syyskuu CAS44, päiväkirjamerkintä 23.12.2016
Huh, nyt se on tehty: Kovis on ilmoitettu ensimmäiseen laatuarvosteluunsa! Orihan on toki kantakirjattu mutta nyt on laatuarvosteluiden vuoro. Parin CAS-kuukauden päästä tiemme viekin virtuaalisten welshystävien eli VWY:n rotulaatuarvosteluun kriittisten tuomarien silmien eteen. Kovin korkealle emme ole tavoitteita asettaneet vaan kolmospalkinto kelpaa meille erinomaisesti. Kovis kun ei rakenteellisesti ole ihan täydellinen welsh part brediksi ja sukukin on vähän niin ja näin. Iän myötä ori on myös laiskistunut entisestään, joten luonnepisteetkään tuskin taivasta hipovat. Mutta meidän Kovis nyt vaan on niin sympaattinen, että pitäähän sitä käydä näyttämässä kotipihan ulkopuolellakin! Seuraavan CAS-kuukauden ajan ori on tiukalla dietillä, jotta sotanorsusta saadaan kuorittua arvostelukelpoinen sotaratsu!
Nintsu

huhtikuu CAS44, päiväkirjamerkintä 18.11.2016
Heittäydyin ihan hulluksi, kun törmäsin ilmoitukseen Dragon Age Estaten talvisista peitsikilpailuista. En ole koskaan kuullutkaan moisesta urheilulajista (paitsi ehkä historiankirjoissa), joten pakkohan siitä oli ottaa selko. Ja mitenkäs sitä parhaiten asiasta pääsee jyvälle kuin ilmottautumalla kilpailuihin! Ratsuksi valitsin turvallisen Koviksen, sillä suurin osa tallin poneista on ihan liian sähäköitä peitsen kanssa heilumista ajatellen. Luokiksi laitoin saman tien taulut, hirttopuun ja aikaratsastuksen, mutta joustaukseen en uskaltanut osallistua. Joustauksessa yritetään siis pudottaa vastapuoli satulasta, enkä siihen halunnut ryhtyä (saatika itse pudota kyydistä!).
Ensimmäisenä luokkana oli taulut. Peitsellä piti siis osua laukassa kääntyvään tauluun, joka pitää saada kääntymään mahdollisimman monta kertaa. Se menikin sitten vähän huolimattomaksi peitsen heilutteluksi ja sijoituksemme luokassa oli 11/14. Hirttopuu-luokassa keräillään peitseen renkaita hirttosilmukoista. Olin jo saanut peitsenkäsittelyn juonenpäästä kiinni ja tuloksellamme ylsimmekin komeasti sijalle 2/12! Kolmantena luokkana olikin sitten aikaratsastus, joka oli yhdistelmä tauluja ja hirttopuuta. Aikaratsastus ja Kovis ei ole mikään superhyvä yhdistelmä, varsinkaan kun peitsenkäsittelytaitoni ovat melko kyseenalaiset. No, emme sentään viimeisiä olleet kun sijoitus luokassa oli 8/12. Mutta olipahan hauska reissu!
Nintsu

lokakuu CAS43, päiväkirjamerkintä 04.10.2016
Virallisestihan Kovis on jo kisauransa lopettanut mutta kai sitä nyt voi vähän kotikisoissa hullutella? Järjestin Moanassa viisipäiväiset VVJ:n alaiset valjakkoajokilpailut ja koska noviisi-luokkaan jäi vähän tilaa, ilmoitin Koviksen mukaan. Oritta on kyllä ajettu säännöllisesti muun liikunnan ohessa, mutta varsinaista valjakkoajoa ei ole treenattu ikuisuuksiin. Pari kertaa ehdin käyttää ponin valjakkokärryjen edessä ennen kilpailuita, emmekä maratoniradalle ehtineet kertaakaan. Onneksi Kovis on luottopolle! Treenaamattomuus näkyi kuitenkin neljän ensimmäisen päivän tuloksissa. Kouluosuuksilla pärjäsimme hyvin, mutta tarkkuuskokeilla pallot tuntuivat pomppivan alas ihan itsestään. Maratonilla Kovis taas intoutui niin paljon, että sain pidellä sitä käsivarret maitohapoilla. Mutta kilpailuiden viimeisenä päivänä, siis tänään, kaikki yhtäkkiä loksahti kohdalleen. Rikkeetön kouluosuus, puhdas tarkkuuskoe ja ihanneaikainen maratoni - tuloksena kuudes sija ja vihreä ruusuke!
Nintsu

