lokakuu CAS36, päiväkirjamerkintä 01.03.2015
Nyt se on sitten tehty: Vaavi on ilmoitettu elämänsä ensimmäiseen laatuarvosteluun! Valinta osui tällä kertaa kenttäratsastusjaoksen IRL-maaliskuun arvostelutilaisuuteen, jossa ainakin näillä näkymin on hyvin tilaa eli mahdollisuudet mukaan mahtumiseen ovat uskoakseni hyvät. Omien laskujeni mukaan Vaavin pitäisi saada täydet kilpailupisteet, hyvät suku- ja lisäpisteet ja noin puolet jälkeläispisteistä. Rakennepisteet tulevat jäämään aika vajaiksi, Vaavi kun ei ole mikään kiiltokuvatypy. Tammalla pitäisi silti olla vahvat mahdollisuudet kolmospalkintoon, ehkä jopa nippanappa kakkoseen! Uskon (ja toivon!!), että meidän kultaisesta ja herttaisesta Vaavistamme tulee tallimme ensimmäinen KERJ-laatuarvostelussa palkittu poni. Oli palkinto sitten kolmas tai toinen, palkinto se on joka tapauksessa ja olemme varmasti luottoponistamme ylpeitä! Nyt vain runsaasti shampoota, harjausta ja puunausta, jotta pihattoelämän pyörteissä ryvettynyt kaviojalka saadaan siihen kuntoon, että sen kehtaa rahdata oman tontin rajojen ulkopuolelle!
Nintsu

maaliskuu CAS36, päiväkirjamerkintä 06.01.2015
Päivälleen kolme IRL-vuotta sitten minä ja Kiiwi perustimme Moana part bredsin yhdessä. Paljon olemme saaneetkin aikaan, sillä kasvatteja on syntynyt jo yli kahdeksankymmentä ja joukossa on useita toisen polven kasvattejakin. Nyt kuitenkin valitettavasti tänään tällä päivämäärällä Kiiwi ilmoitti jättävänsä Moanan ja virtuaalisen Uusi-Seelannin. Minä jään pitämään tallia yksin fiktiivisen henkilökuntani kanssa. Kovin suurta vaikutusta tallin aktiivisuuteen ei Kiiwin poisjäämisellä ole, sillä minä olen alusta alkaen ollut toiminnan vetävä voima. Vaavin tulevaisuuteen toisen omistajan poisjääminen ei suuresti vaikuta, mutta suunnitelmat kyllä hieman hidastuvat. Vaavi on toki jo kilpailunsa kilpaillut, mutta nyt kun kaikkien ponien kilpailuttaminen jää minun vastuulleni, tamman jälkeläiset pääsevät kilpailuihin hieman harvemmin. Tämä viivästyttää luonnollisesti laatuarvosteluihin valmistautumista. Vaaville astettamistamme tavoitteista ei kuitenkaan luovuta vaan pakerramme hitaasti mutta varmasti kohti päämäärää.
Nintsu

toukokuu CAS35, päiväkirjamerkintä 30.10.2014
Kiroilin ärhäkkäästi pimeässä toimistossa. Koko henkilökuntani oli nukkumassa eikä kiroiluni häirinnyt kuin koiralaumaani, joka retkotti nukkumassa pitkin poikin huonetta. Lauman pomo, aussinarttu Ronja, nosti laiskasti päätään kiroilutulvaani kuunnellen mutta haukotteli sitten leveästi ja jatkoi uniaan. Minä katoin koiriani sydänjuuriani myöten kateellisena samalla kun pyyhin äsken kaatunutta kahvikupillistani pois pöydältä. Minun palkkalistoillani oli kymmenkunta ihmistä ja silti minä, siis koko höskän omistaja (tai toinen niistä), olin taas valvomassa varsomista! Siskoni Kiiwi oli vain illalla huikannut onnea ennen kuin karautti lentokentälle lähteäkseen jollekin kalliokiipeilykurssille tai vastaavalle. Eli tässä sitä oltiin, yksin keskellä yötä toimistossa värisevää valvontakameran kuvaa tuijottamassa seurana revohka patalaiskoja koiria. Voi tätä ponikasvattajan elämän ihanutta!
Juodessani sen yön kahdettakymmenettä kolmatta kahvikupillistani, alkoi pihatossa viimein tapahtua jotain. Vaavi kävi muutaman kerran maate kunnes lopulta alkoi tosissaan puskea uutta varsaansa maailmaan. Puristin kaksin käsin kahvikuppiani enkä keskittymiseltäni huomannut edes ainoan sylikokoisen koirani Sofin hyppäämistä syliini. Vartissa maailmaan solahti erittäin siro mytty. Sofi-parka sai shokkiherätyksen kun ponkaisin pystyyn ja ryntäsin pihatolle. Vaavi jo nuoli uutta tulokasta tarmokkain lipaisuin kuivaksi. Minä pysyin sivummalla ja annoin Vaavin hoitaa äidin hommat. Pian varsa jo seisoikin huterilla jaloillaan ja pyrki kovasti avaamaan maitobaaria, mikä onnistui hetken hoipertelun jälkeen emän suosiolla avustuksella. Tervetuloa maailmaan kaunis Helli-tamma ja onneksi olkoon tyttärestä Vaavi!
Nintsu

