Bug Bites You MPB

ERJ-I, VWY-III

© scirlin

Bug Bites You MPB eli Bugi
s. CAS36, 28v* (s. 26.01.2015, 3v 26.01.2015)
welsh part bred -ori (81,25% welshverta), VH15-023-0050
mustankimo, 146cm, kasv. Moana part breds, NZ
om. Moana part breds Nintsu VRL-01851, NZ
estepainotteinen, heB/130cm, helppo
* ikääntynyt suoraan 4v, sen jälkeen CAS

Luonne

Jo ennen Bugin syntymää, tiesimme, ettei tästä tule helppoa ponia. Kuinka voisikaan, kun isänä on rehvakas macho-idiootti ja emänä kipakka kuumakarla? En silti ole aivan varma, että uskoimmeko ponista tulevan ihan näin vaikea... Mutta sanotaan se nyt suoraan: Bugi ei ole miellyttävä poni käsitellä. Se on röyhkeä, temperamenttinen ja itsepäinen. Tallitytöt tappelevat siitä kuka joutuu hoitamaan ja varustamaan oriin - vapaaehtoisia kyseiseen tehtävään kun ei ole. Hoitaessa Bugi on pelkkiä hampaita. Ensin se vain uhittelee ja sitten jos uhittelu ei riitä, tulee kuvioihin mukaan naksuvat hampaat. Jos hoitaja ei vieläkään juokse kirkuen ulos karsinasta, ryhtyy poni sitten pehmittämään hoitajaansa hampaillaan. Toistaiseksi Bugi ei ole koskaan potkaissut ketään, mutta ehkä sekin on vain ajan kysymys. Turvallisuussyistä Bugi hoidetaan aina kiinnisidottuna, mieluiten käytävällä kahden puolen. Silloin hoitajalla on ainakin pieni mahdollisuus välttyä puruleluksi päätymiseltä. Taluttaessa Bugilla on ehdottomasti oltava jotakin suussa, mieluiten esimerkiksi orikuolain. Raipasta ja pitkästä narustakaan ei ole haittaa. Ori on varsinkin vieraita hevosia kohdatessaan (esim. kisoissa) todella inhottava taluttaa. Se saattaa nimittäin yhtäkkiä karata takajaloilleen uhoamaan tai vaikka pukittaa paikoillaan jonkin ärsykkeen takia. Että onnea vain sille raukalle, joka joutuu tämän ponin kanssa painimaan kilpailuissa!

Ratsastaessa Bugi on kamala. Se ei malta seistä selkäännousussa paikoillaan eikä ole ihan kerta tai kaksi kun poni on vain yksinkertaisesti rykäissyt kiitopukkilaukkaan ratsastajan vasta ehdittyä asettaa jalkansa jalustimeen. Kun (tai jos...) kuski sitten pääsee selkään asti, alkaa toisenlainen taisto. Bugi ei tahdo mennä siihen suuntaan mihin ratsastaja tahtoo, Bugi ei halua mennä sitä askellajia mitä ratsastaja, Bugi ei suostu tekemään sitä tai tätä... Ori tahtoo vain juosta ja pukitella, mieluiten tietenkin niin, että ratsastaja lentää kyydistä kuin leppäkeihäs. Kaikeksi onneksi tämä poni ei ole kovinkaan herkkäsieluinen, sillä sitä saa ratsastaa vähän ronskemmillakin otteilla ilman, että se saa sydänkohtausta moisesta eläinrääkkäyksestä. Jos ratsastajalla on riittävästi sisua ja tasapainoa, voi Bugin kanssa saada hienojakin pätkiä aikaiseksi. Ori ei ole eläissään esittänyt askeltakaan käyntiä rentona, mutta ravi on lennokas ja laukka komea, joten jotain näytettävää kouluradoillekin löytyisi. Bugin ratsastushistorian aikana kukaan ei tosin ole saanut oritta suorittamaan kokonaista kouluohjelmaa ilman ainakin yhtä jumitus- tai pukituskohtausta. Onneksi esteratsastus on lähellä Bugin sydäntä - muutenhan tämä poni joutaisi takapihan koristeeksi. Kun oriin saa ohjattua kohti estettä, loppu hoituu itsestään. Bugilla on loistava esteäly, rutkasti kapasiteettia ja aimoannos rohkeutta. Silti ori on myös varovainen eikä se turhia puomeja pudottele. Ainoa ongelma esteradalla on saada ori menemään haluttuun suuntaan jota kuinkin hallitussa askellajissa. Vain sellaisesta pikkuprobleemasta siis kyse! Maastossa Bugi on yllättävän mukava. Se tykkää maastoilla ja lähtee ilman hevosseuraakin maastoon ilman show'ta. Reipashan ori toki on ja melkin joka maastolenkillä tulee ainakin yksi hetki, jolloin poni ei ole lainkaan hallinnassa, mutta verrattuna Bugin ratsastettavuuteen kentällä, on ori maastossa helppo kuin alkeisratsu!

