Rhynchocephala MPB

ERJ-I, VWY-II

© Bundy-Stock

Rhynchocephala MPB eli Ruttu
s. CAS36, 22v* (s. 22.01.2015, 4v 22.01.2015)
welsh part bred -tamma (50% welshverta), VH15-023-0048
tummanpunaruunikko, 146cm, kasv. Moana part breds, NZ
om. Moana part breds Nintsu VRL-01851, NZ
estepainotteinen, heB/120cm, helppo
* ikääntynyt suoraan 4-vuotiaaksi, sen jälkeen CAS

Luonne

On vaikea uskoa, että emä Ruutin tapaisesta ilopilleristä voi syntyä sellainen hapannaama nyrpistelijä kuin Ruttu on. Ruttu on nimittäin kipakka ja tammamainen tamma, joka viihtyy omissa oloissaan. Se tervehtii karsinaan tulijaa vihaisella mulkaisulla ja niskaan liimaantuneilla korvilla. Jos tämä ei säikäytä hoitajaa, alkaa Ruttu narskautella hampaitaan, viuhtoa hännällään ja jopa nostella uhkailevasti jalkojaan. Pelotteluvaihe kolmoseen siirtyminen riippuu hieman päivästä. Hyvänä päivänä Ruttu tyytyy hampaiden narskutteluun ja jalkojen nosteluun, mutta huonona päivänä neiti voi alkaa tehottoman uhittelun jälkeen niin sanotusti sanoista tekoihin. Hampaiden käyttäminen ihmiseen on melkein arkipäivää Rutun seurassa ja onpa poni pari kertaa kopauttanut kaviollakin mustelman hoitajansa jalkaan. Varsinkin satuloidessa tamma osaa olla melkoinen lohikäärme, sillä kukapa nyt satulavyön kiristyksestä pitäisi. Suitsittaessa Ruttu inhoaa korviin koskemista ja saattaa sen takia nostella päätään. Myös kylmät kuolaimet ovat ponin mielestä ehdoton NOU.

Ratsastaessa Ruttu on kuuma, herkkä ja omapäinen. Se ei siedä lainkaan epäselviä apuja tai hölskyvää istuntaa, mutta selkeät, päättäväiset avut taitavalta ratsastajalta joka tietää mitä tekee, ja Ruttu toimii ihan mukiinmenevästi. Se huomaa kyllä heti jos kuski ei ole tehtävien tasalla ja alkaa sitten sooloilla omia kuvioitaan. Ratsastajan onkin jatkuvasti vaikutettava hevoseen, jottei Ruttu saa aihetta pöllöilyyn. Kouluratsastus ei juuri liikuta Rutun sydäntä, mutta esteradalla poni on kuin kotonaan. Se hyppää näppärästi ja ketterästi ja kääntyy tiukempaankin kurviin. Erikoisesteitä Ruttu ei juuri noteeraa vaan hyppää ne vain hieman suuremmalla ilmavaralla kuin tavalliset puomiesteet. Tamma etenee esteradalla usein aika reippaasti, mutta ratsastajan ei parane ainakaan isoilla esteillä alkaa liikaa tapella ponin kanssa vauhdista. On parempi antaa Rutun hieman rynnätä jollekin esteelle, koska sitten se taas muistaa seuraavilla esteillä kuunnella paremmin ratsastajansa pienempiäkin pidätteitä. Maastossa Ruttu ei ole kovin miellyttävä. Se pelkää joka kiveä ja puskaa puhumattakaan raksahduksista ja muista äänistä. Tiedä sitten onko tamma oikeasti niin säikky vai haluaako se vain palata takaisin kotiin. Kaverin kanssa maastoillessa tai maastoesteillä se on hieman tyynempi.

Suku

Rutulla on sukua 1 polvi virtuaalimaailmassa.

