Soothsayer

ERJ-II, VWY-II, VWY-AB

© M. Le Bel

Soothsayer eli Jätkä
s. CAS24, 26v (s. 16.04.2012, 3v 26.11.2012)
welsh part bred -ori (62,5% welshverta), VH14-023-0230
ruunikonkimo, 147cm, kasv. Marie Wyggen, BEL
om. Moana part breds Nintsu VRL-01851, NZ
estepainotteinen, heB/130cm (tutustumisluokka)

Luonne

Jätkä on todellakin nimensä mukaisesti jätkä: Rehvakas ja itsepäinen. Heti ensimmäisenä päivänään Moanassa ori sekoitti uhittelevilla hirnahduksillaan Oritallimme oriiden päät aivan totaalisesti ja meni viikkoja ennen kuin rauha taas laskeutui tiluksillemme. Ihmisillekin Jätkä on aika kovapäinen. Ori olisi mieluusti pomo eikä sitä huvittaisi siirtyillä heikon kaksijalkaisen tahdon mukaan. Mikään ihmissyöjä ei Jätkä kuitenkaan ole mutta kovassa kurissa on poni pidettävä, jotta arkisen hoitoimenpiteet sujuisivat ongelmitta. Kurissa ja nuhteessa ollessaan Jätkä on melko mutkaton hoidettava, mutta sille ei voi antaa yhtään vapauksia. Jos esimerkiksi antaa oriin hirnahtaa ohi kulkevalle hevoselle ilman rankaisua, seuraavalla kerralla Jätkä sitten yrittääkin tehdä paljon muutakin kuin vain hirnua...

Ratsastaessa Jätkä on eteenpäinpyrkivä ja omapäinen. Ori ei anna ratsastajansa tehdä mitään helpoimman kautta vaan kaikki on aina väännettävä rautalangasta, jotta poni uskoo toden olevan kyseessä. Parhaimmillaan Jätkä on silti todella upea ratsu: se on tasapainoinen ja kevyt ja sillä on voimakas moottori omasta takaa. Meidän esteponin lisäyksille kalpenee muuten useampi kouluponikin! Mikään kouluratsu ei Jätkä kuitenkaan ole, sillä sen kärsivällisyys ei riitä perusratsastusta vaativampien koulukuvioiden hiomiseen. Esteradalla Jätkän periksiantamattomuus tulee hyvin esiin. Tämä ori taistelee itsensä vaikka talon yli! Pienillä esteillä Jätkä ei näin kokemuksen kartuttua enää jaksa juurikaan keskittyä, mutta kun estekorkeus kasvaa, on poni todellakin elementissään. Maastossa Jätkä on välillä vähän turhankin reipas ja kilpailuhenkinen, mutta pelkuriksi ei oritta kyllä voi sanoa.

Suku

Jätkä on suvuton eli sille ei löydy sukua virtuaalimaailmasta.

Isä Arwgeddon ei mmuistuttanut rakenteellisesti lainkaan arabialaista vaikka olikin welshin ja arabin ensimmäisen polven risteytys. Ruunivoikonkimo ori pysyi nippanappa ponimitoissa, sillä oriin säkäkorkeudeksi mitattiin virallisessa mittauksessa 148 senttiä. Arwgeddon oli loistava esteponi. Ori oli rohkea ja huolellinen hyppääjä ja sillä oli matkaavoittava ja vahva laukka. Ori kilpaili jopa 130 sentin luokissa ja sijottuikin niissä pari kertaa, mutta parhaimmat tuloksensa ori suoritti 110-120 sentin tasoilla. Arwgeddon on useiden menestyneiden esteponien isänä.

