Macsen menestyikin hyvin ja se vei nimiinsä jopa muutaman arvokilpailulähdön voiton uransa aikana. Ori teki pitkän uran ponilaukkojen parissa ja osoitti näin olevansa myös fysiikaltaan erittäin kestävä. Valitettavasti ponin aika siitosoriina jäi lyhyeksi tarhassa sattumaan onnettomuuden takia ja oriin jälkeläismäärä jäi vain kymmeneen yksilöön.
Isänemäemä Crist osoitti sananparren "pieni mutta pippurinen" paikkansa pitäväksi. Tamma oli ehkä vain 133 senttiä korkea, mutta luonteeltaan se oli niin haasteellinen, että moni aikuinenkin oli helisemässä vaikealuontoinen ponin kanssa. Omaksi onnekseen tamma oli lahjakas laukkaponi ja toi taloon sen verran tasaiseen tahtiin voittorahoja, että tamman vaikeaa luonnetta siedettiin. Sopivan pienen ja taitavan jockeyn löytyminen tosin oli ongelma, varsinkin kun lapset kasvoivat nopeasti ulos ponista. Pitkän laukkauran jälkeen Crist astutettiin kerran ja lopetettiin tarpeettomana heti varsan vieroituksen jälkeen.

Emänisä Durwin Royce syntyi kuuluisan, brittiläisen ponikasvattajan herran Durwinin siittolassa. Ruunikonkimolle oriille astettiinkin heti kovat tavoitteet. Oritta kierrätettiin ensimmäisestä kesästä alkaen kaikissa pientäkään arvostusta nauttivissa welshnäyttelyissä. Maitovarsana ori pärjäsi todella hyvin, mutta ponin kasvaessa pisteet putosivat kakkospalkinnon puolelle. Suoranaista vikaa ei Roycen rakenteessa ollut, mutta siinä ei ollut mitään niin hyvää, josta se saisi pisteet ykköseen. Pettyneenä kasvattaja myi 5-vuotiaan oriinsa pois. Ori päätyi poniharrastajalle, joka koulutti sen ajoon ja alkoi kilpailla poninsa kanssa valjakkoajokilpailuissa. Royce nautti esiintymisestä ja se pärjäsikin uuden omistajansa kanssa loistavasti kansallisissa valjakkoajokilpailuissa. Myöhemmällä iällä ori oli jonkin verran myös jalostuskäytössä.
Emänisäisä Ilyn's Casanova oli erittäin komea ja hyvärakenteinen ori. Se voitti kaikki näyttelyt joissa se elämänsä aikana kävi. Niitä ei ehkä ollut kovin montaa, mutta se ei huononna oriin rakennetta. Casanovalla oli nimittäin loistava rakenne. Erityisesti tuomarit kehuivat oriin selkää, joka monista muista welsheistä poiketen oli voimakas ja suora, eikä lainkaan painunut tai notko, sekä sopivanmittaista lannetta. Päätyönsä Casanova suoritti siitosoriina. Se polveutui hyvästä suvusta, joten kasvattajat olivat erittäin innoissaan käyttämässä tätä hyvärakenteista ponia jalostuksessa. Oriin omistaja oli kuitenkin kaukonäköinen ja valikoi oriinsa morsiamet tarkkaan. Casanovan jälkikasvu onkin huomattavasti keskivertoponeja parempirakenteista, mikä ei kuitenkaan ole yksin Casanovan ansiota.
Emänisäemä F. Fedora polveutui show-kilpailuiden ajoluokissa menestyneestä suvusta. Fedora kilpaili itsekin jonkin verran show-kilpailuissa niin ajo- kuin ratsastusluokissakin. Fedora oli kuitenkin luonteeltaan hieman arka ja se jännittyi kilpailuissa, mikä heikensi tamman suorituksia. Fedoran omistaja päättikin kantakirjata tammansa ja siirtää sen siitoskäyttöön. Fedoralla oli perushyvä rakenne ja se liikkui kauniisti. Kantakirjauksessa tamma sai toisen palkinnon jääden vain yhden pisteen päähän ensimmäisestä palkinnosta. Kantakirjauksen jälkeen Fedora toimi siitostammana ja varsoi kaiken kaikkiaan yhdeksän kertaa. Fedora oli väriltään ruunikonkimo ja säkäkorkeutta sillä oli 122 senttiä.

