J. Edgar Hoover MPB

ERJ-I, KRJ-II, KERJ-III

© MBFoto.eu

J. Edgar Hoover MPB eli Hopo
s. CAS30, 21v (s. 26.08.2013, 3v 14.04.2014)
welsh part bred -ori (50% welsh, NWR-kelp.), VH14-023-0189
voikko, 147cm, kasv. Moana part breds, NZ
om. Moana part breds VRL-01851, NZ
estepainotteinen, heA/90cm, tutustumisluokka

Luonne

Hopo, tai Hoopo kuten oritta usein kutsutaan, ei ole laitumen terävin poni. Välillä tuntuu, että poniparalta puuttuu piuha tai pari korvien välistä. Oriilla sytyttää aina hieman hitaasti ja se tajuaa esimerkiksi pelästyä jotakin vasta kun muu lauma on jo karauttanut karkuun. Hopo on onneksi ihmisten hoivissa, luonnossa tämä poni olisi syöty petojen toimesta (siis jos Uudessa-Seelannissa olisi petoja) jo aikapäiviä sitten. Tiedä sitten johtuuko Hopon tyhmyys pitkäksi venähtäneestä synnytyksestä vai onko se vain saanut huonon geenisekoituksen vanhemmiltaan. Joka tapauksessa Hopo on oikeastaan aikas hurmaava ponipoika!

Hoitaessa Hopo on oikea lapanen. Se on kiltti ja kultainen ressukka, joka voisi viettää vaikka koko päivän harjattavana. Muutkin hoitotoimenpiteet sujuvat helposti ja vaivattomasti, oli kyse sitten satuloinnista tai hampaiden raspauksesta. Ori ei koskaan ole näykkinyt, purrut tai potkinut ihmistä, eikä kukaan ole kyllä sen nähnyt käskyttävän muita hevosiakaan. Hopo tuntuu olevan vain helpottunut kun joku sanoo sille, että nyt seisot siinä kengitettävänä tai tässä pestävänä. Taluttaessa Hopo on kuin vanha ruuna. Ori seuraa taluttajaansa löysälläkin narulla ongelmitta. Jos rassua alkaa jännittää, esimerkiksi kilpailupaikoilla, se puskee aivan taluttajansa kylkeen kiinni, mutta muuten oriin olemassa oloa narun päässä tuskin huomaa.

Ratsastaessa Hopo on todella aloitteeton. Se ei halua päättää mistään itse ja onkin siksi todella helppo ratsu, koska se ei pullikoi koskaan ratsastajan apuja vastaan. Tässä on poni, joka tekee pilkulleen mitä ratsastaja käskee! Hopon tyhjä korvien väli tulee tosin esiin myös ratsastaessa. Ori ei ole mitenkään nopeaoppinen ja esimerkiksi ratsastajien vaihtuminen aiheuttaa pientä Hopolle neuvottomuutta ennen kuin ori oppii lukemaan uuden ratsastajansa apuja. Parhaansa Hopo kyllä aina yrittää. Ratsuna Hopo on perusreipas ja -herkkä, ei siis mikään säpäkkä kilpaponi. Ori suoriutuu taitavan ratsastajan kanssa helpoista kouluohjelmista kunnialla ja kerää tuomareilta kehuja lennokkaiden ja tahdikkaiden liikkeidensä ansiosta. Esteillä Hopo on rohkea muttei lainkaan itsenäinen. Jos ratsastaja ei ratsastaja oritta kunnolla esteelle, ori vain laukkaa esteelle ja hyppää (tai on hyppäämättä) siitä mihin nyt sattuu tulemaan. Vaikka sitten esteen sekaan, Hopo kun ei koskaan kiellä. Kapasiteettia löytyisi hieman isompiinkin luokkiin, mutta näin epäitsenäisellä ponilla olisi suorastaan vaarallista yrittää selviytyä metriä suuremmasta radasta. Maastossa Hopo on erittäin varma ja luotettava. Se ei säiky mitään vaan lompsii tyytyväisenä sinne minne käsketään. Maastoesteet Hopon kanssa ovat aika pelottavaa puuhaa, ori kun tekee mitä sanotaan muttei ajattele tippaakaan itse. Yli Hopo kyllä menee mistä tahansa, se ei kyttäile oudompiakaan esteitä. Taitava ratsastaja ponin kyytiin, jos meinaa saada ehjän ponin maalilinjan ylitse.

