Index Asukkaat Miljöö Toiminta Yhteys

VIRTUAALIHEVONEN || A SIM-GAME HORSE


ei saavutuksia

Feliowex

Nimi: Feliowex "Vesku" Rekisterinumero: VH11-021-0019 Sukupuoli: Ori Syntynyt: 25.12.2009 / 30v (3v 25.03.2010, sekalainen ikääntyminen) Rotu: Trakehner (25% täyttäverta) Omistaja: Nintsu VRL-01851 Kotitalli: Juksula Väri: Tummanpunaruunikko Säkäkorkeus: 167cm Koulutus: estepainotus ! kisakalenteri löytyy alempaa ! >>>>>>>>>> Ko: helppo A >>>>>>>>>> Re: 160cm

© EJ

Vesku ei ole helppo hevonen, ei yleisesti ottaen eikä tarkemmin tarkasteltuna. Ori on huomionkipeä, temperamenttinen ja rasittavan mustasukkainen. Se suuttuu ihmisille verisesti liiallisesta komentelusta tai liian vähästä huomiosta kuin paraskin prinsessa, mutta on samalla oikea showmies, jolla on karismaa ja esiintymishaluja niin tarhassa tammoille kuin kouluradalla tuomareillekin. Mutta ehkä hankalan luonteen voi tälle oriille antaa anteeksi, kun näkee sen hyppäävän. Tämä hevonen nimittäin ylittää 160cm radat puhtaasti ja irtohypytyksessä jopa itseään korkeammat okseritkin.

Hoitaessa Vesku ei ole mukava, näin niin kuin kauniisti sanottuna. Tämän oriin kanssa on varauduttava kaikkeen. Joskus se on hurjan hellyydenkipeä ja vaatii jatkuvasti rapsutuksia ja silittelyjä. Joskus ori taas ei siedä ylimääräistä lääppimistä lainkaan, vaan naksauttaa hampaat hihaan heti hoitajan astuessa karsinaan. Puremista Vesku harrastaa valitettavan paljon pahalla päällä ollessaan. Eikä aina tarvitse olla edes paha päivä vaan jos oritta jokin ärsyttää (ohi kulkee toinen ori tai jotakin lihasta hieman kiristää), purkaa Vesku kiukkunsa ihmiseen, joka julkeaa sillä hetkellä olla lähettyvillä. Vesku puree myös kovaa, mistään pikku näykkäyksistä ei todellakaan ole kyse. Jos jotain hyvää Veskusta on sanottava, niin mainittakoon, että ori ei potki. Ainakaan kovin usein. Kavioita puhdistaessa Vesku saattaa kipakasti nykäistä jalkaansa, varsinkin takajalkojaan, ja silloin kavio saattaa ihmiseen osua, mutta on aika harvinaista, että Vesku tahallaan tähtäisi potkujaan ihmiseen. Sitäkin on tosin tapahtunut, joten parempi olla luottamatta oriin käytöstapoihin. Suitsittaessa Vesku mieluusti nostaa päänsä ylös ja liimaa hampaansa yhteen. Ei ole ihan kerta tai kaksi, kun joku löytää itsensä kaivelemasta oriin hammaslomaa ties kuinka monetta minuuttia vain saadakseen kuolaimet ujutettua tämän muulin suuhun. Veskun satuloiminenkaan ei ole mikään miellyttävä tapahtuma. Ori muuttuu happaksi kuin sitruuna satulan nähdessään, kääntää takapuolensa satulaa kohden ja mulkoilee sen näköisenä, että potkaisee minä hetkenä hyvänsä. Kun sitten satulan onnistuu jotenkin hivuttamaan kiukkuisen oriin selkään, alkaa show satulavyön kiristyksen välttämiseksi. Siinä on hoitajan terveys jonkin asteisessa vaarassa, sillä pahimpina päivinään Vesku tekee kyllä kaikkensa välttääkseen ikävän vyön kiristyksen. Taluttaessa Veskua voi kuvata parhaiten sanaparilla "orimainen showmies". Tämän oriin on pakko uhitella jokaiselle vastaan tulevalle oriille ja kosiskella jokaista näkyvissä olevaa tammaa. Millään pienellä napautuksella ei Veskua maanpinnalle saa kiskottua, vaan usein siihen tarvitaan avuksi kuolaimet ja kouluraippa. Veskua ei todellakaan taluteta edes tarhaan ilman orikuolainta ja raippaa... Niinpä niin, elämä olisi niin paljon helpompaa, jos Vesku olisi ruuna!

