Gobaith Meddwl Du

Luonne

Gobbe on järkevä, tyyni ja mutkaton ori. Sillä on tietysti pienet oriin vinkeet, jotka nostavat päätään lähinnä vieraita oriita kuhisevissa paikoissa, mutta pääasiassa Gobbe on oikea herrasmies käsitellä. Hoitaessa ori onkin mukava ja kiltti kaveri. Se antaa harjata kaikkialta, nostaa helposti kaviot puhdistettavaksi eikä pullikoi varustaessa. Rapsutuksista ori tykkää ja se ottaa mielellään kontaktia rapsuttelijaansa näyttäen kutiavia paikkojaan. Kärsivällisyyttäkin pidempiin hoitotuokioihin oriilla riittää. Taluttaessa Gobbe on reipas kävelijä, mutta ei mikään ryykääjä, vaan kevyesti narussa kulkeva.

Ratsastaessa Gobbe on yhteistyöhaluinen, kärsivällinen ja kuuliainen ratsu. Gobbe ei ole saamistaan avuista turhan tarkka, vaan se toimii monella eri ratsastajalla ja monella eri tyylillä. Ori haluaa aina miellyttää ratsastajaansa, eikä keksi omia tyhmyyksiä, vaikka tehtävä alkaisi tuntua tylsältä. Hypätessä Gobbe on yritteliäs, esteälyinen ja huolellinen. Se kuuntelee ratsastajaansa, mutta tekee tarvittaessa myös omia ratkaisuitaan, sillä ori ei halua koskea puomeihin mutta haluaa silti ylittää esteen. Aikaratsastukseen Gobbe sopii hyvän käännettävyytensä ja ketteryytensä ansiosta hyvin, vaikkei sen laukka olekaan kaikista matkaavoittavin. Maastossa Gobbe on mitä mukavin. Se lompsii rentona pitkin ohjin tai kiitää tukkaputkella kiitolaukkaa - ihan miten ratsastaja pyytää.

Suku

Gobbe on suvuton eli sillä ei ole sukua virtuaalimaailmassa.

Isä Gobeithiol oli ruunikko, kolmella tasaisella sukalla ja nätillä, symmetrisellä piirrolla varustettuna, 134 senttiä korkea ja rakenteeltaan hyvin sopusuhtainen. Ori osasi myös liikkua ja se nautti esiintymisestä, mikä toi sen liikkeisiin näyttelytilanteissa vielä oman silauksensa. Näyttelyissä ori pärjäsikin vallan mainiosti. Gobeithiol kokeili siipiään myös estekilpailuissa, joissa ori väläytteli näppärää hyppytekniikkaa, mutta sen esteura jäi lyhyeksi sopivankokoisten ratsastajien puutteen takia. Jalostusoriina Gobeithiol ei ollut se kaikista suosituin welshpiireissä, mutta toisaalta ori oli lyhyellä esteurallaan kiinnittänyt usean ratsuponikasvattajan huomion ja saikin paljon puoliveri- ja täysveritammoja. Gobeithiol ei olekaan ihan vieras nimi Britannian estekilpaponien suvuissa.
Isänisä Gobaith oli ruunikonkimo, 136-senttinen welshori. Gobaith kantakirjattiin nuorena ja sen omistaja käytti sitä ahkerasti omille tammoilleen. Jossain kohden ori myytiin ja se päätyi ruunauksen kautta ratsastuskäyttöön. Hieman kuumaluontoinen poni ei ollut aloittelijoiden ratsu, mutta se oli silti sen verran asiallinen käsitellä, että ehti toimia useammankin rämäpäisen poniratsastajan ensimmäisenä kilpaponina kiidättäen kuskinsa läpi esteradan toisensa perään. Myöhemmin oriin ruunausta harmiteltiin, sillä sen aiemmin saamista jälkeläisitä nousi useampi loistava näyttely- ja käyttöponi.
Isänemä Harddaf yn yr Iardissa riitti valkoista! Tamma oli kirjava kuin lehmä, mikä sai näyttelytuomarit hieman katsomaan tammaa kieroon. Rakenteeltaan ja liikkeiltään poni oli kuitenkin asiallinen, mutta väri häiritsi tamman muuten lupaavaa näyttelyuraa. Tamma tekikin päätyönsä siitoksessa. Sen omistaja valitsi isäoriit lähinnä pienten merkkien perusteella, mutta silti tammasta jäi useita hyviäkin näyttelyponeja. Luonnekin ponilla oli kultaa ja sillä oli lehmänvärin lisäksi myös lehmänhermot.

Emä Dant y Llew oli sievä pikku liinakko. Piirtopäinen tamma oli siro ja kevyt, mutta samalla hieman hentoinen. Luonteeltaan tamma oli mukava, utelias ja kiltti. Se oli luotettava lastenponi, vaikkei mikään pystyynkuollut ollutkaan. Näyttelyissä poni ei ollut kovin menestyksekäs aikuisenakin hieman varsamaisen olemuksensa takia. Käyttöponina tammaa ei koskaan viety kapasiteettinsa rajoille, sillä hyväluontoisena ratsuna se toimi lähinnä pienten lasten opetusponina. Hyppykykyä tammalla kyllä oli ja se olisi voinut olla näppäräkin ruusukehai pikkuluokissa jos sille olisi sinne mahdollisuus suotu. Vanhoilla päivillään tammalla teetettiin yksi varsa, meidän komea Gobbe. Tamma eli hurjaan 32 vuoden ikään!
Emänisä Diwrnod Tywyll oli tummanrautias, lähes musta, 125 senttiä korkea pikkuori. Ori oli kevytrakeinen ja kauniisti liikkuva, hyvistä sukulinjoista polveutuva poni, joka kantakirjattiin ja tarjottiin siitoskäyttöön jo nuorena. Kovin suurta tammaryntäystä ei ori koskaan saavuttanut, mutta se teki pitkän uran siitosoriina ja astui vuosittain pari kolme tammaa, joten jälkikasvuakin ehti vuosien mittaan kertyä. Diwrnod Tywyll jätti jälkeläisiinsä hyvää luonnettaan ja sen varsoissa olikin useita erinomaisia lastenponeja. Ori itse oli lähinnä siitosoriina eikä näyttänyt kykyjään sen suuremmin näyttelykehissä tai kilparadoilla.
Emänemä Lili oli jo nuorena vitivalkoinen, kaunis tamma. Se oli 130 senttiä korkea ja rungoltaan kapea kuin silakka, mistä johtuen se sopi ratsuksi vain kaikkien pienimmille ratsastajille. Onneksi Lili oli luonteeltaan rauhallinen ja kiltti ja askeleiltaan tasainen, joten se sopi pikkulastenkin ratsastettavaksi. Lastenponin uransa lisäksi Lili vaikutti myös siitoksessa ja varsoi useamman kerran jättäen kivoja lastenponeja, joissa olisi ollut myös laatua erityisesti esteradoille.

Jälkeläiset
o. Moana's Gobolt, e. Aerona

Kilpailut