Suku

Bugilla on sukua 1 polvi virtuaalimaailmassa.

Isä Soothsayer on itsepäinen ja orimainen jässikkä, jonka lempinimikin on osuvasti Jätkä. Vaikeasta luonteestaan huolimatta ori on erityisen lahjakas esteponi. Kilpauransa Jätkä aloitti risuestelaukoissa, mutta heikon menestyksen takia ori siirtyi esteponiksi edeten jopa 130 sentin luokkiin. Ori on 147 senttiä korkea ja väriltään ruunikonkimo. Jätkä vaikuttaisi olevan jälkeläistensä perusteella kimo-geenin suhteen homotsygootti, sillä kaikki oriin kolme varsaa ovat kimoja.

Isänisä Arwgeddon ei muistuttanut rakenteellisesti lainkaan arabialaista vaikka olikin welshin ja arabin ensimmäisen polven risteytys. Ruunivoikonkimo ori pysyi nippanappa ponimitoissa, sillä oriin säkäkorkeudeksi mitattiin virallisessa mittauksessa 148 senttiä. Arwgeddon oli loistava esteponi. Ori oli rohkea ja huolellinen hyppääjä ja sillä oli matkaavoittava ja vahva laukka. Ori kilpaili jopa 130 sentin luokissa ja sijottuikin niissä pari kertaa, mutta parhaimmat tuloksensa ori suoritti 110-120 sentin tasoilla. Arwgeddon on useiden menestyneiden esteponien isänä.
Isänisäisä Arglwydd edusti ehkä welshien C-sektiota, mutta oli silti erinomainen esteponi. Oriilla oli korkeutta vain 134 senttiä, mutta se selviytyi jopa 110 sentin radoilta ilman virhepisteitä. Metrin esteradoilla poni taas oli lähes lyömätön ja se sijoittui jokaisessa metrin tai metriä pienemmässä luokassaan. Myöhemmällä iällä hyväluontoista joskin orimaista oritta käytettiin melko paljon ratsuponi- ja welsh part bred -jalostuksessa. Väriltään ori oli ruunivoikko suurin valkein merkein.
Isänisäemä Pyramidia ox peri isältään erinomaiset hyppylahjat ja emältään vaikean luonteen. Tamma oli silti kaiken vaivan arvoinen, sillä se ylitti esteen kuin esteen sulavasti ja tarkasti. Kotioloissa Pyramidian väitetään hypänneen jopa 140 sentin rataa, mutta kilpailuissa tamma nähtiin vain 120 sentin luokissa. Arabin hyppykykyjä ei silti voi väheksyä, sillä usein kaunotar sijoittui jopa puoliverisiä paremmin. Väriltään 153 senttiä korkea tamma oli ruunikonkimo.