Ratsastaessa Vesku osaa olla todellinen muuli. Se voi joskus jumittaa johonkin kentän nurkkaan ja kieltäytyä totaalisesti liikkumasta yhtikäs mihinkään. Toinen ääripää on sitten se, että ratsastajan kavuttua kyytiin, ori alkaa painattaa kiitopukkilaukkaa suuntaan X yrittäen kaikin voimin saada kuskinsa alas. Juu, tässä tämä meidän hieno kilpahevonenmme nyt on... Joskus olemme saaneet hävetä valmennuksissa silmät päästämme Veskun takia! Kouluratsastukseen Veskulla olisi liikettä vaikka kuinka, mutta oriin ratsastettavuus on aika vaihtelevaa. Joinakin päivinä ori liikkuu kuin paraskin Matador ja tekee kaiken helposti ja ongelmattomasti. Toisena päivänä ratsastajan kaikki keskittyminen menee siihen, että saa oriin menemään edes haluttua askellajia suunnilleen siihen suuntaan mihin kuski tahtoo. Yritä siinä sitten treenata pohkeenväistöä tai vastalaukkaa! Kaikeksi onneksi Vesku rakastaa esiintymistä, joten koulukilpailuissa se yleensä (paino sanalla yleensä) keskittyy ratsastajansa kiusaamisen sijaan esiintymiseen. Silloin kuskin ei tarvitse kuin antaa oriille tilaa liikkua ja estää sitä pysähtymästä kosiskelemaan jotakin kentän laidalla odottelevaa tammaa. Esteratsastusta Vesku rakastaa. On todellinen nautinto nähdä Vesku hyppäämässä. Tottumattomampikin silmä näkee kuinka ori hyppää koko sydämellään. Valitettavasti hyppääminenkään ei ole Veskun kanssa helppoa, vaikka ori touhusta nauttii ja se sujuu siltä kuin luonnostaan. Varsinkin pienemmillä esteillä (erityisesti kotona) Vesku voi esittää kammoavansa koko estettä ja kieltäytyä menemästä kymmentä metriä lähemmäksi. Nurinkurista onkin, että kaikki pelottavatkin erikoisesteet ori ylittää innokkaasti, mutta täysstoppi voi sitten tulla tavallisen, helpon puomiesteen kohdalla. Onneksi Veskun esiintymishalut tulevat ratsastajan avuksi tässäkin kohtaa ja kilpailuissa ori keskittyy leikkimisen sijaan itse asiaan. Esteradalla Vesku on ketterä, nopea ja huolellinen. Se on hieman kuuma hypättävä eikä päästä ratsastajaansa helpolla. Kuitenkin niinä hetkinä, kun ratsukko pelaa oikeasti yhteen, on meno jotakin aivan uskomattoman hienoa katsella. Tällä oriilla on loputtomasti kapasiteettia ja uskomattoman kaunis, sulava hyppytyyli. Todellinen estehevonen isolla E:llä! Maastossa Vesku näkee usein mörköjä ja se usein koettaa kääntyä kannoillaan ja kiikuttaa ratsastajansa vauhdilla takaisin kotitallille. Tammaseurassa Vesku kuitenkin maastoilee mielellään kunhan se vain saa mennä ensimmäisenä.

Polveutuminen

i. Marabon Larw trak, mrn, 167cm	ii. Attor trak, trn, 174cm	iii. tunt.
		iie. tunt.
	ie. Celbes xx xx, m, 161cm	iei. tunt.
		iee. tunt.
e. Melinda II trak, m, 160cm	ei. Marcos trak, m, 163cm	eii. tunt.
		eie. tunt.
	ee. Kittiwa trak, m, 164cm	eei. tunt.
		eee. tunt.

Vesku on suvuton eli sillä ei ole sukua virtuaalimaailmassa.