helmikuu CAS40, päiväkirjamerkintä 30.11.2015
Ikää vain 13-vuotta ja valmis kisaeläkkeelle - se on Kovis kuulkaa se! Kovis on kisannut 40 sijoitusta kolmesta lajista; este-, koulu- ja kenttäratsastuksesta ja lisäksi vielä melkein saman verran valjakkoajosta. Monipuolinen poni tämä meidän Kovis! Kisatavoitteet on herran kanssa ylitetty moninverroin: ei meillä todellakaan uraa aloittaessa ollut tarkoituksena tällaisia määriä kilpailla. Kovis on kuitenkin ollut koko ikänsä terve, joten mikäs sen kanssa on ollut kilpaillessa. Nyt on oriin silti aika siirtyä rennompaan elämään ja luovuttaa paikkansa kuljetusrekassa seuraavalle kilpaponille. Kovis tuskin laittaa pahakseen loppuelämää pihatossa! Rapistumaan ei ponia silti jätetä, vaan oritta liikutetaan säännöllisesti ja monipuolisesti, jotta joskus mahdollisesti vielä laatuarvosteluihinkin kehdataan mennä.
Nintsu

lokakuu CAS36, päiväkirjamerkintä 27.02.2015
Tuossa vuosi sitten Kovis yllätti meidät kaikki ja nappasi Oak Hill Event Parkin welshnäyttelyissä luokkavoiton. Pisteitä ei tosin tullut kuin 35p ja voitto johtui vain luokan pienestä koosta, mutta ei sillä niin väliä, koska ei kantakirjassa kysellä miten CH-palkinto on saavutettu! Pääasia, että on. Siksipä tänään Kovis pääsi esiintymään ponikantakirjan tuomareille. 9-vuotias oripoikamme on täydessä treenissä ja näyttää omaan silmään todella komealta - minä tosin katselen sitä vaaleanpunaisten ruusulasien läpi, omistaja-kasvattaja kun olen. Realistisesti ajateltuna pidin kolmospalkintoa todennäköisimpänä vaihtoehtona, sillä eihän Kovis mikään welshien mallikappale ole. Mutta katin kontit, sieltä se vain kakkospalkinto napsahti!! En ollut uskoa silmiäni kun katsoin oriin nimen perässä komeilevaa palkintoa! Nyt mammanmussukka on ansainnut monta isoa porkkanaa!
Nintsu

maaliskuu CAS36, päiväkirjamerkintä 06.01.2015
Päivälleen kolme IRL-vuotta sitten minä ja Kiiwi perustimme Moana part bredsin yhdessä. Paljon olemme saaneetkin aikaan, sillä kasvatteja on syntynyt jo yli kahdeksankymmentä ja joukossa on useita toisen polven kasvattejakin. Nyt kuitenkin valitettavasti tänään tällä päivämäärällä Kiiwi ilmoitti jättävänsä Moanan ja virtuaalisen Uusi-Seelannin. Minä jään pitämään tallia yksin fiktiivisen henkilökuntani kanssa. Kovin suurta vaikutusta tallin aktiivisuuteen ei Kiiwin poisjäämisellä ole, sillä minä olen alusta alkaen ollut toiminnan vetävä voima. Koviksen tulevaisuuteen toisen omistajan poisjääminen ei suuresti vaikuta, mutta suunnitelmat kyllä hieman hidastuvat. Nyt kaikkien ponien kilpailuttaminen jää minun vastuulleni, joten Kovis ja sen tulevat jälkeläiset pääsevät kilpailuihin hieman harvemmin. Tämä viivästyttää luonnollisesti laatuarvosteluihin valmistautumista. Kovikselle astettamistamme tavoitteista ei kuitenkaan luovuta vaan pakerramme hitaasti mutta varmasti kohti päämäärää.
Nintsu

syyskuu CAS34, päiväkirjamerkintä 07.09.2014
Nyt on kyllä jotain superharvinaista meneillään tällä sivulla! Nimittäin Koviksen kisakalenteri on kaikkien lajien osalta ajantasalla! Jee, bileet! Olen todennäköiesti maailman laiskin tallinomistaja mitä tulee ponien kisakalentereiden päivittämiseen. Nytkin oli melkein kahden CAS-vuoden (viiden IRL-kuukauden) kilpailut rästissä. Koska rästissä olleiden muotoonlaittojen määrä oli päässyt paisumaan niin suureksi, ei Koviskaan ole tänä CAS-vuonna kilpaillut kuin harvakseltaan. Siitä huolimatta Kovis on niittänyt oikein mukavasti sijoituksia. Menestystä on tullut niin este-, koulu- kuin kenttäratsastuksestakin, sekä oriin uudesta aluevaltauksesta valjakkoajosta. Kovis on vielä nuori, vasta seitsemän vuotias, joten ori tulee taatusti menestymään tulevaisuudessa vielä entistäkin paremmin. Emme kuitenkaan pidä mitään kiirettä Koviksen kilpailutuksen suhteen, sillä ori ei ole ihan ensimmäisenä matkalla laatuarvosteluihin.
Nintsu

