Wondrous Wendy xx

Kiltti, kaunis, selväpäinen tamma, josta löytyy ruutia, kykyjä ja luonnetta vaikeillekin este- ja kenttäradoille.

Nimi: Wondrous Wendy xx "Wendy"
Rekisterinumero: VH22-006-0155
Sukupuoli: Tamma
Syntynyt: 12.01.2022 / 18v (8v 12.09.2022, sekalainen ikääntyminen)
Rotu: Englantilainen täysverinen (xx)

Omistaja: Nintsu (VRL-01851)
Kotitalli: Juksula
Kasvattaja: Cathy Middler, GB (evm)

Väri: Tummanruunikko
Säkäkorkeus: 163 cm

Koulutus: este- ja kenttäpainotus
! kilpailee porrastettuja !
>>>>>>>>>> Ko: vaativa B
>>>>>>>>>> Re: 140 cm
>>>>>>>>>> Ke: CIC3

Hoitaessa

Ratsastaessa

Polveutuminen

i. Prodigious Paul xx xx, trn, 164cm	ii. Elder Edward xx xx, rn, 169cm
	ie. Garrulous Gabbie xx xx, vrt, 162cm
e. Magnificent Maddy xx xx, rnkm, 162cm	ei. Morty Martyr xx xx, mkm, 160cm
	ee. Edgy Edith xx xx, prt, 163cm

Wendy on suvuton eli sillä ei ole sukua virtuaalimaailmassa.

Nuorten kenttähevosten MM, 7-vuotiaat 3. sija, Kenttäratsastuksen EM 1. sija, Kenttäratsastuksen EM, joukkue 2. sija, Kenttäratsastuksen MM, joukkue 1. sija, lukuisia muita voittoja ja sijoituksia. Isä PRODIGIOUS PAUL (tummanruunikko, 164 cm) nousi kenttäratsastuksen huipulle pysyen siellä edelleen jälkeläistensä kautta. Useita satoja täysiveri-, puoliveri- ja ponivarsoja jättänyt täysiveriori oli aikansa superjulkkiksia, oikeutetusti lajin tunnetuimpia nimiä niin oman kilpauransa kuin erinomaisten jälkeläistensä kautta. PRODIGIOUS PAUL oli loistava kilpa- kuin jalostusori, ei kädenlämpöinen keskiverto kummallakaan urallansa. Orin poikia arvostetaan laajalti niiden tuoman hyvän ratsastettavuuden ja jalouden vuoksi, tytärten taas tiedetään tekevän veljiään sisukkaampia, herkempiä mutta yleensä myös hieman paremmin hyppääviä jälkeläisiä. Nimenomaan tytärtensä jälkeläisten kautta PRODIGIOUS PAUL nousi myös kansainväliselle esteorirankinglistalle.
PRODIGIOUS PAUL oli hieman yksinkertainen, suoraviivainen, jolla oli hyvin mustavalkoinen joko-tai -mielenlaatu. Ori oppi uutta melko nopeasti ja vaivattomasti, niin toivotut asiat kuin monta epätoivottua tapaa, joista pois oppiminen olikin huomattavan kivinen tie. Nuorempana täysiverinen kummasteli jyrkempiä reittejä esteille totuttuaan suorempiin ja loivempiin - myöhemmällä iällä taas ne helpommat lähestymiset aiheuttivat hämmästelemisiä. Mikäli PRODIGIOUS PAUL ei ymmärtänyt jotakin se teki helposti täysstopin, kunnes oppi vain hidastamaan tahtia jottei ratsastajansa aina lentäisi ratsunsa kaulalle. Ori oli kuitenkin koko talliväen rakastama, leppoisa hevonen, jonka hyvät hermot, korkea työmoraali ja yksinkertaisen hyväntuulinen olemus ilahduttivat jokaista sen kanssa työskennellyttä. Työtä pelkäämätön täysiverinen nautti kaikesta, rennoista maastoretkistä ja neljän tähden kenttäluokan vaativasta maastokokeesta, yhtä lailla, pitäen hieman varsamaisen vilpittömän intonsa hyvissä voimin koko ikänsä. Olihan ori vähän hidas pohkeelle, minkä lisäksi sitä piti ratsastaa todella palikkatestimäisen yksinkertaistetuin avuin, mutta se ei hidastanut PRODIGIOUS PAULia, ratsastajaansa tai ratsukon ilmiömäistä uraa.
27-vuotiaaksi elänyt täysiverinen oli paitsi kapasiteetikas, menestynyt ja hyvä periyttäjä, myös rakenteeltaan erinomainen rotunsa edustaja. Jalo, ryhdikäs ja hyvätyyppinen, hieman takakorkea, syvärunkoinen suurilinjainen. Orilla oli hieman kevyt, hyvin liittynyt kaula, pitkät hyväasentoiset lavat, hyvä säkä sekä satulansija mutta lyhyt, jyrkkä lautanen. Jalat olivat pieniä polvia ja pientä oikean etujalan suppuvarpaisuutta erinomaiset, hyväluiset ja -kavioiset. Pitkäaskelinen, rento ja tahdikas käynti, erittäin joustava ja lennokas ravi, sekä ilmava, pyörivä laukka keräsivät kaikki kiitosta niin irtonaisesta lavan työskentelystä kuin hyvästä mekaniikasta. Takaosa tosiaan toimi moottorina, liike kulki läpi selän - PRODIGIOUS PAUL ei tosiaan ollut töpsyttelevä tai kipittelevä hevonen, jonka liikkeen laatu olisi jättänyt toivomisen varaa. Hypyt olivat varmoja, vakaita ja pyöreitä, hyppääminen oli orille helppoa ja vaikka se välillä hyppäsi hieman selättömänä, pääosin ruunikko hyppäsi koko kehoaan käyttäen, jalat nopeasti riittävästi rungon alle nousten hienosti takaa avaten.