syyskuu CAS34, päiväkirjamerkintä 07.09.2014
Nyt on kyllä jotain superharvinaista meneillään tällä sivulla! Nimittäin Vaavin kisakalenteri on kaikkien lajien osalta ajantasalla! Jee, bileet! Olen todennäköiesti maailman laiskin tallinomistaja mitä tulee ponien kisakalentereiden päivittämiseen. Nytkin oli melkein kahden CAS-vuoden (viiden IRL-kuukauden) kilpailut rästissä. Koska rästissä olleiden muotoonlaittojen määrä oli päässyt paisumaan niin suureksi, ei Vaavikaan ole tänä CAS-vuonna kilpaillut kuin harvakseltaan. Siitä huolimatta Vaavi on niittänyt oikein mukavasti sijoituksia. Kouluratsastuksesta Vaavilla on huikeat 74 sijoitusta! Tässä sitä taas nähdään, että pelkillä näyttävillä liikkeillä ei koulukilpailuissa pärjää. Esteiltä Vaavilta puuttuu harmillisesti yksi sijoitus laatuarvostelun maksimeista, kuten myös kenttäkilpailuiden sijoituspotista. Vaavi jatkaa siis parin hassun sijoituksen metsästämistä ja siirtyy siitoskäyttöön vasta ensi vuonna. Onneksi Vaavi on hyvässä kunnossa 16-vuoden iästään huolimatta.
Nintsu

marraskuu CAS30, päiväkirjamerkintä 07.01.2014
Aina kun mieleni tekee lähteä leppoisalle maastokävelylle, tulee mieleeni ensimmäisenä Vaavi. Olin tänään ratsastanut poneja oikein urakalla ja illalla halusin vähän köpötellä lähimaastoissa. Hain Vaavin pihatosta ja pyydystin Valtsunkin emänsä mukaan. Karsinassa harjasin ponit pidemmän kaavan mukaan ja molemmat nauttivat pitkästä harjaustuokiosta. Pujotin Vaaville suitset päähän ja etsin Valtsulle hieman pidemmän riimunnarun riimuun. Tallipihassa nousin tuolilta Vaavin selkään. Selkäännousu osoittautui hieman vaikeammaksi operaatioksi, kun utelias orivarsa kiskoi riimunnarua toisessa kädessäni ja oli koko ajan tiellä. Pääsin kuin pääsinkin tamman paljaaseen selkään ja ohjasin sitten ratsuni maneesin kulmalta polulle. Valtsu seurasi pitkässä riimunnarussa käsihevosena. Annoin molempien maastokavereideni napsia oksia suuhunsa matkanvarrelta, Vaavi sai myös päättää itse kävelyvauhtinsa. Syksy oli Uudessa-Seelannissa juuri parhaimmillaan, mutta mitään henkeäsalpaavan upeaa ruskaa ei meillä subtrooppisen ilmaston takia ole. Nautin kuitenkin puolen tunnin mittaisesta kävelylenkistämme ja uskon, että ponitkin olivat tyytyväisiä iltakävelyynsä!
Nintsu

