Deadly Nightshade MPB

ERJ-I, KERJ-I, VWY-II

© MBFoto.eu

Deadly Nightshade MPB eli Chade
s. CAS30, 24v (s. 22.08.2013, 3v 14.04.2014)
welsh part bred -ori (50% welsh, NWR-kelp.), VH14-023-0183
tummanruunikko, 147cm, kasv. Moana part breds, NZ
om. Moana part breds VRL-01851, NZ
estepainotteinen, heB/120cm, helppo

Luonne

Yleisesti Chade on erittäin karjas ja orimainen ori, joka vaatii tiukat rajat ja määrätietoisen käsittelijän. Chade ei ole ilkeä luonteeltaan, mutta se haluaisi aina olla johtaja ja määrätä kaikesta, joten haasteita tämän oriin kanssa piisaa. Onneksi se on komea kuin mikä, joten sitä jaksaa sietää vaikka välillä oriin käytös onkin kaikkea muuta paitsi kehuttavaa. Hoitaessa Chade käyttäytyy kahdella eri tapaa: joko se on alistuu ihmisen hoidettavaksi ja käyttäytyy ihan asiallisesti, tai sitten se tekee parhaansa karkoittaakseen ihmisen karsinastaan. Ensimmäinen vaihtoehto on varattu niille, jotka ovat onnistuneet saamaan oriin ymmärtämään paikkansa arvojärjestyksessä ja toinen vaihtoehto niille, jotka eivät tässä ole onnistuneet. Uudet ihmiset Chade aina testaa näiden astuessa karsinaan. Ori uhittelee, näykkii, puree ja kääntää takapuoltaan uhkaavasti kohti. Toistaiseksi ori ei ole koskaan ketään potkaissut, mutta se ei silti tarkoita etteikö ori voisi sitäkin tehdä. Uusien ihmisten kannattaa hoitaa Chade aina käytävällä kahden puolen kiinnitettynä ja siirtyä karsinaan vasta, kun ori käyttäytyy asiallisesti karsinan ulkopuolella. Johtajilleen Chade on hyvätapainen muttei erityisen seurallinen hoidettava. Se sietää luimistellen kaiken mitä ihminen vain keksii oriille tehdä, mutta heikkouksiaan ei oriille silti kannata näyttää. Tämä herra ei kyllä epäröi käyttää tilaisuutta niskan päälle pääsemiseksi. Taluttaessa erittäin orimainen ja varsinkin kilpailupaikoilla taluttajan kannattaa pitää raippa mukana, jotta voi muistuttaa oriille kuka taluttaa ja ketä.

Ratsastaessa Chade on hieman kuuma ja erittäin itsepäinen. Se tahtoo aina tehdä oman päänsä mukaan eikä hätkähdä kovempiakaan apuja tai käskyjä. Onneksi ori on kuitenkin aika suora luonne, sillä kun sille saa taottua päähän ketä pitää totella, se kyllä kuuntelee ja toimii eikä ala koko aikaa kiukutella vastaan. Kouluratsuksi Chaden hermot eivät oikein riitä. Ori kuumenee ja kyllästyy saman tehtävän toistamisesta ja alkaa tällöin herkästi pukitella tai hitaammassa temmossa työskennellessä hyppiä pystyyn. Liikettä Chadella piisaisi vaikeimpiin helppoihin luokkiin asti, mutta valitettavasti oritta ei ole siunattu sinne saakka riittävällä kärsivällisyydellä. Hyppääminen sen sijaan on Chaden intohimo. Se hyppää mitä tahansa eikä säikähdä virheitä. Ori voi vaikka hypätä esteen sekaan ja jatkaa sitten rataa aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Toisaalta tämä on oikein mukava ominaisuus, mutta toisaalta taas Chade voisi oppia virheistään hieman paremmin. Ori saattaa joskus pudotella puomeja kuumetessaan ja kerätessään kierroksia, joten kuskin on oltava tarkkana, ettei päästä Chadea ryntäilemään suin päin esteille. Parhaimmillaan Chade selviytyy 120 sentin radasta leikiten. Maastossa Chade on täysin peloton, mutta valitettavasti oriilla on tapana kuumetessaan alkaa pukitella ja hyppiä pystyyn, joten kovin mukava maastokaveri ei Chade ole. Ori rakastaa reippaita laukkoja eikä se koskaan sano ei kunnon laukkakilpailulle muita poneja vastaan. Voitontahtoa Chadelta ainakin löytyy vaikka muille jakaa!

