Index Asukkaat Miljöö Toiminta Yhteys

Miljöö

Juksula, nimestään huolimatta, sijaitsee Etelä-Saksassa Kirchenhoff Ziegesbrunnen-nimisen kylän lähellä, aivan lähellä miljoonakaupunki Müncheniä. Seutu on rauhallista ja hyvin idyllistä; miltä kuulostaisi ratsastaa raikkaassa aamuauringossa rauhallisen kylän läpi leipomoon, tervehtiä ja ehkä hieman rupatellakin jokaisen vastaantulijan kanssa ja ratsastaa sitten kotiin syömään uunituoreita brötcheneitä (pieniä sämpylöitä)? Juksula on remontoitu vanhasta maatilasta ja sijaitsee rinteellä, hieman kylää ylempänä. Kylään on matkaa vain muutama kilometri mukavia hiekkateitä pitkin. Ilmasto Juksulassa on leuto, talvisin tulee lähinnä vettä lumen sijaan ja kesällä hellerajaa kutitellaan lähes päivittäin.

Talli

Ulkonäöltään talli on kuin kopio päärakennuksesta ja ulkoa ainoa erotus onkin leveämmät ja isommat ovet, sekä ikkunaton yläkerta. Sisältä talli ei kuitenkaan näytä lainkaan vanhanaikaiselta. Talli on muodoltaan L:n mallinen ja karsinat on jaettu kahteen "osastoon". Karsinoita on tarvittava määrä ja kaikissa karsinoissa on kalteroitu ikkuna ulos, käännettävä ja irroitettava ruokakuppi, automaattivesikuppi ja suolakiviteline. Alusena tilavissa karsinoissa käytetään olkia. Karsinoiden käytävien puoleinen seinä on osittain kaleteria ja karsinan oven yläosassa on aukko niin että hevoset saavat päänsä käytävälle. Karsinoiden ovissa on ulkopuolella loimiteline ja koukku riimulle. Käytävä on leveä ja siinä on mahdollista hoitaa hevonen naruihin kiinnitettynä.

Pesukarsinoita tallista löytyy kaksi ja niihin hevosen saa kytkettyä ketjuin molemmin puolin. Pesukarsinoita vastapäätä on pienehkö kuivaushuone, jossa loimet ja suojat saavat rauhassa kuivua. Tarpeettomat loimet asustavat myös kuivaushuoneessa ja lämmin huone on myös tallikissan suosiossa. Kuivaushuoneen vieressä on rehuvarasto, jossa säilytetään rehuja ja mm. talikoita ja kottikärryjä. Rehuvarastosta on portaat heinävintille, josta heinät ja oljet voidaan tiputtaa luukun kautta suoraan talliin. Pesukarsinoiden vieressä on varustehuone. Varustehuoneessa säilytetään kaikki varusteet omissa telineissään. Hevosten nimikoiduille harjaämpäreille on varattu oma hylly varustehuoneesta. Varustehuoneessa on myös tallin kävijöille varattuja vaatekaappeja, pari nojatuolia ja vanha jääkaappi.

Lantala on tallin takana. Lisää heinää ja olkia on pienen matkan päässä olevassa ladossa.

Tarhoja on riittävästi. Ne ovat kaikki suuria ja ruohopohjaisia - laitumia ei siis tarvita erikseen vaan hevosemme ovat periaatteessa vuoden ympäri laitumella, jos ne nyt talvella sieltä mitään syötävää löytävät. Tarhat on aidattu puuaidoin ja vahvisteltu hieman sähkölangoin. Hevosemme tarhailevat 3-4 hevosen ryhmissä (tammat) tai yksin (oriit).

Ratsastusmahdollisuudet

Juksulasta löytyy suuri hiekkakenttä. Kenttä on aidattu tarhojen tapaan puuaidalla, jota ei ole viitsitty maalata. Valkoiset aidat eivät edes sopisi tähän vanhanaikaiseen ympäristöön. Kentän vieressä on soma pieni katos, jossa säilytetään puomeja ja estetolppia. Tarvittaessa kenttää käytetään myös tarhana. Tallin takaa löytyy myös kenttää pienempi maneesi. Maneesin pohja on hiekan ja turpeen kuohkeaa sekoitusta, eikä se pöllyä kuivanakaan.

