JUKSULA

Esittely

Juksula, nimestään huolimatta, sijaitsee Etelä-Saksassa Kirchenhoff Ziegesbrunnen-nimisen kylän lähellä, aivan miljoonakaupunki Münchenin tuntumassa. Seutu on rauhallista ja hyvin idyllistä; miltä kuulostaisi ratsastaa raikkaassa aamuauringossa rauhallisen kylän läpi leipomoon, tervehtiä ja ehkä hieman rupatellakin jokaisen vastaantulijan kanssa ja ratsastaa sitten kotiin syömään uunituoreita brötcheneitä (pieniä sämpylöitä)? Juksula on remontoitu vanhasta maatilasta ja sijaitsee rinteellä, hieman kylää ylempänä. Kylään on matkaa vain muutama kilometri mukavia hiekkateitä pitkin. Ilmasto Juksulan alueella on leuto. Talvisin tulee lähinnä vettä lumen sijaan ja kesällä hellerajaa kutitellaan lähes päivittäin.

Talli

Ulkonäöltään talli on kuin kopio päärakennuksesta ja ulkoa ainoa erotus onkin leveämmät ja isommat ovet, sekä ikkunaton yläkerta. Sisältä talli ei kuitenkaan näytä lainkaan vanhanaikaiselta. Talli on muodoltaan L:n mallinen ja karsinat on jaettu kahteen "osastoon". Karsinoita on tarvittava määrä ja kaikissa karsinoissa on kalteroitu ikkuna ulos, käännettävä ja irroitettava ruokakuppi, automaattivesikuppi ja suolakiviteline. Alusena tilavissa karsinoissa käytetään olkia. Karsinoiden käytävien puoleinen seinä on osittain kaleteria ja karsinan oven yläosassa on aukko niin että hevoset saavat päänsä käytävälle. Karsinoiden ovissa on ulkopuolella loimiteline ja koukku riimulle. Käytävä on leveä ja siinä on mahdollista hoitaa hevonen naruihin kiinnitettynä.

Pesukarsinoita tallista löytyy kaksi ja niihin hevosen saa kytkettyä ketjuin molemmin puolin. Pesukarsinoita vastapäätä on pienehkö kuivaushuone, jossa loimet ja suojat saavat rauhassa kuivua. Tarpeettomat loimet säilytetään myös kuivaushuoneessa ja lämmin huone on myös tallikissan suosiossa. Kuivaushuoneen vieressä on rehuvarasto, jossa säilytetään rehuja ja mm. talikoita ja kottikärryjä. Rehuvarastosta on portaat heinävintille, josta heinät ja oljet voidaan tiputtaa luukun kautta suoraan talliin. Pesukarsinoiden vieressä on varustehuone. Varustehuoneessa säilytetään kaikki varusteet omissa telineissään. Hevosten nimikoiduille harjaämpäreille on varattu oma hylly varustehuoneesta. Varustehuoneessa on myös tallin henkilökunnalle varattuja vaatekaappeja, pari nojatuolia ja vanha jääkaappi.

Lantala on tallin takana. Lisää heinää ja olkia on pienen matkan päässä olevassa ladossa.

Tarhoja on riittävästi. Ne ovat kaikki suuria ja ruohopohjaisia - laitumia ei siis tarvita erikseen vaan hevosemme ovat periaatteessa vuoden ympäri laitumella. Tarhat on aidattu puuaidoin ja vahvistettu tarvittaessa sähkölangoin. Hevosemme tarhailevat 3-4 hevosen ryhmissä (tammat) tai pareittain tai yksin (oriit).

Ratsastusmahdollisuudet

Juksulasta löytyy suuri hiekkakenttä. Kenttä on aidattu tarhojen tapaan puuaidalla, jota ei ole viitsitty maalata. Valkoiset aidat eivät edes sopisi tähän vanhanaikaiseen ympäristöön. Kentän vieressä on soma pieni katos, jossa säilytetään puomeja ja estetolppia. Estekalustomme on laadukas ja monipuolinen. Tallin takaa löytyy myös kenttää pienempi maneesi. Maneesin pohja on hiekan ja turpeen kuohkeaa sekoitusta, eikä se pöllyä kuivanakaan.

