Mielenkiintoisesta laukka- ja estesukujen yhdistelmästä polveutuva pikkutamma, joka on rodulleen uskollisesti valpas mutta ystävällinen.
|
Nimi: Hanida Rewa ox "Hani" Rekisterinumero: VH17-003-0094 Sukupuoli: Tamma Syntynyt: 05.07.2017 / 22v (4v 05.08.2017, sekalainen ikääntyminen) Kuollut: 07.10.2023 Rotu: Arabialainen täysverinen (domestic) Omistaja: Nintsu VRL-01851 Kotitalli: Juksula Kasvattaja: Miltsu, Breawa Väri: Ruunikko Säkäkorkeus: 149 cm Koulutus: estepainotus ! kilpailee porrastettuja ! >>>>>>>>>> Ko: helppo A >>>>>>>>>> Re: 110 cm >>>>>>>>>> Ke: helppo >>>>>>>>>> ex-laukkahevonen (sileä), Laukkaurheilukeskuksen profiili >>>>>>>>>> ERJ-II (3/2023, 97p), KERJ-III (3/2023, 77p) |
 © Jim McWilliam, CC BY-NC-ND 2.0 |
| i. Jawahir Hajaz ox ox (dom), trn, 153cm |
ii. Jawad al Hayyan ox ox (dom), rn, 152cm |
iii. Hayyan ox |
| iie. Edjora ox | ||
| ie. Jawahir Ziyad ox ox (dom), rt, 154cm |
iei. Zaman Ziad ox | |
| iee. Jawahir Iman ox | ||
| e. T.H. Shariyah ox (dom), rn, 148cm |
ei. Karim ox ox (engl.), rn, 147cm |
eii. Sándor ox |
| eie. Zahra ox | ||
| ee. Risasi Nyota ox (dom), rt, 149cm |
eei. Ndege | |
| eee. Nyota Angani |
18.08.2017, päiväkirjamerkintä
Jostain kumman syystä talli tuntuu täyttyvän arabeilla. Eikä siinä mitään, kauniita hevosia, joten miksikäs ei! Tällä kertaa talliin oman uuden karsinan sai Hanida Rewa, kaunis domestic-linjainen tamma Miltsun luota Breawasta. Hanin suku on mukava sekoitus laukkataustaisia estehevosia, joten Hanikin pistettiin samoin tein Virtuaalisen Laukkaurheilukeskuksen rekisteriin eli neiti saa alkajaisiksi kokeilla laukkauraa! Esteitä ei tietenkään unohdeta, kyllä Hani niitäkin tulee kilpailemaan ihan kyllästymiseen asti, mutta kokeillaan laukkoja nyt ensin. Suku velvoittaa! Jalostuspuolellekin Hanille on jo suunnitelmia tehty ja siitä on allekirjoitettu liisinkisopimus Moana part bredsin kanssa. Sopimuksen toteuttamisen ajankohta on vielä auki. Mutta nyt siis laukkatreenit päälle ja ensimmäisiä kilpailuita valitsemaan. Tervetuloa taloon Hani, täällä ei lorvita! Nintsu
25.09.2017, päiväkirjamerkintä
Meidän ei oikeastaan ollut vielä tarkoitus astuttaa Hania, mutta laukkahevosten kilpailulistani alkoi näyttää hälyyttävän tyhjältä, joten täytettähän sinne oli saatava. Laukkahevoskeskuksen "jalostukseen tarjotaan" -osiosta löytyi Dimman komea Azhour S, upea raudikko muutamilla sukilla varustettuna. Mikä parasta, Azhourin sijoitusprosentti on loistava 100% ja voittoprosenttikin 78% ja oriilla on pitkä rivi sekä omia arvokilpailutuloksia, että menestyneitä jälkeläisiä. Juuri tätä oma laukkahevoslaumani tarvitsi! Hani tiinehtyi kilpailukunnostaan huolimatta heti ensimmäiseen siemennykseen ja tiineys sujui myös ongelmitta. Tänään Hani varsoi kertakaikkisen suloisen tammavarsan, joka sai nimekseen Habibti eli kultaseni tai rakkaani. Sitä tämä varsa varmasti meille on! Hani toimi hienosti vaistojensa varassa, eikä tarvinnut varsomisessa tai varsan ensihetkissä meidän ihmisten apua. Onneksi olkoon tyttärestä, Hani! Nintsu
27.11.2017, päiväkirjamerkintä
Meidän Hani se on kyllä sellainen hevonen, ettei ihan joka tytöllä ole toista samanlaista! Upea laukkaura ei tälle neidille riittänyt vaan niin se tamma suoritti itsensä maksimitasolleen porrastetuissa kilpailuissa peräti kolmessa lajissa: esteillä, koulussa ja kentässä! Tamma on juuri täyttänyt 8 vuotta ja nyt jo on aika siirtyä kilpailueläkkeelle. Huhhuh, melkoista kiirusta olemme Hanin kanssa pitäneet! Yhden varsankin tamma on tässä ehtiny pykäämään! Pitääkin alkaa soitella Moanaan Uuteen-Seelantiin, että koskakos he Hanin sinne halusivatkaan liisinkiin. Ja tietenkin alamme samoin tein miettiä kotitallissakin, josko hankkisimme upeasta arabistamme toisen varsan omaan talliin. Nyt aluksi Hani saa tosin pari viikkoa vetää henkeä eläkkeensä kunniaksi ja nautiskella syksyn vaihtumisesta talveksi. Nintsu