Isä Marabon Larw oli mustanruunikko, ryhdikäs ja temperamenttinen trakehnerori, joka kilpaili esteratsastuksen parissa. Ori hyppäsi 140cm ja 150cm ratoja, mutta olisi todennäköisesti selvinnyt 160cm radoistakin. Jostain tuntemattomasti syystä Marabon Larw'ia ei viety esteratsastuksessa kykyjensä rajoille vaan se sai kahmia voittoja ja hyviä sijoituksia pienemmistä korkeuksista hypäten kuitenkin kotiharjoituksissa 160cm ylittäen joskus 170cm esteen siinä sivussa. Marabon Larw'lla oli myös laadukas ravi ja laukka, mutta sen käynnissä oli paljon puutteita. Oikukkaasta luonteestaan tunnetuksi tullut ori ei malttanut koskaan kävellä rentona ja oli muutenkin hyvin malttamaton luonteeltaan. Marabon Larw lopetti estehevosenuransa 15-vuotiaana reväytettyään takareitensä lihaksen. Tämän jälkeen ori kantakirjattiin, eikä täyttänyt odotuksia: hyvin menestynyt ori sai vain II-palkinnon ylittäen juuri ja juuri hyväksymiseen vaaditut pisteet. Huonohkon kantakirjaustuloksensa ja hankalahkon luonteensa takia Marabon Larw sai varsin vähän morsiamia. Lisäksi ori osoittautui varsin huonoksi tiinehdyttäjäksi ja suurinosa sen astumista tammoista jäi tyhjiksi. Marabon Larw lopetettiin 18-vuotiaana kun omistajalla ei enää ollut varaa pitää sitä eikä tahtonut myydä oriansa kiertoon.

Isänisä Attor oli ranskalaissukuinen, tummanruunikko jättiläinen, joka tunnettiin ei vain suuresta koostaan vaan mahdottoman näyttävästä ravistaan! Ori kilpaili esteratsastuksen 150cm ja 160cm luokkia, mutta eniten katseita se keräsi verryttelyssä alku- ja loppuraveja ravatessaan. Ori kantakirjattiin jo nuoruusvuosinaan kakkospalkinnolle, jääden harmillisen yhden pisteen päähän ykköspalkinnosta. Attor ei kuitenkaan ollut kilpaurallaan lainkaan siitoskäytössä. Attor teki hienon uran esteratsastuksen parissa, voittaen useita arvokilpailuja ja kahmien sijoituksia enemmän kuin tarpeeksi. Kun ori 16-vuotiaana päätettiin jättää siitokseen sai se ensimmäisenä astutuskautenaan suuren suosion astuen jopa 37 tammaa yhden kesän aikana! Seuraavina vuosina suosio kuitenkin laski roimasti - täysin syyttä, sillä oriin jälkeläiset olivat kapasiteetikkaita, suuria ja hyvärakenteisia. 18-vuotiasta Attoria uhkasi jo ruunaus kun astutuksista kertyvät rahat alkoivat mennä jo miinukselle. Oriin omistajan tuttava kuitenkin muisti oriin hienon ravin ja kehoitti että Attoria alettaisiin mainostamaan kouluoriina! Kierrettyään talven aikana muutamissa koulukilpailuissa mainostettiin oritta keväällä kouluoriina, jolla oli vahva takaosa ja erinomainen ravi. Oriin suosio nousi ja Attor sai pitää oriutensa kuolemaansa saakka. Attor kuoli 21-vuotiaana todennäköisesti sydänkohtaukseen.

Isänemä Celbes oli pieni, mutta kovaluonteinen musta täysveritamma, joka aiheutti monelle ammattiratsastajallekin päänvaivaa. Se kilpaili jonkin verran laukkakilpailuissa Iso-Britaniassa pitkillä matkoilla keräten ihan kohtuullisen voittosumman. Celbes laittoi kuitenkin jockeynsa koville ja useimmat jockeyt kieltäytyivät ratsastamasta tammalla joka melkein puolissa starteistaan yritti paiskata ratsastajansa ketoon tai kieltäytyi lähtemästä lähtökarsinastaan. Arvata saattaa ettei sellaista omistajatkaan kauhean kauaa katselleet ja Celbes kiersikin muutaman laukkauravuotensa aikana usealla omistajalla ympäri Iso-Britaniaa. Vihdoinkin eräs omistaja keksi kokeilla risuestelaukkakilpailuja. Celbesin oikea ammatti läytyi! Tammaan syttyi himo juosta ja hypätä. Siitä tuli innokas juoksija, eikä se enää yrittänytkään jäädä lähtökarsinaan tai pukitella ratsastajaansa alas. Nyt oli ongelmana ettei tamma olisi tahtonut lopettaa juoksuansa! Celbes kahmi helpommista starteista voittoja ja rahaa, mutta vaikeammissa kilpailuissa tamma ei pärjännyt - se oli liian pieni. Kun Celbes sai kilpailukiellon helppoihin lähtöihin menestyen niissä niin hyvin, oli taas ammatin vaihto kohdalla. Celbes vaihtoi taas muutamia kertoja omistajaa kunnes se päätyi eräästä huutokaupasta esteratsastajalle. Tamma siirtyi hyppäämään rataesteitä ja taas oli ammatinvalinta ollut oikea. Aluksi tosin oli ongelmia liian vauhdin ja huonohkon tasapainon kanssa, mutta vuosien mittaan Celbes kehittyi päästen jopa 130cm-radoille pienestä koostaan huolimatta! Kuitenkin 14-vuotiaana alkoivat tamman nivelet oireilemaan rankan elämän takia ja se myytiin siitostammaksi. Aluksi tammaa astutettiin täysverioreilla laukkaajien aikaansaamiseksi. Varsat olivat kuitenkin emänsä tavoin hiukan turhan pieniä ja kovapäisiä toimien kuitenkin ihan kohtuullisina risuestelaukkahevosina. Kolmen keskinkertaisen varsan jälkeen alettiin Celbesiä astuttamaan este- ja kouluhevosoreilla, isoilla puoliverisillä. Varsat olivat suurempia, parempi liikkeisempiä ja kapasiteekkaampia ja monet Celbesin varsoista hyppäsivät tai menivät koulua ihan kansallisellakin tasolla, muutama ylsi jopa kansainväliselle tasolle! Celbes lopetettiin pahojen kulumien takia 20-vuotiaana.