Suku

Hopolla on sukua 1 polvi virtuaalimaailmassa.

Isä Spy syntyi Yhdysvalloissa mutta se myytiin jo vuosikkaana Saksaan Juksulaan. Spy on rauhallinen ja kylmähermoinen täysveriori, jolla on yhteistyöhaluinen luonne. Ratsastaessa Spy vaatii pientä herättelyä alkuun, mutta lopulta siitä kuoriutuu herkkä ja kevyt ratsu. Spy on kilpaillut ahkerasti sileissä laukkakilpailuissa ja pärjännyt hyvin erityisesti pidemmillä matkoilla. Laukkauran jälkeen laakamaisen hyppytyylin omannut ori on niittänyt sijoituksia kenttäkilpailuista. J. Edgar Hoover MPB on Spyn ensimmäinen jälkeläinen.

Isänisä Agent 007 oli aikoinaan erittäin tunnettu laukkahevonen Yhdysvalloissa. Ryhdikäs tummanruunikko ori oli vedonlyöjien suosikki, sillä se oli melkeimpä aina rahasijoilla ja usein voittikin. Pitkäjalkainen ori kilpaili monta kautta laukoissa ja siirtyi sitten siitosoriiksi. Oriin suosio siitosoriina oli alkuvuosina huikea, mutta koska sen jälkeläiset osoittautuivat lähinnä keskiverroiksi juoksijoiksi, väheni Agentin käyttö jalostuksessa. Agentista jäi kyllä muutama ihan hyväkin laukkahevonen, mutta ei yhtäkään huippua. 10-vuotiaana Agent myytiin sen tuottamien tappioiden takia kenttähevoseksi. Ori pärjäsikin ihan kohtalaisesti kansallisissa kenttäkilpailuissa ja vanhuusvuosinaan ori sitten vaikuttikin ratsujalostuksessa.
Isänisäisä James Bond omasi erittäin upean ulkonäön: pikimusta, tähtipäinen ori oli ryhdikäs, pitkäjalkainen ja hyvärakenteinen, minkä lisäksi se kantoi itsensä todella komeasti. Oriin lahjat eivät jääneet vain ulkonäköön, vaan se oli myös loistava laukkahevonen. James Bond johti Yhdysvaltojen laukkakilpailuita monta vuotta ja se oli hyvin tuttu nimi tuloslistojen kärjessä. Laukkauransa jälkeen ori siirtyi siitokseen ja siitä tuli suosittu siitosori. Oriista jäi useita loistavia juoksijoita, mutta myös monet sen jälkeläisistä pärjäsivät hyvin myös yhden ja kahden tähden kenttäkilpailuissa.
Isänisäemä Jacqueline polveutui ranskalaisista laukkahevoslinjoista. Jacqueline syntyi itsekin Ranskassa ja se myytiin varsahuutokaupassa kovalla hinnalla Usaan. Punaruunikko, vain 164 senttiä korkea tamma lunastikin kaikki sille kasatut odotukset ja juoksi loistavan uran uudessa kotimaassaan. Tamma voitti myös muutamia arvokilpailuita. Laukkauran jälkeen Jacqueline varsoi kolme varsaa ennen kuin se jouduttiin lopettamaan tapaturman takia. Tamman varsat juoksivat kaikki hyvin laukkakilpailuissa ja kuuluivat ikäluokkiensa kärkinimiin.