Juksulalla on myös oma maastoesterata. Maastoesteratamme on kuitenkin varsin vaatimaton ja koostuukin vain viidestä erilaisesta tukki- tms. esteestä ja yhdestä vesiesteestä. Maastojakaan ei ole ihan hirveästi. Tai no, kävelymaastoja on sitäkin enemmän, sillä kyläläiset katselevat mielellään hevosia kylänteillä kävelemässä. Onneksi tallin ympärillä on hieman metsää, jonka omistaja on ystävällisesti antanut luvan meidän ratsastaa metsässä. Lisäksi syksyisin ja talvisin kaikki kylää ympäröivät, runsaat ja monipuoliset pellot ovat ratsukoiden käytettävissä. Mikäs sen mukavampaa kuin pyyhältää laukalla peltojen lomitse?



Päärakennus ja pihapiiri

Juksulan päärakennus on rauhallinen, perinteinen saksalainen maalaistalo. Kaksikerroksinen talo on hyvässä kunnossa ja remontoinnista huolimatta se on säilyttänyt vanhanaikaisen ulkoasunsa. Talon huoneet ovat ehkä hieman pieniä ja matlia nykymittapuun mukaan, mutta viihtyisiä ja useiden ikkunoiden ansiosta valoisia. Kylpyhuoneiden, keittiön, ruokasalin ja olohuoneen lisäksi talosta löytyy kolme viihtyisää makuuhuonetta yläkerrasta. Päärakennuksen vieressä oleva, vanha kiviaitta on remontoitu autotalliksi, jonne mahtuu maasturin lisäksi hevosrekka ja hevostraileri. Pihapiiri on kauniisti laitettu ja sitä hoitamaan onkin palkattu oma puutarhuri, joka asuu kylässä. Kukkaistutukset, pensaat ja puut tekevät pihasta viihtyisän ja puiden varjossa onkin mukava istuskella lämpimänä kesäiltana.

Henkilökunta

Tallin diktaattorina toimii kolmekymppinen Nina "Nintsu" Rentel. Hän on todellinen pitkänlinjan hevosihminen, sillä hänen vanhemmillaan oli Suomessa ratsastuskoulu ja siten Nintsu oppi ratsastamaan jo ennen kuin edes käveli kunnolla. Nintsu muutti nuorena tyttönä, jo ennen Juksulan perustamista, Saksaan työskentelemään erilaisilla ratsastustalleilla. Hän rakastui sattumalta rikkaaseen formulakuskiin Michael Renteliin ja he menivät pian naimisiin. Hommasta ei kuitenkaan tullut mitään, joten he erosivat kaksi päivää sen jälkeen kun Nintsu täytti 22-vuotta ja loistavan avioehdon takia nuoresta suomalaisnaisesta tuli yhtäkkiä multimiljonääri. Siispä ei muuta kuin takaisin Suomeen ja tallia perustamaan. Sittemmin Nintsu on muuttanut takaisin Saksaan ja keskittyy nykyään kenttäratsastukseen. Ratsastajana Nintsulla on juuri kenttäratsastajalle sopiva yhdistelmä huolellisuutta ja rämäpäisyyttä. Hän rakastaa vauhdikkaita maastolaukkoja mutta ei koskaan sano "ei" hikiselle koulutreenille. Työnantajana Nintsu on tiukka ja tarkka, hän vaatii, että asiat tehdään kuten hän haluaa ja mitä suurinta huolellisuutta noudattaen. Samalla hän on kuitenkin reilu pomo, joka ei harrasta simputtamista eikä suosi ketään. Ilman häntä ei Juksulaa takuulla olisi.

