Moana's Odin

ERJ-II, VWY-III, VWY-B

© Bob Langrish, http://boblangrish.com

Moana's Odin eli Otto
s. CAS37, 21v* (s. 20.04.2015, 3v 20.04.2015)
welsh part bred -ori (75% welsh, NWR-kelp.), VH15-023-0077
musta, 138cm, kasv. Moana part breds, NZ
om. Moana part breds Nintsu VRL-01851, NZ
estepainotteinen, heB/110cm, helppo
* ikääntynyt suoraan 4-vuotiaaksi, sen jälkeen CAS

Luonne

Otto on vähän sellainen tuulella käyvä. Yleensähän ominaisuus mielletään tammojen erikoisuudeksi, mutta uskokaa tai älkää, Otto on vielä pahempi kuin moni tamma! Joskus oriille käy kaikki ja sen kanssa voi tehdä mitä vain ilman draamaa. Joskus poni taas on sitä mieltä ettei mikään kelpaa eikä mitään saa tehdä. Oton käytös vaihtelee tähtien ja kuun asennon mukaan laidasta laitaan eikä kukaan oikein pysty sanomaan millainen tämä ori on perusluonteeltaan. Jos oritta ehtii kutsumaan kiltiksi, se aivan taatusti iskee hampaansa hoitajan käsivarteen heti sopivalle iskuetäisyydelle päästyään. Jos taas oriin luonnetta haukkuu, voi olla varma, että Otolle sattuu sylikarhupäivä ja se on kiltti kuin puhtoinen enkeli. Jotain tallimme väki on kuitenkin saanut Oton pääkoppaan taottua, sillä ori ei harrasta lainkaan potkimista. Toki se saattaa joskus oreillessaan kuopia etujalallaan ja siten vahingossa osua ihmiseen, mutta takajalat poika pitää kiltisti maassa eikä pahalla tuulellakaan tähtäile niillä ihmiseen.

Oton selkään noustessa ei koskaan voi olla varma miten ori sinä päivänä toimii. Joskus se saattaa olla aivan piru maasta käsin ja sitten ollakin todella mukava ratsastaa, sekä toisin päin, kiltti maasta ja piru selästä. Yksi asia on kuitenkin aina varma, sillä se, että tämä poni vaatii kunnon verryttelyt. Otto on hitaasti lämpeävää tyyppiä, ja onkin ihan turhaa harmaiden hiusten hankkimista pistää poni heti ratsastuksen alusta saakka kunnolla töihin. Siitä ei nimittäin seuraa kuin haluttoman ponin kanssa tappelua. Sopivasti verryteltynä ja hyvällä tuulella on Otto oikein mukava poni niin kouluun kuin esteillekin. Valitettavasti oriin yhteistyöhalukkuus vaihtelee suuresti eikä ole ihan kerta tai kaksi kun poni on jopa kilpailupaikalla tehnyt täyden tenän ja kieltäytynyt tekemästä yhtään mitään. Hypätä Otto ainakin osaa. Sillä on terävä, huolellinen hyppytyyli ja luontaisesti hyvin silmää eri etäisyyksille ja korkeuksille. Aina Ottoa ei vain huvita... Maastossa poni voi olla mitä tahansa rohkean vetohevosen ja silmiä päässään pyörittelevän pelkurin väliltä.

Suku

Otolla on sukua 1 polvi virtuaalimaailmassa.

Isä Congratz to Vinny on oikea herrasmies poniksi. Se on kohtelias ja ystävällinen käsitellä sekä mukava ja yhteistyöhaluinen ratsastaa. Väriltään tämä hyvärakenteinen ja näyttävä poni on tummanruunikko ja säkäkorkeutta sillä on 146 senttiä. Vinny on menestynyt hienosti niin este-, kenttä- kuin kouluratsastuksessakin ja oriilla onkin sijoituksia ja voittoja kaikista lajeista. Vinny on vasta aloitellut uraansa siitospuolella ja Odin onkin oriin toinen jälkeläinen ja ensimmäinen orivarsa.

