Someone Special

Luonne

Sievä on kerta kaikkisen ihana, hurmaava ja suloinen tamma - maustettuna kuitenkin pienellä ripauksella temperamenttia ja kilpailunhalua. Se on luonteeltaan erittäin hyväntahtoinen, ystävällinen ja seurallinen. Hoitoponina Sievä on erittäin palkitseva: ensinnäkin tamma on todella kiltti ja sosiaalinen hoitoponi, mutta lisäksi se kiintyy satunnaisiinkin hoitajiinsa ja tervehtii hoitajiaan aina iloisesti hörähtäen. Kaikki hoitotoimenpiteet onnistuvat kuin vettä vain, eikä tamma suutu ikävämmistäkään jutuista, kuten hampaiden raspauksesta. Tarhasta tai laitumelta hakiessa Sievä laukkaa kiireesti portille vastaan ja jos ei, niin eläinlääkärin numeron voikin jo näppäillä puhelimeensa samoin tein. Vaikka Sievä karsinassa tai muutoin hoitaessa sopiikin kaikille, on tamma taluttaessa hieman turhankin pirtsakka, eikä sitä kannata antaa aivan pienempien lasten talutettavaksi. Sievä saattaa taluttaessa hieman ravailla taluttajansa vierellä ja jopa joskus hieman hypähtää jos vaikka heinäpaali on siirretty eri paikkaan kuin viikko sitten.

Ratsastaessa Sievä on pirteä ja innokas pikkuponi. Hoitoponina tamma sopii kenelle vain, mutta ratsuna se on sen verran nopealiikkeinen, ettei aivan aloittelijoita kannata kyytiin päästää. Sievä on herkkä ja se reagoi ratsastajansa apuihin nopeasti ja joskus hieman turhankin suuresti. Valmistelut ovat kaiken A ja O, jos meinaa pitää Sievän rentona ja ratsastuksen harmonisen näköisenä. Kouluradalla tämä tamma ei ole ihan helpoimmasta päästä, sillä ponilla on vilkas korvien väli ja se tykkäisi mennä hieman reippaammin eteenpäin, kuin perinteisessä kouluratsastuksessa olisi soveliasta. Käyntiohjelman tamma yleensä sipsuttaakin hitaassa ravissa, sillä Sievän saaminen kävelemään on ihan oma operaationsa, johon ei yleensä kouluradalla ole mahdollisuutta. Esteratsastus on selvästi paremmin Sievälle sopiva laji. Tammalla on rutkasti hyppyhaluja, mutta se on silti jaloistaan tarkka. Sievä on hyvin ketterä ja se on helppo kääntää tiukoissakin paikoissa. Jokusen pidätteenkin tamma saattaa matkan aikana kuunnella, kunhan ratsastaja ei koko rataa yritä mennä käsijarru päällä, vaan antaa ponin välillä edetäkin enemmän. Maastossa Sievä on melko villi. Se todella rakastaa laukkaamista! Yksin maastoillessa tamma on hieman leppoisampi, mutta kavereiden seurassa se kyllä pitää huolen siitä, ettei jää muista jälkeen.

Suku

Sievä on suvuton eli sille ei löydy sukua virtuaalimaailmasta.

Isä Sewellie oli siro B-poniori, jonka karva oli kauniin suklaanruskea. Päätä koristi vinoneliönmallinen tähti ja ori näyttikin silkkisten jouhiensa ansiosta aina hyvin huolitellulta. Sewellie oli hyväluontoinen ja kilpailupaikoillakin aina erittäin hyvin käyttäytyvä ori. Radalla se kuitenkin syttyi ja oli pelkkää tulta ja tappuraa. Oriin vahvuus oli sen erittäin nopeat lähdöt, joissa kokemattomilla jockeyilla oli jopa ongelmia pysyä menossa mukana. Usein ori johti koko kilpailun lähdöstä maaliin saakka, sillä johtopaikalle päästyään se ei hevillä luovuttanut. Ori teki pitkän uran laukkakilpailuissa ja siitä tuli myös suosittu siitosori. Sewellien jälkeläisistä nousi runsaasti menestyneitä laukkaponeja, joten suosio oli varsin aiheellistakin. Nopeuden lisäksi ori jätti eteenpäin hyvää luonnettaan, joten moni sen jälkeläisistä toimi hyvin myös perinteisissä ratsastuksen lajeissa.