Juksulan tallimestari on pitkänlinjan hevosmies Tobias Wesser, joka on ehkä ainoa, joka uskaltaa välillä laittaa Nintsulle vastaan. Kuusikymppinen, hieman harmaantunut mies on erityisen taitava hevostenkäsittelijä ja kaikki vaikeimmat hevoset annetaankin yleensä hänen hoiviinsa. Nuoruuden vuosinaan Wesser (älkööt kukaan erehtykö kutsumaan häntä etunimellä!) on ollut Saksassa varsin tunnetukin kenttäratsastaja ja hänen kokemuksestaan on ollut Nintsulle silläkin saralla suurta hyötyä. Nykyään Wesser ei hevosen selkään nouse kipeän selkänsä takia, mutta vastuuta miehellä on silti valtavasti. Wesserin tärkein tehtävä tallilla on pitää kaikki käynnissä niin, että Nintsu voi keskittyä täysillä hevosten kasvattamiseen, treenaamiseen ja kilpailemiseen. Jos Juksulaa ei kerta ole ilman Nintsua, ei Juksula pysy käynnissä ilman Wesseriä.

Tallimestarista tallin hierarkiassa yhtä alempana on ratsuttajien johtaja, kolmevitonen Johanna "Jo" Mikkola. Tämä vaalea suomalaisnainen aloitti Juksulassa jo Suomessa, aluksi vain satunnaisesti hevosten liikutuksessa avittaen. Vuosien kuluessa Jo'sta tuli Nintsulle aina vain entistä tärkeämpi niin ystävänä kuin ratsuttajanakin, joten naisen asema tallin arvojärjestyksessä ei ole lainkaan kummallinen asia. Jo'n tärkein työ Juksulassa on koordinoida hevosten liikutukset ja nuorten hevosten koulutukset. Nintsu ilmoittaa hänelle mitkä hevoset Nintsu aikoo minäkin päivänä ratsastaa tai viedä kilpailuihin ja Jo huolehtii siitä, että loputkin hevoset tulevat liikutettua. Kerta kaikkiaan korvaamaton apu!

Nintsun, Wesserin ja Jo'n lisäksi Juksulassa työskentelee kolme hevosenhoitajaa: saksalaiset Brita Kretscher ja Sabina Mond sekä brittiläinen Mary Tot. Heidän ensisijainen tehtävänsä on huolehtia hevosten ruokinnasta, tarhailusta ja muusta hyvinvoinnista sekä tallin siisteydestä. Tarvittaessa he myös osallistuvat hevosten liikutukseen. Jo'n apuna ratsutuksessa ja hevosten koulutuksessa ovat ranskalainen Fleur LaBell, ruotsalainen Kyra Johansson ja saksalainen Johan Mueller, joka on erikoistunut nuorten hevosten kouluttamiseen. Hevosia kengittää Gerhard Toppelsman ja eläinlääkärin tehtävät hoitaa Lisa Bauer.

Historia

Juksula perustettiin 28.11.2006 päähänpistona. Aluksi nimi oli Nintsun yksityiset ja tallissa seisoi neljä reaalissa ikääntyvää hevosta. Talli oli vain yksisivuinen ja suurin aktiivisuus oli hevosten kilpailuttaminen sekalaisesti vähän joka lajissa. Kilpailuja tai yksityistenmajoittamista ei tuohon aikaan meillä harrastettu. Nintsun yksityisten ulkoasu oli ensimmäinen Nintsun itsetekemä ulkoasu - ja siltä vaaleanpunasininen ulkoasu näyttikin... Toukokuussa 2007 nimi Nintsun yksityiset alkoi pahasti nyppiä. Parin illan pohdinnan ja pikaisen mesegallupin jälkeen nimeksi tuli Juksula. Nimeen liitettiin kohtalaisen pienen hevosmäärän takia pientalli-etuliite. Uuden nimen myötä piti saada myös uusi ulkoasu, niinpä Nintsu pyöräytti varsin luotaantyöntävän pastellinsinisen ulkoasun, jonka koodasi SD. Hevosmäärä yli tuplaantui, eli tallissa kopsutteli kaksitoista hevosta, joista peräti seitsemän oli yksityisiä. Samalla ikääntyminen vaihtui VAI:ksi ja ensimmäinen kasvatti syntyi (rotu fwb).