Emä Melinda II on tavattoman kaunis musta kaunotar. Mutta luonne on tuittupäinen ja hankalaakin hankalampi. Melinda on aika pienikokoinen ja ehdottomasti estepainotteinen. Kouluratsastukseen eivät tamman liikkeet eivätkä hermot riittäneet. Melinda hyppäsi pääasiassa 130cm kansallisia esteratoja, hommasi itselleen ison kasan hylkäyksiä kieltojen ja tottelemattomuuksien takia. Se ei ollut mitenkään epätavallista, että tamma vain päätti ettei sitä huvittanut, löi jarrut ratatempoisesta laukasta pohjaan ja muutaman pukkihypyn saattelemana teki täyskäännöksen portille. Joskus taas Melinda hyppäsi kuin unelma. Kerran eräs sveitsiläinen reportteri kuvasi estevoittajaratsukosta (Martha Huffer ja Melinda II) kertovassa jutussaan Melindaa "rasvatuksi mustaksi pantteriksi, jolla on diivan luonne ja estemaailmanmestarin kapasiteetti". Melinda syntyi siis Saksassa, mutta se myytiin jo varhaisessa vaiheessa Martha Hufferin aviomiehelle esteratsuksi. Melindahan jäi kuitenkin liian pieneksi ja kapeaksi Dietrich Hufferille ja mies antoi oikukkaan tamman vaimolleen, jolle Melinda oli sopivan kokoinen. Melinda hyppäsi suurimman osan urastaan Marthan ratsastamana, mutta Melindan ollessa 13-vuotias (ja oltuaan 9 vuotta Huffereilla) Martha myi tammansa ja osti itselleen nuoremman (ja helpomman) estelupauksen tilalle. Melinda päätyi onnekseen eräälle ammattiratsastajalle, joka otti Melindan varahevosekseen. Sattuipa niin mukavasti että juuri Saksan estemestaruuksien karsintojen alla Melindan omistajan ykköshevonen loukkaantui ja ratsastajan oli hypättävä karsintaluokka (145cm) Melindalla joka oli vain kilpailuharjoituksissa hypännyt sen suuruista. Onneksi sille sattui olemaan juuri sinä päivänä hyvä päivä ja esteratsastaja sai kvaalit Saksan mestaruuksiin! Esteratsastajan ykköshevonen kyllä toipui sopivasti Saksan mestaruuksiin mutta esteratsastajalla todennäköisesti viirasi päässä, sillä hän ilmoitti hyppäävänsä 150cm-mestaruusradan Melindalla, tammalla jonka mielialat vaihtelivat nopeammin ja arvaamattomammin kuin vuoristorata! Kuten arvata saattoi, Melindalle ei sattunut hyvää päivää mestaruuskilpailuihin ja ratsukko hylättiin heti ensimmäiselle esteelle... Esteratsastaja tietenkin kimmastui ja Melinda myytiin pilkkahintaan eräälle pariskunnalle. Pariskunta Hofferman treenasi Melindaa jonkin verran ja rouva Hofferman hyppäsi sillä muutaman pikkuluokan, mutta oikukas tamma ei oikein sopinut rouvalle ja kilpaileminen jäi. Tamman kaunis ulkomuoto oli kuitenkin hurmannut Hoffermanit niin kovasti että he eivät tahtoneet myydä mustaa kaunotarta. Melinda astutettiin ja useiden vuosien yritysten jälkeen se vihdoin tuli kantavaksi. 17-vuotias Melinda varsoi ainoan varsansa. Nykyisin Melindaa ei enää edes ratsasteta ja nyt vanhemmiten (19-vuotta) se on tasoittunut kummasti. Melinda viettää rauhallisia eläkepäiviä Hoffermanien holsteinkilparuunan seurana.

