maaliskuu CAS38, päiväkirjamerkintä 25.06.2015
Vaikka Izalla alkaa jo olla ikää, onhan poni jo 21-vuotias, oli sen kolmas kantoaika sujunut täysin ilman ongelmia. Odotinkin luottavaisin mielin huhtikuussa koittavaa laskettua aikaa, mutta tammapa yllätti ja aloitti varsomisen kolme viikkoa etuajassa. Minun tunneskaalani syöksyi tietenkin iloisen rennosta odotuksesta puhtaaseen kauhuun ja olin jo varma, että koko homma päättyy katastrofiin, eli siis kuolleeseen varsaan ja kuolleeseen tammaan. Ne kaksikymmentäyhdeksän minuuttia, mitkä varsomiseen menivät, olivat ehkä yhdet elämäni pisimmistä! Kun Izan kolmas jälkeläinen sitten oli kokonaan tässä maailmassa ja huomasin sen tarmokkaasti liikkuvan... Ei sitä helpotusta voi sanoin kuvata! Innokkaasti autoin Izaa kuorimalla varsan sikiökalvoista ja kuivaamalla pienokaisen olkitupolla. Kermanruskeaa orivarsaa ei selvästikään kolmen viikon etuaikaisuus haitannut, vaan pian poika oli jo jaloillaan ja maitobaaria avaamassa. Loppu hyvin, kaikki hyvin!
Nintsu

maaliskuu CAS36, päiväkirjamerkintä 06.01.2015
Päivälleen kolme IRL-vuotta sitten minä ja Kiiwi perustimme Moana part bredsin yhdessä. Paljon olemme saaneetkin aikaan, sillä kasvatteja on syntynyt jo yli kahdeksankymmentä ja joukossa on useita toisen polven kasvattejakin. Nyt kuitenkin valitettavasti tänään tällä päivämäärällä Kiiwi ilmoitti jättävänsä Moanan ja virtuaalisen Uusi-Seelannin. Minä jään pitämään tallia yksin fiktiivisen henkilökuntani kanssa. Kovin suurta vaikutusta tallin aktiivisuuteen ei Kiiwin poisjäämisellä ole, sillä minä olen alusta alkaen ollut toiminnan vetävä voima. Izan tulevaisuuteen toisen omistajan poisjääminen ei enää vaikuta. Tammahan on jo 19-vuotias, kilpailunsa kilpaillut ja kaikin puolin valmis poni. VWY:n laatuarvostelussa käymme ehkä jossain vaiheessa vielä pyörähtämässä, mutta muuten Iza saa viettää rentoa elämää laitumella laiduntaen. Se on sitä onnellista hevosen elämää!
Nintsu

syyskuu CAS33, päiväkirjamerkintä 09.06.2014
Olemme jo pitkään pohtineet mitä ihmettä teemme tammapihaton kanssa. Pihattohan on alunperin mitoitettu noin 20:lle ponille, mutta viime vuodet siellä on asustellut kerrallaan 25-30 ponia - siis kymmenisen kappaletta enemmän kuin pitäisi. Monen eri vaihtoehdon harkitsemisen jälkeen päätimme laajentaa tammapihattoa. Ponit piti tietenkin saada laajennuksen ajaksi pois tieltä ja onnistuinkin vuokraamaan kuukaudeksi naapurimaatilaltamme ison laitumen ja ladon tammavarsalaumaamme varten. Syntyi vain ongelma, että miten ihmeessä siitostammoista, maitovarsoista ja 1-4 vuotiaista nuorista tammoista koostuva, kolmenkymmenen ponin lauma saataisiin siirrettyä helpoiten kolmen kilometrin matka naapuriin! Parin valvotun yön jälkeen päätin palkata koko henkilökuntani hommiin ja siirtää ponit taluttaen. Laumamme on koostaan huolimatta melko tiivis, joten yksi ihminen voi varmasti taluttaa kolmeakin ponia kerrallaan ja maitovarsat voivat juosta irrallaan. Tiellähän ei ole liikennettä nimeksikään. Pihaton remonttikuukaudesi valittiin syyskuu, koska nyt tämän kesän varsat ovat jo riittävän vahvoja muuttoa varten eikä syyskuussa vielä ole liian kylmää tai sateista. Siirto suoritettiin tänään ja Izan vuoro oli heti ensimmäisessä siirtoporukassa. Minä talutin Izaa kahden nelivuotiaan tamman, Ginnyn ja Mistyn, kanssa samalla kertaa. Kolmen kilometrin matka sujui aika hyvin. Ginny ensiksi temppuili, mistä Iza hermostui ja komensi nuorempaa tammaa. Sen jälkeen olikin rauha maassa. Izan maitovarsa sai tulla perässä vapaasti ja seurasikin ongelmitta emäänsä eikä Izakaan huolestunut varsansa turvallisuudesta. Nyt korjaillaan kuukauden verran pihattoa ja sitten suoritetaan ponien siirtourakka numero kaksi!
Nintsu