Juksulalla on myös oma maastoesterata. Maastoesteratamme riittää vaativaankin makuun ja se on osittain myös muokattavissa, sillä vaihtelu virkistää. Myös maastoja tallin ympäristöstä löytyy aina reippaista laukkamaastoista rauhallisempiin kävelylenkkeihin. Metsäreittejä alueella on tyypilliseen saksalaiseen tapaan niukasti, mutta monipuolisia peltomaastoja, idyllisiä kylänraitteja ja suoraa hiekkabaanaa sen sijaan löytyy valittavaksi asti ja sen verran löytyy metsääkin, että hevoset sellaiseenkin ympäristöön tottuvat.




Päärakennus ja pihapiiri

Juksulan päärakennus on rauhallinen, perinteinen saksalainen maalaistalo. Kaksikerroksinen talo on hyvässä kunnossa ja remontoinnista huolimatta se on säilyttänyt vanhanaikaisen ulkoasunsa. Talon huoneet ovat ehkä hieman pieniä ja matalia nykymittapuun mukaan, mutta viihtyisiä ja useiden ikkunoiden ansiosta valoisia. Kylpyhuoneiden, keittiön, ruokasalin ja olohuoneen lisäksi talosta löytyy kolme viihtyisää makuuhuonetta yläkerrasta. Päärakennuksen vieressä oleva, vanha kiviaitta on remontoitu autotalliksi, jonne mahtuu maasturin lisäksi hevosrekka ja hevostraileri. Pihapiiri on kauniisti laitettu ja sitä hoitamaan onkin palkattu oma puutarhuri, joka asuu kylässä. Kukkaistutukset, pensaat ja puut tekevät pihasta viihtyisän ja puiden varjossa onkin mukava istuskella lämpimänä kesäiltana.

Henkilökunta

Tallin diktaattorina toimii nelikymppinen Nina "Nintsu" Rentel. Hän on todellinen pitkänlinjan hevosihminen. Hänen vanhemmillaan oli Suomessa ratsastuskoulu ja siten Nintsu oppi ratsastamaan jo ennen kuin edes käveli kunnolla. Nintsu muutti nuorena tyttönä, jo ennen Juksulan perustamista, Saksaan työskentelemään erilaisilla ratsastustalleilla. Hän rakastui sattumalta rikkaaseen formulakuskiin Michael Renteliin ja he menivät pian naimisiin. Avioliitosta ei kuitenkaan tullut lopulta mitään, joten he erosivat ja loistavan avioehdon takia nuoresta suomalaisnaisesta tuli yhtäkkiä multimiljonääri.

Siispä ei muuta kuin takaisin Suomeen ja tallia perustamaan. Sittemmin Nintsu on muuttanut takaisin Saksaan ja keskittyy nykyään kilparatsastukseen. Ratsastajana Nintsu on yhdistelmä huolellisuutta ja rämäpäisyyttä. Hän rakastaa vauhdikkaita maastolaukkoja mutta ei koskaan sano "ei" hikiselle koulutreenille, vaan voi hioa liikkeiden yksityiskohtia kerta toisensa perään. Työnantajana Nintsu on tiukka ja tarkka; hän vaatii, että asiat tehdään kuten hän haluaa ja mitä suurinta huolellisuutta noudattaen. Kovin reiluksi pomoksi häntä ei ehkä voi sanoa, sillä pahalla tuulella ollessaan hän voi sanoa varsin suoraan ja jopa ilkeästi mielipiteensä. Alaisissaan omavaltainen omistajatar aiheuttaa pelkoa, mutta toisaalta rikkaana naisena Nintsu osaa olla myös antelias.

Juksulan tallimestari on pitkänlinjan hevosmies Tobias Wesser, joka on ehkä ainoa, joka uskaltaa välillä sanoa Nintsulle vastaan. Kuusikymppinen, hieman harmaantunut mies on erityisen taitava hevostenkäsittelijä ja kaikki vaikeimmat hevoset annetaankin yleensä hänen hoiviinsa. Nuoruuden vuosinaan Wesser (älkööt kukaan erehtykö kutsumaan häntä etunimellä!) on ollut Saksassa varsin tunnetu ja menestys kenttäratsastaja. Nykyään Wesser ei enää hevosen selkään nouse kipeän selkänsä takia. Wesserin tärkein tehtävä tallilla on pitää kaikki käynnissä niin, että Nintsu voi keskittyä täysillä hevosten treenaamiseen ja kilpailemiseen. Juksula ei varmasti pysyisi pystyssä ilman Wesseriä, mitä Nintsu ei tietenkään suostu ääneen myöntämään.