Isänemä Spice Princess menestyi loistavasti laukkakilpailuissa voittaen heti ensimmäisen starttinsa. Tamman ura oli voittokulkua voitosta toiseen ja hyvin lyhyessä ajassa poni keräsikin kunnon voittopotin. Mikään ei kuitenkaan kestä ikuisesti ja Spice Princessinkin ura päättyi loukkaantumiseen. Ruunikonpäistärikönkimo tamma siirtyi siitoskäyttöön ja se varsoi yhteensa kuusi varsaa pääasiassa laukkaoreista, mutta muutaman myös esteponeista. Yksikään tamman varsoista ei yltänyt laukkasaavutuksissaan emänsä tasolle, mutta muutama vaikean tason esteponi tamman jälkeläisjoukosta löytyy.
Isänemäisä Jaims oli ruunikonpäistärikkö, 136 senttiä korkea welshponi. Ori oli iloluontoinen veijari, josta oli vaikea olla pitämättä. Lastenponiksi Jaims oli kuitenkin hieman liian eläväinen, joten sopivan ratsastajan puutteessa ori toimi lähinnä ajoponina. Valjakkoajossa Jaimsilla kilpailtiin lähinnä harrastuksen omaisesti noviisi-luokkia. Jaims oli melko hyvärakenteinen ja se kantakirjattiin toiselle palkinnolle. Siitoksessa oritta käytettiin silti varsin vähän.
Isänemäemä Cinnamon aloitti kilpailu-uransa ponilaukoissa. Sileissä lähdöissä kuumaverinen tamma kävi helposti ylikierroksilla ja alkoi pukitella, mutta risuesteillä tamma keskittyi paremmin ja pärjäsikin mukiin menevästi. Laukkauran jälkeen tamma varsotettiin muutaman kerran ennen kuin se myytiin kenttäponiksi. Kouluosuudet olivat Cinnamonin heikko kohta, mutta maastoesteillä tamma oli kotonaan. Cinnamon oli 148-senttinen ruunikonkimo.

Emä Betty Sue Duke edustaa harvinaista hopeanmustaa väriä eli tamma kantaa hopea-geeniä, jota tavataan vain harvoin welshponeilla. Säkäkorkeudeltaan Betty Sue on 128 senttiä korkea. Tamma on luonteeltaan todella pippurinen ja kuuma, ei siis todellakaan mikään lasten poni. Ponilaukkaurallaan poni nappasi neljä voittoa, mutta kokonaisprosentit eivät ole häävit. Ratsuna Betty Sue on pärjännyt paremmin ja sillä onkin sijoituksia niin este- ja kouluradoilta kuin kenttäkilpailuistakin.

Emänisä Adyna Cadwallen oli mustankimo welsh-ori, jolla oli varsin vaikuttava meriittilista esteratsastuksessa kansallisissa poniluokissa. Ori oli oikea kuuma peruna pienten ponien mestaruuksissa ja se nappasikin tittelin nimiinsä useampanakin vuonna. Luonteeltaan Cadwallen oli todella kuuma ja säpäkkä ori, ei todellakaan mikään joka tytön unelmaponi. Oikeissa käsissä ori kuitenkin oli mitä kyvykkäin ratsu, minkä oriin kilpailusuorituksetkin kertovat. Cadwallen oli suosittu jalostusponi niin B-sektion kuin ratsuponien ja welsh part bredien jalostuksessa. Oriin jälkeläisistä ei kuitenkaan noussut yhtäkään isänsä veroista esteponia, mutta joukkoon mahtui useita lahjakkaita koulu- ja kenttäratsuja. Cadwallen jouduttiin lopettamaan rajuun ähkyyn 19-vuoden ikäisenä.
Emänisäisä Pontrilas Caraf Binnell tunnetaan erityisesti kouluponina, vaikka ori starttasi paljon myös este- ja kenttäkilpailuissa. Kouluratsastuksessa Binnell kilpaili helppo A -luokkia, esteillä pääasiassa 90cm-ratoja, mutta myös muutaman metrin radan, ja kenttäratsastuksessa harrasteluokkia. Rakenteensa ansiosta ensimmäiselle palkinnolle kantakirjattua oritta käytettiin paljon jalostuksessa. Joinakin kesinä ori oli jopa niin suosittu, että sen omistajien oli rajoitettava tammamäärää, jotta ori ei aivan täysin nuupahtanut! Turhaan ei oritta siitoksessa käytetty, sillä Binnell jälkeläisiä leimasivat hyvä luonne ja ratsastettavuus sekä kauniit liikkeet. Monet oriin jälkeläisistä ovat pärjänneet kouluratsastuksessa jopa ihan kansainvälisissä kilpailuissa. Lisäksi Binnell oli kimo-geenin suhteen homotsygootti, eli sen kaikki jälkeläiset olivat kimoja. Ori lopetettiin 22-vuotiaana hammasvaivojen takia.
Emänisäemä Cadwyn oli aika tavallisennäköinen pikkuponitamma. Se oli rautias pienellä tähdellä varustettuna, sen liikkeet olivat tahdikkaat mutta hieman maahansidotut ja se oli perustottelevainen luonne. Kaikin puolin Cadwyn oli siis aikalailla keskivertoponi. Ei tamma silti mikään turhake ollut, vaan se toimi ensin nuorena usean vuoden ajan yksityisperheessä lasten ratsuna ja sittemmin ratsastuskoulussa tuntiponina. Cadwyn pääsi kilpailemaan ratsastuskoulun oppilaiden kanssa monessa eri lajissa. Kerran tamma jopa voitti ratsastuskoulun sisäisen estemestaruuden 90cm-tasolla! Vanhoilla päivillään tamma kertaalleen astutettiin ja se sai orivarsan Adyna Cadwallen. Cadwyn kuoli yllättäen aortan repeämiseen 21-vuotiaana.