Isänisä 169-senttinen, ruunikko ELDER EDWARD kilpaili kansainvälisillä neljän tähden kenttäradoilla useiden vuosien ajan keräten kotitallinsa varustehuoneen täyteen ruusukkeita. Omasta menestyksestään huolimatta ELDER EDWARD tunnetaan nimenomaan jälkeläisistään, niin täysi- kuin puoliverisistä, jotka omalla menestyksellään ovat pitäneet isänsä tiukasti kiinni kenttärankingissa. Ori periytti vahvaa laukkaa, hyvää hyppytekniikkaa, sisukasta ja rohkeaa mutta monesti myös mustavalkoisen yksinkertaista luonnetta, samaten kuin jaloa, sporttista rakennetta. ELDER EDWARD jälkeläisiä arvostetaan hyvän ratsastettavuuden ja korkean laadun vuoksi; useita kymmeniä poikia on hyväksytty useiden kantakirjojen jalostukseen, tyttäret taas ovat heikompienkin orien kanssa tehneet hyviä jälkeläisiä.
ELDER EDWARD oli komea, jalo, ryhdikäs ori, hieman neliömäinen ja takakorkea mutta ehdottomasti keskivertotäysiveristä parempirakenteinen. Sillä oli ilmeikäs, jalo pää, hyvin liittynyt kaula, pitkät hyväasentoiset lavat ja erinomainen säkä, satulansija sekä rungon syvyys. Jaloissa oli riittävä luusto eikä huomionarvoisia asentovikoja, kavioainesta kehuttiin erikseen. Ruunikko liikkui tasapainoisin, joustavin liikkein, askelissa oli pituutta ja erinomainen tahti eikä tietoakaan melomisesta tai muista vioista. Etenkin täysiverisen laukka oli komea, täyden kympin laukka. ELDER EDWARD hyppäsi varmoin, helpon oloisin hypyin, se käytti kaulaansa, selkäänsä sekä jalkojaan hienosti, avasi takaa, tasapainotti ja korjasi monet ratsastajansa virhearviot ja muutoinkin osoitti suurta esteälyä ja kapasiteettia niin irtohypytyksissä kuin ratsastajan kanssa työskennellessään. Muutoinkin ori oli älykäs, harkitsevainen hevonen, herkkä muttei kuumuva tai kiivas. Se oli aika jäyhä, vähäeleinen hevonen, joka ärsyyntyi helposti ympärillään turhan päiten pyörivistä ihmisistä eikä todellakaan jaksanut olla kenenkään halailtavana tai poseerata nätisti hoitajansa / ratsastajansa kanssa valokuvia varten. ELDER EDWARD eli 26-vuotiaaksi.