Isänisä Don't Judge Me oli varsin hyväluontoinen anglo-arabialainen täysveriori. Se muistutti rakentaaltaan hyvin paljon isäänsä, eli oli arabimaisen siro ja jalo. Ori jäikin aika pienikokoiseksi, sillä sen säkäkorkeudeksi mitattiin kantakirjatilaisuudessa 159 senttiä. Kilpailu-uransa kimo teki kenttäkilpailuiden parissa. Se kilpaili aina kansallisella tasolla asti kolmen tähden luokkia ja napsi tasaiseen tahtiin sijoituksia. Oriin vahvuutena oli sen hyvä ratsastettavuus ja etenevä laukka. Kenttäkilpailuiden lisäksi ori kilpaili jonkin verran helppoja koulu- ja esteluokkia, mutta silti ori muistetaan nimenomaan kenttähevosena. Kilpailu-uran päätyttyä oriin ollessa 15-vuotias, se kantakirjattiin ja siirtyi jalostuskäyttöön. Oriista ei tullut kovin suosittua jalostusoritta ratsuhevospiireissä kokonsa takia, mutta ponikasvattajat löysivät oriin ja se pääsikin siten vaikuttamaan ratsuponi- ja wpb-jalostukseen.
Isänisäisä Collapse oli ehkä virallisesti rodultaan anglo-arabi, mutta se näytti niin arabmaiselta, että olisi mennyt täydestä arabialaisesta täysverisestä. Collapse oli vieläpä rautiaankimo väriltään ja sillä oli arabimaisen kevyt, leijuvat liikkeet. Ori polveutui tunnetusta käyttöarabisuvusta, mutta oriin oma kilpailukokemus jäi aika vähäiseksi. Collapse kilpaili aluetasolla niin esteitä, koulua kuin kenttääkin. Se sijoittui silloin tällöin ja sillä olisi ollut ehkä rahkeita pidemmällekin. Kimo oli myös kantakirjattu, mutta se astui elämänsä aikana vain muutamia tammoja. Lähinnä Collapse toimi omistajansa harrastehevosena. Siihen hommaan ori soveltuikin hyvin, sillä sillä oli rauhallinen ja lojaali luonne. Collapse eli kunnioitettavaan 28 vuoden ikään. Se kuoli rauhallisesti omaan tarhaansa.
Isänisäemä Jungle Honeybears oli oikea kaunotar. Tamma oli sopusuhtainen, kevyt ja jalo rakenteeltaan minkä kruunasi kuparinkultainen ruunivoikko väritys parilla sukalla varustettuna. Tätä neitiä kelpasi kyllä katsella! Luonteeltaan tamma oli hieman ailahtelevainen ja diivamainen, muttei mitenkään mahdoton tai ilkeä. Tamma toimi kenttäratsuna ja se oli osa Iso-Britannian kenttäratsastuksen maajoukkuetta useana vuonna. Suurempaa menestystä tamma ei kansainvälisillä kenttäareenoilla saavuttanut, mutta joukkueiden maailman mestaruuksissa se oli mukana Britannian neljännen sijan saavuttaneessa joukkueessa. Kilpailu-uran jälkeen tamma kantakirjattiin ja se siirtyi siitoskäyttöön. Valitettavasti tamma tiinehtyi todella huonosti ja yhden varsan jälkeen se myytiinkin harrastehevoseksi.