Alkuvuodesta 2008 talli alkoi tuntua aivan liian pieneltä. Kaikki yksityiset potkittiin pellolle ja talli täytettiin omilla hevosilla, sekä paikkojen määrä nostetiin viiteentoista. Hevosten kisaaminen lisääntyi ja myös tallin oma kilpailutoiminta aloitettiin. Ensimmäiset kilpailut pidettiinkin 30.03.2008. Vasta maaliskuussa 2009 tehtiin päätös hankkia hieman vähemmän kammottava ulkoasu. Namusetä pyöräytti aivan ihanan sinivalkoisen ulkoasun, jonka koodasi Sakkura. Ulkoasu osoittautui kuitenkin yllättävän hankalaksi koodata ja se saatiinkin toimimaan vain tietyillä Firefoxin resoilla. Nintsu ei tapansa mukaan moisesta välittänyt, pääasia että ulkoasu toimi hänellä itsellään ja hän piti siitä. Ulkoasunvaihdoksen yhteydessä hevosten ikääntyminen muuttui VARL:ksi ja samalla yksityis- ja hoitajatoiminta lopetettiin. Pientalli Juksulan versiossa 3.0 oli hevosia parisenkymmentä.

Vuoden 2010 alussa VRL:n taukoillessa Nintsu vihdoin heräsi ja päätti etsiä sivuille toimivan ulkoasun. Lopulta ht.netistä löytyi Eerika K:lta tämä ulkoasu, joka sivuilla nyt roikkuu. Juksula versio 4.0 poikkeaa hyvin paljon muista Juksulan versioista. Juksula nimittäin muutti Suomesta Saksaan, päätti keskittyä enemmän kenttätrakehnereihin ja sai ensimmäistä kertaa historiassaan harmaan ulkoasun. Lisäksi pientalli-etuliite jätettiin vihdoinkin pois: 35:n hevosen tallia tuskin saattoi enää edes vitsillä kutsua pientalliksi.

Virtuaalisen ratsastajainliiton palatessa vuonna 2011, syttyi Juksula oikein kunnon toimintaan alkuvuonna VRL:än innoittamana. Kilpailuita järjestettiin paljon, hevoset kilpailivat ahkerasti melkeimpä joka lajissa ja hevosmääräkin nousi pitkälle yli viidenkymmenen. Kasvatteja syntyi useita, pääasiassa kenttätrakehnereja. Suurin osa kasvateista jäi kotiin, mutta muutamat löysivät tiensä maailmallekin. Juksula eli todellista kulta-aikaa aina syksyyn 2011 saakka. Silloin omistajan oma IRL-elämä muuttui sen verran radikaalisti, että virtuaalitalli-parka unohtui ja jäi satunnaispäivittelyjen varaan.

Freewebsillä oli ikävä yllätys Nintsulle, kun hän päätti ottaa itseään Juksulan osalta niskasta kiinni joskus vuoden 2012 kevätkesällä. Webs ei antanutkaan enää kirjautua Juksulan tunnukselle ja tarkempi sivujen syynäys kertoikin, että HTML-puoli on suljettu. Suljettu?! Mihin ihmeeseen kuudenkymmenen hevosen talliksi paisunut virtuaalirakennelma pitäisi nyt sitten siirtää? Kesä meni vaihtoehtoja pohtiessa, lopettaminenkin kävi mielessä. Syksyllä löytyi viuhka.fi, jonne Nintsu laittoi hakemuksen sivutilasta. Lopulta sivutila myönnettiin ja tallin siirto uuteen sivutilaan alkoi. Alkutalvesta IRL-elämää ravisteltiin taas oikein urakalla ja virtuaalihevostelu jäi hetkeksi. Vuosi 2012, Juksulan kuudes vuosi, ei siis ollut kovin kehuttava omistajalleen niin rakkaalle virtuaalitallille.

Vuodesta 2013, Juksulan seitsemännestä vuodesta, tuli aktiivisempi kuin taukoillessa kuluneesta kuudennesta. Alkuvuodesta, tarkemmin sanottuna tammikuun lopussa, saatiin kaikki muut sivut, hevosia lukuunottamatta, siirrettyä viuhkaan ja tallin oma kilpailutoiminta polkaistiin taas käyntiin. Viuhka.net osoittautui loistavaksi sivutila valinnaksi ja kaikki toimi kuin rasvattu. Trakehnerkasvatus kukoisti ja kasvatteja saatiin jokunen kappale maailmallekin. Omat hevoset keräsivät menestystä kilpailuista ja muutamalle hevoselle saatiin laatuarvostelupalkinnotkin hommattua. Nintsu innostui vuoden aikana myös laukka-arabeista ja aprillipäivänä talliin astelikin seitsemän venäjänarabia laukkakäyttöön. Loppuvuodesta viuhka.netin ylläpidolta tuli ilmoitus sivutilan lakkauttamisesta, joten talli jäi jälleen ilman omaa paikkaa.