Isänemä Supermodel oli kaunis ja diivan luonteen omaava tamma. Supermodel oli varsin hyvärakenteinen ja varsana se palkittiinkin muutamissa näyttelyissä. Tamman päätoimena oli kuitenkin laukkahevosena toimiminen. Supermodel osoittautui hitaasti kehittyväksi ja ensimmäiset kautensa se rämpikin viimeisten joukossa maaliin. Nelivuotiskaudellaan tamma alkoi kuitenkin osoittaa lahjoja ja kauden lopussa se nappasi jo ensimmäisen voittonsa. Mitään huippuhevosta ei Supermodelista tullut, mutta loppujen lopuksi se pärjäsi ihan mukavasti ja juoksi ison summan kahisevaa omistajilleen. Vanhemmalla iällä Supermodel varsoi viidesti, mutta sen jälkeläisten lahjakkuus laukkaradoilla jäi vaihtelevaksi.
Isänemäisä Krusty the Clown aloitti uransa sileillä radoilla, mutta siirtyi pian risuesteille. Ori oli hieman raukea luonteeltaan, eikä se todellakaan sopinut sprintteriksi. Stayerina ori pärjäsi sileillä radoilla kohtalaisesti, mutta vasta risuesteillä sen todelliset taidot pääsivät esille. Isokokoinen raudikko oli uskomattoman rohkea ja kylmähermoinen hevonen, joka hyppäsi aivan mitä tahansa. Valitettavasti ori loukkasi jalkansa juostuaan yhden kauden risuesteitä ja siirtyi siten siitoskäyttöön ennen aikojaan. Kovin suosittua jalostusoritta ei oriista tullut, mutta täysin jälkikasvutta se ei jäänyt.
Isänemäemä Sally oli rauhallinen ja kiltti täysveritamma. Se polveutui yhdysvaltalaisesta laukkasuvusta, joka oli jättänyt kourallisen hyviä laukkahevosia. Sally itse ei ollut mikään laukkahevonen: tamma oli aivan liian mukavuudenhaluinen ja seesteinen, eikä sillä ollut mitään kilpailuviettiä. Sallylla teetetettiin kaksi laukkavarsaa, minkä jälkeen tamma päätyi ratsuksi. Se pärjäsi varsin hyvin aluetasolla koulu-, este- ja kenttäratsastuksessa ja starttasi kaikkia lajeja myös kansallisissa kilpailuissa silloin tällöin sijoittuen. Vanhemmalla iällä Sally sai vielä kaksi varsaa puoliverioreista.

Emä Eglwysilan on pitkäjalkainen, kauniin voikon värityksen omaava tamma, jolla on korkeutta 137 sentin verran. Se tuotiin Ranskasta Uuteen-Seelantiin Moana part bredsiin, missä tamma varsoi kahdesti. Näistä varsoista J. Edgar Hoover MPB on toinen. Seelannista Ella sitten myytiin naapurisaarelle Australiaan laukkaponin uraa kokeilemaan. Laukkaura ei sujunut toivotulla tavalla, mutta ratsastus- ja valjakkoajokilpailuissa tamma niitti runsaasti sijoituksia.