26 laukkastarttia, voitto- ja sijoitusprosentit 0% ja 23%, voittorahoja reilu 60 000 Ruotsin kruunua. Iso-Britanniassa syntynyt, jonkin verran kilpaillut, tammatestin hyväksytysti suorittanut ja kahdesti varsonut GARRULOUS GABBIE (vaaleanrautias, 162cm) kuoli varsin dramaattisesti, tamma nimittäin hukkui 11-vuotiaana lampeen hyvin epäonnisen laidunkarkureissun seurauksena. Laukkauransa lisäksi raudikko ei ollut kilpaillut, vaikka sitä olikin koulutettu koulu- ja esteratsastuksen saralla. Kumpikaan GARRULOUS GABBIEn varsoista ei seurannut emäänsä laukkaradoille, vaan molemmista tuli kenttäratsuja, vieläpä tunnettuja sellaisia. Kumpikin varsa on jalo, suurilinjainen, hyvää täysiverityyppiä edustava hevonen, joilla on valitettavan suora kaula, painunut lanne sekä suppuvarpaiset etuset, mutta myös hyvät lavat, vahvat, lihaksikkaat takaosat sekä kevyet, tahdikkaat ja joustavat liikkeet.
GARRULOUS GABBIE oli itsekin jalo, suurilinjainen, hyvän täysiverityypin hevonen. Sen pää oli jalo, niska pitkä, kaula suora, lavat hyväasentoiset ja runko sopusuhtainen ja lihaksikas, lanne painunut ja takaosa vahva. Etujalat olivat suppuvarpaiset, takajalat hyväasentoiset, jalkojen luusto riittävä. Tamman käynti oli pitkää, elastista ja joustavaa, ravi kevyen tahdikasta mutta hieman matalaa ja kaunis, kevyt, pyörivä laukka yksinkertaisen hieno, vaikkei se GARRULOUS GABBIEta laukkakilpailuiden voittoon siivittänytkään. Hypyt tosin lähtivät herkästi liian kaukaa tai läheltä, puomikosketuksia GARRULOUS GABBIE protestoi yhdellä terävällä pukilla vaikkei tamma muutoin mieltään osoittanut pientä irvistelyä isommin. Tamma oli selväpäinen ja fiksu, nopeasti uutta oppiva ja mielellään työskentelevä hevonen, joka tosin innostuessaan kuumui herkästi ryhtyen joko kiihdyttämään vauhtiaan tai vaihtoehtoisesti jäi aika lailla paikoilleen laukkaamaan singoten sitten toivottuun suuntaan turhankin terävästi. Pahaa tamma ei tarkoittanut, ja käsiteltäessä se oli huomattavasti pehmeämpi.

