Ginger Candy MPB

ERJ-II, VWY-II, KTK-III

© MBfotos.eu

Ginger Candy MPB eli Ginny
s. CAS29, 28v (s. 01.06.2013, 4v 14.04.2014)
welsh part bred -tamma (50% welshverta, NWR-kelp.), VH14-023-0181
voikko sabino, 147cm, kasv. Moana part breds, NZ
om. Moana part breds VRL-01851, NZ
estepainotteinen, heA/120cm, CIC2

Luonne

Luonteeltaan Ginny on tammamaisen oikukas. Se voi toisena päivänä olla jostakin asiasta jotakin mieltä (harjaaminen on kamalaa!) ja seuraavana päivänä samasta asiasta sitten aivan toista mieltä (mikään ei ole ihanampaa kuin harjaus!). Hoitajalla onkin täysi työ pysyä tamman neidin mielenmuutoksissa mukana. Ginny ei ole varsinaisesti ilkeä, mutta pahalla päällä ollessaan tamma voi kyllä tarrata käteen kiinni tai nostella jalkojaan uhkaavasti. Koskaan se ei ole ketään potkaissut, mutta varmana ei tamman potkimattomuutta kannata pitää. Kavioita puhdistaessa Ginny yrittää oikeastaan aina lähteä vaeltamaan omille teilleen, sillä se ei mielellään seiso kolmella jalalla. Helpoimmalla pääsee kun pistää tamman kiinni. Satuloidessa Ginny osaa olla aika pelottavankin näköinen ja varsinkin vyön kiristämistä tamma inhoaa sydämensä pohjasta.

Ratsastaessa Ginny ei ole mikään automaattiponi. Se testaa varsinkin uusia ratsastajiaan eikä anna mitään ilmaiseksi. Ginnyn suosikkitestausmenetelmät ovat säikkyminen ja totaalinen paikoilleen juurtuminen. Lahjoja Ginnyllä olisi vaikka minne asti, sillä sillä on näyttävät askellajit ja voimakas hyppy, mutta tamman ailahtelevuus ja itsepäisyys jarruttavat menestystä poniluokkien huipulla. Kouluratsastukseen Ginnyn liikkeet sopisivat täydellisesti. Tamma onkin näyttävä kouluponi silloin, kun se todella liikkuu ratsastajansa apuja kuunnellen. Ratsastajan ja Ginnyn välinen harmonia on vaikeaa saavuttaa, mutta ehdottomasti sen arvoinen. Halutessaan Ginny on nimittäin todella upea, herkkä ja kevyt ratsastettava, joka tuntuu kuuntelevan jo pelkkää ajatustakin. Esteillä Ginny on huolellinen ja ketterä poni. Valitettavasti esteetkään eivät innosta tammaa niin paljoa, että se unohtaisi kokeilla kuskinsa päättäväisyyttä. Tamma saattaa joskus tuijotella esteitä ja jos se kerrankin pääsee radalla livahtamaan esteen ohi, on tuloksena takuuvarma hylkäys. Ginny ei nimittäin todellakaan jätä esteiden ohi juoksemista yhden onnistuneen yrityksen jälkeen! Parasta onkin parhaansa mukaan estää tamman kenkkuilun heti alkuunsa. Maastossa Ginny saattaa joko pelätä joka puskaa tai sitten nauttia täysin siemauksin - se riippuu täysin päivästä.

Suku

Ginnyllä on sukua 1 polvi virtuaalimaailmassa.

Isä Wildgoose Chase oli hieno, musta kenttäori. Capo oli erittäin hyvätapainen käsitellä ja rauhallinen ja kyvykäs ratsastaa. Oritta ei ihan heti olisi uskonut täysveriseksi! Capolla on takanaan pitkä ura kenttäratsastuksen parissa, minkä lisäksi ori on sijoittunut estekilpailuissa aina 130 sentin luokissa asti. Kilpailumenestyksensä ansiosta Capo on palkittu yleislaatuarvostelussa kolmannella palkinnolla ja kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelussa II-palkinnolla. Capolla on neljä jälkeläistä, mutta Ginger Candy on sen ainoa wpb-varsa. Capo lopetettiin 25-vuotiaana iän tuomien nivelvaivojen takia.

