Hope in the Dark MPB

ERJ-II, KRJ-II, VWY-II

© andreavallejos CC BY-NC-ND 2.0

Hope in the Dark MPB eli Hope
s. CAS35, 27v (s. 20.10.2014, 4v 31.08.2015)
welsh part bred -tamma (56,25% welsh), VH15-023-0026
rautiaankimo, 142cm, kasv. Moana part breds, NZ
om. Moana part breds VRL-01851, NZ
koulupainotteinen, vaB/100cm

Luonne

Yleisesti Hope on erittäin hyväntahtoinen ja kiltti tamma, mutta se on hieman ujo vieraita ihmisiä kohtaan. Hope ei varsinaisesti ole arka, mutta se on tuntemattomien ihmisten (ja toisten hevostenkin) seurassa pidättäytyväinen ja hieman epävarma siitä mitä uusi ihminen ponilta haluaa. Hope yrittää kuitenkin aina parhaansa miellyttääkseen sitä hoitavia ihmisiä. Tuttuja hoitajiaan Hope tervehtii aina ilahtuneella hörähdyksellä ja näyttää muutenkin tunteensa tuntemilleen ihmisille avoimesti, mikä tekee tammasta erittäin palkitsevan hoitohevosen. Kukapa ei tykkäisi ponista, joka näyttää aina ilahtuvan ihmisensä saapumisesta! Hoitaessa Hope onkin hyvin kiltti ja mukava. Se nauttii huomiosta ja antaa tehdä ikävätkin asiat itselleen ilman vastaanpanemista. Vieraiden hoitajien kanssa tamma seisoo kuin tatti paikoillaan eikä oikein tiedä saakohan sitä hengittääkään. Tuttujen kanssa Hope taas on rento ja tyytyväinen ja se saattaa hieman liikuskellakin karsinassaan seuratessaan hoitajansa puuhailua ja tutkiessaan ympäristöään. Taluttaessa Hope on oikein kuuliainen ja se seuraa taluttajaansa, oli tämä tuttu tai tuntematon, vaikka löysälläkin narulla.

Ratsastaessa Hope on hyvin herkkä. Tamma haluaa aina miellyttää ratsastajaansa parhaansa mukaan ja se helposti ylitulkitseekin ratsastajan apuja. Kuski saakin olla todella tarkkana, ettei tee Hopen selässä ainuttakaan ylimääräistä painonheilahdusta tai nyrkinpuristusta, sillä tämä poni kyllä reagoi kaikkeen! Ristiriitaisia apuja lähettävä ratsastaja saakin Hopen nopeasti hermoromahduksen partaalle ponin yrittäessä keksiä mitä ihmettä tuo ratsastaja oikein siltä tahtoo. Kouluponiksi Hopella on täydelliset liikkeet: lennokkaat, pitkät askeleet ja luontaisesti hyvä tahti ja tasapaino kaikissa askellajeissa. Hopelle kaikki koululiikkeet vaativiin luokkiin asti ovat helppoja ja on vain ratsastajan kehonhallinnasta kiinni kuinka sujuvasti liikkeet kouluradalla ja harjoituksissa sujuvat. Lisäksi Hope rakastaa esiintymistä ja aivojumppaa, joten hippusen helpommalla ratsastettavuudessa Hope olisi täydellinen kouluponi. Täydellistä ei kuitenkaan ole olemassa, joten meidän on selvittävä sillä mitä meillä on - eikä sekään huonoa ole! Hyppääminenkin Hopelta sujuu ja se on hyvin varovainen jaloistaan. Tamman itseluottamuksen kanssa esteillä on tehty paljon töitä ja nykyään tamma hyppääkin metrin radat melko rohkeasti. Maastossa Hope on pääasiassa innokas ja rohkea, mutta joskus se saattaa hieman säikkyä.

Suku

Hopella on sukua 1 polvi virtuaalimaailmassa.

