Balthazar MPB

KRJ-I, YLA2, VWY-III

© SR

Balthazar MPB eli Pasi
s. CAS32, 22v (s. 04.03.2014, 3v 29.09.2014)
welsh part bred -ori (81,25% welshverta), VH14-023-0191
rautiaankimo, 137cm, kasv. Moana part breds, NZ
om. Moana part breds VRL-01851, NZ
koulupainotteinen, vaB/90cm

Luonne

Pasissa on tietynlaista pahantuulista kärsimättömyyttä, mitä oriin kummassakaan vanhemmassa ei ole. Valkoinen oriimme taitaakin olla yksi esimerkki siitä, ettei luonne aina periydy suoraan vanhemmilta, vaan luonnetta voi tulla kauempaakin suvusta. Pasin tapauksessa emänemänisä Asterix taitaa olla temperamentin lähde. Pasilla on aina kiire. Aamulla on kauhea kiire saada ruokaa ja päästä ulos. Päivällä on kiire päästä ratsastukseen ja sen jälkeen takaisin tarhaan. Illalla jälleen yhtä kova kiire päästä sisälle ja sitten taas kiire saada ruokaa. Oriin käsittelijä saakin jatkuvasti muistuttaa ponille, että ihminen päättää asioiden vauhdin, eikä suinkaan Pasi. Pasi ei ole ilkeä poni, mutta se arvostaa hoitajassaan tehokkuutta ja nopeutta. Pitkät harjausmaratonit eivät ole tämän oripojan mieleen eikä Pasi myöskään pelkää purkaa seisoskelusta johtuvaa pahaa tuultaan hoitajaparkaansa. Ei Pasi toki mikään ihmissyöjä ole, mutta parit mustelmat se on hampaillaan aiheuttanut. Nuorempana ori harrasti jonkin verran myös pikkupotkimista, mutta se tapa on onneksi saatu kitkettyä kokonaan pois. Taluttaessa Pasi on melko orimainen ja kiireinen, mutta napakan taluttajan kanssa ori käyttäytyy kyllä asiallisesti.

Ratsastaessa Pasi turhautuu helposti. Se ei voi sietää pitkiä, rauhallisia alkuverryttelyitä, jolloin vain puksutellaan uraa pitkin tekemättä mitään ihmeempää. Pasin kanssa kannattaa aloittaa työskentely heti ja antaa oriin pääkopalle jo ratsastuksen alusta alkaen tekemistä. Pasi on erittäin älykäs poni ja se oppii nopeasti kaikenlaista. Kotona Pasilla treenataan jopa vaikeiden koululuokkien liikkeitä, kuten piaffia ja laukkapiruetteja. Mitä haastavampi liike, sen yhteistyöhaluisempi ja innokkaampi Pasi on. Kouluratsastus sopii Pasille hyvin, sillä ori esiintyy mielellään ja se omaa lennokkaat, elastiset askellajit. Jotta turhalta hermojen kiristykseltä vältyttäisiin, kannattaa ratsastajan hieman valikoida mitä kouluohjelmia Pasin kanssa ratsastaa. Parhaiten oriille sopivat vaativat ja tekniset radat, joissa on koko ajan paljon tekemistä. Sellaisilla radoilla Pasi keskittyy työskentelyyn eikä ala kyllästyä ja kiirehtiä. Esteratsastus ei ole tämän ponin mielestä mitenkään maailman upeinta hommaa ja Pasi kielteleekin jonkin verran. Kuski saa todella ratsastaa esteradalla, jotta Pasi hyppää kaikki vaaditut esteet. Oriilla on melko hyvä hyppytyyli, mutta kapasiteettia sillä ei ole kovin pitkälle. Maastossa Pasi on hieman turhankin reipas. Kotiin päin tultaessa ori saattaa jopa koettaa ryöstäytyä täysin hallinnasta, joten mikään aloittelijoiden maastoponi ei Pasi ole.

Suku

Pasilla on sukua 1 polvi virtuaalimaailmassa.

Isä Baglor on ryhdikäs, vankkarunkoinen ja pitkäjalkainen welsh part bred -ori. Erittäin hyväluontoinen ja lennokas liikkeinen ori on kilpaillut niin este- kuin kouluratsastuksessakin. Lisäksi Lordi on sijoittunut kenttä- ja jopa valjakkoajokilpailuissa. Ori on palkittu rotulaatuarvostelussa kakkosella ja koulukilpailumenestyksestään KRJ:n laatuarvostelussa toisella palkinnolla. Lordi on toiminut jonkin verran siitosoriina ja Balthazar on sen kolmas jälkeläinen ja toinen orijälkeläinen.