Emänisä Marcos oli upea, musta, suurilihaksinen ja ryhdikäs trakehnerori joka oli luonteeltaan hankala ja levoton, mutta suorituskyvyltään ehdottoman ykkönen! Marcos syntyi Iso-Britanniassa, mutta se myytiin muutaman väliostajan kautta Saksaan jossa se päätyi kenttäratsastajan ratsuksi. Marcos osoittautuikin erinomaiseksi kenttähevoseksi, se eteni nopeasti maastoesteradalla, hyppäsi ketterästi ja tarkasti rataesteet ja kulki kouluakin ihan mallikkaasti silloin kun ei ollut liian kiihdyksissään. Marcos nousi kansalliselle tasolle yhdessä kilpailukaudessa ja usein sijoittui erinomaisesti hankalasta luonteestaan huolimatta. Kun ori voitti ratsastajansa kanssa Saksan mestaruuden vain 8-vuotiaana, se kutsuttiin EM-kilpailuihin. Marcos sai valitettavasti mahahaavan juuri ennen EM-kilpailuita ja joutui jäämään niistä pois. Kuitenkin toivuttuaan ori jatkoi menestyksekästä kilpauraansa ja pääsi parin vuoden kuluttua jälleen EM-kilpailuihin ja sai upeasti pronssia! Marcos aloitti kansainvälisen kenttäuransa ja menestyi hyvin. Välillä ori toimi erinomaisesti, joskus se taas kiihtyi ja hermostui liikaa ja jäi puolenvälin huonommalle puolelle. Marcos aloitti viimeisen kilpakautensa 15-vuotiaana. Se menestyi tasaisen hyvin kansainvälisissä kilpailuissa ja sen palkintokaapista puuttui vain MM-mitali. MM-kilpailut lähestyivät ja ori oli huippukunnossa. Marcos osallistui suunnitellusti MM-kilpailuihin, suoritti radat paremmin kuin koskaan ja päätti menestyksekkään kilpauransa voittaen MM-kultaa kenttäratsastuksesta! Marcosin omistaja ja ratsastaja myi oriinsa siitoskäyttöön eräälle kasvattajalle. Marcos pääsi kantakirjaan kakkospalkinnolla ja se sai aloittaa siitosuransa. Marcosin uusi omistaja tarjosi orittansa kaikille, piti astutusmaksun sopivan kalliina kuten hyvällä oriilla kuuluikin ja Marcos siittikin satoja jälkeläisiä. Marcos siirsi hyvin suorituskykyään ja jalouttaan jälkeläisiinsä, mutta valitettavasti oriin hankala luonne, josta oriin pitäjä ei ollut koskaan maininnutkaan, periytyi useille varsoille. 20-vuotiaana Marcosin luona vieraili vain jonkin verran tammoja ja parissa vuodessa Marcos vedettiin pois jalostuksesta "jottei se yleistyisi liikaa puoliveristen suvussa". Todellinen syy oli Marcosin suosion raju romahdus kun oriin hankala ja oikukas luonne paljastui. Marcos lopetettiin vielä samana vuonna, 22-vuotiaana vanhuuteen.