Isä Baglor on ryhdikäs, vankkarunkoinen ja pitkäjalkainen welsh part bred -ori. Erittäin hyväluontoinen ja lennokas liikkeinen ori on kilpaillut niin este- kuin kouluratsastuksessakin. Lisäksi Lordi on sijoittunut kenttä- ja jopa valjakkoajokilpailuissa. Ori on palkittu rotulaatuarvostelussa kakkosella ja koulukilpailumenestyksestään KRJ:n laatuarvostelussa toisella palkinnolla. Kantakirjassa Lordi on myös toisella palkinnolla. Lordi on toiminut jonkin verran siitosoriina ja Hope in the Dark on sen neljäs jälkeläinen.

Isänisä Arglwydd oli varsin vankkarakenteinen ja pitkäjalkainen welshori. Tummanpunarautias Arglwydd menestyi loistavasti kouluradoilla ja se keräsi useita sijoituksia avoimista vaativista luokista voittaen jopa puoliveriratsuja. Luonteeltaan ori oli hyvin orimainen, mutta samalla ystävällinen ja hyvätapainen. Arglwydd pääsi 14-vuotiaana kantakirjaan ensimmäiselle palkinnolle kilpailusuoritustensa ansiosta, sillä rakenteellisesti ori olisi saanut tyytyä toiseen palkintoon. Jalostuksessa ori ei ollut hirveän suosittu, mutta sen jälkeläiset ovat olleet erinomaisia käyttöponeja ja menestyneet hyvin koulukilpailuissa.
Isänisäisä Canol Noss oli tumma trakehnerori, joka polveutuu vanhoista Nossin suvun siittolan trakehnerlinjoista. Kohtalaisen pienikokoinen ori kilpaili kouluratsastusta intermediaire-tasolla napsien muutamia sijoituksia. Parhaimmat tuloksensa Canol Noss teki kuitenkin vaativista luokista, joissa sijoittuminen oli sille lähes helppoa. Oriilla oli hyvä ratsastettavuus ja joustavat liikkeet, mutta se ei koonnut kovin hyvin. Vanhemmilla päivillään Canol kantakirjattiin toiselle palkinnolle ja se myytiin eräälle welshsiittolalle, jossa se vaikutti welsh part bred -jalostuksessa.
Isänisäemä Cerddinen oli tanakka raudikko, jolla oli maailman lempein ja miellyttävin luonne. Ratsuna Cerddinen ei ollut kovin kummoinen, sillä jo helppo B -ohjelma tuotti sille vaikeuksia. Esteratsastuksessa tamma oli hieman lahjakkaampi, vaikka ei sitä hirveän ketteräksi voinut sanoakaan. Näyttelykehissä Cerddinen menestyi kohtalaisesti ja rakenteensa ansiosta se kantakirjattiin toiselle palkinnolle. Cerddinen sai elämänsä aikana neljä varsaa, joista vain yksi oli puhdas C-sektion edustaja ja muut part bredeja. Tamma lopetettiin ähkyyn 17-vuotiaana.