Tallimestarista tallin hierarkiassa seuraavana on ratsuttajien johtaja, Nintsun tavoin nelikymppinen Johanna "Jo" Mikkola. Tämä vaalea suomalaisnainen aloitti Juksulassa jo Suomessa, aluksi vain satunnaisesti hevosten liikutuksessa avittaen. Vuosien kuluessa Jo'sta tuli Nintsulle aina vain entistä tärkeämpi niin ystävänä kuin ratsuttajanakin. Jo'n tärkein työ Juksulassa on koordinoida hevosten liikutukset ja nuorten hevosten koulutukset. Nintsu ilmoittaa hänelle mitkä hevoset Nintsu aikoo minäkin päivänä ratsastaa tai viedä kilpailuihin ja Jo huolehtii siitä, että loputkin hevoset tulevat liikutettua. Kerta kaikkiaan korvaamaton apu!

Nintsun, Wesserin ja Jo'n lisäksi Juksulassa työskentelee pitkä liuta hevosenhoitajia. Heidän ensisijainen tehtävänsä on huolehtia hevosten ruokinnasta, tarhailusta ja muusta hyvinvoinnista sekä tallin siisteydestä. Tarvittaessa he myös osallistuvat hevosten liikutukseen. Jo'n apuna ratsutuksessa ja hevosten koulutuksessa on myös joukko raudan kovia ratsastuksen ammattilaisia.

Historia

Juksula perustettiin 28.11.2006 päähänpistona. Aluksi nimi oli Nintsun yksityiset ja tallissa seisoi neljä reaalissa ikääntyvää hevosta. Talli oli vain yksisivuinen ja suurin aktiivisuus oli hevosten kilpailuttaminen sekalaisesti vähän joka lajissa. Kilpailuja tai yksityistenmajoittamista ei tuohon aikaan meillä harrastettu. Nintsun yksityisten ulkoasu oli ensimmäinen Nintsun itsetekemä ulkoasu - ja siltä vaaleanpunasininen ulkoasu näyttikin... Toukokuussa 2007 nimi Nintsun yksityiset alkoi pahasti nyppiä. Parin illan pohdinnan ja pikaisen mesegallupin jälkeen nimeksi tuli Juksula. Nimeen liitettiin kohtalaisen pienen hevosmäärän takia pientalli-etuliite. Uuden nimen myötä piti saada myös uusi ulkoasu, niinpä Nintsu pyöräytti varsin luotaantyöntävän pastellinsinisen ulkoasun, jonka koodasi SD. Hevosmäärä yli tuplaantui, eli tallissa kopsutteli kaksitoista hevosta, joista peräti seitsemän oli yksityisiä. Samalla ikääntyminen vaihtui VAI:ksi ja ensimmäinen kasvatti syntyi (rotu fwb).

Alkuvuodesta 2008 talli alkoi tuntua aivan liian pieneltä. Kaikki yksityiset potkittiin pellolle ja talli täytettiin omilla hevosilla, sekä paikkojen määrä nostetiin viiteentoista. Hevosten kisaaminen lisääntyi ja myös tallin oma kilpailutoiminta aloitettiin. Ensimmäiset kilpailut pidettiinkin 30.03.2008. Vasta maaliskuussa 2009 tehtiin päätös hankkia hieman vähemmän kammottava ulkoasu. Namusetä pyöräytti aivan ihanan sinivalkoisen ulkoasun, jonka koodasi Sakkura. Ulkoasu osoittautui kuitenkin yllättävän hankalaksi koodata ja se saatiinkin toimimaan vain tietyillä Firefoxin resoilla. Nintsu ei tapansa mukaan moisesta välittänyt, pääasia että ulkoasu toimi hänellä itsellään ja hän piti siitä. Ulkoasunvaihdoksen yhteydessä hevosten ikääntyminen muuttui VARL:ksi ja samalla yksityis- ja hoitajatoiminta lopetettiin. Pientalli Juksulan versiossa 3.0 oli hevosia parisenkymmentä.

Vuoden 2010 alussa VRL:n taukoillessa Nintsu vihdoin heräsi ja päätti etsiä sivuille toimivan ulkoasun. Lopulta ht.netistä löytyi Eerika K:lta harmaansävyinen ulkoasu. Juksula versio 4.0 poikkesi hyvin paljon muista Juksulan versioista. Juksula nimittäin muutti Suomesta Saksaan, päätti keskittyä enemmän kenttätrakehnereihin ja sai ensimmäistä kertaa historiassaan harmaan ulkoasun. Lisäksi pientalli-etuliite jätettiin vihdoinkin pois: 35:n hevosen tallia tuskin saattoi enää edes vitsillä kutsua pientalliksi.