Suku

Chadella on sukua 1 polvi virtuaalimaailmassa.

Isä Czar on voimakastahtoinen, orimainen ja karismaattinen arabialaisori, joka polveutuu vanhoista, venäläisistä laukkahevoslinjoista. Laukkasuvustaan huolimatta ori hyppää loistavasti ja sillä on erittäin hyvä hyppytekniikka. Tsaari on kilpaillut laukkakilpailuissa varsin vaihtelevalla menestyksellä. Laukkauran jälkeen ori on napsinut sijoituksia este- ja kenttäkilpailuista, sekä kilpaillut matkaratsastuksessa. Chade on Tsaarin ensimmäinen jälkeläinen.

Isänisä Pascha Nikolai peri isältään komean rakenteen ja olemuksen. Tummanruunikko piirtopää oli 159 senttiä korkea, mutta ryhdikkyytensä ansiosta se vaikutti sitäkin suuremmalta. Ori aloitti kilpailu-uransa laukkakilpailuista. Se pärjäsi ihan hyvin, mutta oriilla ei kuitenkaan ollut aineksia kovan luokan laukkahevoseksi. Luonteeltaan orimainen ja karismaattinen ori myytiin ratsuksi parin kauden laukkaamisen jälkeen. Nikolai kilpaili jonkin verran esteitä ja matkaratsastusta. Se pääsi astumaan muutamia tammoja ja jättikin useita hyviä laukkahevosia huolimatta omasta epäonnistumisestaan laukkaradoilla.
Isänisäisä Matweylla oli ulkonäköä muttei juuri lahjoja laukkahevosen uraa varten. Se juoksi muutaman kauden ja ylsi rahasijoille vain muutaman kerran. Lopulta Matwey sitten myytiinkin Puolaan, jossa se koulutettiin ratsuksi. Ori osoittautui erinomaiseksi kenttähevoseksi ja se pärjäsi hyvin Puolan kansallisissa kenttäluokissa. Aivan mestaruustasolle eivät oriin rahkeet riittäneet, mutta kahden tähden kilpailuista se vielä napsi sijoituksia ja voittoja. Puolassa oritta käytettiin jalostuksessa paljonkin, mutta muutaman mutkan kautta se päätyi silti takaisin Venäjälle, jossa se vaikutti laukkasukunsa takia jonkin verran laukka-arabijalostuksessa.
Isänisäemä Polina muistutti ulkonäöltään kovasti isäänsä. Tamma oli väriltään tummanrautias, sillä oli päässään iso tähti ja molemmissa takajaloissa korkeat sukat kuten isälläänkin. Lisäksi tammalla tosin oli sukat myös etujaloissaan. Polina oli luonteeltaan hieman herkkä ja varovainen, mutta oikeudenmukaisesti käsiteltynä se oli kiltti ja ystävällinen hevonen. Laukkaradalla Polina menestyi hyvin. Se loisti erityisesti pitkillä matkoilla, mutta pärjäsi kohtalaisesti myös lyhyemmillä. Laukkauran jälkeen Polina siirtyi siitostammaksi. Yksikään sen varsoista ei yltänyt laukkakilpailuissa emänsä tasolle.

