Nordseth Halonium

Luonne

Kevyen vaivattoman näköisesti liikkuva Lunni hyppää samalla vaivattomalla eleganssilla, kissamaisella tasapainolla ja jäntevyydellä kuin liikkuukin. Part bred -orin hyvien liikkeiden sekä hyppytekniikan tukena on luonteisesti loistava tasapaino sekä ryhti, ketteryyttä sekä terävä pää. Katselipa Lunnia miltä kantilta tahansa, ominaisuuksiltaan raudikko on mitä loistavin sporttiponi. Kirsikkapinona kakun päällä lepää muutoinkin loistava luonne kera erinomaisen ratsastettavuuden. Tästä norjalaisponista kuullaan vielä!

Rennonpuoleinen Lunni ei turhia stressaa. Sitä ei häiritse jakaa tallia useamman orin kanssa, vaikka Lunni kyllä muistuttaakin muita asemastaan mikäli joku tosissaan rähisee hyppien nenälle. Raudikon rento itsevarmuus tuntuu ärsyttävän etenkin nuoria oreja, ihmisnäkökulmasta ponin öyhötysvapaa, fiksu käytös sen sijaa kerää kiitosta. Kaikki poneista kiinnostuneet, vielä kokemattomat hoitajat onkin helppo ohjata Lunnin luo (valvottuina, toki), fiksu, hienokäytöksinen ponini kun ei varmasti aiheuta ongelmia missään tilanteessa. Se nostaa jalkansa pitäen ne ylhäällä, avaa suunsa, nielee matolääkkeen kiltisti, ei arastele suihkepulloja, pesupaikkaa tai kahisevintakaan loimikangasta. Kengitykset, raspaukset, klippauksen sun muut sujuvat siinä missä harjaaminen.

Hienoliikkeinen Lunni tekee perushyviä kouluratoja, pärjääkin, muttei kuitenkaan ole mikään parkettien partaveitsi. Orin lahjat sekä intohimo painottuvat esteratsastukseen. Sileätreeneissäkin raudikko tekee innokkaasti töitä, hyvällä asenteella koettamatta kiemurrella helpoimman kautta. No, kulmat Lunni helposti oikoo ja pohkeenväistöissä takaosa saattaa hieman laahata, mutta nämäkin ongelmat ratkeavat nopeasti - kunhan vain itse on hereillä sekä ratsastaa matkustamisen sijaan. Jokaisessa hypyissä täysin rinnoin mukana oleva poni tekee kaikin puolin mallikkaita suorituksia. Nopea, ketterä, teknisesti taitava hyppääjä, rohkea ja osaava. Lunni tietää mistä ponnistaa, milloin puolikas askel lisää tai pois tekee ihmeitä radan sujuvuudelle. Se kantaa kokemattomamman ratsastajan turvallisesti esteiden ylitse ja on kokeneempien kanssa vakavissaan kilparadoilla mitalitaistossa kiinni.

Ihan se herkin poni Lunni ei ole; alkuverkoissa sitä saa vähän herkistää pohkeelle, eikä Lunni ole oikein minällänsäkään ratsastajan heikosta tasapainosta tai vähän kovemmista avuista. Ori sietää paljon kuitenkaan isommin paikkaamatta virheitä; mikäli Lunni ei ymmärrä, se ei ehdottele mitään, vaan odottaa tarkempia, selkeämpiä apuja. Vinon ratsastajan kanssa raudikkokin muuttuu vinoksi ja niin edelleen. Lunni sopii aika lailla kenen tahansa ratsastettavaksi, opetusmestariksi tai vakavissaan otettavaksi kilpaponiksi, mitä poniratsulta kaipaatkaan, tässä se on! Maastoreissuillakin Lunni näyttelee luottoratsun roolia, tämä ei varmana pingo karkuun ilman todella painavaa syytä. Pikku rasahdukset tai edes turvan edestä pyyhältävä kauris eivät saa Lunnia tekemään u-käännöstä, korkeintaan vähän säpsähtämään.

Poni kyytiin, luukut kiinni, moottori käyntiin ja matkaan! Lastaaminenkaan ei ole ikinä tuottanut mitään ongelmia, eikä myöskään matkustaminen. Lunni keskittyy tien päällä olennaiseen, eli turpansa edessä keikkuvaan heinäverkkoon. Perillä welsh käyttäytyy kuten kotonakin ollen oma rento, fiksu itsensä, sellainen melkein petollisen helppo ori, jonka kanssa herkästi kuvittelee muidenkin orien olevan yhtä mutkattomia.