Virtuaalisen ratsastajainliiton palatessa vuonna 2011, syttyi Juksula oikein kunnon toimintaan alkuvuonna VRL:än innoittamana. Kilpailuita järjestettiin paljon, hevoset kilpailivat ahkerasti melkeimpä joka lajissa ja hevosmääräkin nousi pitkälle yli viidenkymmenen. Kasvatteja syntyi useita, pääasiassa kenttätrakehnereja. Suurin osa kasvateista jäi kotiin, mutta muutamat löysivät tiensä maailmallekin. Juksula eli todellista kulta-aikaa aina syksyyn 2011 saakka. Silloin omistajan oma IRL-elämä muuttui sen verran radikaalisti, että virtuaalitalli-parka unohtui ja jäi satunnaispäivittelyjen varaan.

Freewebsillä oli ikävä yllätys Nintsulle, kun hän päätti ottaa itseään Juksulan osalta niskasta kiinni joskus vuoden 2012 kevätkesällä. Webs ei antanutkaan enää kirjautua Juksulan tunnukselle ja tarkempi sivujen syynäys kertoikin, että HTML-puoli on suljettu. Suljettu?! Mihin ihmeeseen kuudenkymmenen hevosen talliksi paisunut virtuaalirakennelma pitäisi nyt sitten siirtää? Kesä meni vaihtoehtoja pohtiessa, lopettaminenkin kävi mielessä. Syksyllä löytyi viuhka.fi, jonne Nintsu laittoi hakemuksen sivutilasta. Lopulta sivutila myönnettiin ja tallin siirto uuteen sivutilaan alkoi. Alkutalvesta IRL-elämää ravisteltiin taas oikein urakalla ja virtuaalihevostelu jäi hetkeksi. Vuosi 2012, Juksulan kuudes vuosi, ei siis ollut kovin kehuttava omistajalleen niin rakkaalle virtuaalitallille.

Vuodesta 2013, Juksulan seitsemännestä vuodesta, tuli aktiivisempi kuin taukoillessa kuluneesta kuudennesta. Alkuvuodesta, tarkemmin sanottuna tammikuun lopussa, saatiin kaikki muut sivut, hevosia lukuunottamatta, siirrettyä viuhkaan ja tallin oma kilpailutoiminta polkaistiin taas käyntiin. Viuhka.net osoittautui loistavaksi sivutila valinnaksi ja kaikki toimi kuin rasvattu. Trakehnerkasvatus kukoisti (ainakin vaaleanpunaisin silmälasein katsottuna) ja kasvatteja saatiin jokunen kappale maailmallekin. Omat hevoset keräsivät menestystä kilpailuista ja muutamalle hevoselle saatiin laatuarvostelupalkinnotkin hommattua. Nintsu innostui vuoden aikana myös laukka-arabeista ja aprillipäivänä talliin astelikin seitsemän venäjänarabia laukkakäyttöön. Loppuvuodesta viuhka.netin ylläpidolta tuli ilmoitus sivutilan lakkauttamisesta, joten talli jäi jälleen ilman omaa paikkaa.

Vaikka Nintsu on harrastanut virtuaalihevosia jo 2000-luvun alusta saakka, ei hänellä ollut ollut omaa domainia vielä koskaan. Vuoden 2014 hän aloitti hankkimalla itselleen myöhästyneeksi joululahjaksi oman domainin, keppis.netin, jonne Juksulakin siirtyi. Siirron aikana tallin hevoskantaan tehtiin melko rajuja leikkauksia ja erityisesti kenttätrakehnerien määrä tipahti rajusti, kun virallinen trakehnerkasvatus lopetettiin. Hevosten sivuja korjailtiin ja muuteltiin ja tallin tekstit uusittiin kokonaan. Loppujen lopuksi vuoden 2014, Juksulan kahdeksannen toimintavuoden, kasvatti- ja kilpailusaldo kasvoi oikein mukavaksi ja talli porskuttikin ahkerasti eteenpäin kohti yhdeksättä toimintavuottaan.