Isä Mon Pierre on hankala ja temperamenttinen angloarabiori, jonka kanssa arki ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Kaikki vaiva kuitenkin palkitaan, kun ori pääsee näyttämään taitonsa esteradalla. Pierre on nimittäin erittäin lahjakas estehevonen, mistä todisteena on iso liuta sijoituksia 150 sentin radoilta saakka. Esteiden lisäksi kuumaverinen ori on kilpaillut myös kenttäratsastuksen parissa. Pierre on väriltään tummanruunikko ja sillä on säkäkorkeutta 161 senttiä. Oriilla on aikaisempiakin jälkeläisiä, mutta Ruttu on sen ensimmäinen wpb-varsa.

Isänisä Stop Me syntyi harrastelijakasvattajalle, joka ei ensin tajunnut mitä oli käsiinsä saanut. Kun Stop Me sitten voitti nelivuotiaana laatuarvostelun saaden valtavasti suitsutusta estelahjoistaan, tajusi kasvattaja myydä oriinsa ammattilaiselle. Se oli tämän ruunikon onni, sillä ori pääsi näyttämään taitonsa esteradoilla. Täysverinen eteni aina GP-luokkiin asti. Kansainvälisille areenoille oritta ei koskaan viety, tiedä sitten miksi, mutta kotimaassaan se niitti sijoituksia ja voittoja aina Ranskan mestaruuksia myöten. Ori jäi eläkkeelle 16-vuotiaana ja keskittyi sen jälkeen täysillä siitosoriin puuhiin. Yllättäen Stop Mestä ei menestyksestään huolimatta tullut huippusuosittua jalostushevosta, johtuen sen vaatimattomista käynti- ja raviliikkeistä.
Isänisäisä French Dream oli kasvattajansa ehdoton suosikki. Ori polveutui hyvästä suvusta, mutta se ei jäänyt sukunsa varsoon, sillä oriista kuoriutui aikaa myöten loistava estehevonen. French Dream kilpaili esteratsastuksessa aina Olympialaisia myöten. Mitaleita Olympialaisista ei ori saanut, mutta parhaimmillaan se saavutti kansainvälisillä areenoilla MM-pronssia. Estehevosena tämä ruunikko täysverinen oli suorastaan täydellinen, mutta valitettavasti sen käynti- ja raviliikkeet olivat lyhyitä ja kiireisiä. Lisäksi oriilla oli rakenteessaan yhtä jos toistakin huomautettavaa. Kilpailusaavutustensa ansiosta French Dreamista tuli kuitenkin uransa jälkeen suosittujalostusori niin puoliveri- kuin täysverijalostuksessakin.
Isänisäemä Mademoiselle polveutui ranskalaisesta laukkasuvusta, mutta tamma itse ei ollut erityisen hyvä laukkahevonen. Parin kehnon laukkakauden jälkeen tamma sitten myytiinkin ratsuksi. Tummanrautias piirtopää osoittikin lahjoja esteille. Vuosien kuluessa tamma nousi aina kansallisiin 130 senttimetrin luokkiin saakka. Se oli tamman kapasiteetin huippu, sillä tammalla oli hieman laaka hyppytyyli ja se helposti kolautti puomit alas etujaloillaan. Sijoituksia ja jopa voittoja tammalla on runsaasti 120-130 sentin kansallisista luokista ja aikaratsastushevosena se oli omiaan reippaan laukkansa ja hyvän ratsastettavuutensa ansiosta. Vanhemmalla iällä tamma siirtyi siitokseen ja se jätti useita hyviä estehevosia.

