huhtikuu CAS37, päiväkirjamerkintä 11.04.2015
Ike tuli tänään jälleen isäksi, kun welsh B -tammamme Indy varsoi siroakin siromman orivarsan Ikestä. Varsa on Iken viides jälkeläinen, mutta vasta toinen orivarsa. Poika ei valitettavasti perinyt isänsä kaunista voikkoväriä (kuten minä voikko-fanina niin kovasti toivoin), joten rautiaaseen manttelinperijään on Iken tyydyttävä. Sentään orivarsa sai hieman valkoisia merkkejä isäukoltaan! Red Charm -nimen saanut ori jää meille kotiin jatkamaan Iken sukulinjaa. Varsasta toivomme isänsä kaltaista vaativien luokkien kouluponia. Toiveen ei pitäisi olla turha, sillä myös Red Charmin emä on pärjännyt koulukilpailuissa, eli geenien pitäisi Iken pojalla olla kunnossa. Tulevaisuus näyttää mitä oriista tulee! Ikelle on tiedossa lisääkin jälkikasvua, sillä ori pääsee vielä tänä keväänä tai alkukesästä tapaamaan Ditta-tamman, joka sitten toivottavasti ensivuonna pyöräyttää Ikelle tyttären.
Nintsu

maaliskuu CAS36, päiväkirjamerkintä 06.01.2015
Päivälleen kolme IRL-vuotta sitten minä ja Kiiwi perustimme Moana part bredsin yhdessä. Paljon olemme saaneetkin aikaan, sillä kasvatteja on syntynyt jo yli kahdeksankymmentä ja joukossa on useita toisen polven kasvattejakin. Nyt kuitenkin valitettavasti tänään tällä päivämäärällä Kiiwi ilmoitti jättävänsä Moanan ja virtuaalisen Uusi-Seelannin. Minä jään pitämään tallia yksin fiktiivisen henkilökuntani kanssa. Kovin suurta vaikutusta tallin aktiivisuuteen ei Kiiwin poisjäämisellä ole, sillä minä olen alusta alkaen ollut toiminnan vetävä voima. Iken tulevaisuuteen toisen omistajan poisjääminen ei enää vaikuta. Ori on jo kilpailunsa kilpaillut ja tavoitteena olleessa KRJ:n laatuarvostelussakin on jo pyörähdetty. Ike ei siis tule edes huomaamaan elämässään toisen omistajan puuttumista, vaan ori saa jatkaa leppoisten eläkepäiviensä viettämistä rauhassa laiduntaen.
Nintsu

joulukuu CAS31, päiväkirjamerkintä 19.01.2014
Jo perinteeksi muodostuneisiin uuden vuoden juhliimme on aina kuulunut leikkimielinen poniagilityrata. Kaikki riittävät hevostaidot omistavat juhlijat saavat osallistua ja ponit jaetaan arpomalla. Tänä vuonna innokkaita kilpailijoita oli 14 minun toimiessa tuomarina. Olin suunnitellut kahdeksan esteen radan: Ensimmäisenä pujottelu, jonka jälkeen oli pieni hypättävä este. Kolmantena hieman yli kaksimetrinen lankku, jolla taluttajan oli tasapainoteltava ponin seuratessa vierellä. Lankun jälkeen oli vuorossa hapsueste (korkea kaari, jossa oli lähes maahan ulottuvat muovihapsut). Sitten oli taas hypättävä pikkueste, ylitettävä maahan levitetty pressu ja kuljetettava poni puomeista tehdyn kapean, mutkittelevan kujan läpi. Radan lopuksi ponit piti taluttaa etupurullisen trailerin (eli tunnelin) läpi ja juosta sitten maalilinjan yli. Kengittäjämme Michael sai arvonnassa parikseen Iken. Michael taisi kuvitella kengityksessä siivosti käyttäytyvän Iken olevan hyvinkin helppo nakki agilityradalla. Kovin vain oli Michael väärässä! Ike yltyi radalla aivan villiksi ja Michael sai todella tehdä töitä pitääkseen oriin ruodussa. Välillä ei ollut aivan varmaa kumpi talutti kumpaa ja Michael joutui käyttämään maneesin seiniä jarruina vaikka Ikellä oli kuolaimetkin suussa. Radan esteet eivät olleet parille ongelma vaan esteiden välit tuppasivat menemään Iken osalta hullutteluksi. Lopputuloksissa radalla ilotellut Ike ja oriin perässä urheasti roikkunut Michael olivat sijalla 12. Uuden vuoden juhlistamme kertovan tarinan voi kokonaisuudessaan lukea tallikirjasta.
Nintsu

