Draycott Savanne

Luonne

Yleisesti Savanne on vilkas ja utelias tamma, joka on aina pää viidentenä jalkana paahtamassa menemään. Tamma on kuitenkin kiltti ja hyväntahtoinen, mutta se ei aina touhutessaan muista väistää ihmistä ja saattaa siksi tahtomattaan astua hoitajansa varpaille tai liiskata tämän seinää vasten. Savannen kanssa pitääkin pitää silmät auki, jotta ehtii joko hakea tamman kuulolle tai ehtii ainakin pois ponin alta. Hoitotoimenpiteisiin itseensä, oli kyse sitten satuloinnista tai vaikkapa rokotuksesta, Savanne suhtautuu neutraalisti, mutta paikoillaan seisominen ei vain ole tamman vahvuuksia.

Ratsastaessa Savanne ajattelee erittäin vahvasti eteenpäin. Tamma osaa olla hieman kovasuinen sille päälle sattuaessaan, mutta vetokilpailuun sen kanssa ei kannata ryhtyä, koska sillä yleensä vain saa ponin vauhdin kasvamaan entisestään. Sileäntyöskentelyyn Savannea on joskus hieman vaikea motivoida, varsinkin jos kyse on käyntityöskentelystä tai muusta sipsuttelusta. Sen sijaan laukassa poni työskentelee mielellään sileälläkin ja se onkin tamman paras askellaji. Hyppääminen on ehdottomasti Savannen mieleen. Kapasiteettia pikkuponilta todellakin löytyy, eikä sydäntä ja halua hyppäämiseen puutu. Tamma tekee esteradalla aina täysillä töitä. Pienille esteille poni saattaa ryntäillä, mutta isommilla se malttaa paremmin.

Suku

Savanne on suvuton eli sillä ei ole sukua virtuaalimaailmassa.

Isä Draycott Winston oli kasvattajan lottovoitto: se oli sopivan kokoinen ratsuponiksi, hyvärakenteinen näyttelykehiin ja vieläpä sopivan luonteinen lastenratsuksi. Ja kuin kirsikkana kakun päällä, kantoi ori voikko-geeniä. Draycott Winston jäikin welshpiirien mieleen monipuolisena oriina, sillä ponilla on tuloksia näyttelymenestyksen lisäksi sekä kansallisista estekilpailuista että koulukentiltä.

Isänisä Sunchaos Wincent oli aikansa siitosmatador: ori oli erityisen komea ja hyväsukuinen, minkä lisäksi se keräsi mainetta niin näyttelyissä kuin poniratsastajan kanssa esteradoillakin. Poni sai valtavasti jälkeläisiä, joskin hyvin kirjavan tammamateriaalin takia myös jälkeläisten laatu vaihteli. Silti Wincentiä pidetään yleisesti edelleen laatuperiyttäjänä.
Isänemä Oakbarn Nalee oli voikko, 132-sentin korkuinen pikkutamma, joka teki leipätyönään tunteja ratsastuskoululla. Hyväluonteinen ja kiltti tamma oli suosittu tuntiponi, joka myös hyppäsi näppärästi ja toi kokemattomammankin kuskin esteradalta maaliin. Vanhoilla päivillään tämä kultainen tamma varsoi pari varsaa hyvistä oreista ja sai viettää onnellista ponin elämää laitumella.

Emä Draycott Saidie syntyi epäonnisten tähtien alla. Tamman emä kuoli varsomiseen ja varsakin kävi kuoleman porteilla ennen kuin sen elämä ehti kunnolla alkaakaan. Loppujen lopuksi Saidie kuitenkin selvisi aikuisikään, mutta jatkuvat loukkaantumiset piinasivat sitä. Virallisiin kirjoihin ja kansiin ei jäänytkään juuri merkintöjä tammasta, sillä se vietti suurimman osan elämästään kotitallillaan sairaslomaillen.

Emänisä Kenmore Alric oli raudikko piirtopää, jonka luonne olisi voinut olla parempi. Ori oli kuitenkin hyvärakenteinen ja tykkäsi esiintyä, joten näyttelytuomarit pitivät siitä kovasti. Näyttelymenestyksensä ansiosta poni oli myös kysytty siitosoriina ja se jätti aika paljon jälkeläisiä Walesin alueelle. Onneksi poni ei periyttänyt luonnettaan kovinkaan vahvasti, joten sen jälkeläisissä oli useita lastenratsuiksikin sopivia poneja.
Emänemä Draycott Sarahii ei ollut näyttelykehien kuningatar, sillä tamma oli luonteeltaan melko arka, eikä oikein viihtynyt huomion keskipisteenä. Rakenteeltaan tamma ei ollut yhtään hullumpi, ehkä hieman pitkärunkoinen, mutta muutoin melko korrekti. Kotioloissa poni liikkui hienosti, mutta vieraissa paikoissa sen liikkeistä katosi lennokkuus täysin. Sarahii toimikin lähinnä siitosponina ja useat sen jälkeläiset menestyivätkin emäänsä paremmin.

Jälkeläiset
o. Shahnameh MPB, i. Sayad al Abyad

Kilpailut

Päiväkirja & valmennukset