Oikea hyvänmielen hevonen, aina innokas, aina yritteliäs - ja kaiken lisäksi vielä lahjakas ja laadukas käyttöhevonenkin.
|
Nimi: Zareah "Rolf" Rekisterinumero: VH22-003-0112 Sukupuoli: Ori Syntynyt: 23.03.2021 / 15v (8v 23.07.2022, sekalainen ikääntyminen) Rotu: Arabialainentäysverinen (SEA) Omistaja: Nintsu (VRL-01851) Kotitalli: Juksula Maahantuoja&ex-om: Lissu T. (VRL-12701), Takapajula Kasvattaja: Alvin & Margit Dahlström, Ruotsi (evm) Väri: Ruunikko Säkäkorkeus: 153 cm Koulutus: kenttäpainotus ! kilpailee porrastettuja ! >>>>>>>>>> Ko: vaativa B >>>>>>>>>> Re: 120 cm >>>>>>>>>> Ke: CIC2 >>>>>>>>>> KERJ-II (05/2025, 97,5p), ERJ-II (05/2025, 91,5p) |
  © Oliver Seitz, Public domain |
Minun on hyvin hankala keksiä Rolfista mitään moitittavaa, puutteita tai kehitettävää - enkä minä oikeastaan yritäkään, nautin vain hienon hevosen kanssa työskentelystä. Intoa on ehkä vähän liiaksi, samaten yritteliäisyyttä, mutta en laske tätäkään mitenkään viaksi – ennemmin vähän liikaenerginen hevonen kuin sellainen, joka ei lähde potkustartistakaan liikkeelle. Ruotsalaisarabi lähtee aina innokkaana töihin, se haluaa tehdä osansa, olla hieno, ja on ratsastajan tehtävä kertoa milloin asetus tai taivutus riittää, kuinka laukanvaihdot voi jo lopettaa ja niin edelleen. Eikä Rolf paheksu, jatkaa vain korvat hörössä intoa puhkuen kohti seuraavia haasteita.
Käytösnumeroksi voi saman tien pyöräyttää kympin. Rolf on ilahduttavan läsnä, kiinnostunut ympäristöstään, ihmisistä ja muista hevosista, kuitenkaan yhtään kyttäämättä ja stressaamatta silmistään katoavia tammoja tai näkökenttäänsä ilmestyviä oreja. Kyllä Rolfkin kiimaiseen tammaan reagoi sekä lähtee huutamaan ja komentamaan mikäli toinen ori lähtee haastamaan riitaa turhan lähellä, mutta esimerkiksi naapuritarhan asukki saa yleensä huutaa aivan yksinään. Upea hermorakenne, kerta kaikkiaan, sekä selkeä kyky jättää turha huutelu omaan arvoonsa.
Hyvin siivokäytöksinen, kiltti ori nauttii etenkin kunnon kumisukapyörittelystä sekä viileistä suihkusta, talvella kunnon hankirevittelystä ilman loimea. Rolf ei ole turhan kylmänarka muutenkaan, ennemmin se harmistuu loimista ja lämpimästä pesuvedestä. Kengittäjä sekä eläinlääkäri muistavat kehua oria sen käytöksestä, ja vaikka kyse olisi vain tarhaan viemisestä tai kuljetussuojien laittamisesta, Rolfille löytyy aina useampi innokas hoitaja.
Rolfin ratsastettavuus vakuutti minut saman tien - ja tiedän orin hurmanneen muutkin selkäänsä nousseet. Arabeihin yhdistettyä herkkyyttä, jopa tulisuutta, löytää Rolfistakin, sangen hyvällä maulla siroteltuna. Tämä ruunikko ei räiskähtele, vaikka aina kaikkensa antaakin. Innokkuudessaan ja palveluhalussaan jo hieman ylitsepursuava täysiveriori saattaa lipsahtaa liioittelun puolelle. Ratsastaja saakin olla tarkkana, ettei taivutus muutu banaanimutkaksi, lisätty ravi pysyy lisättynä ravina muuttumatta siksi kammottavaksi liioitelluksi etujaloilla kauhomiseksi, jota joku vielä ihailee, ettei peruutus ole miltei istahtamista pysähdyksessä jo vähän turhaksikin rungon alle tuotujen takasten vuoksi.. ja niin edelleen. Rolf on hieno, osaava hevonen, jolta onnistuu myös herkkä ja hienovarainen, täysin korrekti liikkuminen kaikkine pienine vivahteineen – kunhan ratsastaja muistaa kertoa sen riittävän. Läheskään aina ei tarvita ilotulitusta, joskus tähtisädetikku tai pelkät tuikut riittävät.