Vaikka Nintsu on harrastanut virtuaalihevosia jo 2000-luvun alusta saakka, ei hänellä ollut ollut omaa domainia vielä koskaan. Vuoden 2014 hän aloitti hankkimalla itselleen myöhästyneeksi joululahjaksi oman domainin, keppis.netin, jonne Juksulakin siirtyi. Siirron aikana tallin hevoskantaan tehtiin melko rajuja leikkauksia ja erityisesti kenttätrakehnerien määrä tipahti rajusti. Virallisesti kenttätrakehnereihin keskittyminen lopetettiin tänä vuonna. Hevosten sivuja korjailtiin ja muuteltiin ja tallin tekstit uusittiin jälleen kokonaan. Loppujen lopuksi vuoden 2014, Juksulan kahdeksannen toimintavuoden, kasvatti- ja kilpailusaldo kasvoivat oikein mukaviksi ja talli porskuttikin ahkerasti eteenpäin kohti yhdeksättä toimintavuottaan.

Vuosi 2015 ei alkanut Juksulassa kovin aktiivisissa merkeissä. Nintsun muut virtuaaliprojektit ja IRL-elämän opiskelukiireet verottivat Juksulalle annettua aikaa ja työpanosta. Kesän aikana meno hieman parani ja tallilla järjestettiin useammatkin isot kutsuryppäät este-, koulu- ja kenttäratsastuksen saralla. Loppukesästä Nintsu sai vihdoin ikuisuusprojektiksi muodostuneen hevoslistauksen tehtyä. Olihan se jo puolentoista vuoden listaamattomuuden jälkeen aikakin saada tallissa asuvat hevoset listattua kävijöidenkin nähtäville!

Hyvä tahti Juksulan kanssa jatkui läpi tallin kymmennennen toimintavuoden 2016. Uusia hevosia hankittiin, uusia kasvatteja syntyi ja vanhimpia hevosia saateltiin ikivihreille niityille. Hevosemme pärjäsivät hienosti laatuarvosteluissa ja muutama pokasi kantakirjapalkinnonkin itselleen. Mitään suurta 10-vuotissynttärijuhlaa ei järjestetty, vaan Nintsu juhli marraskuussa itsekseen ruudun toisella puolen suklaalevyn ja limpparin kera. Ilahduttavaa vuoden 2016 aikana oli huomata, että muutamia (iki)vanhoja, maailmalle kadonneita Juksulan kasvatteja pulpahti pinnalle useamman kerran vuoden mittaan niin muiden harrastajien kasvattamien hevosten suvuissa kuin ihan omina yksilöinäänkin! Paras palkinto kasvattajalle on löytä kasvattinsa jonkun muun kasvattaman hevosen suvusta - mitä kauempaa sen parempi!

Alkuvuosi 2017, tai oikeastaan vuoden ensimmäisen viisi kuukautta, oli sekä Juksulan, että Nintsun muiden virtuaaliprojektien kannalta erittäin huono. Kevät oli Nintsun IRL-elämässä erittäin kiireinen IRL-hevosharrastuksen, opiskelun ja osa-aikatyön ristitulessa. Onneksi virtuaalihevoset eivät kärsi heitteillejätöstä! Kun kevään kiireet sitten helpottivat, alkoikin melkoinen myllerrys tallin hevoskannassa. Pitkään aikaan ei Juksulaan ole ostettu niin paljoa uutta verta!




Tekijänoikeudet

Tekstin kuvien © ylhäältä alkaen: Zlatko Unger, Anawo & G.L
Ulkoasun © Eerika K., Kuvien © EJ, Tekstien © Nintsu


Huomaathan, että Juksula on virtuaalitalli, eikä mitään tapahdu oikeasti!
Juksula is a sim-game stable, so nothing happens really!
Juksula ist ein sim-game Stall, also wir haben nichts mit Wircklichkeit zutun!

/html>