Emänemä Kittiwa oli tulinen ja kaunis musta tamma joka antoi haastetta ratsastajilleen. Kittiwa oli erinomaisesta suvusta, mutta kun sitä yritettiin ennen kilpauraa astuttaa useaan otteeseen ei tamma vain tullut kantavaksi. Kittiwa aloitti nuorten hevosten luokissa (100cm ja 110cm) 5-vuotiaana ja menestyikin ihan mukavasti. Se oli kuitenkin hyvin hankala ja itsepäinen esteradalla, joskus se kieltäytyi aivan syyttä ja joskus tamma taas vain lähti eri suuntaan täyttä laukkaa kuin mihin ratsastaja oli sitä kääntämässä. Kittiwa kuitenkin siis menestyi hyvin, sillä sillä oli paljon kapasiteettia ja erinomainen hyppytyyli, joten pikkuhiljaa se siirtyi aina vain korkeampiin ja korkeampiin luokkiin. Kittiwa joutui joka talvi parin kuukauden hermolomalle jatkuvien mahahaavojen takia, mutta aina kisakauden alkaessa tamma oli jälleen radalla. Kittiwasta tuntui iän myötä tulevan aina vain hankalampi ja oikukkaampi. Tamma hyppäsi silti jo GP-luokkia, osallistui useita kertoja Saksan estemestaruuksiin ja muutaman kerran se sijoittuikin mitaleille. Kittiwa oli hyvä, ei vain hyvä, vaan poikkeuksellinen. Kittiwa kuitenkin päätettiin kolmannen mestaruudensa jälkeen astuttaa, jos vaikka nyt tärppäisi. Tamma astutettiin Marcosilla, jonka luonteesta ei ollut varmuutta mutta suorituskyky oli aivan omaa luokkaansa. Ihme ja kumma, Kittiwa tuli kantavaksi ja varsoi ongelmitta mustan kaunottaren. Kittiwa alkoi tiineysaikanaan kärsiä jatkuvista ähkyistä. Syyksi epäiltiin milloin mahahaavaa, milloin häiriintynyttä hormonitoimintaa. Vuodet kuluivat ja Kittiwaa yritettiin saada uudelleen kantavaksi, mutta turhaan. Jatkuvat ähkyt nielivät hirveästi rahaa, kunnes Kittiwa lopetettiin erään erittäin pahan ähkyn seurauksena 18-vuotiaana. Ruumiinavauksessa todettiin, että Kittiwalla oli suuri kasvain mahalaukun suolenpuoleisella suuaukolla, joka ei näkynyt mahatähystyksessä (joita tammalle oli mahahaavojen takia tehty useita). Kasvain oli todennäköisesti syntynyt jo tamman nuoruusvuosina ja kasvanut vuosien myötä aina vain isommaksi. Kittiwan sukulinja jäi vain yhden varsan varaan, sillä Kittiwan sisaruksista ei yksikään ole saanut jälkeläisiä.

Jälkeläiset

trak-t. Flashlight Jux (e. Flashdance)
trak-o. Ganymedex Jux (e. Nel-Aisha)

Kilpailukalenteri

ERJ, 60 sij.
02.12.2013, L'amour aux Chevaux, ERJ, 160cm, 6/40
13.12.2013, kk Ginger, ERJ, 160cm, 5/70
15.12.2013, kk Ginger, ERJ, 150cm, 5/70
19.12.2013, Clueless, ERJ, 160cm, 3/30
19.12.2013, Clueless, ERJ, 160cm, 1/30
22.12.2013, Clueless, ERJ, 160cm, 5/30
22.12.2013, Clueless, ERJ, 160cm, 1/30
25.12.2013, Clueless, ERJ, 160cm, 3/30
30.12.2013, Sonic warmbloods, ERJ, 150cm, 8/100
08.08.2013, Jadessa warmbloods, 150cm, 5/30
10.08.2013, Jadessa warmbloods, 150cm, 3/30
10.08.2013, Jadessa warmbloods, 150cm, 5/30
11.08.2013, Jadessa warmbloods, 150cm, 3/30
16.08.2013, Dark Side Trakehners, 150cm, 2/30
31.10.2013, Solo, 160cm, 5/40
01.11.2013, Solo, 160cm, 3/40
02.11.2013, Solo, 160cm, 6/40
03.11.2013, Solo, 160cm, 1/40
03.11.2013, Solo, 160cm, 6/40
04.11.2013, Solo, 160cm, 6/40
08.11.2013, Solo, 160cm, 6/40
09.11.2013, Solo, 160cm, 3/40
11.11.2013, Solo, 160cm, 1/40
18.11.2013, Mewian welsh, 160cm, 3/50
18.11.2013, Mewian welsh, 160cm, 7/50
06.12.2013, Aeon, 160cm, 5/40
07.12.2013, Aeon, 160cm, 3/40
08.12.2013, Aeon, 160cm, 4/40
08.12.2013, Aeon, 160cm, 2/40
09.12.2013, Aeon, 160cm, 4/40
18.12.2013, Cirion stud, 160cm, 5/30
24.12.2013, Cirion stud, 160cm, 2/30
28.12.2013, Dreamor, 160cm, 4/30
28.12.2013, Dreamor, 160cm, 2/30
25.12.2013, Solo, 160cm, 5/40
29.12.2013, Solo, 160cm, 3/40
02.01.2014, Skurvash, ERJ, 160cm, 1/30
04.01.2014, Skurvash, ERJ, 160cm, 4/30
05.01.2014, Skurvash, ERJ, 160cm, 1/30
07.01.2014, Solo, 160cm, 3/40
08.01.2014, Skurvash, ERJ, 160cm, 3/30
11.01.2014, Whispering Heaven, ERJ, 160cm, 2/50
11.01.2014, Dark Side Trakehners, ERJ, 160cm, 5/30
11.01.2014, Dark Side Trakehners, ERJ, 160cm, 1/30
12.01.2014, Dark Side Trakehners, ERJ, 160cm, 2/30
15.01.2014, Dark Side Trakehners, ERJ, 160cm, 3/30
16.01.2014, Dark Side Trakehners, ERJ, 160cm, 5/30
17.01.2014, Dark Side Trakehners, ERJ, 160cm, 1/30
18.01.2014, Dreamor, ERJ, 160cm, 5/30
18.01.2014, Dreamor, ERJ, 160cm, 3/30
18.01.2014, Dark Side Trakehners, ERJ, 160cm, 5/30
19.01.2014, Dark Side Trakehners, ERJ, 160cm, 4/30
20.01.2014, Dark Side Trakehners, ERJ, 160cm, 3/30
21.01.2014, Dark Side Trakehners, ERJ, 160cm, 3/30
22.01.2014, Cirion stud, ERJ, 160cm, 5/30
22.01.2014, Cirion stud, ERJ, 160cm, 4/30
22.01.2014, Diethelm Stables, ERJ, 160cm, 5/40
23.01.2014, Dark Side Trakehners, ERJ, 160cm, 4/30
24.01.2014, Diethelm Stables, ERJ, 160cm, 1/40
30.01.2014, Dark Side Trakehners, ERJ, 160cm, 2/30