Isänisä Sincerity on mustan isälinjansa ainoa poikkeus monen polven ajalta, ori nimittäin on mustanruunikko. Se ei ole tahtia haitannut, sillä ori teki hienon ja pitkän uran kansainvälisellä tasolla kenttäratsastuksen parissa, sijoittuen ja voittaen kovassakin seurassa. Sincerityn vahvuuksia olivat sen hyvä yhteistyökyky ratsastajan kanssa ja ratsastettavuus. Oriin paras tulos on MM pronssi, jonka se voitti viimeisellä kisakaudellaan 16 vuoden kunnioitettavassa iässä. Sincerity on kantakirjattuna toiselle palkinnolle. Ori sai viettää rauhallisia eläkepäiviään pitkäaikaisen omistajansa ja entisen kilpakumppaninsa luona ja se lopetettiin vanhuuden vaivoihin huikeassa 31 vuoden iässä.
Isänisäisä Sinners' Cell oli suurikokoinen, musta täysveriori. Ori oli laukkasuvusta ja koetti itsekin nuorena laukkauraa, mutta jo parin startin jälkeen 2-vuotias ori myytiin ratsuksi. Se sai kasvaa rauhassa vuoden, kunnes sen uudelleen koulutus aloitettiin. Sinners' Cell kilpaili ensiksi pääasiassa rataesteitä nousten jopa kansallisiin 130cm luokkiin. 8-vuotiaana ori vaihtoi omistajaa ja päätyi kenttäratsastajalle, joka alkoi valmentaa oritta ratsastuksen kuninkuuslajiin. Sinners' Cell osoittautuikin kivaksi kenttäratsuksi ja se kilpaili ahkerasti kansallisella tasolla monta vuotta. 14-vuotiaana ori loukkasi jänteensä, joka ei kunnolla parantunut. Sinners' Cell oli kuitenkin ehtinyt kerätä mukavasti sijoituksia ja kakkos palkinnon kantakirjauksesta, joten ori siirtyi jalostukseen. Sinners' Cell lopetettiin 21-vuotiaana.
Isänisäemä Rhebok oli mustanruunikko täysveritamma. Takanaan sillä oli vahva ratsusuku, mutta tamma itse päätyi kasvattajaltaan yksityisomistukseen harrasteratsuksi. Rhebok kilpaili satunnaisesti seuratasolla helppoa kouluratsastusta ja matalia esteitä, mutta kotona harjoituksissa se suoritti helposti vaativan B:n asiat. Tamma myös hyppäsi hyvin. Rhebok oli täysveriseksi rauhallinen ja kiltti. Ratsastaessakin tamma oli kärsivällinen ja malttoi hyvin odottaa ratsastajaansa. Rhebok sai kaksi varsaa ja kuoli lopulta 22-vuotiaana tuntemattomasta syystä.