Rohkea, sisukas ruunikko vie hieman epävarmankin ratsastajan turvallisesti maaliin. Rolf lukee ihmisiä todella taitavasti mukautuen käytännössä kenen tahansa työpariksi. Se on varma opetusmestari, turvallinen, jopa hidas puksutin aivan aloittelijoille sekä se jo vähän ylilyövä, kaikkensa ja enemmänkin tekevä showmies kenen tahansa tosissaan kilpailevan ratsastajan alla. Minusta on samaan aikaan hienoa, hauskaa ja vähän yllättävää, kuinka ori voi keskiviikkona tehdä asiat 120% ylilyöden ja torstaina himmailla aivan kaikessa, koska huomaa uuden ratsastajansa tasapainojen ja taitojen riittävän lähinnä mukana keikkumiseen. Viisas hevonen, todella, jonka ylilyönnitkin ovat silkkaa intoa, rakkautta lajiin. Sitä rakkauttahan Rolfissa riittää! Ori nauttii koulu- ja estetyöskentelystä yhtä lailla, liikkuu hienosti, hyppää kevyesti, osaa katsoa ponnistuspaikat eikä epäröi omituisten varjojen, johteiden tai muidenkaan pikkuseikkojen vuoksi. Todella liukkaalla pohjalla Rolf sen sijaan kieltää herkästi, mutta silloin pohja on oikeasti liukas, ei pelkästään märkä. Elegantti, kevyesti liikkuva kouluratsu, nopea ja ketterä, kestävä (maasto)estehevonen – on tämä vain hieno.
Matkanteko sujuu heiniä syödessä, Rolf ei tee touhusta numeroa. Kilpaileminen sen sijaan, voi juku, sehän se hienoa onkin! Tämä hevonen todellakin syttyy esiintymisestä, yleisöstä, koko kilpatouhusta. Harva hevonen on niin innoissaan jabakarsinasta kuin Rolf. Kilpailupäivät, useamman päivän rupeamasta puhumattakaan, tuntuvat olevan ruunikolle sitä ehdottoman parasta elämää, jonka jokainen suoritus van kruunaa. Rolfille esiintyminen yleisöltä saatavine aplodeineen lienee asia, jota se tavoittelee joka treeneissä. Voi kun sitä pääsisikin hevosten pään sisään selvittämään, mitä siellä tosiasiassa pyöriikään!
Luonteen © Lissu T. ex-omistaja
| i. Zemaraim SEA, rn, 152cm |
ii. Zoheth SEA, rn, 154cm |
iii. HaukimSEA, prn, 155cm |
| iie. ZaporniaSEA, rt, 150cm | ||
| ie. Zeruiah SEA, prn, 152cm |
iei. OphirSEA, trn, 154cm | |
| iee. AzubahSEA, prt, 152cm | ||
| e. Ta-Bitjet SEA, m, 150cm |
ei. Merdjefare SEA, prn, 154cm |
eii. MerenhorSEA, prn, 155cm |
| eie. ZalabiyehSEA, rtkm, 149cm | ||
| ee. Raet-Tawy SEA, m, 152cm |
eei. PhatniticSEA, m, 156cm | |
| eee. Nebet-hetepetSEA, m, 150cm |
Isä Zemaraim oli komea ruunikko, ryhdikäs arabiori, jonka säkäkorkeus oli 152 senttiä. Zemaraim oli kestävä kenttäratsu, joka hieman laakamaisesta hyppytyylistään huolimatta menestyi Ruotsissa kansallisissa kenttäkilpailuissa jopa CIC3-tasolla saakka. Yritteliäs ori teki vaikuttavan kilpailu-uran ja oli sen ansiosta hyvin suosittu jalostusori erityisesti angloarabi- ja ratsuponijalostuksessa - eikä suotta, sillä oriin jälkeläiset soveltuivat kenttään erityisen hyvin. Puhtaita arabijälkeläisiä Zemaraimilla on harmillisen vähän, sillä kenttäarabijalostus on melko marginaalista, mutta se tekee oriin jälkeläisistä vain entistä haluttavampia. Zemaraim lopetettiin vanhuuden tuomiin vaivoihin 26-vuotiaana.
Isänisä Zoheth oli ruotsalaissyntyinen, harrastelijakasvattajan kasvatti. Ori toimi pääasiassa harrastehevosena ja kilpaili pikkukilpailuissa helpoissa luokissa sekä esteitä että koulua. Hyväluonteinen, vaikkakin arabialaiseen tapaan reagoiva ja herkkä, ori oli kilpailutuloksiaan laadukkaampi - se ei vain koskaan päässyt aivan arvoisensa ratsastajan alle. Hieman vanhemmalla iällä ori kantakirjattiin arabikantakirjaan toisella palkinnolla. Zohethin jälkeläismäärä jäi pieneksi, mutta ori periytti vahvasti hyää luonnettaan ja ratsastettavuuttaan eteenpäin. Vanhemmiten Zoheth lihoi ja sai lopulta kaviokuumeen, johon ori lopetettiin 22-vuotiaana.