toukokuu CAS31, päiväkirjamerkintä 07.09.2013
Ike oli kulkenut erittäin hyvin tämän päivän koulutreeneissä, joten päätin viedä sen oikein pitkille loppukäynneille maastoon. Lähdimme maneesin kulmalta pienelle metsäpolulle, joka toi meidät metsänlaitaan tammapihaton laitumen aidan viereen. Ike käveli rennosti aidanviertä eikä jaksanu rankan treenin päätteeksi juurikaan vilkuilla kauempana laiduntavia tammoja. Yhtäkkiä ori sitten jännittyi ja tuijotti korvat hörössä jotakin edessä olevaa. Harmaa poni, mutta aidan väärällä puolella! Tunnistin ponin heti Ditta-tammaksi. Apua, minä olin oriin selässä ja täällä oli tamma vapaana! Ike innostui päästessään näin läheisiin tekemisiin tamman kanssa, olkoonkin se vasta kaksivuotias tammavarsa, ja minulla oli täysi työ pitää ori hallinnassa sen ja Dittan haistellessa toisiaan. Toisella kädellä roikuin Iken ohjissa ja toisell yritin saada kännykälläni jonkun tallilla olijoista kiinni. Dittan puoleisella jalalla yritin hätistää tamman kauemmaksi. Lopulta sain Naomin puhelimeen ja parin minuutin päästä hän juoksikin paikalle kauraämpärin ja riimun kanssa. Ditta saatiin kiinni ja palautetuksi laitumelle ja minä ja Ike jatkoimme "rentoa" maastokäyntiämme. Rentoudesta ei tosin ollut enää tietoakaan, sillä nyt ne laitumella olevat tammat olivat Iken mielestä maailman mielenkiintoisin asia!
Nintsu

elokuu CAS29, päiväkirjamerkintä 01.07.2013
Tänään oli ensimmäinen päiväni Moanan ratsuttajana. Olin saanut tehtäväkseni ratsastaa viisi ponia tänään ja Ike oli niistä neljäs. Olin pyytänyt Nintsulta, että pääsisin jonkun tosi osaavan kouluponin selkään ja Iken pitäisi Nintsun sanojen mukaan olla sellainen. Jo heti alkuverryttelyissä sain todeta sen todeksi! Ike pohti alkuverryttelyissä mikä minä oikein olen naisiani mutta ilmeisesti läpäisin oriin vaatimukset, koska se teki mukisematta sen mitä siltä pyysin. Ori oli kyllä todella tarkka oikeista avuista ja välillä meille tuli kommunikaatiokatkoksia. Välillä en itsekään oikein tiennyt mitä olin Ikeltä pyytänyt! Sen siitä saa kun ei pitkään aikaan pääse pitkälle koulutetun kouluhevosen kyytiin vaan ratsastaa vain estehevosilla... Ongelmista kuitenkin selvittiin ja homma alkoi sujua. Pääsin kokeilemaan kaikkia kivoja vaativan koulun temppuja ja Ikekin tuntui olevan mielissään, kun se sai esitellä osaamistaan. Tehtyämme muutamat onnistuneet sarjalaukanvaihdot, aloin jäähdytellä Ikeä ja loppukäyntien jälkeen riisuin siltä varusteet karsinassa. Ike todella oli hyvin ja pitkälle koulutettu!
Amenia

huhtikuu CAS28, päiväkirjamerkintä 16.03.2013
Ei ole todellakaan sattumaa, että Ike on yksi Moanan parhaimmista kouluponeista. Tai ehkä jopa paras (Lordi antaa kyllä hyvän vastuksen). Ikellä on jo yli 20 sijoitusta kouluratsastuksesta, suuri osa vieläpä vaativista luokista! Ikäkään ei vielä Ikeä paina, joten ei sitä tiedä vaikka KRJ:n laatuarvosteluun joskus päädyttäisiin! Tänään päätin treenata Iken kanssa laukanvaihtoja ja vastalaukkaa. Erityisesti kouluohjelmat, joissa on sekä vaihtoja että vastalaukkaa, tuottavat Ikelle jonkin verran päänvaivaa. Alkuverryttelyissä tein paljon suunnanvaihtoja ja siirtymisiä avotaivutuksen ja sulkutaivutuksen välillä. Ike oli hyvin avuilla ja työskenteli aktiivisesti. Aloitin harjoittelun menemällä päädyn vastalaukassa, ohjaamalla oriin lävistäjälle, jossa tehtiin laukanvaihto ja sitten taas pääty vastalaukassa ja takaisin lävistäjälle laukkaa vaihtamaan. Ike intoutui vaihdoista ja tarjosi mielellään vastalaukassa vaihtoa myötälaukkaan. Sainkin ratsastaa hyvin tarkasti ja ennakoiden, jotta vastalaukka pysyi vastalaukkana. Kun tehtävä alkoi sujua, treenasin vaihtoja ja vastalaukkaa vielä kolmikaarisella kiemurauralla, jossa vaihdoin laukan aina vastalaukaksi kaarteen mukaan. Aluksi tehtävä oli vaikea, mutta ori sai nopeasti ideasta kiinni ja homma alkoi pelata. Lopuksi ravailin oriin huolellisesti eteen-alas kevyessä ravissa ja vein sen sitten maastoon loppukäynneille.
Nintsu

