Swashbuckler

Luonne

Yleisesti Pukki on ärsyttävä jästipää, jolle tekee vuorotellen mieli varata joko ruunaus- tai teurastusaika. Poni on Ori isolla O:lla, eikä koskaan kenellekään kilometrin säteellä jää epäselväksi, että Pukki on paikalla! Huutoa, melua ja öyhötystä riittää. Hoitotilanteissa Pukki ei ole sieltä mukavimmasta päästä. Ihmisen huomioiminen karsinassa ei vain jotenkin mene Pukille jakeluun, vaan ori käyttäytyy kuin olisi omassa ylhäisessä yksinäisyydessään. Ori voikin hetkenä minä hyvänsä rynnätä ovelle uhoamaan ohikulkevalle hevoselle tai heittää maate nokosia varten. Tämän takia oritta ei koskaan hoideta irti karsinassa, vaan se on aina kiinnitettynä seinään tai käytävällä. Tällöin Pukki on hieman paremmin läsnä ja jos se unohtaa ihmisen huomioida, niin viimeistään päätä nykivä riimu herättää herran testosteronihuuruistaan. Taluttaessa Pukin herkästä päästä on oikein paljon hyötyä, sillä orimaisuudestaan huolimatta Pukkia voi taluttaa jopa pelkällä riimulla. Pienikin nyppäys riimusta saa tämän ponin heti ojennukseen.

Ratsastaessa Pukki menee reippaasti eteenpäin, siis erittäin reippaasti. Pukilla on oikeastaan vain kolme vaihdetta: lujaa, vielä lujempaa ja täysillä. Kouluratsastus tällä ponilla on kamaluudessaan verrattavissa kiinalaiseen vesikidutukseen. Pukki laittaa vastaan jokaista pidätettä, puree kuolaimeen, viskoo päätään ja liiraa sisä- ja ulkopohkeista välittämättä mihin suuntaan sattuu. Kaikeksi harmiksi Pukki on myös liukas kuin saippuapala eikä sen kapeassa selässä ole helppo pysyä silloin kun herra päättää esitellä rodeotaitojaan. Esteillä Pukki on hieman yhteistyöhaluisempi. Hyppääminen on oriista hauskaa ja ratatemmossa laukkaaminen on sille huomattavasti paremmin mieleen kuin siisti harjoituslaukka kouluradalla. Pukilla on näppärä, nopea ja ketterä hyppytyyli mutta se on joskus hieman hankala kääntää, ulkopohkeen kuuntelu kun ei kuulu oriin vahvuuksiin. Erikoisesteitä Pukki ei pelkää ja uhkarohkeuksissaan ori varmaan koettaisi hypätä itsensäkokoisen esteenkin yli jos se vain sitä päin ohjattaisiin. Maastossa Pukki on, köhköh, virtaisa... On aika normaalia, että ori painaa kiitolaukalla kotipihaan saakka jos vauhtiin pääsee. Mutta säikyksi ei tätä ponia voi haukkua!

Suku

Pukki on suvuton eli sille ei löydy sukua virtuaalimaailmasta.

Isä Pish Posh oli tylsänvärinen rautias, 124 senttiä korkea B-sektion poni. Pish Posh syntyi ratsuvanhemmista ja se koulutettiinkin alunperin ratsuksi este- ja koululuokkiin. Ori päätyi kuitenkin poniclubin huutokaupassa ponilaukoista kiinnostuneeseen perheeseen ja sitä kautta laukkaradoille. Mikään superjuoksija ei Pish Posh ollut mutta se toimi peräti kolmen lapsen ensilaukkaponina ja eteni hienosti tasolta tasolle joka ratsastajalla. Rahaa ja voittojakin ponille kertyi. Luonteeltaan ori oli todella vauhdikas mutta kuitenkin aika kiltti ja sen uskalsi antaa (hurjapäiselle) lapsellekin ratsastettavaksi. Pish Poshin eläköidyttyä, sen omistajaperhe päätti kokeilla pientä laukkaponikasvatusta, joten tavallisesta rakenteestaan ja juoksijanlahjoistaan huolimatta poni pääsi tapailemaan useampaakin tammaa.