Isänemä Zeruiah syntyi Qatarissa, mutta myytiin jo nuorena huutokaupan kautta Eurooppaan. Tamma oli varsana melko ruma ja se kehittyi hitaasti. Aikuistuttuaan Zeruiahista kasvoi kuitenkin kaunis, sopusuhtainen tamma, jolla oli arabimaiden kasvatiksi poikkeuksellisen hyvvät ratsunominaisuudet, vaikkei se GP-tähti missään lajissa ollutkaan. Parhaimmillaan Zeruiah kilpaili kenttää jopa CIC1-tasolla saakka. Maastoestekoe oli kestävän, rohkean tamman ehdoton vahvuus. Zeruiah varsoi vain kerran (orivarsan Zemaraim), sillä tamma oli myös fyysisesti kestävä ja teki pitkän kilpailu-uran siirtyen eläkkeelle vasta 18-vuotiaana. Zeruiah sai elää lemmikkihevosen virkaa toimittaen vanhaksi ja se lopetettiin peräti 30 vuoden ikäisenä.
Emä Ta-Bitjet keräsi katseita kiiltävän mustan karvansa ja pitkien jouhiensa kanssa aina siellä minne ikinä menikään. Ta-Bitjet oli herkkä, reaktiivinen pikkutamma, vain 150 senttiä korkea, ja siro kuin koru. Ratsuna Ta-Bitjet oli melko haasteellinen herkkyytensä ja hyvin nopeiden reaktioidensa takia, mutta tamma osasi kyllä hypätä varsin kelvolliseen tyyliin, kun sille päälle sattui. Tamma toimi pääasiassa siitoshevosena ja se sai arabivarsojen lisäksi myös ratsuponijälkeläisiä. Sopivilla isävalinnoilla sen jälkeläiset olivat emäänsä helpompia käyttöhevosia, mutta usein perivät emältään sen nopean ja tarkan jalkatekniikan. Tamma lopetettiin 20-vuotiaana hammasongelmien takia.
Emänisä Merdjefare polveutui ruotsalaisista arabilinjoista, jotka ovat mielenkiintoinen sekoitus laukka- ja muita käyttöarabeja. Merdjefarea treenattiin nuorena laukkauralle, mutta ori todettiin nopeasti siihen puuhaan liian hitaaksi ja se myytiin ratsuksi. Kaunis, musta ori osoittautui oikeaksi monilahjakkuudeksi - ori oppi kotona jopa joitakin GP-liikkeitä ja hyppäsi virheittä helpohkoja 130 sentin esteratoja. Virallisissa kilpailuissa Merdjefare starttasi koulua vaativa B -luokissa ja esteillä 110 sentin luokissa, ja myös säännöllisesti sijoittui. Rohkea, joskin hieman tulinen ori olisi varmasti soveltunut hyvin myös kenttään, mutta se ei ollut sen ratsastajan intresseissä. Merdjefare toimi pääasiassa omistajansa ratsuna ja sai vain kourallisen jälkeläisiä.
Emänemä Raet-Tawy oli kaunis egyptiläistamma. Se kiersi nuorempana paljon näyttelyissä ja menestyi varsin hyvin kauniin tyyppinsä sekä lennokkaiden liikkeidensä ansiosta. Raet-Tawy oli luonteeltaan hieman arka ja hätäinen, mutta se oli helppo saada näyttelykehässä leijumaan. Ratsuna Raet-Tawy oli nopealiikkeinen. Se kävi lyhyen koulutusjakson ammattiratsuttajan luona ja osoittautui kehityskelpoiseksi estehevoseksi. Kykyjään tamma ei kuitenkaan koskaan päässyt radoille näyttämään, sillä se toimitti pääasiassa näyttelyeläimen sekä siitostamman virkaa. Raet-Tawy jätti vahvasti jälkeläisiinsä sekä kaunista ulkomuotoaan että herkkää luonnettaan.
04.03.2022, päiväkirjamerkintä
Vannon, että en aikonut ostaa suvutonta kenttäpainotteista arabioria, sellainen vain tuli eteeni vahingossa ja sitten ostin sen - ihan vahingossa vain. Mutta Zareah on kyllä sen verran mielettömän upea yksilö, että vain joku täysin hullu olisi jättänyt sen ostamatta. Mitä iloa on olla tallinomistaja, jos ei voi täyttää talliaan toinen toistaan täydellisemmillä hevosilla? Zareah eli tutummin Rolf (lempinimi on muisto oriin Ruotsin vuosilta) on laadukas, jo kilpailtu kenttähevonen. Puhdasverisenä arabialaisena oriilla on lähes rajattomat jalostusmahdollisuudet ja jo meillä Juksulassakin useampi sopiva morsian - lisäksi tiedän, että maapallon toisella puolella uusi-seelantilainen yhteistyötallimme Moana part breds tulee hyppimään riemusta, kun kuulee meillä olevan uusi arabiori! Tekemistä kilpailueläkkeen ratoksi Rolfilla siis riittää.