Emä ruunikonkimo, 162 cm korkea MAGNIFICENT MADDY osoittautui juuri kasvattajansa toiveiden mukaiseksi hevoseksi; emäänsä herkemmäksi ja säpäkämmäksi, kuitenkin tätiharrastajallekin sopivaksi hevoseksi monipuoliseen harrastamiseen sekä puolivakavaan harrastekilpailemiseen. Selväpäinen, reipas, rohkea ja ehdottoman positiivinen kimo olikin niin helppo, mutkaton ja niin sanotusti hankalasti pilattavissa, että ensimmäistä kertaa varsaa opettava kasvattaja-omistaja teki ja kokeili paljon itse, toki tukiverkkonsa ja ammattilaisten tuella. Ajan kanssa MAGNIFICENT MADDYsta tuli luottohevonen kaikkeen mitä omistajansa keksi kokeilla sekä erinomainen kilpakumppani helppo A/120 cm -radoille, joilta toisinaan tuotiin kotiin ruusukekin hyvän mielen lisäksi. Aivan kuten emänsäkin, myös MAGNIFICENT MADDY kykeni uskomattomiin korjausliikkeisiin esteillä. Sillä oli terävä, nopea pää, kykyä sovittaa askeleensa, tasapainottaa heikompia hyppyjä, venyä pisimpienkin trippeleiden ja vesien ylitse sekä kammeta puhtaasti yli miltei joka esteen, vaikka lähestyminen olisi tullut liian liki tai mennyt jollain tavalla pipariksi. Tamma käytti koko kehoaan kaulasta jalkoihin erinomaisesti hypyissä, ja vaikka laukkansa olikin matalansorttista se pyöri ja eteni hyvin, askel oli vakaa sekä haitarimaisesti suurella skaalalla säädeltävissä. Tammalla oli muutoinkin vähän matalat liikkeet, kuitenkin suorat ja säännölliset, ja MAGNIFICENT MADDY liikkui rehellisesti selän läpi takajalkojensa toimiessa kunnollisena moottorina. Näyttävyyttä täysiveriselle ei oltu suotu, esteteknistä osaamista sekä esteälyä senkin edestä uskomattoman hienoa luonnetta, eteenpäinpyrkimystä ja yhteistyöhalua, unohtamatta.
MAGNIFICENT MADDY oli ryhdikäs, kolme senttiä takakorkea täysiverinen, jonka suurehko, ilmeikäs pää hivenen liian pitkien korvien kera teki siitä hurmaavan suloisen ennemmin kuin jalon. Kaula oli kaareva, kevyt, lyhyenpuoleinen mutta hyvin niin päähän kuin runkoon liittynyt, säkä selväpiirteinen ja lavat pitkät ja jyrkät. Rungossa oli hyvä syvyys, selkä ja lanne hyvin mittaiset, jalat kuivat, selväpiirteiset ja hyväluiset, vaikkakin matalapolviset ja ventovuohisiset. Kavioaineskin oli heikkoa ja murtuma-altista. Eihän kimo tammatestinsä pistevoittaja ollut, joskin luonteestaan se sai valtavat kehut; riittävän herkkä olematta turhan terävä, rohkea, positiivinen, hieno asenne työntekoon, herkkä kaikille avuille ja kuitenkin ymmärtäväinen virheille.
Liukas laidunnurmi, kaatuminen ja sitä seurannut vaikea jalkavamma aiheuttivat lopetuspäätöksen täysiverisen ollessa 17-vuotias. MAGNIFICENT MADDYsta jäi kaksi varsaa, joista molemmille oli valittu vähän hintavampi, hyvät kilpailunäytöt antanut ori isäksi. Tamman jälkeläiset ovatkin erinomaisia hyppääjiä, rohkeita ja kapasiteetikkaita, vikoineenkin niin katsetta kuin käyttöäkin kestäviä täysiverisiä.

Emänisän MORTY MARTYR (mustankimo, 160 cm) siirtyi nopeasti laukkauralta ilman mainittavaa menestystä uudelleenkoulutettavaksi. Orissa selkeästi nähtiin potentiaalia, sillä se ei joutunut välittömästi ruunaukseen, kuten moni muu laukkaurheilun ylijäämäori. Uusi leipätyö löytyi esteratsastuksesta, josta menestystä kertyi tasaiseen tahtiin ja erityisen menestyksekkään 130 cm radoilla tehdyn kauden jälkeen niin täysi- kuin puoliverijalostukseen Iso-Britanniassa hyväksytty ori ostettiin Ranskaan selle francaisin verevyyttä ylläpitämään. MORTY MARTYRista onkin enimmäkseen puoliverivarsoja, näistäkin leijonanosa ranskalaiskantakirjassa, täysiverivarsoja syntyi vain 13. Hyvälaukkainen, vaivattomasti hyppäävä täysiveriori toi varsoilleen samaa hyvää, helppoa hyppyä kera erinomaisen selän käytön. Ulkonäöllisestikin täysiverisen jälkeläiset tunnistaa; ne ovat kaikki ryhdikkäitä, hieman takakorkeita hevosia erinomaisella takaosalla sekä valitettavan matalilla polvilla sekä heikolla kavioaineksella - kaikki isänsä peruja. Olihan kimo itsekin ryhdikäs, takakorkea hevonen erinomaisella takaosalla, matalilla polvilla sekä heikolla kavioaineksella. Orilla oli myös erinomainen satulansija sekä hyvät lavat, pitkät reisilihakset sekä kevyt, joskin hyvänmuotoinen kaula.
Ranskassa MORTY MARTYR nähtiin myös kenttäradoilla, joskaan sen menestys ei ollut mainittavaa. 120-130 cm esteradoilla täysiverinen teki tasaiseen tahtiin puhtaita, nopea-aikaisia ratoja. Se oli varma, rohkea, sisukas hevonen, kylmähermoinen hurjapää, joka ei epäröinyt yrittää hurjimpiakaan reittivalintoja. Kotona kimo aiheutti harmaita hiuksia hypätessään useamman kerran tarhansa aitojen yli vapauteen; vasta kolmas korotus piti ilkikurisen, vapaudenkaipuisen karkulaisen tarhassaan. Kuuleman mukaan MORTY MARTYR ei koskaan karannut kauas, yrittänyt toisten orien kimppuun tai tammojen luo, vaan suuntasi aina harventamaan kotitallinsa pihapuutarhan istutuksia. Ori eli 25-vuotiaaksi.

