Salsatime MPB

ERJ-I, VWY-III

© VRL-11523

Salsatime MPB eli Salli
s. CAS36, 22v* (s. 08.01.2015, 4v 08.01.2015)
welsh part bred -tamma (50% welsh, NWR-kelp.), VH15-023-0044
vaaleanrautias, 131cm, kasv. Moana part breds, NZ
om. Moana part breds Nintsu VRL-01851, NZ
estepainotteinen, heB/90cm, harraste
* ikääntynyt suoraan 4-vuotiaaksi, sen jälkeen CAS

Luonne

Yleisesti meidän pikku-Sallimme on jotenkin hurjan herttainen poni. Se on vähän ilkikurinen ja kuriton, mutta silti niin suloinen ja herttainen! Hoitaessa Salli on useimmiten ihan kiltti. Se ei pure eikä potki tai yritä muuten tarkoituksella vahingoittaa hoitajaansa. Tammalla on kuitenkin tapana liikuskella karsinassa nurkkia haistellen ja käytävälle kuikuillen, joten hoitajakin saa vähän liikuntaa seuratessaan ponia. Sallia ei kannata erehtyä laittamaan karsinassa kiinni, sillä silloin tamman liikkuvuus kasvaa potenssiin sata ja hoitamisesta tulee aikalailla mahdoton operaatio. Kavioiden puhdistuksen kanssa on vähän niin ja näin. Yleensä tamma nostaa jalkansa pienestä pyynnöstä ylös, mutta se ylhäällä pitäminen onkin sitten vaikeaa. Joskus hoitaja saa roikkua kaksin käsin jalassa kiinni, kun poni loikkii kolmijalkaisena pitkin karsinaa ja yrittää vapauttaa jalkansa. Satuloidessa Salli pyörii kuin väkkärä, eikä hoitajan auta kuin opetella vauhtisatulointia. Suitsien laittaminen onnistuu hieman helpommin, kunhan hoitaja ei jää liian kauaksi aikaa räpläilemään remmejä.

Ratsastaessa Salli on niin Poni kuin poni vain voi olla. Tamma on itsepäinen veijari, joka kipittää lyhyillä jaloillaan niin kovaa kuin vain pääsee. Tuntuu kuin Sallilla olisi neljän jalan sijaan mahansa alla ainakin kahdeksan jalkaa! Salli ei tee mitään (varsinkaan hidasta) jos sen ei ole ihan pakko, joten ratsastaja saa todellakin olla napakka jos mielii saada tämän neidin kuuntelemaan ja avuille. Ratsastajan kannattaa myös varautua pukkihyppyihin. On meinaan sen verran tehokas katapulttiefekti meidän neidillä, että niissä loikissa ei ihan kuka tahansa pysykään... Täysin mahdoton ratsu ei Salli tietenkään ole, eihän se muuten kelpaisi kuin pihankoristeeksi. Koulukiemuroita tamma vääntää aina silloin tällöin ihan mielelläänkin (myönnetään, aika harvinaista...) ja esteet ylittyvät ponilta innokkaasti korvat hörössä ehkä kahtena hyppykertana kolmesta. Maastoon Salli lähtee helposti ilman hevoskaveriakin - se ei tosin ole ihan varmaa, ettei Salli jättäisi ratsastajaansa keskelle metsää ja palaisi tallille itsekseen. Maastossa kun pitää Sallin mielestä vähän jumppailla muun muassa kiitolaukan ja jättipukkien muodossa!

Suku

Sallilla on sukua 1 polvi virtuaalimaailmassa.

Isä Labihb al Khaled on temperamenttisen taistelijaluonteen omaava arabiori, joka polveutuu laukkasuvusta, mutta on itse päätynyt kenttähevoseksi. Tämän oriin kanssa ei ihminen pääse helpolla, mutta jos oriin kunnioituksen voittaa puolelleen, on sitä saanut itselleen mitä upeimmam kumppanin. Lassi on väriltään ruunikonkimo ja sillä on säkäkorkeutta 152 sentin verran. Ori on kilpaillut menestyksekkäästi este-, koulu- ja kenttäkilpailuissa.