Emänemä Aphrodite IV muistutti hyvin paljon ainoaa tytärtää Dowton Amberia. Aphrodite IV oli myös puhtaanvalkea kimo, pieni ja sievä ponitamma, jolla oli loistava ravi ja lahjoja valjakkoajoon. Aphrodite IV kilpaili paljon valjakkoajokilpailuissa. Se sijoittui vaativissa luokissa usein ja silloin tällöin voittikin. Tamma starttasi muutaman vaikeankin luokan saaden ihan hyviä tuloksia siltäkin tasolta mutta kuitenkin sijoittumatta. Luonteeltaan Aphrodite IV oli hieman ujo, mutta kuitenkin erittäin kiltti ja hyväluontoinen. Kimo, 118 senttiä korkea tamma oli kantakirjassa Britanniassa ensimmäisellä palkinnolla eli tammalla oli raviliikkeiden lisäksi rakennekin kohdillaan. Aphrodite IV varsoi vain kerran, sillä se kuoli tulehdukseen vain viikko Dowton Amberin syntymän jälkeen.
Emänemäisä Fly Aerosmith oli väriltään hitaasti kimoutuva mustankimo isoilla, valkoisilla merkeillä varustettuna. Rodultaan ori oli welsh mountain ja säkäkorkeutta sillä oli 120 sentin edestä. Luonteeltaan Fly Aerosmith oli hyvin orimainen muttei kuitenkaan vaikea tai vaarallinen käsitellä. Poni oli oikea showmies ja varsinkin vieraille hevosille sen oli esitettävä kovanaamaa. Fly Aerosmith kiersi jonkin verran näyttelyissä saaden kehuja irtonaisista, ilmavista liikkeistään. Ori myös kantakirjattiin ja se sai pisteet toiseen palkintoon. Päätyökseen Fly Aerosmith toimi kuitenkin omistajansa harrasteponina. Ori soveltui niin ajoon kuin ratsastukseenkin mutta ei koskaan kilpaillut muuten kuin näyttelyissä. Omistajansa mukaan Fly Aerosmith oli näppärä hyppääjä ja taitava ajoponi.
Emänemäemä Aphrodite III oli mitä suloisin poni. Se oli hyväluontoinen, liikkui kevyesti ja sulavasti ja oli rakenteeltaan sopusuhtainen ja siro. Ainoa pieni miinus tammassa oli sen hieman arka ja epäluuloinen luonne. Vaikka Aphrodite III olikin erittäin kiltti ja helppo käsitellä, oli sen vaikea luottaa ihmisiin. Varsinkin isokokoiset aikuiset saivat tamman pelokkaksi. Aphrodite III toimi keveyssä käytössä lastenratsuna. Kärsivällisen luonteen omanneena ponina se soveltui työhönsä oikein hyvin ja monet lapset oppivat Aphroditeltä ratsastuksen alkeet. Lapsien opettamisen lomassa ponitamma varsoi kahdesti ja ehti pyörähtää muutamissa näyttelyissäkin elämänsä aikana. Aphrodite III lopetettiin puhkurin takia 18-vuotiaana.

Jälkeläiset
CAS41, o. Breakdown MPB, e. Fourth Ophelia MPB
CAS42, t. Cha-cha-cha MPB, e. Salsatime MPB
CAS58, o. Lockdown MPB, e. What the Hell MPB

Kilpailut

Päiväkirja & valmennukset