Isänisä Arglwydd oli varsin vankkarakenteinen ja pitkäjalkainen welshori. Tummanpunarautias Arglwydd menestyi loistavasti kouluradoilla ja se keräsi useita sijoituksia avoimista vaativista luokista voittaen jopa puoliveriratsuja. Luonteeltaan ori oli hyvin orimainen, mutta samalla ystävällinen ja hyvätapainen. Arglwydd pääsi 14-vuotiaana kantakirjaan ensimmäiselle palkinnolle kilpailusuoritustensa ansiosta, sillä rakenteellisesti ori olisi saanut tyytyä toiseen palkintoon. Jalostuksessa ori ei ollut hirveän suosittu, mutta sen jälkeläiset ovat olleet erinomaisia käyttöponeja ja menestyneet hyvin koulukilpailuissa.
Isänisäisä Canol Noss oli tumma trakehnerori, joka polveutuu vanhoista Nossin suvun siittolan trakehnerlinjoista. Kohtalaisen pienikokoinen ori kilpaili kouluratsastusta intermediaire-tasolla napsien muutamia sijoituksia. Parhaimmat tuloksensa Canol Noss teki kuitenkin vaativista luokista, joissa sijoittuminen oli sille lähes helppoa. Oriilla oli hyvä ratsastettavuus ja joustavat liikkeet, mutta se ei koonnut kovin hyvin. Vanhemmilla päivillään Canol kantakirjattiin toiselle palkinnolle ja se myytiin eräälle welshsiittolalle, jossa se vaikutti welsh part bred -jalostuksessa.
Isänisäemä Cerddinen oli tanakka raudikko, jolla oli maailman lempein ja miellyttävin luonne. Ratsuna Cerddinen ei ollut kovin kummoinen, sillä jo helppo B -ohjelma tuotti sille vaikeuksia. Esteratsastuksessa tamma oli hieman lahjakkaampi, vaikka ei sitä hirveän ketteräksi voinut sanoakaan. Näyttelykehissä Cerddinen menestyi kohtalaisesti ja rakenteensa ansiosta se kantakirjattiin toiselle palkinnolle. Cerddinen sai elämänsä aikana neljä varsaa, joista vain yksi oli puhdas C-sektion edustaja ja muut part bredeja. Tamma lopetettiin ähkyyn 17-vuotiaana.

Isänemä Avasha oli kaunis ja energinen tamma, joka ei seissyt hetkeäkään paikoillaan. Se astutettiin nuorena Arglwyddillä ja varsan vieroituksen jälkeen tammaa alettiin kouluttaa ratsuksi. Avasha osoittautui lahjakkaaksi kenttäponiksi. Se myytiin varsin pian juniorille kilparatsuksi ja parivaljakko etenikin nopeasti kenttäratsastuksen maailmassa sijoittuen ja voittaen aina silloin tällöin. Juniorin ponivuosien loputtua, Avasha myytiin seuraavalle ratsastajalle, joka kilpaili ponivuotensa Avashalla painottaen esteratsastukseen. Tämän jälkeen 15-vuotias Avasha myytiin siittolaan, jossa se ehti varsoa vielä viidesti ennen kuolemaansa 21-vuotiaana.
Isänemäisä Ci Poeth tunnettiin temperamentistaan ja ikiliikkujamaisesta käytöksestään. Ori oli erittäin hyvärakenteinen ja se kantakirjattiin nuorena ensimmäiselel palkinnolle. Näyttelykehissä ori niitti mainetta ja ruusukkeita ja näyttelymenestyksensä ansiosta Ci Poeth'sta tulikin haluttu siitosori. Oriin ratsunominaisuudet eivät valitettavasti olleet yhtä hyviä, sillä se oli erittäin kuuma ja vaikea ratsastettava. Oriilla oli hienot liikkeet, mutta se oli kärsimätön, eikä siksi kovin hyvä kouluponi. Esteillä Ci Poethilla taas oli taipumusta ryöstäytyä hallinnasta. Ci Poeth lopetettiin 20-vuotiaana jännevamman takia.
Isänemäemä Dewines oli suloinen welsh B -tamma. Se oli rauhallinen ja hyväluontoinen, jonka ansiosta se toimi ratsastuskoulussa opetusponina monen vuoden ajan. Dewines ei kilpaillut muissa kuin harjoituskilpailuissa, mutta se oli kohtalaisen lahjakas hyppääjä ja oikealla ratsastajalla se myös liikkui kauniisti. Työskenneltyään uskollisesti useita vuosia tuntiponina, se muodostui niin rakkaaksi omistajalleen, että kun tamma ei enää jaksanut kiertää kehää, päätti omistaja astuttaa sen ja antaa Dewinesin sitten viettää rauhallisia eläkepäiviään varsansa kanssa.