Kuten todettua, Lunni on parhaimmillaan esteillä. Kouluradoiltakin tulee napsittua sijoituksia, mutta kyllä tämän punaisen ponin sydän sykkii esteille. Lunni sopii niin kilpailuihin tutustuvalle kuin niin sanotusti tosissaan kilpailevalle, kultaa kunniaa ja palkintonauhoja jahtaavalle ihmiselle. Kunpa Lunnin luonne ja ratsastettavuus periytyisi jälkipolville!
Luonteen © Lissu T.

Suku

Lunni on suvuton eli sillä ei ole sukua virtuaalimaailmassa.

Isä Stannite oli komea, Ruotsissa syntynyt angloarabialainen täysverinen. Ori oli väriltään mustanruunikko, kapealla piirrolla ja toisen takajalan vuohissukalla varustettuna. Stanniten säkäkorkeus oli 158 senttiä. Ori aloitti kilpailemisen nuorten hevosten kenttäluokista, mutta se osoitti niin paljon kykyjä estepuolelle, että ori siirrettiin kilpailemaan 8-vuotiaana vain rataesteitä. Nopea, ketterä ja varovainen Stannite sopikin esteradoille hyvin ja se teki tasaisen hyvää tulosta jopa 150 sentin kansainvälisiin yhden tähden kilpailuihin saakka. Ruotsissa Stannite oli suosittu siitosori SWB:n jalostuksessa ja ori sopikin hyvin tuomaan lisää täyttäverta ruotsalaislinjoihin. Vanhoilla päivillään Stannite astui myös muutaman kauden Norjassa, jossa sitä innostuttiin käyttämään puoliverijalostuksen lisäksi myös poniristeytyksissä. Hyväluonteinen ori osoittautuikin hyväksi isäoriiksi myös ratsuponi- ja welsh part bred -jalostukseen. Stannite lopetettiin vanhuuden vaivojen takia 25-vuotiaana.

Isänisä Cyanate oli laadukas, kestävä ja hyvätapainen kenttähevosori, joka oli omana aikanaan tunnettu nimi Ruotsin kenttäpiireissä. Aivan kansainväliselle tasolle asti ei pienehkön angloarabialaisen kyvyt riittäneet, mutta kotimaansa kansallisilla radoilla ori oli kärkikastia useiden vuosien ajan. Cyanate oli väriltään piirtopäinen ja sukkajalkainen raudikko ja sen säkäkorkeus oli 157 senttiä. Ori kantakirjattiin jo kolmevuotiaana, jolloin se sai toisen palkinnon ja muutaman vuoden jalostukseenkäyttöoikeuden. Ori kuitenkin keskittyi kilpailemiseen ja siirtyi jalostuskäyttöön vasta vanhemmalla iällä. Pieni, ulkonäöltään ehkä hieman vaatimaton ori, ei saavuttanut kovin suurta suosiota siitosoriina, mutta se astui kuitenkin kourallisen täysveri- ja ponitammoja useana kesänä ja sai näin jatkettua sukuaan. Jälkeläisten keskimääräinen laatu olikin varsin hyvä. Cyanate lopetettiin hammasongelmien takia kunnioitettavassa 28 vuoden iässä.
Isänemä Sahara syntyi matkaratsastuksessa meritoituneen arabioriin ja laukkasukuisen venäläisen täysveritamman vahinkovarsaksi. Tamma oli kuitenkin erittäin kaunis, ryhdikäs ja tyypikäs, ja ulkonäköönsä perinyt kummankin vanhempansa hyvät puolet. Matkaratsastuksi Sahara oli aivan liian kuuma ja kärsimätön, mutta isältä perityn kestävyyden ja emänsä matkaavoittavan laukan ansiosta Saharasta kuoriutui varsin kelpo kenttähevonen. Kouluosuus ei ollut tamman vahvuuksia, mutta rataesteillä se oli ketterä ja varovainen ja maastossa suorastaan lyömätön. Pieni (157 cm), kevytrakenteinen, tummanruunikko tamma kilpaili kansallisissa kenttäluokissa aina CIC2-tasolle saakka. Pienen loukkaantumisen myötä tamma siirrettiin siitokseen ja se varsoi useita varsoja kenttäoreista, sekä puoliverisistä että täysverisistä. Sahara periytti jälkeläisilleen erityisesti jaloa ulkomuotoaan, mutta ei kaikeksi onneksi jättänyt kiehuvaa luonnettaan yhtä vahvasti jälkikasvuunsa. Sahara lopetettiin vanhan vamman uusiuduttua 20-vuotiaana.