Isänemä Servant Chasing oli kuvankaunis musta tähtipää. Tamma oli luonteeltaan varsin eläväinen, mutta hirmu kiltti ja kuuliainen. Se varsoi nuorena Wildgoose Chasen ja myytiin sen jälkeen ratsuksi. Tamma aloitti uransa aluetasolta este- ja koulukilpailuista. Eräs tuomari kiinnitti kauniiseen tammaan huomionsa ja onnistui lopulta ostamaan sen itselleen. Tuomari valmensi tammaa kenttäratsastukseen, jossa se osoittautui erittäin kyvykkääksi hevoseksi. Servant Chasing kilpaili kenttäratsastusta kansallisella tasolla kolmen tähden kilpailuissa. Tamman palkintotilillä on esimerkiksi kaksi kultamitalia Iso-Britanian kenttäratsastuksen mestaruuskilpailuista. Tamma ehdittiin juuri kantakirjata ensimmäiselle palkinnolle, kun sitä kantakirjaustilaisuudesta kotiin kuljettanut auto ajoi kolarin. Trailerissa kaatunut tamma loukkaantui niin pahoin, että se jouduttiin lopettamaan vammoihinsa 13-vuotiaana.
Isänemäisä Deepfreezedin nimi oli aikanaan kaikkien kenttäratsastajien huulilla. Ori nousi kuuluisuuteen oikeastaan tyhjästä, sillä se oli startannut vain kaksissa kilpailuissa ennen kuin se voitti kultaa Iso-Britannian nuorten ratsastajien kenttäratsastuksen mestaruuksissa. Deepfreezed oli kuitenkin vain kirkas tähdenlento. Se kilpaili voittonsa jälkeen yhden kauden sijoittuen ja voittaen jokaisessa kilpailussaan ja kauden lopussa nuori ratsastaja myi oriinsa saatuaan siitä aivan upean tarjouksen. Seuraavalta kaudelta odotettiin paljon, mutta uuden ratsastajansa kanssa ori ei menestynyt mitenkään erikoisesti. Mustan oriin kilpailutulokset nuoren ratsastajan kanssa olivat kuitenkin aivan omaa luokkaansa, joten 11-vuotias ori kantakirjattiin ja myytiin siitosoriiksi. Oriin lukuisat jälkeläiset ovat tehneet upeaa jälkeä kenttäradoilla. Erittäin komean ulkomuodon omannut Deepfreezed lopetettiin 20-vuotiaana vanhuuden vaivoihinsa.
Isänemäemä B'Champagne oli vaatimattomannäköinen musta pikkutamma. Varsana tamma myytiin pilkkahintaan, sillä lähinnä vinttikoiraa muistuttanut tamma ei ollut kovin lupaavanoloinen. Kasvaessaan tamman ulkomuoto ei juuri parantunut, mutta sen liikkeet kehittyivät erittäin kauniiksi. B'Champagne myytiinkin 5-vuotiaana kouluratsuksi ja se menestyi ihan mukavasti kansallisella tasolla vaativissa luokissa. Omistajansa kanssa tamma kilpaili myös hieman aluetasolla esteratsastusta metrin luokissa. Starttasipa tamma muutamissa kenttäkilpailuiden helpoissa luokissakin sijoittuen. B'Champagne kantakirjattiin niukin naukin toiselle palkinnolle ja se varsoi elämänsä aikana kolmesti. Tamma lopetettiin ähkyyn 20 vuoden iässä.

Emä Eglwysilan on pitkäjalkainen, kauniin voikon värityksen omaava tamma, jolla on korkeutta 137 sentin verran. Se tuotiin Ranskasta Uuteen-Seelantiin Moana part bredsiin, missä tamma varsoi kahdesti. Näistä varsoista Ginger Candy MPB on ensimmäinen. Seelannista Ella sitten myytiin naapurisaarelle Australiaan laukkaponin uraa kokeilemaan. Laukkaura ei sujunut toivotulla tavalla, mutta ratsastus- ja valjakkoajokilpailuissa tamma niitti runsaasti sijoituksia.