heinäkuu CAS30, päiväkirjamerkintä 16.09.2013
Vaavin laskettuaika tuli ja meni, mutta varsaa ei vain kuulunut. Aloin jo huolestua ja vakioeläinlääkärimme Edin rauhotteluista huolimatta olin oikea hermoraunio ajan kuluessa ilman, että mitään tapahtui. Tänään, _vihdoin_ ja _viimein_, Vaavin varsominen käynnistyi kahden aikaan yöllä. Ajankohta ei ollut mitenkään kasvattajaystävällinen, mutta olin aivan valtavan helpottunut, kun varsomisvalvojaisissa huomasin monitorista Vaavin puuhien viittaavan varsomiseen. Olin osannut odottaakin tätä, sillä tammalle oli ilmestynyt vahatipat suunnilleen vuorokausi takaperin. Seurasin kärsimättömästi kuinka Vaavi lainkaan kiirehtimättä saatteli varsaansa maailmaan. Lopulta, noin ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen, maailmaan putkahti tumma mytty, josta sojotti jalkoja sinnetänne. Kiiruhdin pihatolle vahtipaikaltani, ja saapuessani paikan päälle, oli Vaavi jo täydessä työn touhussa nuolemassa esikoistaan kuivaksi. Seurasin siis sivummalta kuinka Vaavi laiskasti nousi jaloilleen ja alkoi sitten tuuppia hämmentynyttä jälkeläistään. Minun apuani ei tarvittu, vaan Vaavin onnistui itse ohjata huterasti pitkillä jaloillaan tasapainoileva orivarsa nisälle ternimaitoja juomaan. Tervetuloa maailmaan Valtsu ja onneksi olkoon Vaavi!
Nintsu

joulukuu CAS27, kouluvalmennus 04.08.2013
klassisen ratsastuksen kouluvalmennus Pitkärannan tilalla, ratsastaja Nintsu, valmentaja vrieng.
"Saitte Vaavin kanssa tehovalmennuksen ollessanne ainokaisia osallistujia aamupäiväisessä valmennustuokiossa. Menitte alun suunnitelmista poiketen noin puolet ajasta ilman satulaa ja hienosti se näkyi sujuvan.
Alussa keskityimme pitämään katseesi ylhäällä - muista jatkossa, että ratsastaessa saa vapaasti leikkiä koppavaa ja tuijottaa muita nenänvartta pitkin. Myös mielikuvasta, että joku vetää sinua kypärännupista ylöspäin, oli hyötyä. Muista kuitenkin säilyttää rentous. Saatoit itsekin huomata, että vaikkei Vaavi suuremmin reagoinut kehosi jännittymiseen, olivat esimerkiksi siirtymät huomattavasti helpompia kun et jännittänyt jaloillasi. Aluksi ilman jalustimia mentäessä tahdoit tarrautua jaloilla kiinni hevoseen, mutta pyri muistamaan rentous ja anna erityisesti selälle lupa liikkua hevosen liikkeen kanssa. Näin istuminen helpottuu, hevonenkin rentoutuu enemmän ja ratsastamisesta tulee huomattavasti herkempää ja helpompaa. Pyörittele aina välillä hartioitasi taaksepäin kuitenkaan niitä jännittämättä - näin saat selkäsi suoremmaksi ja katseesi ylös. Yhteistyönne sujuu jo nyt todella hyvin, mutta juuri pienillä hienosäädöillä istunnan kanssa siitä voidaan saada loistavaa. Kuten varmasti itsekin huomasit ilman satulaa mentäessä, että Vaavi kulki todella rennosti, käytti hienosti suutaan ja kuunteli pienimpiäkin apujasi, kun sait itsesi rennoksi. Paljon siis vain satulatta ja jalustimitta työskentelyä, niin opit itsekin helpommin huomaamaan, milloin olet jännittynyt ja milloin rento. "
Nintsu