11.02.2020, päiväkirjamerkintä
Hanida lähti virtuaalinen vuosi sitten Uusi-Seelantiin Moana part bredsiin siitosliisinkiin yhtä welsh part bred -varsaa varten. Vaikka näin ihanan ja rakkaan hevosen lähettäminen niin kovin kauas vähän jännittikin, minulla oli täysi luotto yhteistyötallimme henkilökuntaa kohtaan ja niinpä Hani matkasi maapallon toiselle puolelle. Meillä kun ei juuri ollut tammalle sen kummempaa käyttöä. Tänään Hani oli varsonut Seelannissa kauniin, voikon orivarsan ja saimme seuraavanlaisia terveisiä:
Vuosia sitä mietin, mutta nyt tuli aika toimia! Saksassa yhteistyötallillamme Juksulassa asustelee arabitamma Hanida Rewa, jota olen sillä silmällä katsellut jo pitkään. Viime keväänä sitten vihdoin tartuin puhelimeen ja ilmoitin kiinnostukseni Hanin liisaukseen. Sattuipa juuri sopivasti, ettei Juksulassa ollut neidille käyttöä ja tuskin kuukautta oli puhelusta kulunut, kun tamma jo purettiin trailerista Moanan tallipihassa! Sulhoksi löytyi meidän oma A-ori Snowy ja pullat saatiin uuniin heti ensiyrityksestä. Lainatammojen tiineydet jännittävät minua aina ihan erityisesti, mutta kaikki sujui onneksi Hanin kohdalla hyvin. Varsomisen hetkellä olin tosin kylläkin pelkkä kireä hermokimppu! Hani varsoi viime yönä onnistuneesti vaalean, siron orivarsan, joka sai heti nimekseen Hailstorm isänsä mukaan. Hani ja suloinen varsa voivat hyvin ja tutustuvat rauhassa toisiinsa varsomispihaton suojissa. Kunhan Haippi-poika hieman kasvaa, pääsee se muiden varsojen kanssa leikkimään. Ja kaukana siintää myös äitihevosen lähtö takaisin Saksaan, mutta sitä ennen Haippi ehtii vielä nauttia useista ihanista kuukausista emänsä hellässä huomassa!
05.03.2023, päiväkirjamerkintä
Oli kaunis aurinkoinen kevätpäivä, joten en millään malttanut treenata Hanin kanssa koulua, kuten olin etukäteen suunnitellut tekeväni. Siispä suuntasimme tamman kanssa maastoon. Hani lähti tallipihasta liikkeelle hieman steppaillen, tammalla oli ihan kiire päästä liikkeelle! Emme malttaneet kävellä (jos sitä nyt edes kävelyksi voi sanoa) kovin kauaa, vaan heti soratieltä pehmeämmälle hiekkatielle käännyttyämme annoin Hanin siirtyä raviin. Ravasimme reipasta kevyttä ravia hyvän matkaa nauttien kauniista kevätsäästä, lempeästä pikkutuulesta ja lintujen laulusta. Tutussa kohdassa siirsin Hanin käyntiin ja käännyimme tieltä pienelle, juurakkoiselle polulle, jossa tamma joutui malttamaan ja katsomaan tarkemmin jalkoihinsa, jotta ei kompuroinut juuriin ja kiviin. Kun polku mutkan jälkeen laajeni metsätieksi, yllytin Hanin laukkaan. Kahdesti ei todellakaan tarvinnut tammaa käskeä ja pian viiletimme pitkin keväistä metsää tukka ja harja hulmuten. Tien päässä siirryimme käyntiin (Hani hieman vastentahtoisesti tosin) ja kävelimme jonkin matkaa toista polkua pitkin, kunnes tulimme pois metsästä pellon reunaan. Päästin Hanin toiselle reippaalle laukkapätkälle pellon laitaa seuraillen. Hani pisti kaikki laukkahevosgeeninsä peliin ja laukkasimme tuuli vinkuen vedet silmissä! Pellon loppuessa keräilin Hanin takaisin käyntiin ja käännyimme hiekkatielle kohti kotia. Sain hieman toppuutella Hania, jotta sain pidettyä ratsuni loppuraveihin sopivassa temmossa. Lopulta tallipihaan saavuimme rennosti kävellen pitkin ohjin, eikä alkulenkin kiireestä ollut Hanissa enää jälkeäkään. Ei tammaa kyllä ikä vielä paina! Nintsu