Isänemä Avasha oli kaunis ja energinen tamma, joka ei seissyt hetkeäkään paikoillaan. Se astutettiin nuorena Arglwyddillä ja varsan vieroituksen jälkeen tammaa alettiin kouluttaa ratsuksi. Avasha osoittautui lahjakkaaksi kenttäponiksi. Se myytiin varsin pian juniorille kilparatsuksi ja parivaljakko etenikin nopeasti kenttäratsastuksen maailmassa sijoittuen ja voittaen aina silloin tällöin. Juniorin ponivuosien loputtua, Avasha myytiin seuraavalle ratsastajalle, joka kilpaili ponivuotensa Avashalla painottaen esteratsastukseen. Tämän jälkeen 15-vuotias Avasha myytiin siittolaan, jossa se ehti varsoa vielä viidesti ennen kuolemaansa 21-vuotiaana.
Isänemäisä Ci Poeth tunnettiin temperamentistaan ja ikiliikkujamaisesta käytöksestään. Ori oli erittäin hyvärakenteinen ja se kantakirjattiin nuorena ensimmäiselle palkinnolle. Näyttelykehissä ori niitti mainetta ja ruusukkeita ja näyttelymenestyksensä ansiosta Ci Poeth'sta tulikin haluttu siitosori. Oriin ratsunominaisuudet eivät valitettavasti olleet yhtä hyviä, sillä se oli erittäin kuuma ja vaikea ratsastettava. Oriilla oli hienot liikkeet, mutta se oli kärsimätön, eikä siksi kovin hyvä kouluponi. Esteillä Ci Poethilla taas oli taipumusta ryöstäytyä hallinnasta. Ci Poeth lopetettiin 20-vuotiaana jännevamman takia.
Isänemäemä Dewines oli suloinen welsh B -tamma. Se oli rauhallinen ja hyväluontoinen, jonka ansiosta se toimi ratsastuskoulussa opetusponina monen vuoden ajan. Dewines ei kilpaillut muissa kuin harjoituskilpailuissa, mutta se oli kohtalaisen lahjakas hyppääjä ja oikealla ratsastajalla se myös liikkui kauniisti. Työskenneltyään uskollisesti useita vuosia tuntiponina, se muodostui niin rakkaaksi omistajalleen, että kun tamma ei enää jaksanut kiertää kehää, päätti omistaja astuttaa sen ja antaa Dewinesin sitten viettää rauhallisia eläkepäiviään varsansa kanssa.

Emä Rainbow in the Dark on kaunis, mustankimo welsh part bred -tamma, jossa on puolet welshponia ja puolet arabialaistatäysveristä. Rainy on luonteeltaan säpäkkä, herkkä ja jopa arka tamma, joka ei ole helppo käsitellä tai ratsastaa. Se ei ole tamman menestystä kilparadoilla haitannut, sillä tammalla on reilu 50 sijoitusta esteratsastuksesta ja huikeat 77 sijoitusta koulukilpailuista. Este- ja kouluratsastuksen lisäksi Rainy on kilpaillut hieman kenttää harrasteluokissa ja aloitellut uraa laukkaponinakin. Hope in the Dark on Rainyn toinen jälkeläinen ja ensimmäinen tammavarsa.

Emänisä King of the Darkness oli rautiaanpäistärikkö welsh part bred -ori, joka oli oikea matcho-luonne. Oriin oli aina oltava äänessä ja huomion keskipisteenä eikä se kaihtanut mitään keinoja kaikkien mielenkiinnon saamiseksi. Huomiotahan se oli negatiivinenkin huomio. Rakenteeltaan ori oli valitettavasti kovin mountain-tyyppinen, mutta se ei vauhtia haitannut, sillä ori hyppäsi kerta kaikkiaan loistavasti. Ori menestyi kansainvälisissäkin pikkuponien kilpailuissa a esimerkiksi EM-kilpailuissa se oli parhaimmillaan neljäs. Kotimaassaan Britanniassa ori voitti pikkuponien estemestaruuden peräti kuusi kertaa. Siirryttyään siitoskäyttöön, ori nousi epätyypillisestä rotuleimastaan huolimatta suosituksi isäoriiksi. Ori on vielä nykyäänkin tutu nimi part bredien sukutauluissa, eikä suotta sillä monet oriin jälkeläiset ovat menestyneet hyvin esteratsastuksen parissa.
Emänisäisä Deep Dark Soul omasi varsin pahankurisen luonteen. Ori oli aina tekemässä pahojaan ja jos se jäI tekemisistään kiinni, se osasi näyttää niin viattomalta, että ei kukaan halunnut oritta enää rangaista. Fiksuna ponina se taisi osata käyttää tätä hyödykseen, sillä se oli oikea täystuho. Ori polveutui hyvästä show-menestystä saavuttaneesta suvusta ja vaikka ori itse kiersi vain muutamat show-kilpailut elämänsä aikana, toimi ori varsin suosittunakin siitosoriina. Ori oli myös kantakirjattu toiselle palkinnolle.
Emänisäemä Milai Delilah oli nätti rautiaankimo arabitamma, jolla oli herkkä ja tulinen luonne. Tammalla oli uskomattomat nopeat reaktiot eikä ollut lainkaan tavatonta, että se ratsastajansa liian kovasta avusta hermostuneena onnistui jalkauttamaan ratsastajansa jollakin nopealla, yllättävällä liikkeellä. Tamma oli kuitenkin kiltti hoidettava ja monet tallilla käyneistä pikkutytöistä suorastaan tappelivat kuka sai harjata Milai Delilahin. Tamma kilpaili jonkin verran arabeille avoimissa ratsastusluokissa sekä aluetason estekilpailuissa. Esteillä tamma hyppäsi kilpailuissa metrin ratoja, silloin tällöin sijoittuen. Tamma varsoi kahdesti ja se lopetettiin 19-vuotiaana tapaturman johdosta.