Päiväkirja & valmennukset

^{uusin viimeisenä}

11.05.2013, päiväkirjamerkintä
Olin koko päivän irtohypyttänyt nuoria ponejamme maneesissa. Voi sitä räpellyksen ja ylimääräisen innon määrää! Tarvitsin todellakin päivän päätteeksi jotakin tyylikästä nähtävää. Siispä hain vapaapäivää tarhassa viettäneen Veskun maneesiin ja päästin sen irti. Aluksi ori ravaili pörheänä pitkin maneesia, teki muutamia laukkapyrähdyksiä ja säikähteli omiaan. Kun se oli jonkin aikaa juoksennellut vapaasti, otin Veskun kiinni ja ohjasin estekujaan. Saatuaan suoran linjan esteille, oriin korvat nousivat höröön ja se ryntäsi kujaan. Muutama askel ennen ensimmäistä hyppyä ori kuitenkin kokosi itsensä, hidasti vauhtiaan ja hyppäsi sitten kaikki kolme estettä täydellisessä tasapainossa ja temmossa. Korotin esteitä ronskisti useammalla reiällä ja annoin Veskun tulla kujaan uudelleen ja uudelleen. Ori laukkasi kujaan aina yhtä innoissaan, mutta kuitenkin se hallitsi itsensä täydellisesti. Tässä oli todellinen estemestari työssään! Viimeisellä hyppykerralla kujan viimeisen okserin korkeus oli huikeat 160cm - ja Vesku se liiteli ylitse kuin vettä vain! Nintsu

08.07.2013, päiväkirjamerkintä
Vesku on viettänyt "pientä" kesälomaa ja pitänyt kilpailutaukoa. Hyppytaukoakin on ollut jo kuukauden verran. Ajattelin tänään korjata sen epäkohdan. Rakentelin jumppasarjan ja muutaman linjan kentälle. Sitten hain Veskun tarhasta. Ori ei olisi halunnut antaa kiinni laisinkaan, joten sain käyttää arvokasta aikaani kaakin pyydystämiseen. Oriin kuntoon laitto sujui kuitenkin harvinaisen kivuttomasti. Sain harjata oriin ilman kiukuttelua ja satuloidessakin jouduin väistämään vain kahta puremisyritystä. Suojia laittaessa olin kyllä saada oriilta kaviosta nenääni... Lopulta pääsimme yhtenä kappaleena kentälle. Ensiksi kävelimme pitkin ohjin ja sitten ohjat tuntumalla. Vesku oli huomannut esteet eikä se olisi oikein malttanut keskittyä kouluratsastuksen saloihin. Onnistuin kuitenkin verryttelemään oriin kaikissa askellajeissa ilman suurempia taisteluita. Sitten oli aika aloittaa hyppelöt. Ensiksi muutama verryttelyhyppy matalalla pystyllä ja sitten pari toistoa jumppasarjalla molemmista suunnista. Vesku oli aivan intopiukeana! Se ei tapellut lainkaan vastaan vaan teki ohjeitteni mukaan ja nautti täysin siemauksin hyppäämisestä. Tulin alas selästä ja korotin esteet jumppasarjaa lukuunottamatta noin 110cm-120cm korkuisiksi. Ori alkoi hieman kuumua, mutta se pysyi hyvin hanskassa ja hyppäsimme kaikki linjat ongelmitta ja tasapainossa. Kokeilin hieman eri askelmääriä linjojen väleihin ja kun Vesku toimi niin hyvin, päätin lopettaa ennen kuin mitään ehtisi mennä pieleen. Hienosti hypätty Vesku! Nintsu