Isänemä Mary Ashville oli mitä suloisin welshtamma. Se oli oikein kaunis ja suloinen näky kauniin värinsä, hyvän rakenteensa ja kevyiden liikkeidensä ansiosta. Tamma keräsi näyttelymenestystä jo varsana ja menestys jatkui vanhempanakin. Pelkkään ulkonäköön ei tamman avut loppuneet, vaan se oli myös taitava hyppääjä. Tamma starttasi ja sai puhtaita ratoja jopa metrin luokista. Sijoituksiakin se keräsi vaikka kuinka ja ehtipä startata niin koulua kuin kenttääkin. Hyväluontoinen ja kiltti tamma oli mitä monipuolisin poni, sillä hyvän ratsastettavuutensa lisäksi se oli opetettu myös ajolle ja toimi oikein hyvin siinäkin puuhassa. Mary astutettiin kuusi kertaa ja se varsoi kuusi varsaa, jotka kaikki olivat oriita. Näistä kaksi päätyi lopulta jalostusoreiksi ja meidän Vinnymme on näistä toinen. Muut neljä on ruunattu ja ne ovat toimineet pääasiassa kilpaponeina menestyen varsinkin esteratsastuksen saralla.
Isänemäisä Babe Ruth sai nimensä suuresta läsistä, vaaleanpunaisesta turvasta ja sinisistä silmistä. Babe Ruth oli nimittäin todella hellyyttävän näköinen! Teki oikein mieli ottaa ori syliin. Luonteeltaan ori oli aika orimainen, mutta kuitenkin todella kiltti. Se oli erittäin hyvä rakenteeltaan ja menestyikin jo nuoresta alkaen näyttelykehissä ja welshien show-kilpailuissa. Babe Ryth kantakirjattiin nelivuotiaana ensimmäiselle palkinnolle huippupistein. Ainoan miinuksensa ori sai käynnistään, sillä sen käynti oli hieman lyhyt ja töksähtävä. Kantakirjauksensa myötä kimosta oriista tuli suosittu jalostusori ja se onkin vielä tänäkin päivänä varsin tuttu nimi welshmountainien sukutauluissa. Ori jätti hyvää rakennetta jälkeläisilleen ja erityisesti jälkeläisten tyyppi ja leimat ovat olleet keskivertoa parempia.
Isänemäemä June To May syntyi Yhdysvalloissa, mutta se tuotiin Iso-Britanniaan jo maitovarsana emänsä kanssa. Rautiaanpäistärikkö, vain 128 senttiä korkea tamma peruskoulutettiin ajoon ja ratsuksi. Se toimi ensin ratsastuskoulussa tuntiponina, mutta myytiin pian yksityiskäyttöön vauhdikkaan ja energisen luonteensa vuoksi. Yksityisratsuna tamma toimi hyvin ja se pääsi kilpailemaankin aluetasolla esteratsastusta. Uusinnassa nopea, ketterä ja innokas ponitamma oli suorastaan lyömätön ja se keräsikin aikamoisen ruusukepotin 80-90 sentin alueluokista. Ratsastajansa kasvettua liian isoksi pikkutammalle, tamma siirtyi siitosponiksi. Se varsoi neljästi, kunnes perhe myi sen takaisin ratsastuskouluun. Vuodet olivat sopivasti tasoittaneet ponin luonnetta ja nyt elämänkokemusta kerännyt tamma nousi yhdeksi ratsastuskoulun suosituimmista poneista.

Emä Odyssys on oikea hapannaama. Ode on happamasta luonteestaan huolimatta taitava esteponi, joka suorittaa tahdikkaasti myös helppoja kouluohjelmia. Lisäksi tamma on kokeillut siipiään ponilaukkaradoilla, heikolla menestyksellä tosin. Tämä musta tamma on kantakirjattuna kolmannelle palkinnolle ja se on menestynyt hienosti niin este- kuin koulukentilläkin. Otto on Oden kolmas jälkeläinen.