Isänisä Adventurer kiersi paljon näyttelyitä ja menestyi ihan kelvollisesti. B-poniksi ori oli melko pieni, vain 125 senttiä korkea, mutta rautiaanpäistärikön värinsä ja komean ryhtinsä ansiosta Adventurer erottui edukseen. Luonteeltaan ori oli hieman turhankin orimainen, mistä ei tosin näyttelyissä ollut lainkaan haittaa - päinvastoin. Lastenratsua ei Adventurerista tosin saanut kirveelläkään. Ratsuksi ori oli kuitenkin koulutettu ja eräs kokenut ja pienikokoinen teini sillä hieman intoutui paikallisissa pikkukisoissa kisailemaankin sekä este- että kouluratsastusta, että näyttelyiden ratsastusluokkia. Kantakirjauksen jälkeen Adventurer astui jonkin verran tammoja, mutta kovin suurta suosiota se ei koskaan tammanomistajien keskuudessa saavuttanut.
Isänemä Smelly Cat oli menestyneestä näyttelysuvusta polveutuva, hyvin kaunis raudikko läsipää. Sievä, 127 senttiä korkea pikkutamma oli kuitenkin luonteeltaan oikukas ja energinen, ei siis mikään pikkulasten ratsu. Omistajansa oli kuitenkin lyhytkasvuinen aikuinen, joten Smelly Cat pääsi toimimaan aktiivisesti ratsuponina. Pieniä kilpailuitakin tamman kanssa kierrettiin. Smelly Cat osoitti lahjoja estepuolelle, mutta sopivan ratsastajan puutteessa se kiersi omistajansa kanssa vain pikkuluokkia. Smelly Cat varsoi kahdesti, mutta päätyönsä se teki omistajansa harrasteponina.

Emä Pretty Pretty Peacock oli ruunikonkimo, 129 senttiä korkea B-ponitamma. Herkkä, reaktiivinen poni sai omistajansa kiinnostuksen takia kokeilla laukkauraa sileillä laukoilla, mikä ei ponille sopinut lainkaan. Tamma näki mörköjä laidoilla eikä keskittynyt juoksuun. Sattuman kautta tammalla kokeiltiin eräissä treeneissä risuesteitä ja johan alkoi juoksu kulkea. Pretty Pretty Peacock tekikin kunnioitettavan uran risuestelaukoissa tuottaen rahaa omistajalleen. 9-vuotiaana tamma myytiin harrastelijakasvattajalle siitostammaksi. Pretty Pretty Peacock varsoi useaan kertaan mutta yhdestäkään sen varsasta ei syntynyt tähtijuoksijaa, sillä kasvattajan tekemät orivalinnat eivät aina olleet ihan ammattilaisen valinnan tasoa. Pretty Pretty Peacock lopetettiin 21-vuotiaana sen jäätyä tyhjäksi kahtena vuotena peräkkäin.

Emänisä Last Man Standing ei todellakaan ollut sellainen ori, jonka kanssa kukaan mielellään puuhailisi. Erittäin orimainen ja vaikealuontoinen ori olisi pitänyt ruunata samoin tein mutta sen omistaja ei sitä halunnut. Oli kai niin hienoa omistaa "hullu" ori. Last Man Standing pärjäsi kaikkien yllätykseksi näyttelyissä, vaikka saikin jonkin verran huomautuksia huonosta ja levottomasta käytöksestään. Näyttelymenestyksen takia oritta jopa käytettiin jonkin verran jalostuksessa. Kun jälkikasvu vaikutti perineen isänsä luonteen, tai osia siitä, tyrehtyi tammanomistajien kiinnostus täysin. Kimo, 135-senttinen Last Man Standing lopetettiin vain 14-vuotiaana sen omistajan saatua riittävästi mustelmia ja luunmurtumia poninsa takia.
Emänemä Pretty Rose sai nimensä erittäin kauniista ulkomuodostaan maitovarsana. Kasvaessaan tamma ei muuttunut ehkä edukseen, mutta ihan nätti se oli aikuisenakin. Pretty Rose oli ruunikonkimo, 129 senttiä korkea B-tamma. Eloisa poni myytiin nuorena lastenratsuksi. Se ei oikein soveltunut käyttöönsä ja joutuikin vaihtamaan useamman kerran kotia ennen päätymistään osaavampaan perheeseen. Loppujen lopuksi Pretty Rose sai mukavan elämän parin varsan emänä ja yleisharrasteponina, kokeillen vähän kaikkea valjakkoajosta ponilaukkoihin. Parhaimmillaan Pretty Rose oli pienillä esteradoilla, sillä se oli loistava ja tarkka aikaratsastusponi!

Jälkeläiset
o. Winningmood MPB, e. Hadiya SH ox

Kilpailut

Päiväkirja & valmennukset