Emänemä EDGY EDITH (punarautias, 163 cm) oli rauhallinen, leppoisa, reaktioissaan maltillinen ja hidas, kansanomaisesti ilmaistuna todellinen tädinkuljetin. Hankalassakin maastossa varmoin askelin edennyt raudikko luotsasi hieman aranpuoleisen ratsastajansa läpi Hubertus-ratsastusten, maastoesteiden ja muiden brittiläisen maalaistallin huvitusten, ja pomminvarmaa täysiveristä hinguttiinkin kilvan lainaksi juuri sen mielettömän luotettavuuden vuoksi. Ei tamma liikkeillään säväyttänyt tai ollut esteratojen nopein ruusukehai, se tuli moneen kertaan testattua tallin omissa pikkukisoissa. EDGY EDITH kuitenkin luotsasi tumpeloimmankin ratsastajan luotettavasti lähtöviivalta maaliin, kunhan ratsastaja vain oli opetellut oikean koulu- tai esteradan. Tyyni, tasainen tamma kyllä liikkui puhtain, pitkin ja tahdikkain askelin, liike vain oli aika matalaa ja takaosakin olisi saanut työntää paremmin. Tamma kuitenkin hyppäsi mitä tahansa vaikka kuinka onnettomasta lähestymisestä korjaten ja pelastaen enemmän kuin moni World Cupien oikea esteratsu. Minkä tamma näyttävyydessä hävisi, se voitti sydämellisyydessä.
EDGY EDITH ei ollut hullumman näköinen täysiveritamma. Tyypeiltään ja leimoiltaan hyvä, syvärunkoinen hevonen, jolla oli ilmeikäs, joskin vähän suuri pää hyvin liittyneen, lyhyenpuoleisen kaulansa kruununa. Lapa ja säkä olivat hyvät, lanne painunut ja lautanen hieman kattomainen, jalat hyväluiset mutta etujalat suppuvarpaiset. Yleisvaikutelma jäi silti vaatimattomaksi, osittain tamman matalan ryhdin vuoksi. Vanhemmiten EDGY EDITH pääsi uudelleen näyttelykehiin kahden varsansa, täysiveritamman ja puoliveriorin, kanssa. Kummankin isäksi valittiin emää reaktiivisempi, kilpauraa tehnyt ori, tavoitteena saada harrastekilpapeli esteradoille. Tamma antoi varsoilleen selväpäisen, järkevän rohkean persoonan sekä uskomattoman kyvyn korjata ratsastajan virheitä hypätessä, rakenteeltaan varsat peilaavat vahvasti isiään. Täysiveritamma lopetettiin sen ollessa 28-vuotias hampaiden kuluttua loppuun, muutoin teräsrouva oli ikäisekseen loistokunnossa.
Suluselvitys © Lissu T.

Jälkeläiset

wpb-o. Notorous Nolan MPB (i. Noson Dawel Iawn)
xx-t. Legendous Lena xx (i. First Legion)
x-t. Zappy Zoe x (i. Zareah ox)

Päiväkirja & valmennukset

uusin viimeisenä

00.00.0000, päiväkirjamerkintä/valmennus
plaaplaaplaaplaaplaaplaa Nintsu

Wondrous Wendy xx

Polveutuminen

Jälkeläiset

Päiväkirja & valmennukset

Tekijänoikeudet