Isänisä Ibn Probat oli ryhdikäs arabiori, joka vaikutti suuren egonsa takia paljon todellista kokoaan suuremmalta hevoselta. Ibn Probatilla oli nimittäin korkeutta vain 149 senttiä. Väriltään ori oli ruunikonkimo. Ibn Probat oli loistava laukkahevonen, joka pärjäsi erityisesti pitkien matkojen aavikkolaukoissa Saudi-Arabiassa. Luonteeltaan ori ei ollut helpoimmasta päästä, mutta se oli valmis antamaan kaikkensa voiton eteen, joten kilpailuissa oriin taistelutahdosta oli vain hyötyä.
Isänisäisä Probat syntyi Venäjällä mutta se myytiin Lähi-itään jo maitovarsana. Probat jäi omistajansa harmiksi ponikokoiseksi, sillä oriin korkeudeksi mitattiin viisivuotiaana 147 senttiä. Väriltään ori oli ruunikonkimo, jolla oli syntyessään leveä läsi ja neljä korkeaa sukkaa. Pienestä koostaan huolimatta Probat menestyi melkoisen mukavasi laukkakilpailuissa. Aivan kirkkaimpaan kärkeen ei ori koskaan päässyt, mutta paksun tilipussin se ehti laukkakilpailuista kerätä.
Isänisäemä Lydira tunnettiin kotimaassaan häijyn luonteensa takia. Tämä tamma ei todellakaan säästellyt hampaitaan mitä ihmisten käsittelyyn tuli! Luonteestaan huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, Lydira oli mahtava laukkahevonen. Se ei ikinä luovuttanut vaan laukkasi vaikka pää kainalossa maaliin voitosta taistellen. Laukkauran jälkeen pippurinen tamma siirrettiin siitokseen ja se osoittautui erinomaiseksi laukkaperiyttäjäksi jopa hieman huonompien isäoriisen kanssa paritettuna.

Isänemä Falima al Khaled oli kuvankaunis, rautiaankimo arabitamma. Se oli luonteeltaan hieman ujo ja herkkä, mutta kuitenkin erittäin hyväntahtoinen ja ystävällinen ihmisiä kohtaan. Laukkahevosena tamma ei juurikaan menestynyt. Se yritti kyllä aina parhaansa mutta todellinen kipinä juoksemiseen puuttui. Sen sijaan Falima al Khaled loisti koulutuksen jälkeen kouluradoilla. Vanhemmalla iällä tamma varsotettiin pari kertaa sukunsa takia laukkaoreilla, mutta kukaan tamman varsoista ei juossut mainittavasti.
Isänemäisä Kahleelin nimi sytyttää lampun kaikkien niiden päässä, jotka tietävät vähänkin arabilaukoista. Tämä punaruunikko, 155cm-korkuinen ori teki todellisen hattutempun ja nousi keskinkertaisesta laukkasuvusta aikansa laukkaratojen kuninkaaksi. Ori tuntui omana aikanaan täysin voittamattomalta ja se voittikin oikeastaan kaiken mitä pitkien matkojen arabilaukkuri voi vain voittaa. Kilpauran jälkeen Kahleelista tuli supersuosittujalostusori, mutta sen saavutukset periyttäjänä jäivät keskinkertaisiksi.
Isänemäemä Fada oli hermostunut pikkutamma, joka kärsi elämänsä aikana useista loukkaantumisista, eikä siksi koskaan päässyt kunnolla näyttämään taitojaan missään lajissa. Fada oli kuitenkin melkoisen lahjakas hyppääjä, ainakin mitä tuli tarhan aitojen yli hyppäämiseen. Tamma varsoi kuusi kertaa laukkaoreista, mutta sen varsat menestyivät lähinnä este- ja koulukilpailuissa. Fada oli väriltään rautiaankimo ja se oli 152 senttiä korkea.

Emä Tango Top Regis on suloinen häsläri, joka ei vapaaehtoisesti seiso sekuntiakaan aloillaan. Kananmuistin omaava Tango ei juurikaan loista kouluratsastuksessa, mutta se hyppää mielellään. Kilpailutuloksia Tangolla on kuitenkin helpoista luokista niin este- kuin kouluratsastuksenkin parista, joidenka lisäksi tamma on sijoittunut muutamia kertoja valjakkoajossa ja kenttäratsastuksessakin. Kilpailu-uransa Tango aloitti ponilaukkakilpailuista pärjäten kohtalaisesti nousten grade 3 -tasolle asti. Tango on kokoonsa nähden erittäin nopea, mutta sen ongelmaksi laukoissa muodostui kärsimättömyys. Tamma yritti heti päästä kärkeen ja väsytti itsensä helposti pidemmillä matkoilla. Salli on Tangon kolmas jälkeläinen.