Isänisä Arglwydd edusti ehkä welshien C-sektiota, mutta oli silti erinomainen esteponi. Oriilla oli korkeutta vain 134 senttiä, mutta se selviytyi jopa 110 sentin radoilta ilman virhepisteitä. Metrin esteradoilla poni taas oli lähes lyömätön ja se sijoittui jokaisessa metrin tai metriä pienemmässä luokassaan. Myöhemmällä iällä hyväluontoista joskin orimaista oritta käytettiin melko paljon ratsuponi- ja welsh part bred -jalostuksessa. Väriltään ori oli ruunivoikko suurin valkein merkein.
Isänisäisä Dynd Ynd Mynd oli punarautias läsipää, jolla oli säkäkorkeutta 135 senttiä. Luonteeltaan ori oli melko rauhallinen, vanhemmiten poni muuttui jopa laiskaksi. Dynd Ynd Mynd kiersi aika paljon näyttelyissä ja saikin hyviä arvosteluja tuomareilta, muttei kuitenkaan kerännyt kovin ihmeellistä tittelilistaa. Oriilla kilpailtiin lisäksi show-kilpailuissa ja varsinkin working hunter -esteluokissa poni pärjäsi hyvin.
Isänisäemä Ci Patha ei ollut luonteeltaan mikään muumimamma. Voikko, 136-senttinen tamma oli kipakka ja äkkipikainen luonne, eikä se soveltunut lasten käsiteltäväksi. Hankala luonne rajoittikin paljon Ci Pathan käyttöä ratsuna, sillä harva aikuinen pystyi ratsastamaan pikkuponilla. Ci Patha oli kuitenkin hyvärakenteinen ja kaunisliikkeinen poni, joten se kantakirjattiin toiselle palkinnolle ja siirrettiin täysin siitoskäyttöön.

Isänemä Pyramidia peri isältään erinomaiset hyppylahjat ja emältään vaikean luonteen. Tamma oli silti kaiken vaivan arvoinen, sillä se ylitti esteen kuin esteen sulavasti ja tarkasti. Kotioloissa Pyramidian väitetään hypänneen jopa 140 sentin rataa, mutta kilpailuissa tamma nähtiin vain 120 sentin luokissa. Arabin hyppykykyjä ei silti voi väheksyä, sillä usein kaunotar sijoittui jopa puoliverisiä paremmin. Väriltään 153 senttiä korkea tamma oli ruunikonkimo.
Isänemäisä Fagir polveutui laukkasuvusta, minkä ansiosta oriilla oli matkaavoittava laukka. Muutoin Fagir ei ollut kovinkaan kummoinen laukkahevonen ja se myytiinkin parin startin jälkeen ratsuksi. Ori osoittautui keskimääräistä arabia paremmaksi hyppääjäksi ja se sai nollatuloksia jopa 120 sentin luokista. Parhaimmillaan ori oli viides arabien EM-kilpailuissa esteillä. Fagir oli väriltään punarautias ja se oli 152 senttiä korkea.
Isänemäemä Delia el Shakal oli perinteinen arabialainen: kaunis katsella, vaikea käsitellä. Tamma oli nopea kuin tuuli, mutta oikukas luonteeltaan. Tammalla oli takanaan menestynyt laukkasuku, minkä ansiosta Delia siirrettiinkin muutamien erittäin huonosti sujuneiden laukkakilpailuiden jälkeen siitostammaksi. Väriltään Delia oli ruunikonkimo ja sillä oli 151 senttiä säkäkorkeutta.

Emä Spice Princess menestyi loistavasti laukkakilpailuissa voittaen heti ensimmäisen starttinsa. Tamman ura oli voittokulkua voitosta toiseen ja hyvin lyhyessä ajassa poni keräsikin kunnon voittopotin. Mikään ei kuitenkaan kestä ikuisesti ja Spice Princessinkin ura päättyi loukkaantumiseen. Ruunikonpäistärikönkimo tamma siirtyi siitoskäyttöön ja se varsoi yhteensa kuusi varsaa pääasiassa laukkaoreista, mutta muutaman myös esteponeista. Yksikään tamman varsoista ei yltänyt laukkasaavutuksissaan emänsä tasolle, mutta muutama vaikean tason esteponi tamman jälkeläisjoukosta löytyy.

