Etusivu Esittely Asukkaat Moana part breds

VIRTUAALIKISSA || A SIM-GAME CAT

Kissat

Mikä se sellainen maatila olisi, missä ei olisi yhtäkään kissaa? Siksipä Moanassakin seikkailee kirjava joukko erilaisia kissoja. Kissoilla ei kilpailla, eikä pentueita synny. Kaikki kissamme ovat leikattuja ja ne saavat kulkea vapaasti tallipihassa, maatilalla ja ympäristössä. Hiirenpyydystäjiksi kissoista ei kaulapannoissa olevien kellojen takia ole, sillä haluamme suojella Uuden-Seelannin lentokyvyttömien lintujen populaatioita. Vapaasta ulkoilustaan huolimatta kissamme ovat sisäkissoiksi koulittuja ja ne asuttavat omaa huonettaan Farmitalossa. Kissoilla on jatkuvasti tarjolla Farmitalossa raikasta vettä ja kuivamuonaa, minkä lisäksi ne ruokitaan märkäruoalla kerran päivässä.


Noble Cat's Carrot Eyes eli Ilves

© francisluong
s. 31.08.2012
bengali uros (kastroitu)

Minun ei todellakaan ollut tarkoitus hankkia ainuttakaan kissaa Moanaan. Koiralaumani oli paisunut melkoiseksi, joten tuntui typerältä hankkia vielä lisäksi kissojakin. Hyvät aikeeni kissattomasta elämästä kuitenkin kariutuivat sen siliän tien kun tutustuin ystäväni bengali-rotuiseen kissaan. Täpläturkkinen kissa hurmasi minut täysin, enkä yksinkertaisesti saanut rauhaa ennen kuin olin hankkinut itselleni oman bengalin. Siitä alkoi minun ja Ilves-kissan yhteinen taival.

Ilves on ystävällinen mutta oman arvonsa tunteva kissaherra. Kissa on melko liikkuvainen tapaus eikä siinä ole merkkiäkään kastroinnin aiheuttamasta laiskistumisesta. Ilves on ahkera vaeltelija ja se viihtyykin joskus retkillään huolestuttavan kauan. Ainakin toistaiseksi kisu on aina jossain vaiheessa palannut nukkumaan vakiopaikalleen. Ihmisille Ilves on kiltti mutta ei silti viihdy syliteltävänä mahdottomia aikoja. Ilves ei myöskään suhtaudu järin lämpimästi vieraisiin hellittelijöihin.

Onni & Tuuri

© Zuzana Buranova, zuzule.com
Onni vas. ja Tuuri oik.
arvioitu s. 11/2016
maatiaiskissaveljekset (kastroitu)

Ensimmäinen kissamme Ilves oli jo ollut aivan liian pitkään ainoa kissa (ei tosin ehkä omasta mielestään), joten pitihän se hankkia herralle seuraa. Niinpä marssin Whangarein hylättyjen kissojen hoitokotiin etsimään Ilvekselle naisseuraa. Ei löytynyt tyttöjä, mutta kaksi sitäkin suloisempaa maatiaiskissaveljestä kyllä! Onniksi ja Tuuriksi nimettyjen pentujen emo oli loukutettu hylätyltä maatilalta viimeisillään tiineenä. Nyt pennut olivat sopivasti 13 viikkoisia, siis jo luovutusikäisiä, eli sain pojat heti kotiin.

Onni ja Tuuri ovat iloisia, avoimia ja energisiä pojankoltiaisia. Onni on kaksikosta se johtavampi osapuoli, Tuuri taas enemmänkin peesaaja. Ihmisille kumpikin kissa on ystävällinen ja hellyydenkipeä, mutta molemmilla on myös rajansa kuinka kauan jaksavat ihmisten hellyttelyistä välittää. Tuuri sietää enemmän ihmisten oikkuja kuin Onni, mutta toisaalta Onni suhtautuu vieraisiin positiivisemmin kuin Tuuri. Leikkihetkeen vaikkapa raipanpään perässä ryhtyvät molemmat kollit enemmän kuin mielellään!

Toivo

© Zuzana Buranova, zuzule.com
arvioitu s. 2015
maatiaiskissa uros (kastroitu)

Toivo hankittiin Onnin ja Tuurin kanssa samasta löytökissakodista kollin ollessa noin vuoden ikäinen. Toivon vanha nimi oli Karvinen, sarjakuvakissan mukaan. Toivo onkin luonteeltaan hyvin paljon entisen nimensä kaltainen. Kolli on laiska ja mukavuudenhaluinen, ja se rakastaa ruokaa ylitse kaiken. Sylissä Toivo viihtyy oikein hyvin ja kissa onkin ottanut tavakseen saapua joka päivä Satulatalolle juuri kun henkilökunnan jokapäiväinen palaveri käynnistyy. Sieltä kisu sitten valitsee jonkun uhrikseen ja tunkee (jopa uhrin vastusteluista huolimatta) valitsemaansa syliin palaverin ajaksi hellittäväksi.






Ulkoasun © Assi, kuvat © Roy Freytag (CC BY-NC-SA 2.0) ja Blvck Willy Wilson (CC0 1.0)
Huomioithan, että tämä on VIRTUAALIMAATILA