Emänisä Brynteg Argiwyddes menestyi aikanaan hyvin ponilaukoissa ensin sileillä radoilla ja viimeiset kilpailuvuotensa risuesteillä. Musta, läsipäinen ja herasilmäinen komistus oli hyvin korkeajalkainen eikä se siksi saanut kantakirjauksessa kovinkaan hyviä tyyppipisteitä. Oriin pisteet riittivät kuitenkin kolmanteen palkintoon ja nippa nappa hyväksyttyyn tulokseen. Laukkaurastaan huolimatta ori vaikutti lähinnä harrasteponien jalostuksessa eikä niinkään laukkaponien kasvatuksessa. Ponin astutusmaksut olivat alhaiset, mikä selittää harrasteponien kotikasvattajien kiinnostuksen. Jälkeläismäärä jäi kokonaisuudessaan aika pieneksi, mutta joukosta nousi muutama varsin lahjakas esteponi.
Emänisäisä Creirwy Trethomas jätti isokokoisia varsoja, jopa niin suuria, että muutama oriin orijälkeläinen hylättiin kantakirjauksessa ylikorkeuden takia. Trethomasia väitettiin joissakin piireissä liian isoksi, sillä ori kantakirjattiin nelivuotiaana, jolloin sen säkäkorkeudeksi mitattiin juuri 137 senttiä, mikä on welsh B -sektion korkeuden yläraja. Oritta ei koskaan mitattu uudelleen. Kimo ori kilpaili ahkerasti esteratsastuksen parissa metrin luokissa, mutta sillä oli myös hyvät liikkeet. Erityisesti valmentajat ja tuomarit kehuivat oriin lennokasta, aktiivista ravia, jota ori periytti varsin vahvasti jälkeläisilleenkin kokonsa lisäksi.
Emänisäemä Hargest Dylan Grufydd oli siro, musta poni. Se oli luonteeltaan hieman äkäinen ja tammamainen, muttei kuitenkaan ilkeä. Dylan toimi lastenponina useita vuosia, mutta lopulta perhe kyllästyi oikukkaaseen tammaan. Tamman onneksi se päätyi welshkasvattajalle. Kantakirjauksesta Dylan sai hyvät pisteet ja erityisesti sen sirous ja sopusuhtaisuus herättivät tuomareissa ihastusta. Kantakirjauksen jälkeen Dylan vietteli siitostamman leppoisia päiviä ja varsoi useita hienoja varsoja eri welshoreista.

Emänemä Eglwyswen oli kipakka luontoinen tamma. Se myytin nuorena ratsastuskouluun, mutta säpäkkyytensä takia tamma myytiin nopeasti uuteen kotiin. Uudella omistajallaan voikonkimo poni pääsi näyttämään taitojaan este- ja kouluradoilla. Helpoissa luokissa Egwyswen pärjäsikin hyvin, mutta vaatimustason noustessa tamma alkoi jopa kesken suorituksen kiukutellan jonkin vaikeamman tehtävän kohdalla. Lahjoja neidillä oli kyllä molempiin lajeihin, sillä sillä oli vahva hyppy ja lennokkaat askellajit. Oikukkaasta ratsastettavuudestaan huolimatta tamma kantakirjattiin ja sillä teetetettiin viisi jälkeläistä.
Emänemäisä Neued Aeilyg Smyr olikin oikea monitoimiponi. Nuorena se kiersi näyttelyitä, mutta ei menestynyt näyttelykehissä sen kummemmin. Sillä oli kuitenkin hyvät liikkeet, joidenka ansiosta se pääsi kolmivuotiaana kantakirjaan. Kantakirjauksen jälkeen oriilla alettiin kilpailla ponilaukoissa ja muutamien rahasijoitusten ja voittojen jälkeen ori siirrettiin esteponiksi. Esteradoilla ori pärjäsikin oikein mukavasti ja se keräsi ison kasan ruusukkeita. Vanhoilla päivillään kimo kilpaili vielä kansallisella tasolla valjakkoajoa. Jalostuksessa Trethomasista ei koskaan tullut erityisen suurta nimeä, mutta se jätti jälkeläisilleen kipakkaa luonnetta ja laukkanopeutta.
Emänemäemä Esgairgeilia oli aika tavallisen näköinen welshtamma. Sillä ei ollut rakenteessaan mitään suurempia virheitä, mutta ei myöskään mitään, mikä olisi saanut katsojan vilkaisemaan tammaa uudelleenkin. Myös tamman tasaisen vaaleanrautias väri ja isot, muttei mitenkään erikoiset, valkeat merkit korostivat tamman tavanomaisuutta. Liikkeiltään Esgairgeilia oli tasainen ja tahdikas, muttei kovin lennokas tai näyttävä. Tamma kiersi elämänsä aikana muutamissa perheissä lasten ratsuna ja tasaisen, kärsivällisen luonteensa ansiosta se sopi ammattiin hyvin. Tamma varsoi kerran.

Jälkeläiset
CAS35, t. Priscilla, e. Pencalow Prima
CAS36, o. Patriot Act MPB, e. Siwan S.H. Pressie
CAS41, t. Goldie O'Gilt MPB, e. Cherry Champagne MPB

Kilpailut

Päiväkirja & valmennukset