17.11.2013, estevalmennus
ratsastaja Nintsu, valmentaja Dietrich Kraham kirj. Nintsu
"En taida kyllä uskoa sinua, kun väitit kilpailleesi tällä oriilla GP-luokkia. Oriisi oli alkuverryttelyissä mahdoton ja olisin halunnut poistaa sinut valmennuksesta kokonaan. Valitettavasti se ei ollut mahdollista, koska olit jo valmennuksesi maksanut. Päättäväisyys oli päivän sana teidän kohdallanne. Olisin voinut nauhoittaa teidän valmennuksenne nauhalle ja lähteä itse kahville. Nauhalta olisi kuulunut vain "päättäväisyyttä!" ja "laita se koni kuriin!". Pienet ristikotkin tuottivat vaikeuksia ja oriisi kieltäytyi välillä edes lähestymästä yksinkertaista puomiestettä. Kun sitten sait Veskun ylittämään jokusen ristikon, oli hyppytyyli hyvä ja mukauduit hyppyihin hyvin. Et kuitenkaan saanut oritta niin hyvin avuille, että olisin voinut päästää teidät hyppäämään rataa saatika hyppäämään isompia esteitä. Yrittämisestä ei sinua voi moittia, mutta oletko koskaan miettinyt helpomman ratsun hankkimista?"

30.01.2014, päiväkirjamerkintä
Vesku hyppäsi tänään viimeiset kilpailunsa. Kilpailupaikkana oli Dark Side Trakehners -talli täällä kotoisassa Saksassa ja luokkina kaksi 160 sentin luokkaa. Ensimmäisestä luokkaa varten ehdin verrytellä oritta hieman liian vähän johtuen muista ratsastamistani hevosista kyseisessä luokassa. Iäkäs ori ei oikein ehtinyt kunnolla vertyä ja tulla avuilleni, joten rata ei ollut kovin hallittu. Muutama lähestyminen meni ihan totaalisen pipariksi kun en saanut Veskua kunnolla suoristettua ennen estettä oriin jättäessä pohjeavut lähes täysin huomiotta. No, kahdella pudotuksella sijoituimme luokassa 16. kun lähtijöitä oli luokassa 30. Seuraavaa luokkaa varten ehdin onneksi verkata Veskun kunnolla. Ori kävi aika pahasti kierroksilla mutta ei silti laittanut hommaa leikiksi. Radalla vanha herra oli oikein liekeissä ja sijoituimmekin puhtaalla suorituksellamme toiseksi! Hävisimme luokan voittaneelle Sweet Revengelle vain pari sekunninkymmenystä! Tämä on hieno päätös hienon oriin hienolle kisauralle. Nintsu

24.04.2015, päiväkirjamerkintä
Joskus sitä kannattaa käydä vähän tarkemmin läpi tiedostojaan, sillä sieltä voi löytyä aikamoisia aarteita! Kuten tämä ikivanha, täysin unohdettu Vesku-ori. Vesku on jo kilpailunsa laatuarvosteluita varten kilpaillut, sillä on kaksi täydet sijat kilpaillutta jälkeläistä, luonne, sukuselvitys ja melkolailla tekstitkin laatiksia varten kasassa. Miten ihmeessä olen saattanut unohtaa tälläisen vanhan aarteen pölyyntymään tallinnurkkaan?! Epäkohta korjataan heti! Kiskoin siis paikoilleen kangistuneen oriin pois hämärästä nurkastaan, kiillotin ja puunasin sen edustuskuntoon ja pistin sitten jonon ensimmäiseksi odottamaan paikkaansa ERJ-laatuarvostelussa. Pakkohan tällainen helmi on käyttää tuomarien kriittisten silmien alla arvosteltavana. Jatkosuunnitelmat Veskun varalle ovat kuitenkin synkät, sillä laatuarvostelun jälkeen vanhaa ja jäykkää oritta odottaa uusi elämä pikseliponien taivaassa. Nintsu

Tekijänoikeudet

Ulkoasun © Eerika K., Kuvien © Nintsu, Tekstien © Nintsu