Emä Heulwen Fflur oli merkitön musta, juuri ponikokoiseksi (148 cm) jäänyt welsh part bred -tamma. Se oli luonteeltaan taipuisa ja kiltti ja sopi siksi hyvin myös lastenratsuksi. Nuorena ponina tamma toimi kuitenkin ponikokoisen aikuisen kilpaponina pääasiassa esteradoilla mutta myös helpoissa koululuokissa. Leppoisa tamma oli kuitenkin aavistuksen verran turhankin rauhallinen ja mukavuudenhaluinen vakavasti otettavaksi kilpaponiksi, vaikka teknisesti poni hyvin sekä hyppäsi että liikkui. Heulwen Fflur starttasi kuitenkin jopa kansallisia 120 sentin esteluokkia ratsastajansa kanssa, joten laatua ponista kyllä löytyi. Heulwen Fflur myytiin lopulta isolla rahalla opetusponiksi ja siitä tulikin hyvin suosittu ratsastajien keskuudessa. Opetusponin ura jäi tammalla kuitenkin lyhyeksi, sillä poni sai potkun tarhassa jalkaansa eikä kuntoutunut enää ratsastuskäyttöön. Loppuikänsä Heulwen Fflur viettikin siitosponina ja ehti saada peräti kuusi varsaa pitkästä käyttöurastaan huolimatta. Tamma jätti jälkeläisilleen erityisesti rauhallista luonnettaan.

Isänisä Infrared aloitti kilpailu-uransa laukkaradoilla, kuten oriin vahva laukkasuku velvoitti. Infrared ei kuitenkaan ollut kovin kummoinen laukkuri ja ori myytiinkin huutokaupan kautta ratsuksi. Infraredin estelahjat tulivat kaikille yllätyksenä, mutta hyppylahjoja oriilla todella oli. Muutamien välikäsien ja kouluttajien kautta ori pääsi lopultakin kilpakentille ja nousi suorastaan rakettimaisesti jopa 140 sentin kansainvälisiin esteluokkiin saakka. Infrared oli luonteeltaan tyyni ja järkevä - ei todellakaan mikään tyypillisin täysverinen, minkä ansiosta se kesti psyykkisesti raskastakin kilpailuiden kiertämistä. Vanhemmalla iällä Infrared myytiin siitosoriiksi Ruotsiin. Sen ratsupiireissä täysin tuntematon suku ei juurikaan kiinnostanut kasvattajia ja siksi oriin jälkeläismäärä jäikin pieneksi. Infrared osoitti kuitenkin jättävänsä jälkikasvulleen hyppylahjojaan ja oriin suosio hieman nousikin ensimmäisten jälkeläisten ehdittyä kilpakentille. Infrared lopetettiin 22-vuotiaana nivelvaivojen takia.
Isänemä Ffraid Eria oli musta, piirtopäinen pikkutamma, joka syntyi Walesin syrjäisillä nummilla. Tamman tie Ruotsiin lapsiperheen omistukseen oli varsin monivaiheinen, mutta 8-vuotiaana tamma opetti jo täyttä päätä perheen lapsia ratsastuksen saloihin Ruotsin maaseudulla. Ffraid Eria olikin erinomainen opettaja, kärsivällisen fiksun luonteensa sekä tasaisten askeleidensa ansiosta. Vuosien mittaan perheen lapset innostuivat myös kilpailemisesta ja uskollisesti tamma taipui tähänkin puuhaan. Esteillä Ffraid Eria eteni toisen lapsiratsastajansa kanssa jopa metrin luokkiin saakka! Kiltti poni yritti aina parhaansa. Lapset kuitenkin kasvoivat lopulta ponille liian pitkiksi ja Ffraid Eria myytiin seuraavalle omistajalle. Uusi omistaja kantakirjasi tamman, minkä jälkeen se siirtyi siitokseen. Ffraid Eria sai sekä welsh- että risteytysjälkeläisiä ja periytti kilttiä ja yritteliästä luonnettaan eteenpäin.

Jälkeläiset
t. Halide MPB, e. Love At First Sight
t. Golden North MPB, e. Golden Scampi de Celle

Kilpailut

Päiväkirja & valmennukset