Isänemä Clavrila oli punaruunikko, piirtopäinen tamma, jolla oli 157 senttiä säkäkorkeutta. Tamma oli luonteeltaan varsin itsepäinen tapaus, mutta se oli nopea ja kestävä laukkahevonen ja menestyi hyvin laukkakilpailuissa. Isänsä menestykseen ei tamma yltänyt, mutta se voitti kolmivuotiaana nuorten tammojen arvostetuimman arvokilpailun. Clavrila pärjäsi muutenkin varsin hyvin ikäluokkakilpailuissa. Ruunikko jäi kilpailueläkkeelle jalkavaivojen takia 6-vuotiaana. Sillä teetetettiin kuusi varsaa ja viimeiset vuotensa tamma vietti harrastehevosena lännenratsun tapoja opetellen.
Isänemäisä Covitz on ehkä tänäkin päivänä yksi parhaimmista venäjänarabeista koskaan. Oriissa oli kaikki kohdallaan: luonne, rakenne, nopeus ja kestävyys. Laukkaurallaan Covitz voitti oikeastaan kaiken mitä Venäjällä vain on mahdollista voittaa. Ori oli monilahjakkuus, sillä se menestyi niin pitkillä kuin lyhyilläkin matkoilla. Eipä ihme, että Covitzista tuli todella suosittu siitosori. Sen astutusmaksut olivat todella korkeat, mikä ei silti lainkaan vähentänyt tammanomistajien kiinnostusta. Oriin jälkeläisiä on Venäjän lisäksi paljon Puolassa ja Unkarissa, missä Covitzia näkee usein unkarinratsuhevosen sukutauluissa.
Isänemäemä Polka Pinya oli luonteeltaan emänsä tapaan hyvin oikukas ja hankala. Pinya kilpaili muutaman vuoden laukkakilpailuissa, mutta se ei menestynyt kovin hyvin. Tamma juoksi vain silloin kun sitä sattui moinen touhu kiinnostamaan eikä siinä paljoa jockeyn käskyt auttaneet jos tamma päätti juurtua lähtökarsinaan. Tamman omistaja kuitenkin uskoi tamman lahjoihin ja siirsi sen siitostammaksi. Pinya varsoi kahdeksan varsaa, mutta jälkeläisten menestys osoittautui varsin vaihtelevaksi. Lopulta vaaleanruunikko tamma lopetettiin tarpeettomana 17 vuoden iässä.

Emä Hyer Uchdryd Maisie on leppoisa ja hyvähermoinen welsh B -tamma. Tamma toimi useita vuosia Suomessa ratsastuskoulun tuntiponina, mihin puuhaan se sopikin tyynen luonteensa ansiosta hyvin. Vanhoilla päivillään Maisie kilpaili jonkin verran esteitä 80cm-tasolla ja koulua helppo B -luokissa, ja ehtipä kerätä mukavan potin sijoituksiakin molemmista lajeista. Sabinokirjavalla raudikolla on kaksi welsh part bred -rotua edustavaa jälkeläistä, joista meidän Chademme on toinen varsa ja ainoa orivarsa.