Isänemä Mon Amour oli luonteeltaan erittäin oikukas angloarabitamma. Se oli herkkä ja kipakka ja sen mielialat vaihtelivat kuin vuoristorata. Mon Amour muistutti rakenteeltaan hyvin paljon arabia, minkä lisäksi se oli perinyt isänsä joustavat, lennokkaat liikkeet. Tammalla olisi ollut paljonkin annettavaa esteradoilla, mutta vaikean luonteensa takia sillä kilpailtiin lähinnä 100-110 sentin alueluokissa ja sielläkin vaihtelevin tuloksin. Hyvänä päivänä tamma oli lähes varma voittaja, huonoina päivinä matka tyssäsi todennäköisesti jo ensimmäiselle esteelle. Mon Amour varsoi kahdesti vanhemmalla iällä. Tamma lopetettiin 21-vuotiaana erinäisten vanhuuden vaivojen takia.
Isänemäisä Toujours oli tyypikäs arabiori, jolla oli valkea karva ja lennokkaat liikkeet. Ori oli kuitenkin hieman hankala luonne, eikä aina mitenkään mukava käsitellä. Toujours edusti puolalaista arabiverilinjaa, vaikka olikin syntynyt Ranskassa. Puolalaissukunsa ansiosta ori oli loistava käyttöarabi ja se menestyikin hyvin kenttäkilpailuissa aina kahden tähden kansallisiin luokkiin asti. Arabiksi Toujours hyppäsi loistavasti eikä 120 sentin rata tuottanut sille pienintäkään ongelmaa. Jalostuksessa oritta käytettiin vain vähän sen vaativan luonteen takia.
Isänemäemä Mon Cher hurmasi kilpailupaikoilla ulkonäöllään. Tamma muistutti rakenteeltaan hyvin paljon siroa arabia, minkä lisäksi se oli väriltään punaruunikko isoin merkein. Luonteeltaan Mon Cher oli hyvin herkkä ja helposti hermostuva. Se oli kuitenkin kiltti ja yhteistyöhaluinen ratsu. Tamma oli lahjakas estehevonen. Sijoituksia siltä löytyy runsaasti kansallisista 120-130 sentin luokista, sekä muutama startti 140 sentin luokissa. Kilpailu-uransa jälkeen Mon Cher astutettiin kahdesti, minkä jälkeen se myytiin harrastehevoseksi.

Emä Chwa o Rydych ei ole koskaan pahalla tuulella. Tamma on luonteeltaan oikea kestoaurinko, joka rakastaa kaikkea ja kaikkia. Ihanan luonteensa lisäksi Ruut on näppärä hyppääjä, energinen kouluratsu ja vauhdikas valjakkoajoponi, jolla on sijoituksia ja voittojakin useasta lajista. Ruut on väriltään tummanruunnikko ja säkäkorkeudeltaan 130 senttiä korkea. Tammalla on yksi jälkeläinen, mutta Ruttu on sen ensimmäinen welsh part bred -varsa.

Emänisä Bachgen Mawr jäi monien welshharrastajien mieliin. Ori oli ryhdikäs, vankka ja todella karismaattinen esiintyjä. Näyttelyissä pikimusta ja merkitön Bachgen Mawr keräsi katseita jo seistessään pää pystyssä paikoillaan. Kun ori sitten liikkui, sai se aikaan katsojissaan ihastuneita huokauksia. Tästä ei meinaan juuri welshin liikkeet parane! Bachgen Mawr voittikin useita näyttelyitä ja titteleitä palkintokaappiinsa. Näyttelyiden lisäksi oritta ei esitetty muualla, mutta oriin omistajan mukaan poni oli myös toimiva ratsu ja kärryponi. Bachgen Mawria käytettiin paljon jalostuksessa ja siitä onkin jäänyt useita näyttelymenestyjiä. Säkäkorkeudeltaan 136 senttinen poni edusti welshien C-sektiota.
Emänisäisä Ar Werth oli orimainen luonne, jota ei ollut niin kovin helppo käsitellä. Väriltään ori oli punaruunikko, tähdellä ja kahdella matalalla sukalla varustettuna. Säkäkorkeutta oriilla oli 137 senttiä eli poni edusti C-sektiota. Ar Werthilla oli hyvä rakenne ja ori saikin hyviä arvosteluita näyttelytuomareilta. Erityisesti oriin ryhdikkyyttä ja hyvää ylälinjaa kehuttiin. Orimaisesta luonteestaan huolimatta Ar Werth pärjäsi valjakkoajokilpailuissa jopa vaativissa luokissa kansallisella tasolla. Ori jätti jälkeensä myös liudan jälkeläisiä, joista useimmat perivät isänsä ryhdikkään olemuksen ja esiintymiskyvyt.
Emänisäemä Clawr Cain syntyi melko harvinaisesta ja vähemmän arvostetusta sukulinjasta, mutta tamma itse oli kaikkea muuta paitsi keskinkertainen. Nuorena tamma päätyi esteratsastajaperheelle, jonka tytär alkoi kilpailla tällä mustalla, 134 senttiä korkealla tammalla. Clawr Cain osoittautui loistavaksi hyppääjäksi ja parivaljakko sijoittui ja voitti useita kertoja metrin luokissa. Valitettavasti tamma loukkaantui muutaman kilpailuvuoden jälkeen ja se piti siirtää muihin töihin. Clawr Cain varsoi muutaman kerran ja se kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle. Vanhempana tammalla kilpailtiin valjakkoajossa, jossa Clawr Cain sijoittui vaativissakin luokissa.