Emänisä Maiko Adaptable Plough oli pienikokoinen ikiliikkuja, jonka keskittymiskyky oli varmaankin saatu ADHD:ta sairastavalta oravalta. Kimo ori oli oikea kotikasvatuksen tulos, jonka vanhemmilla ei ollut juurikaan kilpailumeriittejä. Ori itse hyväksyttiin kolmivuotiaana esitarkastuksessa ja se sai vuoden astutusluvan. Oriin kasvattaja ja silloinen omistaja käytti kasvattiaan muutamalle omalle tammalleen ja syksyn tullen ruunautti ja myi ponin. Ruuna koulutettiin ratsuksi ja se toimi sekalaisessa käytössä eräässä lapsiperheessä ollen niin opetus- kuin kilpaponikin. Kovin ihmeellistä menestystä ei ruuna saavuttanut, mutta vanhemmiten rauhoituttuaan se teki varsin mukiinmeneviä suorituksia esteradoilta aina 80cm korkeuksiin asti.
Emänisäisä Moon Steppin' Colorado syntyi Yhdysvalloissa Coloradossa pienelle maatilalle. Sen emä oli taloudessa lasten opetusponina ja ensiksi orivarsasta oli tarkoitus kasvattaa emänsä työn jatkaja. Maatila joutui kuitenkin talousvaikeuksiin ja myi kaikki "turhat" eläimensä pois. Niin nuori ori päätyi muutamien välikäsien kautta Iso-Britanniaan. Siellä oriin osti welshponeja harrastava nainen, joka opetti oriin ajolle. Hän kilpaili ponilla muutamissa valjakkoajokilpailuissa, mutta pääasiassa ori sai vain olla ja möllötellä kotitallilla muiden ponien kanssa. Omistaja käytti oritta muutamilla omilla tammoillaan, mutta muuten ori ei ollut siitoskäytössä. Ori lopetettiin 28-vuoden kunnioitettavassa iässä hammasvaivojen takia.
Emänisäemä Nikita Happy edusti welsh mountain -sektiota sukunsa ja pienen kokonsa takia, mutta tyypiltään tamma muistutti enemmän B-sektiota. 119cm korkuinen pikkutamma oli luonteeltaan varsamaisen utelias ja touhukas. Vaikka tamma olikin erittäin kiltti, ei se puuhakkaan luonteensa takia sopinut lapsille. Siksi se jäikin lähinnä ajoponiksi satunnaiseen sunnuntaiajeluun. Kärryjen edessä pikkuponi toimi hyvin, vaikka menohaluja löytyikin. Nikita ei polveudu kovin kummoisesta suvusta, mutta sen omistaja astutti tamman muutaman kerran omalla B-sektion oriillaan. Nikita jouduttiin lopettamaan kaviokuumeeseen 16-vuotiaana.

Emänemä Steep Tarkles oli oikein suloisen näköinen. Tammalla oli pitkät jouhet, vahvan punertavan ruskea karva, isot merkit ja herasilmät. Rakenteellisesti tamma ei kuitenkaan ollut kovin kummoinen, varsinkin neidin jalka-asennoissa oli sanomista. Tamman kasvattaja astutti tamman kerran omalla welsh B -oriillaan ja tuloksena oli seuraavana kesänä tammavarsa. Varsan vieroituksen jälkeen Steep Tarkles myytiin ja se päätyi muutaman lyhyemmän omistajajakson jälkeen isoon ratsastuskouluun. Tamman energinen luonne aiheutti aluksi hieman ongelmia, mutta kun tammalle löydettiin oikean tasoiset ratsastajat, alkoi tuntityöskentely sujua. Poni kilpaili tuntilaisten kanssa jonkin verran harjoitus- ja seurakilpailuissa ja varsinkin esteradoilla tamma väläytteli välillä hienojakin suorituksia.
Emänemäisä Sudden Yorik oli 127cm korkuinen welshori, joka edusti B-sektiota. Rautiaankimo ori polveutui yhdestä Walesin harvinaisimmista suvuista niin isänsä kuin emänsäkin puolelta ja oriista odotettiinkin kovaa periyttäjää. Varsana ja nuorena ori menestyi hyvin näyttelyissä, mutta kehityttyään aikuiseksi ei ori enää ollut niin poikkeuksellisen hieno. Ori sai hyviä arvosteluita aikuisenakin, mutta ei samanlaista hehkutusta kuin nuorempana. Jalostusoriinakin tulokset olivat lievä pettymys. Usealla oriin jälkeläisellä oli heikot jalat ja vaatimattomat liikkeet, vaikka monet hyppäsivätkin ihan kelvollisesti. Hyvästä suvustaan huolimatta ori jäikin siitosoriina tähdenlennoksi ja se unohtui pian welshpiireissä.
Emänemäemä Smad Anta Breathe hurmasi nuorena värinsä ansiosta. Virallisissa näyttelyissä tamma ei ollut mikään voittaja, mutta mätsäreissä se palkittiin lähes aina BIS-kehässä värinsä ja keijukaismaisen olemuksensa ansiosta. Tammalla kilpailtiin jonkin verran myös welshien show-kilpailuissa ja ratsastusluokissa se pärjäsikin ihan kohtalaisesti tuoden silloin tällöin rusetin kotiin. Tamma kantakirjattiin aikanaan nippanappa toiselle palkinnolle ja se teki kaksi varsaa. Toinen varsa koitui tamman kohtaloksi ja se kuoli varsomisen jälkeisiin komplikaatioihin 14-vuotiaana.

Jälkeläiset
CAS41, o. Almost Famous MPB, i. Marshmallow Man MPB
CAS42, t. Cha-cha-cha MPB, i. Touchdown MPB

Kilpailut

Päiväkirja & valmennukset