Emänisä Brynteg Argiwyddes menestyi aikanaan hyvin ponilaukoissa ensin sileillä radoilla ja viimeiset kilpailuvuotensa risuesteillä. Musta, läsipäinen ja herasilmäinen komistus oli hyvin korkeajalkainen eikä se siksi saanut kantakirjauksessa kovinkaan hyviä tyyppipisteitä. Oriin pisteet riittivät kuitenkin kolmanteen palkintoon ja nippa nappa hyväksyttyyn tulokseen. Laukkaurastaan huolimatta ori vaikutti lähinnä harrasteponien jalostuksessa eikä niinkään laukkaponien kasvatuksessa. Ponin astutusmaksut olivat alhaiset, mikä selittää harrasteponien kotikasvattajien kiinnostuksen. Jälkeläismäärä jäi kokonaisuudessaan aika pieneksi, mutta joukosta nousi muutama varsin lahjakas esteponi.
Emänisäisä Creirwy Trethomas jätti isokokoisia varsoja, jopa niin suuria, että muutama oriin orijälkeläinen hylättiin kantakirjauksessa ylikorkeuden takia. Trethomasia väitettiin joissakin piireissä liian isoksi, sillä ori kantakirjattiin nelivuotiaana, jolloin sen säkäkorkeudeksi mitattiin juuri 137 senttiä, mikä on welsh B -sektion korkeuden yläraja. Oritta ei koskaan mitattu uudelleen. Kimo ori kilpaili ahkerasti esteratsastuksen parissa metrin luokissa, mutta sillä oli myös hyvät liikkeet. Erityisesti valmentajat ja tuomarit kehuivat oriin lennokasta, aktiivista ravia, jota ori periytti varsin vahvasti jälkeläisilleenkin kokonsa lisäksi.
Emänisäemä Hargest Dylan Grufydd oli siro, musta poni. Se oli luonteeltaan hieman äkäinen ja tammamainen, muttei kuitenkaan ilkeä. Dylan toimi lastenponina useita vuosia, mutta lopulta perhe kyllästyi oikukkaaseen tammaan. Tamman onneksi se päätyi welshkasvattajalle. Kantakirjauksesta Dylan sai hyvät pisteet ja erityisesti sen sirous ja sopusuhtaisuus herättivät tuomareissa ihastusta. Kantakirjauksen jälkeen Dylan vietteli siitostamman leppoisia päiviä ja varsoi useita hienoja varsoja eri welshoreista.

Emänemä Eglwyswen oli kipakka luontoinen tamma. Se myytin nuorena ratsastuskouluun, mutta säpäkkyytensä takia tamma myytiin nopeasti uuteen kotiin. Uudella omistajallaan voikonkimo poni pääsi näyttämään taitojaan este- ja kouluradoilla. Helpoissa luokissa Egwyswen pärjäsikin hyvin, mutta vaatimustason noustessa tamma alkoi jopa kesken suorituksen kiukutellan jonkin vaikeamman tehtävän kohdalla. Lahjoja neidillä oli kyllä molempiin lajeihin, sillä sillä oli vahva hyppy ja lennokkaat askellajit. Oikukkaasta ratsastettavuudestaan huolimatta tamma kantakirjattiin ja sillä teetetettiin viisi jälkeläistä.
Emänemäisä Neued Aeilyg Smyr olikin oikea monitoimiponi. Nuorena se kiersi näyttelyitä, mutta ei menestynyt näyttelykehissä sen kummemmin. Sillä oli kuitenkin hyvät liikkeet, joidenka ansiosta se pääsi kolmivuotiaana kantakirjaan. Kantakirjauksen jälkeen oriilla alettiin kilpailla ponilaukoissa ja muutamien rahasijoitusten ja voittojen jälkeen ori siirrettiin esteponiksi. Esteradoilla ori pärjäsikin oikein mukavasti ja se keräsi ison kasan ruusukkeita. Vanhoilla päivillään kimo kilpaili vielä kansallisella tasolla valjakkoajoa. Jalostuksessa Trethomasista ei koskaan tullut erityisen suurta nimeä, mutta se jätti jälkeläisilleen kipakkaa luonnetta ja laukkanopeutta.
Emänemäemä Esgairgeilia oli aika tavallisen näköinen welshtamma. Sillä ei ollut rakenteessaan mitään suurempia virheitä, mutta ei myöskään mitään, mikä olisi saanut katsojan vilkaisemaan tammaa uudelleenkin. Myös tamman tasaisen vaaleanrautias väri ja isot, muttei mitenkään erikoiset, valkeat merkit korostivat tamman tavanomaisuutta. Liikkeiltään Esgairgeilia oli tasainen ja tahdikas, muttei kovin lennokas tai näyttävä. Tamma kiersi elämänsä aikana muutamissa perheissä lasten ratsuna ja tasaisen, kärsivällisen luonteensa ansiosta se sopi ammattiin hyvin. Tamma varsoi kerran.

Jälkeläiset
CAS41, t. Candy Crush MPB, i. Busy Walter MPB

Kilpailut

Päiväkirja & valmennukset