Emä Araminta on kahminut meriittejä aikamoisen listan. Tamma on palkittu niin yleislaatu- kuin rotulaatuarvostelussakin unohtamatta kakkospalkintoja ERJ- ja KRJ-laatuarvosteluista. Lisäksi Mira on kantakirjattu kolmannelle palkinnolle. Laatuarvostelumenestys ei ole sattumaa, sillä Miralla on runsaasti sijoituksia niin koulu-, kenttä- kuin esteratsastuksestakin. Mira on pärjännyt hyvin myös näyttelyissä ja mätsäreissä. Luonteeltaan tämä welshtamma on hieman arka ja varovainen, mutta kuitenkin hyvin kiltti. Väriltään Mira on mustankimo ja säkäkorkeutta sillä on 132 senttiä. Balthazar on Miran viides jälkeläinen ja sen toinen wpb-varsa.

Emänisä Remington tunnetaan erityisesti kouluponina, vaikka ori starttasi paljon myös este- ja kenttäkilpailuissa. Kouluratsastuksessa Remington kilpaili helppo A -luokkia, esteillä pääasiassa 80cm-ratoja, mutta myös muutaman 90cm radan, ja kenttäratsastuksessa harrasteluokkia. Rakenteensa ansiosta ensimmäiselle palkinnolle kantakirjattua oritta käytettiin paljon jalostuksessa. Joinakin kesinä ori oli jopa niin suosittu, että sen omistajien oli rajoitettava tammamäärää, jotta ori ei aivan täysin nuupahtanut! Turhaan ei oritta siitoksessa käytetty, sillä Remingtonin jälkeläisiä leimasivat hyvä luonne ja ratsastettavuus sekä kauniit liikkeet. Monet oriin jälkeläisistä ovat pärjänneet kouluratsastuksessa jopa ihan kansainvälisissä kilpailuissa. Lisäksi Remington oli kimo-geenin suhteen homotsygootti, eli sen kaikki jälkeläiset olivat kimoja. Ori lopetettiin 22-vuotiaana hammasvaivojen takia.
Emänisäisä Jedidiah loukkaantui nuorena ja sen kilpailu-ura jäikin sen takia vaatimattomaksi. Ori ehti 5-vuotiskaudellaan startata muutamia helppoja koululuokkia pikkukilpailuissa ja tuomarit kehuivat kilvan oriin potentiaalia. Valitettavasti ori kaatui laitumella riehuessaan eikä koskaan parantunut enää kunnon kilpailukäyttöön. Jedidiahilla oli kuitenkin kompakti rakenne, lennokkaat liikkeet ja hyvä suku, joten se hyväksyttiin welsh-kantakirjaan toisella palkinnolla. Kovin suurta suosiota jalostuksessa ori ei valitettavasti koskaan saanut, mutta sen jälkeläiset olivatkin sitten sitäkin laadukkaampia. Jedidiah lopetettiin vanhan vamman uusiuduttua 18-vuotiaana ja ori haudattiin omalle laitumelleen.
Emänisäemä Emmaline oli nätti ja kiltti tamma. Se menestyi varsana ja nuorena ponina loistavasti näyttelyissä, minkä jälkeen tammalla teetetettiin pari varsaa. Ratsukoulutus Emmalinella aloitettiinkin tamman ollessa jo 7-vuotias. Kuuliaisena ja oppivaisena ponina koulutus sujui nopeasti ja pian tamma myytiinkin kilpaponiksi. Mikään supersuorittaja ei Emmaline ollut, mutta se toi tasaisesti sijoituksia kotiin helppo B -tasolta kouluratsastuksessa ja 80cm-tasolta esteratsastuksessa. Vanhemmilla päivillään tammalla kilpailtiin myös valjakkoajossa noviisi-luokissa, missä Emmaline menestyi yllättäen oikein hyvin. Emmaline varsoi vielä kerran kilpailu-uransa jälkeen, eikä tullut enää uudelleen kantavaksi. Tamma löytyi kuolleena laitumelta kunnioitettavassa 24 vuoden iässä. Kuolinsyyksi eläinlääkäri epäili sydänkohtausta.