heinäkuu CAS33, päiväkirjamerkintä 27.05.2013
Yleensä jännitän vain tammojen ensimmäistä varsomista, mutta Izan toinen varsominen oli mielestäni etukäteen paljon jännempi kuin monen tamman ensimmäinen. Izan toiselle varsalle on asetettu hurjasti odotuksia. Pitäisi tulla iso, hienoliikkeinen, kaunis ja vielä tammakin. Tulisi olla emäänsä säpäkämpi luonteeltaan mutta kuitenkin isäänsä tasaisempi. Voi varsaparkaa! No, tänään aamuyöstä Izan toinen varsominen sitten käynnistyi. Minä seurasin varsomista toimistosta käsin valvontakameran kautta unettomuudesta kärsivän Sabinen kanssa. Iza hoiti varsomisen esimerkillisesti eikä meidän ihmisten apua kaivattu. Se olikin hyvä, sillä minä ja Sabine olimme valvoneet koko yön hollantilaisia naisten nimiä tutkien ja kahvia lipittäen, joten meidän toimintavalmiutemme ei ehkä ollut ihan parhaimmillaan... Kun märkä mytty oli kokonaan ulkona, lähdimme paikanpäälle tarkistamaan emän ja varsan voinnin. Iza nuoli jo tarmokkaasti varsaansa kuivaksi ja muutenkin kaikki oli kunnossa. Kun olimme varmistaneet, että varsa sai ternimaitonsa juotua, jätimme Izan ja Zonnentje-varsan tutustumaan rauhassa toisiinsa.
Nintsu

marraskuu CAS31, päiväkirjamerkintä 08.01.2014
Eiköhän se ala olla Izan aika siirtyä kilpailueläkkeelle. Tammalla on 63 sijoitusta koulukilpailuista ja se on vielä ilmoitettu muutamiin kilpailuihin, joten sijoitusmäärä saattaa vielä kasvaa. Esteilläkin Izalla on kolmisenkymmentä sijoitusta, mikä riittää oikein hyvin, koska tamman kanssa ei ole suunnitelmia mennä ERJ:n laatuarvosteluun. Ikääkin tammalla alkaa jo olla, sillä ensivuonna neidin ikämittariin kolahtaa jo 15 vuotta. Terveydellisistä syistä Izaa ei tarvitsisi eläkkeelle pistää. Tamman sirot jalat ovat erinomaisessa kunnossa, eikä sillä ole ollut edes pienintäkään turvottelua tai lämpöilyä jaloissa rankasta treenistä huolimatta. Näin lahjakkaasta kouluponista on kuitenkin järkevää teettää muutama varsa, joten tänä kesänä on aika astuttaa Iza. Pitäisi vain keksiä, että kuka oreistamme saa kunnian toimia Izan toisen varsan isänä vai etsitäänkö ori ulkopuolelta... No, varsa jäänee kuitenkin kotiin Izan linjaa meille jatkamaan.
Nintsu

huhtikuu CAS30, päiväkirjamerkintä 27.08.2013
"Vihdoinkin, vihdoinkin!" riemuitsin ajatuksissani, kun punainen ruusuke neljännen sijan merkiksi kiinnitettiin Izan suitsiin palkintojenjaossa. Onnesta soikeana taputin kimon tamman hikistä kaulaa ja lähdin sitten muiden sijoittuneiden ratsukoiden perässä kunniakierroksella. Izaa ei oikeastaan olisi enää huvittanut laukata, tamma-parka oli hypännyt jo tänään ja parina aikaisempanakin päivänä kaksi luokkaa, joten eipä tuo ihme ollut. Pienellä patistamisella tamma kuitenkin paineli kohtalaista vauhtia kolmanneksi tulleen hevosen perään ja saimme kunniakierroksen hoidettua kunnialla loppuun. Vihdoinkin Iza sijoittui metrissä! Tamman kanssa on tahkottu 90cm- ja 100cm-luokkia ikuisuus. Kapasiteettia suurempiin ei juurikaan ole, vaikka kotiharjoituksissa esteiden korkeudet ovatkin olleet siellä päälle metrissä. On kuitenkin aivan eri asia hypätä kotona 110cm kuin sama kilpailuissa. 90cm-tasolta Iza on napsinut sijoituksia hyvin, mutta metrissä on aina viimeistään uusinnassa joku puomi kolahtanut alas tai tullut vähän yliaikaa. Se on niiiiiin ärsyttävää! Sijoitus on saattanut olla ihan pienestäkin kiinni! Nyt Iza kuitenkin on sijoittunut metrissä - ja oli jo aikakin!
Nintsu