Emänisä Pride Henry oli todellakin nimensä mukainen "ylpeä Henry". Ori kuvitteli olevansa kukkulan kuningas ja käyttäytyi sen mukaan. Olihan ori toki ihan nätti ruskean karvansa, liinahtavien jouhiensa ja isojen merkkiensä kanssa. Itsepäinen ori asui kasvattajansa Selma Pattisonin luona oriina viisivuotiaaksi, minkä jälkeen ori ruunattiin ja se myytiin ratsastuskouluun. Henry ei ollut ehkä ideaalein tuntiponi, sillä ruunauksen jälkeenkin se oli hyvin kovapäinen ja uhitteleva. Vuodet ratsastuskoulussa tasoittivat raudikon luonnetta pikkuhiljaa ja eläkekodissaan harrasteponina oli Henry jo varsin mukava ja leppoisa otus. Henry eli melkein kolmekymmentävuotiaaksi.
Emänisäisä Camrose Velfrey Lavernock oli varsin komea otus. Sen kasvattaja oli eräs yksityinen poniharrastaja, joka kasvatteli harrastuksen omaisesti welshponeja. Ruunivoikko ori olikin hänelle oikea kultakimpale. Ori oli hyvärakenteinen ja liikkui tahdikkaasti, eikä harvinainen ruunivoikko värikään yhtään haitannut. Luonteeltaan ori oli tosin hieman karjas, muttei mitenkään mahdoton, joten heti kun oriille tuli riittävästi ikää, se kantakirjattiin ja sitä tarjottiin siitokseen. Mitään supersuosittua jalostusoritta ei Lavernockista tullut, mutta siitti se toistakymmentä jälkeläistä. Ori kilpaili elämänsä aikana jonkin verran valjakkoajokilpailuissa.
Emänisäemä Owaine Hall oli hauskannäköinen tamma. Se muistutti rakenteeltaan hieman welshmountainia lyhyine jalkoineen ja hieman tynnyrimäisine runkoineen. Tammalla oli myös erikoinen väri, sillä se oli sabinorautiaspäistärikkö kahdella herasilmällä varustettuna. Owaine Hall toimi harrasteponina ja kiersi omistajaperheensä lasten kanssa poniklubien pikkukilpailuita, jopa aina silloin tällöin sijoittuen. Tamma oli erittäin kiltti ja mukava luonteeltaan, siis täydellinen lastenponi. Lasten kasvettua tammalle liian isoksi, myytiin tamma Selma Pattisonille, joka teetti sillä muutaman varsan.

Emänemä Maredud Megg eli Meggie toimi vuosikymmenen ajan ratsastuskoulun luottoponina. Meggie oli tasainen luonne ja sopi hyvin ison ratsastuskoulun työmyyräksi. 16-vuotiaana tamma sitten tuntui saaneen tarpeekseen kehän kiertämisestä ja se alkoi oikutella. Tamman omistaja myi vanhan ystävänsä tuttavalleen Pattisonille, jonka luona Meggie sai viettää rauhallisia eläkepäiviä harrasteponina ja muutaman varsan emätammana.
Emänemäisä Neued Ysgawyn Smith oli varsana erittäin hauskannäköinen voikonpäistärikkö, mutta vanhemmiten se kimoutui aivan valkoiseksi. Smith syntyi maatilan lehmien sekaan ja ensimmäiset vuotensa ori oli lähinnä nautaeläinten kanssa. Jossain vaiheessa oriin kasvattaja sitten päätti myydä molemmat poninsa pois ja niinpä Smith päätyi uuteen kotiin. Siellä se pääsi hieman kilpailemaan helpoissa este- ja koululuokissa. Ori oli luonteeltaan nöyrä eikä kovin orimainen, joten se toimi hyvin lasten ratsastettavana. Vanhemmiten ori kantakirjattiin ja se astui muutamia tammoja.
Emänemäemä Melangell ei ollut erityisen hyvärakenteinen, mutta sentään sillä oli kaunis, kiiltävän musta karva ja upeat, isot merkit. Tamma kiersi elämänsä aikana muutamat 4H-klubin halter-luokat, joissa se pärjäsi omistajansa kanssa hyvän käsiteltävyytensä ansiosta aika hyvin. Muuten tamma oleskeli lähinnä kotioloissa perheen lasten ratsuna ja vanhempien ajoponina. Melangell varsoi kahdesti saaden yhden tammavarsan ja yhden oriin. Melangellin orijälkeläinen osoittautui erinomaiseksi hyppääjäksi ja se kiersikin paljon estekilpailuita.

Jälkeläiset
CAS35, t. Mathilde, e. Mannequin
CAS41, o. Vampire Slayer MPB, e. Oldsfell's Narnia
CAS42, o. Deadly Hallow MPB, e. Freakshow MPB

Kilpailut

Päiväkirja & valmennukset