heinäkuu CAS30, päiväkirjamerkintä 19.09.2013
Huokaisin raskaasti ja aloin marttyyrin elkein kuoria paksua mutakerrosta pois. Epäilin vahvasti etten löytäisi ponia kaikean sen mudan alta, mutta puolituntia uurastettuani alkoi mutakasa muistuttaa lihavaa poninretaletta. Kovista ei pitkäksi venynyt harjaus"tuokio" haitannut, vaan ori nuokkui pihan harjauspuomilla kuin rauhoittettuna. Lopulta Kovis oli suunnilleen puhdas ja aloin varustaa sitä kevyttä ratsastusta varten. Saatuani ponin varustettua, talutin sen kentälle. Ensiksi kiersin Koviksen kanssa kentän pari kertaa ympäri käynnissä ja juoksutin oritta sitten liinassa hieman ravia ja laukkaa molempiin suuntiin. Kolmivuotiaan selkään kun ei kannata koskaan nousta ilman pientä juoksutusta - sen tiesin kokemuksesta. Kovis ei kuitenkaan vaikuttanut kovin energiseltä. Oikeastaan päinvastoin, sillä laukan saaminen oli aika työn ja tuskan takana. Selkäännousu sujui hyvin, Kovis seisoi paikoillaan kuin juurtuneena vielä silloinkin, kun se olisi jo saanut lähteä liikkeelle. Jouduin raipalla napauttamaan pohkeen taakse, jotta ori lähti laahustamaan eteenpäin. Laitumella lihonutta elikkoa ei selvästi kiinnostanut kevytkään ratsastus kuuman kesäpäivän iltana. Napakasti kuitenkin käskin oriin töihin. Mitään ihmeitä ei kolmevuotiaan kanssa tietenkään tehty, tarkistin vain, että ori kääntyy, pysähtyy ja kulkee kaikkia askellajeja. Pientä laiskuutta lukuunottamatta Kovis toimi esimerkillisesti ja niinpä lopetin ratsastuksen pian.
Nintsu

toukokuu CAS28, päiväkirjamerkintä 24.03.2013
Olen joskus kuullut sanonnan "hevonen on rumimmillaan yksivuotiaana" ja toivon hartaasti, että se pitää paikkansa. Kovis on nimittäin nyt yksivuotias ja minun on rehellisesti myönnettävä ettei se ole kovin komea edes kasvattajan vaaleanpunaisten ruusulasien läpi katsottuna. Pää on valtava, jalkoja on ihan liikaa ja kaula on ohut tikku. Vaikka kuinka tekisi mieli unohtaa tämä ruma ankanpoikanen sinne pihaton peränurkkaan, hain oriin pihatosta talliin harjattavaksi. Harjasin Koviksen oikein huolellisesti läpi ja koskettelin oritta joka puolelta. Se ei liiemmin oritta häirinnyt, se nuokkui tyytyväisenä lainakarsinassaan takajalkaansa lepuuttaen. Nostelin vielä ennen pihattoon palautusta Koviksen jalat ja koputtelin kavioita. Oikeastaanhan kavioita ei tarvinnut puhdistaa, kengättömiin kavioihin kun ei juurikaan likaa jää, mutta harjoituksen vuoksi jalat on hyvä nostaa ja kopisuttaa läpi. Tähänkin toimenpiteeseen Kovis suhtautui stoalaisen tyynesti.
Nintsu

toukokuu CAS27, päiväkirjamerkintä 29.12.2012
Erinin varsomista oli odotettu jo useampi viikko, mutta varsaa ei vain kuulunut vaikka laskettuaika oli ollut ja mennyt. Tänä aamuna sitten Wilson meni tammapihatolle hevosia ruokkimaan ja minä jäin jakelemaan rehuja tallissa asuville kopukoille. Parin minuutin kuluttua viisikymppinen Wilson sitten viilettää pihatoilta pää kolmantena jalkana ja huutaa jo kaukaa, että "nyt se varsoo!". Siinä sai pari ponia tallissa jäädä kiljumaan nälkäänsä kun meikäläinen kirmasi varsomista katsomaan! Kaikki sujui oikein hyvin vaikka Erin olikin ensikertalainen. Varsa oli vanttera ja isokokoinen ja se nousi päättäväisesti omille jaloilleen. Parin kaatumisen jälkeen oripoika löysi tasapainon ja sai avattua maitobaarin. Erin ei tehnyt elettäkään estääkseen hyvin nälkäisenoloista poikaansa pääsemästä nisälle. Hieno Erin! Ihasteltuani tallimme uusinta tulokasta hetken, palasin ruokkimaan loput nälkää näkevät ponit tallista.
Nintsu