Isänisä Savage oli punarautias piirtopäinen pikkuori, joka oli suorastaan syntynyt laukkaponiksi. Savage tuli tunnetuksi erityisesti taistelutahdostaan, sillä pitkienkin kilpailuiden jälkeen se pystyi aina maalisuoralla puristamaan vielä hiukan lisää vauhtia jalkoihinsa. 134 senttiä korkea poni menestyikin laukkaurallaan hyvin ja se oli usein kärjessä arvostetuissa ja kovatasoisissakin lähdöissä. Luonteeltaan ori oli tyyni ja omanarvonsa tunteva. Se ei turhia sählännyt, vaan keskittyi omaan tekemiseensä ja säästi voimansa kilpailuun. Siitosoriina Savage ei ollut aivan kärkikastia, vaan se jätti jälkeläisiinsä melko vaihtelevaa laatua. Joukosta nousi kuitenkin myös muutamia aikansa parhaimpia laukkaponeja Yhdysvalloissa.
Isänemä Romantica polveutui näyttelyissä menestyneistä sukulinjoista, mutta kohtalon oikusta tamma itse päätyi ponilaukkoja harrastavaan kotiin. Ruunikonkimo, pyöreärakenteinen tamma ei ehkä näyttänyt laukkaponilta, mutta se pinkoi laukkaradalla kuin lentävä lihapulla. Piiritasolla Romantica pärjäsi paremmin kuin hyvin, mutta kovatasoisemmissa lähdöissä se jäi yleensä keskikastiin. Tamma varsoi ensikerran 8-vuotiaana ja sen jälkeen lähes joka vuosi. Ponin jälkikasvusta löytyi menestyjiä niin laukkaradoilla kuin näyttelykehissäkin ja yksi sen tyttäristä menestyi erinomaisesti myös estekilpailuissa. Romantica jäikin historiaan monipuolisena periyttäjänä eikä niinkään menestyneenä laukkaponina.

Emä Happy Allison oli todellakin nimensä veroinen "iloinen Allison". Tamma oli aina menossa pää viidentenä jalkana joka paikkaan, eikä koskaan oikein malttanut seistä aloillaan. Laukkaradalla se ei toki haitannutkaan, joskin pitkät matkat eivät tälle hätähousulle sopineet. Sen sijaan sprinteillä Allison oli lähes voittamaton ja se haalikin Yhdysvaltojen kaikkien tärkeimpien sprinttikilpailuiden palkintopokaalit omiin nimiinsä. Tamma jäi eläkkeelle laukkaponin hommista 9-vuotiaana, jolloin se siirtyi siitoskäyttöön. Tamma ei kuitenkaan tiinehtynyt helposti, joten loppujen lopuksi se varsoi vain kerran. Kun siitostamman ura ei oikein lähtenyt käyntiin, siirtyi vilkas tamma esteponiksi. Allison osoittautui ketteräksi ja tarkaksi hyppääjäksi, jolla ei ollut kapasiteettia ihan korkeimpiin poniluokkiin saakka, mutta joka pärjäsi loistavasti pienemmissä aikaratsastusluokissa.

Emänisä No Stress sai nimensä uskomattoman lungin luonteensa takia. Oriille kävi kaikki, se viihtyi kaikkialla, eikä tuntunut stressaavan yhtikäs mitään. Ruutia oriista kyllä löytyi, sitä todistivat sen useat voitot tasokkaissa laukkakilpailulähdöissä, mutta muutoin poni oli kyllä hyvin leppoisa tapaus. Ori oli ulkonäöltään hyvin tavallinen kimo ja melko pienikin vielä 131 sentin säkäkorkeudellaan. Melko mitätön ulkomuoto taisikin karkoittaa useat tammanomistajat, joten hyvästä kilpailumenestyksestään huolimatta ori ei koskaan noussut kovin suosituksi jalostusoriiksi. Se oli sääli, sillä sen pienestä jälkeläismäärästä löytyi useita menestyneitä laukkaponeja. 12-vuotiaana poni ruunattiin ja se vietti loppuikänsä lastenratsuna.
Emänemä Special Love oli vilkas, ruunikko piirtopää. Tamma oli usean sukupolven laukkaponi ja sen huomasi: se oli nimittäin sellainen höyrypää, että kokeneemmillakin käsittelijöillä oli tekemistä sen kanssa! Mutta nopeutta ja voittohaluja tammalla oli vaikka muille jakaa, ja se juoksikin omistajilleen kelpo tilin laukkakilpailuista. Mikään kovin varma menestyjä se ei kuitenkaan ollut, sillä joskus ponin kilpailu meni niskuroinnin takia piloille. Tammaa juoksutettiin kuitenkin useita vuosia ja menestystäkin aina välillä tuli. Siitokseen siirryttyä, tammalle valittiin sulhasia erityisesti luonteen perusteella. Sen jälkeläiset perivät kuitenkin melko vahvasti emänsä luonteen, eikä kaikista saatu koulittua edes kohtalaisia ratsuja.

Jälkeläiset
t. French Special MPB, i. Urus de Fondeler GA x

Kilpailut

Päiväkirja & valmennukset