Tänään Rolf saapui Juksulaan. Ori matkusti omaan lunkiin tyyliinsä ja tottuneen kilpahevosen rutiinilla Suomesta Saksaan ilman suurempia pysähdyksiä tai muita viivästyksiä. Matka sujui hienosti ja liikenteenkin kanssa kävi tuuri, eikä matkalla ollut suurempia ruuhkia. Tallipihassa rekasta pihalle asteli täysin chilli ori, joka itsevarman rauhallisesti katseli ympärilleen. En malttanut antaa uusinta ostostani tallityttöjen talutettavaksi, vaan kierrätin ihan korkeimman omakätisesti oritta ympäri tallipihaa. Pienen kävelyretken jälkeen päästin oriin vapaaksi tarhaan verryttelemään jalkojaan. Myönnän olleeni aivan aavistuksen pettynyt, kun Rolf ravasi niskojaan nakellen vain kerran tarhan ympäri, kävi piehtaroimassa, nuuhkaisi naapuriaan ja palasi sitten uteliaana portille "milloin on ruoka-aika"-ilmeellä. No jaa, hyvä vain, että hepo ei turhia stressaa. Nyt alkuun Rolf saa muutaman päivän palautua matkasta kävelylenkkien parissa, mutta sormeni syyhyävät jo päästä testaamaan oria maastoradalle! Nintsu
00.00.0000, päiväkirjamerkintä/valmennus
plaaplaaplaaplaaplaaplaa Nintsu
Entisen omistajan kirjoittama merkintä:
25.07.2022, päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Lissu T.
Sattuipa niin hauskasti, että eräs ystäväni värväsi minut matkaseurakseen ja kakkoskuskiksi Ruotsin reissulle; hevostahan tässä oltiin hakemassa. Suostuin, mikäli reissua voisi venyttää sen verran, että kokeilisin itsekin joitain kiinnostavia hevosia, josko jotain tarttuisi matkaan. Tämä kävi, joten lähdimme matkaan. Ystäväni sai puoliveriruunansa, minä päädyin ostamaan arabiorin testattuani jotain isoja poneja, puoliverisiä sekä sen arabin.
En ole erityisen suuri arabifani, mutta kyllähän minäkin hyvän hevosen tunnistan sekä annan niille arvoa. Zareah, jota kutsuttiin Rolfiksi. Ruunikko ori kyllä kiinnitti minunkin katseeni, ja laitellessani oria kuntoon koeratsastusta varten totesin sen olevan hyvin opetettu, fiksu kaveri. Hyvä käsitellä, ympäristöstään kiinnostunut, ei kuitenkaan hormonihuuruissaan öyhöttävää mallia tai uutta ihmistä testaava kyseenalaistaja. Koeratsastus sinetöi ostopäätöksen. Myyntivälitykseenhän minä Rolfin toisin, joskin myönnän ihan ääneen tykästyneeni orin ratsastettavuuteen. Kokeilin erilaisia koululiikkeitä ja otin jokusen hypyn. Rolf kuunteli, malttoi, oli kuitenkin menossa mukana innokkaana ja reippaana. Liikkuminen tuntui todella kevyeltä ja helpolta, hypyissä oli kissamaista ketteryyttä. Lisäksi ruunikko oli selkeän älykäs; se haki ponnistuspaikat itsekseen sen kerran, kun jätin tiedotuksen tekemättä, eikä lähtenyt paikkaamaan puutteitani tai virheitäni kokeillessani hevosen suhtautumista vähän ristiriitaisiin apuihin. Tällä toki kartoitin sitä, minkä tasoisten ratsastajien kanssa Rolf tulisi juttuun. Ratsastaessani niin sanotusti kunnolla ori oli pehmeä, taipuisa, herkkä, se pysyi rentona, kokosi ihan kivasti, käytti koko kroppaansa myös hypyissä. Hirveän hieno ja kiva hevonen, jota kehuin kasvattaja-omistajillekin melko vuolain sanakääntein.
Nyt Rolf on sitten Suomessa ja Takapajulassa. Starttaamme orin kilpauran myös Suomen puolella, ja eiköhän tässä pidä kirjoitella myynti-ilmoituskin. Joku arabeista oikeasti innostunut saa Rolfista hienon ratsun! Hyvällä hevosella ei tietenkään ole väriä tai rotua, ja jos nyt aivan rehellinen olen, en jää harmittelemaan mikäli ori ei löydä uutta kotia. Eiköhän tästä kivan trakehnervarsankin saa!