Emänemä Freuddwyd Gwyn oli hyväluontoinen, vain 130 senttiä korkea C-sektion welshtamma. Freuddwyd Gwyn oli väriltään ruunikko eikä sillä ollut lainkaan merkkejä. Varsana tamma kiersi muutamat näyttelyt ja sai hieman kehujakin tuomareilta, vaikka ei menestynyt mainittavasti. Tamman todelliset lahjat olivat esteradoilla. Pienen kokonsa takia poni ei tietenkään taloja hypännyt mutta metrin aikaluokissa se oli lyömätön ja voitti suorastaan leikiten isommat puoliverisetkin. Freuddwyd Gwyn oli erittäin tarkka jaloistaan ja pudotteli puomeja hyvin harvoin. Lisäksi tamma oli helppo ratsastaa ja se rakasti hyppäämistä. Kilpailu-uran jälkeen Freuddwyd Gwyn varsoi kolmesti, mutta varsoista vain yksi oli puhdas C-sektion edustaja.
Emänemäisä Seren Unig saattoi ehkä näyttää mustan värinsä ja vankan olemuksensa takia vaaralliselta, mutta todellisuudessa ori oli hyväntahtoisuuden ruumiillistuma. Seren Unig oli kiltti ja tasainen ori, joka toimi elämänsä aikana jopa tuntihevosena huolimatta sukupuolestaan! Laiskaksi oritta ei toki voinut sanoa, mutta se oli kuuliainen ja tasainen, joten aloittelijakin saattoi ratsastaa ponia turvallisesti. Seren Unig oli myös melko hyvärakenteinen ja se pääsikin C-sektion kantakirjaan toisella palkinnolla. Suosittua jalostusoritta ei ponista tullut, mutta parikymmentä jälkeläistä harraste- ja tuntiponina toiminut ori ehti elämänsä aikana saada.
Emänemäemä Diemwnt Sgleiniog oli oikea duracell-pupu! Tamma oli aina liikkeesä mikä teki siitä haasteellisen hoidettavan, vaikka poni kiltti perusluonteeltaan olikin. Diemwnt Sgleiniog kilpaili elämänsä aikana muutamien eri ratsastajien kanssa sekä koulu- että esteratsastuksessa. Koulukentillä energinen tamma ei liiemmin pärjännyt, vaikka kauniit liikkeet sillä olikin. Esteradat sujuivat paremmin kunhan selässä oli kuski, joka ei vauhtia pelännyt. Eteenpäinpyrkimystä kun tällä neidillä oli riittämiin. Vanhemmalla iällä Diemwnt Sgleiniogilla startattiin myös valjakkoajoa, missä tamma kertaalleen sijottui noviisi-luokassa. Diemwnt Sgleiniog oli väriltään sabinogeeninen punarautias, jolla oli säkäkorkeutta 132 sentin edestä.

Jälkeläiset
CAS41, t. Petronella MPB, i. Bad Brian MPB

Kilpailut

Päiväkirja & valmennukset