Emänisä Synonymous saattaa ratsuihmisille olla varsin tuntematon nimi, mutta aikoinaan se oli jokaisen ponilaukkaihmisen huulilla. Synonymous polveutui tuntemattomasta suvusta, mutta sen omat kyvyt olivat hämmästyttävät. Ori aloitti uransa kolmivuotiaana sileiden maiden-lähdöstä ja se voitti heti ensimmäisen starttinsa. Sen jälkeen ori jatkoi voittolinjaansa ja vielä uransa loputtuakin ori oli hävinnyt vain kerran! Synonymous voitti useita arvo- ja suurkilpailuita ja siirryttyään siitokseen, tuli oriista huikean suosittu. Ori ei kuitenkaan jättänyt juoksulahjojaan, vaan sen jälkeläiset osoittautuivat keskinkertaisiksi juoksijoiksi. Väriltään ori oli ruunikko suurin sabino-merkein varustettuna. Säkäkorkeutta sillä oli 126 senttiä.
Emänisäisä Nike's Polla teki pitkän uran ponilaukkojen keskuudessa aloittaen sileiltä radoilta ja jatkaen iän kartuttua risuesteillä. Mikään huippuponi ei tämä mustankimo, 128 senttiä korkea ori ollut, mutta yrityksen tai voitontahdon puutteesta ei oritta voinut moittia. Pitkän uransa päätteeksi ori siirtyi jalostukseen, mutta se ei saanut kovinkaan suuria tammamääriä. Pollan jälkeläiset edustivat keskikastia, mutta joukosta nousi yksi kuuluisuus: Synonymous, joka voitti kaiken mitä laukkaponi saattoi vain voittaa.
Emänisäemä Beature oli punarautias sabino-merkkinen pikkutamma, jolla oli erittäin ikävä luonne. Tammaa koetettiin nuorempana treenata laukkaponiksi ja se starttasikin muutaman kilpailun, mutta tamma keskittyi enemmän ratsastajansa kanssa taisteluun kuin itse juoksuun. Beature siirrettiinkin siitostammaksi ja se varsoi useita varsoja. Pari sen varsoista pärjäsi laukkakilpailuissa ihan hyvin ja yksi, Synonymous, oli loistava laukkaponi, mutta suurinosa Beaturen jälkeläisistä sopi paremmin ratsu- kuin laukkakäyttöön.

Emänemä Kombers Mine herätti huomiota kiiltävän mustalla värillään ja kauniilla, symmetrisellä piirrollaan. Kombers Mine menestyi hyvin näyttelyissä ja se kantakirjattiin jo nuorena ensimmäiselle palkinnolle. Ratsukoulutuksen yhteydessä huomattiin Minen nopea laukka ja hurja voitontahto, minkä takia tammaa alettiin valmentaa laukkaradoille. Mikään ihmeponi ei Mine ollut, mutta se pärjäsi ihan kohtalaisesti ja eteni aina grade-luokituksen huipulle. Laukkauran jälkeen tammalla tehtiin varsoja ja se kilpaili muutamissa estekilpailuissa.
Emänemäisä Thank Parched oli todella vaikealuontoinen poni. Se tuli kuitenkin hyviä näyttelyponeja jättäneistä linjoista, joten oriille saatiin jalostuslupa jo nuorena ja se toimi jalostusoriina muutaman kauden. Lopulta oriin omistaja kyllästyi vaikeaan oriiseensa ja se ruunattiin ja myytiin ratsuksi. Ruunaus tasoittikin sopivasti sabinokuvioiden raudikon luonnetta ja se alkoi pärjätä estekilpailuissa aina kansallisissa poniluokissa saakka. Eläkepäivillään ori opetettiin valjakkoajoon ja se kilpaili jonkin verran lajin parissa. Säkäkorkeutta oriilta löytyi 129 sentin verran.
Emänemäemä Carriage Malibu ei ollut kovin tunnettu tamma ja Kombers Mine oli sen ainoa jälkeläinen. Tamma toimi tuntiponina suurimman osan elämästään. Se ei ollut kaikista lapsirakkain luonne, mutta sen ratsastettavuus oli hyvä ja sen saattoi antaa tunnille kenelle tahansa. Tuntiratsastajien kanssa tamma kilpaili muutamissa este- ja koulukilpailuissa. Tamma ei ollut erityisen lahjakas, mutta oikean ratsastajan kanssa se teki ihan mukiin meneviäkin suorituksia. Tammalla oli 124 senttiä säkäkorkeutta ja väriltään se oli merkitön tummanruunikko.

Jälkeläiset
CAS41, t. Gaia MPB, e. Afrodite MPB
CAS48, t. Smelly Cat MPB, e. Crazy Cat Lady MPB

Kilpailut

Päiväkirja & valmennukset