Emänemä Asteria polveutui hyviä esteponeja jättäneestä suvusta, mutta kilpaili kuitenkin itse kouluratsastuksessa kansallisella tasolla. Asteria pärjäsikin ihan mukavasti kansallisissa helppo A -luokissa Iso-Britanniassa, joten estesuku ei ollut esteenä kouluponin uralle. Syynä lajivalintaan oli tamman liiallisuuksiin menevä varovaisuus esteillä. Asteria ei todellakaan halunnut koskea puomeihin ja pienikin epäröinti ratsastajan puolelta tai harmitonkin muutos esteessä sai tamman kieltäytymään hyppäämästä. Kilpailuissa tamma hermostui täysin eikä sillä useista yrityksistä huolimatta ole ainuttakaan hyväksyttyä tulosta esteratsastuksen saralta. Se on sääli, sillä hyppykykyä ei Asterialta todellakaan puuttunut. Mutta kuten sanottu, tamma menestyi kouluratsastuksen saralla. Kilpailu-uran jälkeen tammaa käytettiin jalostuksessa ja se saikin neljä varsaa kouluoreista. Asteria on myös welshponien kantakirjassa toisella palkinnolla. Tamma kuoli 22-vuotiaana.
Emänemäisä Asterix oli herkkä ja kärsimätön ori, joka ei ollut käsiteltävyydeltään sieltä helpoimmasta päästä. Ruunikonkimo ori kantakirjattiin jo nelivuotiaana ja se sai ensimmäisen palkinnon huolimatta huonosta käytöksestään arvostelutilaisuuden aikana. Oriilla oli kuitenkin erittäin hyvä rakenne ja se saikin esimerkiksi tyypistään täydet pisteet. Kantakirjauksen jälkeen Asterixilla keskityttiin kilpailu-uran luomiseen. Ori oli estesuvusta ja se saikin jatkaa sukunsa kavionjälkiä esteradoille. Kykyjä oriissa oli vaikka muille jakaa, mutta se oli varovainen ja helposti hermostuva, joten sen ratsastajalta vaadittiin paljon. Menestys esteradoilta olikin aika vaihtelevaa, mutta nollaratoja Asterixilla on aina 110cm-luokkiin asti ja sijoituksiakin löytyy metristä useampia. Uransa aikana ori kärsi useista mahahaavoista stressaavan luonteensa takia, joten ura loppui varsin aikaisin oriin ollessa 13-vuotias. Suosittua jalostusoritta ei Asterixista tullut, mutta parisenkymmentä jälkeläistä se ehti jättää.
Emänemäemä Violetta hurmasi kasvattajansa pelkällä värillään. Ei tammassa toki suurempaa vikaa ollut muutenkaan, mutta jostain syystä kasvattajan mielestä rautiaanpäistärikkö väri teki tammasta Aivan Erityisen. Luonteeltaan Violetta oli varsin eläväinen, mutta myös hieman arka. Tamma hyppäsi hyvin ja se starttasikin kansallisella tasolla jopa 110cm-poniluokkia, mutta sen uraa leimasivat useat hylkäykset liikojen kieltojen takia. Violetten oli luotettava ratsastajaansa täysin, jotta se uskalsi hypätä vähänkään erikoisemmat esteet. Violetta kiersi myös muutamissa koulukilpailuissa ihan kohtalaisilla prosenteilla. Jalostuksessa Violettaa olisi haluttu käyttää enemmänkin, mutta tammaa oli vaikea saada kantavaksi ja loppujen lopuksi tamman jälkeläissaldo jäikin kahteen varsaan. Violetta lopetettiin ähkyn takia 17-vuotiaana.

Jälkeläiset
CAS40, o. Bastian MPB, e. Blue-eyed Misty MPB
CAS41, t. Duchess MPB, e. Suellen MPB

Kilpailut

Päiväkirja & valmennukset