Emänemä Rhianwen Rhianwyn hurmasi kasvattajansa pelkällä värillään. Ei tammassa toki suurempaa vikaa ollut muutenkaan, mutta jostain syystä kasvattajan mielestä hopeanruunikko väri teki tammasta Aivan Erityisen. Luonteeltaan Rhianwyn oli varsin eläväinen ja kuuma, mutta myös hieman arka. Tamma hyppäsi hyvin ja se starttasikin kansallisella tasolla jopa 110cm-poniluokkia, mutta sen uraa leimasivat useat hylkäykset liikojen kieltojen takia. Rhianwynin oli luotettava ratsastajaansa täysin, jotta se uskalsi hypätä vähänkään erikoisemmat esteet. Rhianwyn kiersi myös muutamissa koulukilpailuissa mutta kuuman luonteensa takia tamma ei oikein malttanut esiintyä kouluradalla edukseen. Jalostuksessa Rhianwynia olisi haluttu käyttää enemmänkin, mutta tammaa oli vaikea saada kantavaksi ja loppujen lopuksi tamman jälkeläissaldo jäikin kahteen varsaan. Rhianwyn lopetettiin ähkyn takia 17-vuotiaana.
Emänemäisä Wern oli herkkä ja kärsimätön ori, joka ei ollut käsiteltävyydeltään sieltä helpoimmasta päästä. Ruunikonkimo ori kantakirjattiin jo nelivuotiaana ja se sai ensimmäisen palkinnon huolimatta huonosta käytöksestään arvostelutilaisuuden aikana. Oriilla oli kuitenkin erittäin hyvä rakenne ja se saikin esimerkiksi tyypistään täydet pisteet. Kantakirjauksen jälkeen Wernillä keskityttiin kilpailu-uran luomiseen. Ori oli estesuvusta ja se saikin jatkaa sukunsa kavionjälkiä esteradoille. Kykyjä oriissa oli vaikka muille jakaa, mutta se oli varovainen ja helposti hermostuva, joten sen ratsastajalta vaadittiin paljon. Menestys esteradoilta olikin aika vaihtelevaa, mutta nollaratoja Wernillä on aina 110cm-luokkiin asti ja sijoituksiakin löytyy metristä useampia. Uransa aikana ori kärsi useista mahahaavoista stressaavan luonteensa takia, joten ura loppui varsin aikaisin oriin ollessa 13-vuotias. Suosittua jalostusoritta ei ponista tullut, mutta parisenkymmentä jälkeläistä se ehti jättää.
Emänemäemä Hay-on-wye Mayberry oli pieni ja pyöreä hopeanruunikonkimo tamma. Tamman säkäkorkeus ylitti vain parilla sentillä welsh B-sektiolta vaaditun rajan, sillä tamman virallisen mittaustodistuksen mukaan sen säkäkorkeus oli vain 125cm. Mayberry oli kuitenkin erittäin taitava esteponi vaikka olikin hieman kuuma ja herkkä kaveri. Pääasiassa tamma starttasi 90cm-luokkia ja sijoittui lähes jokaisissa kilpailuissaan. Mayberrylla kokeiltiin kuitenkin myös muutamia metrin ratoja ja vaikka sijoituksia ei siltä tasolta tullut, pysyivät puomit paikoillaan ja Mayberry teki muutaman tuplanollan metristä. Kilpailu-uran jälkeen Mayberry astutettiin kerran.

Jälkeläiset
CAS41, o. Smoke on the Water MPB, e. Well Done MPB
CAS42, t. Ladybug MPB, e. Fourth Ophelia MPB

Kilpailut

Päiväkirja & valmennukset