elokuu CAS29, päiväkirjamerkintä 01.07.2013
Tänään oli ensimmäinen päiväni Moanan ratsuttajana. Olin saanut tehtäväkseni ratsastaa viisi ponia tänään ja Vaavi oli niistä ensimmäinen. Nintsu oli kuvannut tammaa helpoksi ja sitä se todella oli. Ensiksi verryttelin sitä käynnissä ja ravissa ja sitten otin muutaman kierroksen laukkaa molempiin suuntiin. Huomasin Vaavin vastaavan aika hitaasti pohjeapuihin, joten päätin lähteä työstämään sitä tänään. Tein paljon siirtymisiä ja vaadin, että tamma vastaa eteenpäinvievään apuun heti eikä huomenna. Vaavi paranikin todella paljon ratsastuksen aikana, otti takajalat alleen ja teki siirtymiset terävästi ja hyvässä tasapainossa. Kun sain muutaman hyvän laukannoston suoraan käynnistä aikaiseksi, päätin lopettaa siltä päivältä ja aloin ravailla tammalla kevyessä ravissa ympyröitä. Sitten kävelimme loppukäynnit ja vein Vaavin karsinaansa, jossa riisuin sen varusteista. Sitten seuraavan ponin kimppuun!
Amenia

syyskuu CAS28, päiväkirjamerkintä 20.04.2013
Hieroskelin kipeää mustelmaa käsivarressani ja kirosin sitä päivää, jolloin ostin Elviksen, paholaisen ponin puvussa. Itsekseni jupisten aloin harjata Vaavia. Tamma oli piehtaroinut aamuisen sateen tuottamassa mutalammikossa ja sainkin harjata harjaamasta päästyäni saadakseni tamman puhtaaksi. Kun lopulta karva oli muuttunut harmaasta punertavan ruskeaksi, hain suitset ja sujautin ne nopeasti tammalle. Sitten poni ulos ja ratsastaja paljaaseen selkään. Ohjasin Vaavin maastoon pienelle, sateen pehmittämälle polulle. Tamma asteli polulla varovaisesti sen liejuisuudesta johtuen ja annoin ponin edetä rauhassa omassa tahdissaan. Pikkuhiljaa kiukkuinen mieleni tasoittui ja käsivarressa tykyttävä kipu katosi jonnekin aivojen perukoille. Hengittelin syvään kostean metsän tuoksua, tunnustelin keskittyneesti epätasaisella polulla kävelevän ponin liikkeitä ja aloin nauttia maastoretkestä. Vielä kun aurinko alkoi työntää säteitään puiden latvustojen ohitse hämyisään sademetsään, alkoi mieleni kohota raketin lailla. Kun tunnin kuluttua palasimme tallipihaan kävelyretkeltämme, olin iloinen ja tyytyväinen. Poniterapiaa parhaimmillaan!
Nintsu

heinäkuu CAS25, päiväkirjamerkintä 27.07.2012
Olin ponilaukkajaoksen järjestämässä ponihuutokaupassa vierailulla. Poneja ei ollut tarkoitus ostaa, mutta huutokaupassa oli paljon tuttujani poneja esittämässä ja katsojina/ostajina, joten tahdoin mennä paikanpäälle juoruilemaan. Kiiwi jäi Seelantiin talliamme hoitelemaan, kun minä lensin Britanniaan juoruilemaan. No, pakko se on tunnustaa, että villiinnyin täysin. Ensiksi ihastuin ruunivoikkoon Puppeen ja pakkohan siitä oli huutaa. Sitten tukkajumala Ode hyppäsi silmilleni ja siitäkin oli tarjous jätettävä. Samaten kävi energisen Tangon ja tumman Chewien kanssa. Ja kun pukitteleva ja riehuva Elvis saapui areenalle, ihastuin päätä pahkaa sen temperamenttiin! Elviksen jälkeen myyntiin tuli Vaavi, jonka superkiltti käytös oikeutti minut tietenkin ostamaan sen. Tässä vaiheessa olin jo päässyt tunnelmaan mukaan, joten kun huutokilpailu varsin hyvin juosseesta Friikistä alkoi, en voinut vastustaa kiusausta, vaan osallistuin huutamiseen! Samoilla höyryillä ostin sitten vielä Ninnin ja Rainynkin. Mitä sitä kitsastelemaan, kun tili oli jo melkein punaisella! Yhtäkkiä huutokauppa olikin jo ohitse ja käsissäni oli 9 ponia, joita ei ollut tarkoitus ostaa ja jotka vaativat kuljetusta Seelantiin. Hupsis, mitäköhän sisko tästä tykkää!
Nintsu