Emänisä Jaims oli ruunikonpäistärikkö, 136 senttiä korkea welshponi. Ori oli iloluontoinen veijari, josta oli vaikea olla pitämättä. Lastenponiksi Jaims oli kuitenkin hieman liian eläväinen, joten sopivan ratsastajan puutteessa ori toimi lähinnä ajoponina. Valjakkoajossa Jaimsilla kilpailtiin lähinnä harrastuksen omaisesti noviisi-luokkia. Jaims oli melko hyvärakenteinen ja se kantakirjattiin toiselle palkinnolle. Siitoksessa oritta käytettiin silti varsin vähän.
Emänisäisä Cervus ei ollut mikään iso poni, sillä oriilla oli korkeutta vain 124 senttiä. Päistärikönkimo poni oli silti näpsäkkä hyppääjä ja myös sen verran helppo ratsastaa, että napakka lapsi pystyi oriilla kilpailemaan. 80 sentin radoilla Cervus oli suorastaan voittamaton ja vielä 90 sentin luokistakin tuli kilpailu-uran aikana muutama ruusuke kotiin viemisiksi. Siitosoriina Cervus ei valitettavasti ehtinyt loistaa, sillä ori lopetettiin tapaturman takia aika nuorena.
Emänisäemä Jala Jamaica sai nimensä kasvattajaperheensä Jamaikalta kotoisin olevan adoptiolapsen mukaan. Jala Jamaica oli vaaleanrautias piirtopää, jolla oli hyvin vilkas luonne. Kiltti tamma kyllä oli, mutta vauhtia ja energiaa oli enemmän kuin olisi tarvittu. Tamma harrasti ahkerasti myös tarhasta karkailua. Jala Jamaika toimi lähinnä harrasteponina eikä juuri kilpaillut. Vanhemmiten tammalla teetetettiin kaksi varsaa.

Emänemä Cinnamon aloitti kilpailu-uransa ponilaukoissa. Sileissä lähdöissä kuumaverinen tamma kävi helposti ylikierroksilla ja alkoi pukitella, mutta risuesteillä tamma keskittyi paremmin ja pärjäsikin mukiin menevästi. Laukkauran jälkeen tamma varsotettiin muutaman kerran ennen kuin se myytiin kenttäponiksi. Kouluosuudet olivat Cinnamonin heikko kohta, mutta maastoesteillä tamma oli kotonaan. Cinnamon oli 148-senttinen ruunikonkimo.
Emänemäisä Hangover oli risuestelaukkahevonen henkeen ja vereen. Mikään jättipotin räjäyttäjä ei ori tosin ollut, mutta se pärjäsi kuitenkin niin hyvin, että sen ylläpito ja valmentaminen oli taloudellisesti kannattavaa. Hangover tekikin harvinaisen pitkän uran laukkahevosena. Siitoksessa oritta käytettiin loppujen lopuksi aika vähän. Hangover oli väriltään tavallinen ruunikko ja sillä oli säkäkorkeutta 173 senttiä.
Emänemäemä Ginnamon oli rautiaankimo, 136 senttiä korkea welshponi. Tamma polveutui vahvasti käyttölinjaisesta suvusta ja näyttelyt jäivät Ginnamoniltakin pitkälti kiertämättä. Ginnamon päätyi nuorena ponilaukoista innostuneeseen perheeseen. Poni saikin juosta laukkakilpailulähdön jos toisenkin perheen lasten ratsuna. Tamma oli nopea ja kilpailuhenkinen, joten perhe pääsi jopa hieman menestyksen makuun. Ginnamon myytiin lasten kasvettua kenttäponiksi ja se pärjäsi ihan hyvin harrasteluokissa asti.

Jälkeläiset
CAS36, o. Bug Bites You MPB, e. Betty Sue Duke
CAS37, o. Konrad MPB, e. Cassandra
CAS37, o. Sir Kick-a-lot MPB, e. Miss Fanita Gold
CAS38, t. Freakshow MPB, e. Freak is Freaky

Kilpailut

Päiväkirja & valmennukset