Emänemä Rainy Sunny Day kimoutui nopeasti mustasta lähes puhtaan valkoiseksi. Kovasti arabi-isänsä rakennetta, ja valitettavasti myös luonnetta, perinyt tamma aloitti kilpailu-uransa leikkimielisistä laukkakilpailuista. Tamma kuitenkin osoittautui tavallista nopeammaksi laukkaajaksi, joten sitä alettiin valmentaa vakavammalla mielellä laukkakilpailuihin. Virallisissa ponilaukkalähdöissä tamma ei ollut enää niin ylivoimainen, mutta se pärjäsi kuitenkin hyvin ja eteni varsin nopeasti voittojensa ansiosta grade-luokituksen huipulle. Tamman laukkaura ei muodostunut kovin pitkäksi, mutta menestys oli hyvää ja tamma ehti voittaa muutamat arvokilpailutkin, kuten esimerkiksi arvostetun kolmipäiväisen Pony maraton of Britanin. Lopetettuaan laukkauransa, teetätettiin tammalla kaksi varsaa, jonka jälkeen se koulutettiin ratsuksi. Tamma kilpaili esteratsastusta edeten aina metrin luokkiin asti. Vanhempana tamma varsoi vielä kahdesti ennen kuin se lopetettiin nivelvaivoihin 24-vuotiaana.
Emänemäisä El Diablo oli tummanruunikko tähtipää, joka ei turhaan kantanut nimeä "paholainen". Ori oli luonteeltaan hankala, oikukas ja omapäinen. Se vaati käsittelijältään niin taitoa kuin kylmän viileitä hermojakin, joita ori parhaansa mukaan sitten yritti hajottaa. Ratsuna Diablo oli kuitenkin, vaikkakin vain oikean ratsastajan alla, arabialaiseksi lahjakas estehevonen. Hankalaa oritta ei kuitenkaan kilpailutettu kovinkaan paljoa, sillä kilpailupaikalla se oli kaksin verroin vaikeampi käsitellä. Huolimatta Diablon vaativasta luonteesta ja vähäisestä kilpailukokemuksesta ja -menestyksestä, käytettiin oritta jonkin verran siitoksessa. Se sai hieman yli kymmenen jälkeläistä, joista osa kilpaili esteratsastuksen parissa ja osa osoitti lahjoja laukkakilpailuihin.
Emänemäemä Gwhnyra kilpaili ponilaukoissa menestyen jopa kansainvälisissäkin mittelöissä. Kilpailu-uransa tamma aloitti nuorena, jo kolmivuotiaana, maiden-lähdöistä ja eteni sitten voitto voitolta kohti grade 1-tasoa. Arvokilpailukokemuksiltakaan ei Gwhnyra välttynyt, vaan luottojockeynsa kanssa tamma kiersi monet arvostetut kilpailut saaden nimensä kaiverrutetuksi useampaankin pokaaliin. Laukkauransa jälkeen tamma siirrettiin kokonaan siitoskäyttöön ja se varsoi useita hyviä laukkaponeja welsh- ja täysverioreista. Tamma kuoli 21 vuoden iässä.

Jälkeläiset
CAS41, t. Mirror in the Dark MPB, i. A.D. Maximiliano

Kilpailut

Päiväkirja & valmennukset