Vuosi 2015 ei alkanut Juksulassa kovin aktiivisissa merkeissä. Nintsun muut virtuaaliprojektit ja IRL-elämän opiskelukiireet verottivat Juksulalle annettua aikaa ja työpanosta. Kesän aikana meno hieman parani ja tallilla järjestettiin useammatkin isot kutsuryppäät este-, koulu- ja kenttäratsastuksen saralla. Loppukesästä Nintsu sai vihdoin ikuisuusprojektiksi muodostuneen hevoslistauksen tehtyä. Vuoden 2015 aikana hevoset siirrettiin kilpailutettaviksi vain porrastetuissa kilpailuissa, mikä helpotti huomattavasti hevoslauman kilpailutusta.

Hyvä tahti Juksulan kanssa jatkui läpi tallin kymmennennen toimintavuoden 2016. Uusia hevosia hankittiin, uusia kasvatteja syntyi ja vanhimpia hevosia saateltiin ikivihreille niityille. Hevosemme pärjäsivät hienosti laatuarvosteluissa ja muutama pokasi kantakirjapalkinnonkin itselleen. Mitään suurta 10-vuotissynttärijuhlaa ei järjestetty, vaan Nintsu juhli marraskuussa itsekseen ruudun toisella puolen suklaalevyn ja limpparin kera. Ilahduttavaa vuoden 2016 aikana oli huomata, että muutamia (iki)vanhoja, maailmalle kadonneita Juksulan kasvatteja pulpahti pinnalle useamman kerran vuoden mittaan niin muiden harrastajien kasvattamien hevosten suvuissa kuin ihan omina yksilöinäänkin! Paras palkinto kasvattajalle on löytää kasvattinsa jonkun muun kasvattaman hevosen suvusta - mitä kauempaa sen parempi!

Alkuvuosi 2017, tai oikeastaan vuoden ensimmäisen viisi kuukautta, oli sekä Juksulan että Nintsun muiden virtuaaliprojektien kannalta erittäin huono. Onneksi virtuaalihevoset eivät kärsi heitteillejätöstä! Kun kevään kiireet sitten helpottivat, alkoikin melkoinen myllerrys tallin hevoskannassa. Pitkään aikaan ei Juksulaan ole ostettu niin paljoa uutta verta yhdellä kertaa! Erityisesti Nintsu keskittyi ostamaan sopivia puolisoita Juksulan omia trakehnerlinjoja edustaville trakehnereille sekä täysverisiä, jotka sopivat useamman Nintsun virtuaaliprojektin jalostusohjelmaan. Kesällä 2017 sandi koodasi Virtuaalisen laukkaurheilukeskuksen, jonka ansiosta Juksulan muutaman vuoden uinunut laukkaharrastus nousi taas ylös kuolleista - tällä kertaa suurempana kuin koskaan. Englantilaisia ja arabialaisia t ysverisiä, british spotted poneja, kerrybogeja, konikeja... Pakko tosin myöntää, että mitään ihmeellistä menestystä ei tallin laukkahevoset ja -ponit vuoden aikana keränneet mutta ainakin oli hauskaa!

Nintsun laukkainnostus ei ottanut laantuakseen, joten vuonna 2018 Juksulassa järjestettiin tallin ensimmäiset ponilaukkakilpailut heti tammikuussa ja alkuvuosi oli Juksulassa muutenkin varsin kiireinen ja aikaansaava. Toukokuussa sille tulikin sitten stoppi muiden kiireiden takia. Hevosten kilpailutus porrastetuissa kilpailuissa onnistui ja muutama valmiiksi laatuarvosteluvalmis hevonen pääsi käväisemään laatuarvostelussa, mutta muutoin talli oli loppuvuoden 2018 käytännössä hiljaiselolla.

Juksulan kolmannestatoista toimintavuodesta eli vuodesta 2019 ei juuri jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Muutamia uusia hevosia saapui pitkin vuotta ja varsinkin Juksulan täysveripuoli sai useampiakin vahvistuksia. Hevoset kilpailivat hitaaseen tahtiin porrastetuissa kilpailuissa, mutta laatuarvostelureissut olivat täysin jäissä paria kantakirjattua hevosyksilöä lukuun ottamatta. Loppuvuodesta 2019 innostuttiin järjestämään parit jaosten alaiset kilpailut, mutta aika miinukselle tallin toiminta tänä vuonna jäi.


Tekijänoikeudet

ulkoasu © Pilvimarja 2008 / muikkunen
kuva © Pixabay