elokuu CAS28, päiväkirjamerkintä 08.04.2013
Ah, kouluratsastustreenit! Oli kuuma, helteinen päivä ja minä olin mennyt kirjoittamaan alkuviikosta Izalle tälle päivälle kouluratsastustreenit. Kouluratsastusta tässä helteessä! Ja vielä Izalla, jota jo normaalisti joutui hieman patistelemaan eteenpäin! Alistuneesti kuitenkin seurasin alkuperäistä suunnitelmaani ja varustin flegmaattisen saturatsuni koulutreenejä varten. Pakenimme maneesin hämyyn, ainakin olimme suojassa auringolta vaikka kuuma sielläkin oli. Alkuverryttelyt hoidin lyhimmän mahdollisen kaavan mukaan ja siirryin sitten harjoittelemaan käyntiliikkeitä. Sen verran olin päättänyt sääliä itseäni ja ratsuani, että tämän päivän harjoitukset koostuisivat pääasiassa käynnistä. Teimme takaosakäännöksiä, peruutuksia, väistöjä ja taivutuksia, kaikkea mitä nyt hitaimmassa askellajissa vain voi tehdä. Iza oli tavallistakin vetelämpi, mutta sain sen suorittamaan tehtävät joten kuten. Lopuksi pari kierrosta mummo-ravia ja sitten hepon kanssa merenrantaan rantaveteen vilvoittelemaan!
Nintsu

toukokuu CAS26, päiväkirjamerkintä 03.10.2012
Jokaisen tamman ensimmäinen varsominen jännitti minua ja siskoani aina enemmän kuin muut sen kesän varsomiset yhteensä. Niin se oli Izankin kohdalla. Jo viikkoja ennen laskettua aikaa olimme aivan hermona ja ramppasimme tamman luona niin päivisin kuin öinkin tarkastamassa tamman vointia. Iza voi erittäin hyvin ja paksusti koko kantoajan, joten sen osalta ei ollut huolta. Varsomisen sijaan olisimme ehkä voineet olla huolissamme satulavöiden riittävästä pituudesta kunhan ratsastuksen aika taas saapuisi. No, hermoilimme siis varsomista - ja aivan turhaan. Izan varsominen käynnistyi täsmälleen laskettuna päivänä, sujui normaalisti aina ensimmäisistä supistuksista varsan jaloilleen nousuun ja ensimmäisiin ternimaitohörppyihin. Izan esikoinen paljastui lähemmällä tutkiskelulla isänsä värin perineeksi tammaksi. Iza ja Keijuksi nimetty varsa voivat loistavasti ja nautiskelevat pihaton vapaudesta ja lauman suomasta turvasta.
Nintsu

elokuu CAS25, kilpailutarina 31.07.2012
Pientalli Pakkopullan tarinakoulukilpailuiden tarina. Tehtävänantona oli kirjoittaa itsevarmuutta uhkuva tarina kouluradasta, joka päättyy nolosti.
""Vauhtia, vauhtia! Alkaa olla jo kiire!" hoputin hoitajaani. Minulla oli enää muutama minuutti aikaa ennen rataani. Iza oli kulkenut huippuhyvin viime aikoina ja toiveeni (oikeastaan tietoni) menestyksestämme olivat korkealla. "Hei, se vyön kiristys jäi!" hoitaja huusi jälkeeni, kun kiisin jo tamman kanssa reipasta keskiravia kohti odotusaluetta. Onneksi tamma oli verkattu ennen edellistä ratsuani ja nyt se oli kävellyt sopivasti verkan ja radan välissä. Tein pari volttia ja ratsastin sitten omalla vuorollani radalle. Tervehdyksestä käännyin päädyssä oikealle, ratsastin siistin kulman ja pyysin Izalta keskiravia lävistäjällä, jonka tamma lennokkaasti heti tarjosikin. Askeleet olivat tamman tapaan valtavia ja lennokkaita. Nautin harmonisesta yhteistyöstämme, siitä kuinka tamma allani tahdikkaasti otti suuria askeleita ja... yhtäkkiä tutkinkin Izan siroja koipia lähietäisyydeltä. Pärskin hiekkaa suustani ja ihmettelin tamman menoa perästä päin. Hitto, olisi pitänyt se satulavyö sittenkin kiristää! ajattelin posket tulipunaisina."
Nintsu

helmikuu CAS24, päiväkirjamerkintä 28.03.2012
Kävimme Kiiwin kanssa viikonloppureissussa Alankomaissa. Olimme oikeastaan vain katsomassa yksiä kilpailuita, eikä tarkoituksenamme ollut ostaa uusia poneja. Satuimme kuitenkin toiseksi viimeisenä matkapäivänämme kuulemaan hevoshuutokaupasta, joka järjestettäisiin juuri sopivasti seuraavana päivänä paljon ennen iltalentomme lähtöä. Minä en tietenkään voinut vastustaa kiusausta, eikä Kiiwikään ollut vastahakoinen, joten seuraavana aamuna suuntasimme Zwollen lähelle. Huutokaupassa näimme monia upeita hevosia ja poneja. Olisin voinut huutaa melkein joka toisen kopukan meille, mutta Kiiwi sai hillittyä minua ja lopulta päädyimme kolmeen ponitammaan: Mataan, Izaan ja Skippyyn. Maksoimme tammojen entisille omistajille ja aloimme sitten innoissamme järjestellä ponien kuljetusta Hollannista Seelantiin.
Nintsu