elokuu CAS25, kilpailutarina 31.07.2012
Pientalli Pakkopullan tarinakoulukilpailuiden tarina:
"Kamomillatee tuli aamulla juotua oikein pikavauhtia, sillä olin eilen jumppapallolla leikkiessäni hajottanut herätyskelloni ja siksi nukkunut kisa-aamuna pommiin. Kisapaikalle ehdimme kuitenkin ajoissa ja nopeasti kiskoin kopukan alas rekasta. Nyt vermeet nopeasti niskaan ja verkkaamaan! Koin kuitenkin järkytyksen, sillä olimme unohtaneet kisavarusteet kotiin! Avuttomana katselin yksinäisiä suitsia, satulaa ja kypärää, sillä kaikki muu oli kotitallissa! Kaivelin epätoivoisesti takakonttia ja löysinkin vaikka mitä. Vanhasta, valkeaksi haalistuneesta talviviitasta leikkasin Ikelle satulahuovan, vaarini vanhat, valkeat villahousut kiskoin jalkaani kisahousuiksi ja mustat, korkeavartiset korkokengät saivat ajaa ratsastussappaiden asiaa. Vielä musta sadetakki kisatakiksi ja voilee, kisa-asu oli valmis! Jos joku kukkahattutäti uskaltaa moittia tätä asua, saa hän kyllä kiukkuisen tee-se-itse-kisa-asuun pukeutuneen kilpailijan vihat niskaansa!"
Nintsu

tammikuu CAS25, päiväkirjamerkintä 17.06.2012
Ike on nyt startannut ensimmäiset vaativat luokkansa. Ori on kerännyt mukavasti jo sijoituksia helpoista luokista ja kisakokemustakin on karttunut sen verran, että vaativaan B:hen siirtyminen oli ajankohtaista. Juuri yhdeksän vuotiaaksi kääntynyt Ike sai sitten kotikilpailuissa tehdä vaativien luokkiensa debyytin. Helppo A -luokissa Ike nappasi kaksi sijoitusta kuusi päiväisissä kilpailurupeamissamme, mutta vaativasta emme saaneet sijoituksia. Radalla tuli pieniä rikkeitä ja selvästi vaatimustason nousu kouluaitojen sisäpuolella sai oriin hieman epävarmaksi, mikä tietenkin näkyi liikkeiden näyttävyydessä. Ja olivathan nämä ratsastajankin ensimmäiset vaativat aikapäiviin! Treenattavaa on vielä runsaasti, mutta lupaavalta näyttää!
Nintsu

marraskuu CAS24, kilpailutarina 31.05.2012
Olimme Iken kanssa Kidlingtonissa villeissä tarinakoulukilpailuissa. Tehtävänä oli ratkaista hillomunkin sotkemien valkoisten ratsastushousujen ongelma. Päädyimme Iken kanssa seuraavaan ratkaisuun:
"Katsoin munkkia murhaavasti. Mikä se oikein luuli olevansa, kun sotki upouudet, vitivalkoiset ratsastushousuni? Sipaisin äkkiä paperilla hillot pois housuilta, mutta punainen tahra valkoisessa kankaassa kirkui silmilleni kuin syötävä. Huokaisin syvään ja katselin avuttomana ympärilleni. Yhtäkkiä äkkäsin valkoisen aidan vieressä maalipurkin ja siveltimen. Hyökkäsin purkin luo ja kurkistin sisään: valkoista maalia! Innoissani sipaisin kerroksen maalia housuilleni ja katsoin jälkeä. Hyvä on, ei se nyt ihan samaa sävyä ollut, mutta ei kai kukaan sitä liikkeessä huomaisi! Haukkasin tyytyväisenä uuden palan munkista ja lähdin laittamaan Ikeä valmiiksi verryttelyä varten."
Nintsu